SUOMI 100-VUOTTA TAMMEN ISTUTUS JA MUUTA PUUHAA

Istutimme mekin Suomi 100-vuotta puuntaimen. Se on täältä omalta takapihalta löydetty pikkuruinen tammen alku, reilun vaaksan mittainen, mutta tuuhea ja isolehtinen. Pikkutammi istutettiin leikkimökin taakse, siinä sillä on hyvä tila kasvaa ja tulla näkyväksi yksittäispuuksi. Sitten joskus.

Tilasin viime viikolla Viherpeukaloilta muutaman taimen- mm. Japaninruusukvittenin oman ruipelon kaveriksi. Sen istutin pikkusuihkualtaan isojen kivien viereen.
Kolme alppikärhöä myös tilasin ja pari talvea sitten hävinneen lumikärhön tilalle uuden. Purppurapikkusydämet jo istutin paikalleen omenapuun alle.

 Alla Omenapuun- istumaterassilleni lisäsin puutarhakaaren ja sen juurelle istutin yhden clematiksen, tavallisen alppikärhön.

  Kevään kylmillä kerran paleltunut hortensia on aloittamassa uutta kukintaa hyvin talvehtineen muratin seurana.

Vanhassa sinkkisaavissa Makkarabaarin vieressä mansikoiden ja neilikoiden seurana kasvaa  ylijäämätaimia: ainoa kasvamaan lähtenyt tuoksuherne, kitulias koristekurpitsa ja ruusupapu.

 Muutaman tunnin pihakierroksen jälkeen oikaisin itseni riippumattoon. Jymy varmisti että pysyn siinä; oli kiepauttanut hihnansa jalkani ympärille...

Siinä köytettynä vuorostaan minäkin sain katsella koivunoksien lomasta loppukesän aurinkoa, taivaan pilviä ja sudenkorentojen kisailua.

                                                      Vartiointiliikkeenpitäjä

                              Kohtuutta kiivaampi sanavaihto käytiin rukkasen luovuttamisesta.

 Lepohetken päätteeksi pidettiin jalkapallomatsi Jymyn kanssa kahden pallon taktiikalla. Riita tuli näin sovittua.

Alkukesällä ostin Jymyn poikkipureman alppikärhön tilalle muutaman uuden Kodin Terrasta ja myöhemmin Lidlistä niitä halpoja köynnöksiä.
Sisääntulokaaren uusi Clematis"Polish Spirit" kukkii nyt runsaasti hyvin tummanvioletein kukin. Ohikulkiessani sitä aina vähän hivelen...

 

             Ainoa työ monen tunnin pihailun aikana oli Suomi 100-vuotta tammen istuttaminen...

                                     Hyvää alkavaa elokuun ensimmäistä viikkoa.

JOS HYMYILEN ITSEKSENI, EI HÄTÄÄ!!

Näin sanoin Puolisolle -herra Kukkarolle kun sattumalta kohtasimme pihapolulla.
 Puutarhaihmiset ymmärtävät tämän, näin heinäkuun illanhämyssä kukkapenkkien keskellä.

 

Vesiputkikorjauskukkapenkissä on alkamassa krassien  aika. Muutaman viikon kuluttua ne ovat valuneet jo ojaan asti. Krasseilla on upea värihehku elokuun ilta-auringon valossa. Tämä köynnöskrassi ei näytä olevan se minun lemmikkini kirjavan lehtensä takia, täytynee painaa mieleen  ja valita seuraavaksi kesäksi toinen laji. Auringonkukissa on jo nuput kehittymässä.

Ikkunakukkalaatikoissa on tänä kesänä valkoiset ja kirjavat petuniat. Joskus olen kasvattanut itse petuniat, mutta viimevuosina ne olen hankkinut Ylisen Kauppapuutarhalta. Hyviä ovat olleet.

                       
Puutarhassani on monta istumapaikkaa, jokaiseen makuun sopivia. Makkarabaarin edessä Punaisen Kanelin alla istuskelee Puoliso- herra Kukkaro pihvinkäännön lomassa. Ja keinu näyttää olevan miesväen neuvottelupaikka kun pohtivat koska ryhtyvät minun antamiin tehtäviin.

Terassin katoksessa viiniköynnöksen alla on pieni kahvittelupaikka. Huom työkalut seinustalla. Pian niille tulee käyttöä kunhan tässä ehditään...

Tässä ovat istuskelleet  perhepiirin nuorisojäsenet aurinkoa palvomassa.

 Kesäkatos, joka takavuosina hankittiin suojaamaan kesäpäivien auringonpaahteelta on säilynyt säännöllisenä kesäruokailupaikkana. Nuorisokin haluaa syödä sen hämärän hyssyssä.

Tänä kesänä, kun aurinkoisia päiviä on ollut vain muutama, havahduin kuinka isoiksi ja varjostaviksi pihapiirin puut ovat neljässäkymmenessä vuodessa kasvaneet.  Vain keskipiha kylpee auringossa ja nyt suurin varjostaja on Punainen Kaneli!!!

Huvitus- omenapuun alusta on ollut kivivarastona  kun tyhjensin suihkualtaan kivistä.
Huvitus on istutettu Neljännen Pojan kymmenvuotislahjaksi 1989 pojan huoneen ikkunan eteen. Tänä kesänä Huvituksessa ei ollut yhtään kukkaa, viime kesänä se oli läkähtyä omenasatoon.
                         Eräänä yönä kun Uni-Matti jätti minut hetkeksi, sain oivalluksen!

 

Olen haikaillut itselleni istumapaikkaa omenapuun alle ja nyt sen päätin toteuttaa.

