maanantai 24. huhtikuuta 2017

PUUTARHANI KALUSTEITA

Joku kyseli blogissaan mielipidettä ja käyttökokemuksia puutarhakalusteista. Lupasin näytää osan omistani.
Kesällä 1979 kun olimme asuneet talossamme kaksi kesää sain aarteen: tätini joka oli oikea puutarhavelho (Rauha Hänen Muistolleen!) pelasti aarteen -70 luvulla Vuosaaresta jonkun vanhan huvilan luhistuneen varaston uumenista ja kuljetti sen mökilleen Veikkolaan. Veikkolan mökin jälkeen olin suvun ainoa, jolla sattumoisin sillä hetkellä oli puutarha tälle kalustolle.

Kalustoon kuului neljä nojatuolia, sohva ja pöytä. Alkuperäinen kalusto on 1900-luvun alkuajoilta, tehty lehtikuusesta ja maalattu valkoiseksi. Mitoitus on reilu, pitihän tuoliin mahtua runsasperäinen ruustinna ja yhtä leveäperäinen rovasti tai jotkut muut paremmissa ruokapöydissä viihtyneet.
Meillä kalusto oli ensimmäisinä kesinä ulkona säiden armoilla ja oli uuden pihamme helmi.
Myöhemmin talon eteen tehtiin valokate ja kalusto pääsi sen ja humalaköynnösten suojaan iloisiin iltahetkiin. Läsnäolijat on ikuistettu taiteilijan näkemyksen mukaan; Vanha Rouva- äitimme, sisko ja sen mies, kolme velipoikaani, puolisoni -herra Kukkaro ja tietenkin minä itse. Se oli sitä aikaa kun tukka piti olla kikkuralla.
Taustalla olevat kottikärryt ovat vieläkin käytössä.


Ruoka on aina maistunut pöydän ääressä istujille. Ja virallinen tarkkailijaa seuraa, että lautanen tulee tyhjäksi.
Muuten; kuva ja taulu ovat kesältä 1990, lasit on puolison- herra Kukkaron 30-vuotislahjalasit v 1975, ja ovat käytössä vieläkin.

 Äitini-Vanha Rouva-osti itselleen pikkutalon ja päätimme antaa kaluston hänen tarpeisiinsa.
Käyttöä riitti ympäri vuoden.


Ennen kaluston siirtymistä Vanhalle Rouvalle- äidilleni, teetimme itsellemme Tampereen ammattikoulussa uuden kaluston samalla mallilla. Kalusto tehtiin männystä ja maalattiin valkoiseksi.
Nyt sitä  ei enää voinut säilyttää ulkona ja sille tehtiin ihan oma 12 neliön kesähuone kesäksi 2000.

Kun äitini myi mökkinsä siirtyi alkuperäinen kalusto löytäjän tyttären puutarhaan. Siskokset olivat saattojoukoissa mukana. Kalusto on vanhempi kuin nämä ennen 1920-lukua syntyneet sisarukset.


Nyt valmistetaan uustuotantona samantyyppisiä puukalusteita, taitavat olla tanskalaisten tekemiä.
Voin sanoa, että rakastan omaa antiikkihenkistä kalustoamme, sen ääressä vapusta marraskuuhun nautimme aamukahvit, lounaat ja seurustelemme ystäviemme kanssa.

10 kommenttia:

  1. Olipas se mukava muistelopostaus. Kyllä puutarhakalusteet ovat tärkeitä. Ihana tuo taulu. - Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postauksen tarkoitus oli antaa eräälle bloggaajalle mietintäpohjaa oman kalustuksen hankintaan. Samoin Sinulle hyvää viikon kulkua!

      Poista
  2. Kaunis kalusto, joka ansaitsikin tulla esitellyksi. Monet tämän päivän puutarhakalusteet eivät kestä edes kymmentä vuotta, kymmenistä puhumattakaan.

    VastaaPoista
  3. Kauniit (vanha ja uusi) kalustot ihanan tarinan kera esiteltynä. Jotenkin tuli mieleen se Valion mainos, jossa keskiössä on pöytä. Lehtikuusi on kestävä materiaali. Ennen käyttöesineet tehtiin kestämään aikaa. Kuten teidän kalusto, kottikärry ja lasit. Ihana maalaus ihmisistä pöydän ääressä. Mukavaa tiistaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko lastenlasten joukko on elänyt tämän kaluston ja kesähuoneen ajan, muistoihin jää tällaistakin pysyvää mummolasta, kuten puutarhakalusto jonka ääressä on istuttu monet kesäillat ja lapset saaneet kuunnella aikuisten juttuja ja muistoja.

      Poista
  4. Tosi kaunis kalusto. Hyvä kun on katos, ei kiva että noin hieno kalusto kastuisi tuon tuosta, tää Suomen kesä on sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälle kalustolle tehtiin ihan oma "talo" eli kesähuone, siellä se pysyy kuivana. Kesäjuhliin ryhmän voi nostaa pihaan.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Joskus kannattaa kurkistella romahtuneisiin latoihin ja varastoihin, niissä saattaa piileskellä aarteita, kuten tämäkin kaluston edeltäjä aikoinaan.

      Poista