Tätä ihmettä ja ihastusta olen odottanut jo kolme kesää. Viime kesän lopulla se yritti avata yhtä kukkaansa siinä kuitenkaan onnistumatta.
Löysin valokuvistani tämän juurakon kukkeimmillaan, kuvan takana lukee -kesä 2007. Alkuperäisen juurakon olen saanut kun täytin 50, eli 22 vuotta sitten!
Tästä juurakosta otin muutama vuosi sitten palan ja istutin sen takapihan uuteen penkkiin. Nyt se kukkii!
Tämä unikko tekee korkeat, yksinkertaiset ja hehkuvat kukat. Sen vaeltava ja leviävä sukulainen tekee kerrotut, pörheät kukat ja kukkii aiemmin.
Etupihalla availee edesmenneestä Anttilasta ostettu aniliininpunainen pioni kukkiaan. Vaaleanpunainen ikivanha vielä kasvattaa nuppujaan.
Mooseksen palavan pensaan valkoiset ja lilat alkavat olla täydessä kukassa.
Viime kesänä kesäkukkapenkki melkein mykisti minut rehevyydellään. Toukokuun alussa kylvin siihen taas yli 40 kesäkukkien siemenpussillista. Kasvuunlähtö on ollut erittäin huonoa, vain viimeksikylvetyt ruiskaunokit ja kehäkukat ovat kunnolla itäneet. Olisiko käynyt niin, että säätila oli liian lämmin , että siemenet olisivat päässeet itämään? Kastelua ovat kyllä saaneet joka päivä. Vai haittasiko tulppaaninsipulit jotenkin itämistä?
Kaikki syksyllä istutetut tulppaaninsipulit olen nostanut jo ylös. Syksyllä istutan ne uudelleen tiiviimpiin ryhmiin.
Taidan tehdä tästäkin penkistä perennoille kasvupaikan. Taimista ei ole pulaa.
Kuivuus on ollut toisaalta hyväksi kukka- ja kasvimailla; kotiloita on kyllä näkynyt muutamia ja niitä lilluu jonkinlainen määrä etikkavedessä, mutta vaelluksia ei ole näkynyt. Varuillaan kuitenkin saa olla, ettei puutarhaa valloita kutsumattomat otukset. Hyi, sanon minä!
Yksi onneton kotilo oli eksynyt kasvisuojaan. Vihreä suoja ja muoviset kasvatuspaljut keräävät näköjään pinnoilleen kotiloita näinkin kuivalla kelillä. Viime kesänä sen jo huomasin. Onneksi on tuota Ferromyliä varattuna, sitä tarjoilen kasvisuojan reunamille ripoteltuna. Ne, jotka tapaan ulkopuolella, laitan etikkakylpyyn surutta.
Tänä keväänä en ole tavannut yhtään liljakukkoa, vain yksi toukkakakkakökkäre oli varjoliljan lehdellä.
Malvakin on jo avannut kukkiaan.
Alapihan neljä vuotta kasvanut 500 metrinen viemärikaivannon aukko on rehevöitynyt lähes umpeen. Enää ei meidän polkuakaan näy.
Neljässä vuodessa on lupiinikasvustokin levinnyt tähän entiseen metsään. Puutarhastani ja pihapiiristä olen niitä hävitellyt, mutta tänne ei intoni enää riitä.
Kasvihuoneissa kaikki hyvin. Omia tomaatteja ja kurkkuja on näköjään kohtapuoliin syömäkunnossa.
Porkkanoita saa alkaa harventaa. Palsternakka on itänyt huonosti, harmi.
Härkäpapua saa kohta tukea.
Jymy kulkee koko ajan kannoillani, tosin hihnaan kytkettynä.
Kukkapenkit Jymy on jättänyt rauhaan, ei edes palloa hae jos se vahingossa menee kukkien alle piiloon.