Äitienpäiväkeinu ja päivänvarjo sopisivat omenapuun alle mainiosti. Olin laittanut keppejä pystyyn merkiksi laatoitettavasta alueesta kun Puoliso -herra Kukkaro hiipparoi paikalle. 

 Harjanvarsi on varsin oiva mittakeppi.

"Miks´sää siihen laattoja laitat, onko sulla niitä tarpeeks`, mulla olis puutavaraa, mää voin tehrä siihen lavan kun sää kumminkin kohta haluat sen siitä siirtää." 

(Ollaan oltu naimisissa kohta 50 vuotta, taitaa tuntea fiilikset. )

Parin päivän kuluttua:

Pikkuterassille mahtuu Puolison hylkäämä mustavalkoinen matto, keinutuoli, pikkupöytä ja päivänvarjo.

Tämä istuinryhmä on musta, ei häiritse silmää kuten valkoiset.

Reunuksille laitan tulevanan kesänä parvelaatikoihin mansikat. Pari joutilasta puutarhakaartakin siihen sopisi alppikärhöjen tueksi.

Siinä  omenapuun katveessa, keinussa päivänvarjon alla on hyvä ottaa vaikka isoäidinneliöt virkattavaksi.

"Enkä muuta virka."

Omenapuun toiselle puolelle tein pienen perennapenkin isorikoilleni. Ne ovat liian arvokkaita piiloutumaan isolehtisten kuunliljojen alle. Menneinä vuosina istutin erääseen julkiseen paikkaan monta tupsua isorikkoa omasta puutarhastani. Muutaman päivän kuluttua kaikki oli kaivettu pois!!! Viety parempiin pihoihin. Näpistetty! Ei ihme; yksi alku puutarhamyymälöissä maksaa monta euroa.

Samaan penkkiin istutin Viherpeukaloilta tänään saamani purppurapikkusydämet. Takapihan penkissä sitä kasvaa, mutta näyttää  peittyvän jalopähkämön lehtien alle.

Viime viikonloppuna Puoliso -herra Kukkaro sai tämän kasan - yli 10 kuutiota levitettyä pihatielle -yksin -kottikärry/lapiotekniikalla- melkein 200 neliötä!!!Yhdellä kottikärryllisellä peitti neliön alan...

Samaan aikaan minä perkasin rikkaruohoista tämän kymmenen neliön tienvieripenkin. Nyt se odottaa uusia istutuksia, vielä en tiedä mitä siihen istuttaisin. Jos en saa ylipuhuttua Puolisoa- herra Kukkaroa, että isot tummat kuuset kaadetaan syksyn aikana, penkkiin tulee saniaisia takapihan kosteikosta, niitä siinä jo onkin ja näyttävät menestyvän paikassaan. Jos toiveeni toteutuu, istutan penkkiin sipulikukkia ja päivänliljoja, niitä riittää...

Päivänliljat taitavat viedä voiton, ne on helppo jakaa ja kasvavat nopeasti ja juuri tässä kohtaa sopivat tummien marja-aroniapuskien eteen. Ja kukinta on näyttävä alkukesällä. Penkki on kapea, alle metrinen, joten siihen ei muita perennoja mahdu. Tulppaaneja siihen liljojen väliin mahtuu.

                                tai vuohenkelloja, se olisi näyttävä kasvi heinäkuun lopulla

 

Tarha-alpia voisin istuttaa tien toiselle puolelle, se antaisi valoa elokuun illanhämyssä.

                                           Mansikkakakkujen aikaan, hyvää viikonloppua!

PUHDETÖITÄ RIITTÄÄ

Siis eivät nämä pihahommat mitään puhdetöitä ole,  jotkut ovat raakaa raatamista.
Leikkimökin takaa kaadettiin keväällä pitkä koivu häiritsemästä kauniinmallisen kuusen kasvua.
Joku ilta sitten sain oksat silputtua. Neljä kottikärryllistä tuli oksasilppua kostean polun päällystämiseen. Oksasilppuri on vempain, josta en hevillä luopuisi.
Taas on odottamassa muutaman puskan oksat silppuria.

 Tontille tuli pakollinen viemäröinti muutama vuosi sitten. Autojen ja työkoneiden kulku kotitiellä sai sen huonoon kuntoon. Omalla kustannuksella sen silloin jouduimme kunnostamaan. Nyt vasta, tänä kesänä saatiin korvaava kasa mursketta tielle. Yli kymmenen kuutiota, kuulemma.

 

"Isäntä sano, että se sen itte levittää, ei mitään koneita tarvita- kottikärry-lapiosysteemillä. Mua ihan nauratti, ei kai se oo tosissaan, lapiohommilla tommonen kasa- ei tu onnistuun (Isännän lempilause!)"

 

   

 "Mulle oli Emäntä antanu hommaks` pilkkoo pari pihlajanoksaa -aika isoja- ja siinä mun aikani kulukin hyvin."

"Ennenkun mää huomasinkaan oli kottikärryt lastattu täyteen ja kasassa oli ammottava kolo."
 

"Välillä Isäntä piti huiluutauon. Ja mää kans` "

 

                                           "Isännän mehupullo. Enää on pohja peitossa."
 

     "Kun Isäntä kärräs sepeliä, huhki Emäntä kukka- eikun rikkaruohopenkissä. Ne tekee yhteistyötä, toinen toista ja toinen taas ihan jotain muuta."

"Emäntä löysi reunakivien alta vanhat räystäskourut, ne oli ollu reunakivien alla ties kuinka kauan. Emäntä on sitä mieltä, ettei oikeen mitään kannata heittää pois nääkin on kuulemma ollu siitä hyvät, että reunakivet on saatu suoraan ja pysyyn uppoomatta maan alle."

                                       "Tollakseks´siistiks´se taas ton reunan sai."

Kun ostimme tonttimme 1975 olivat tienvieren kuuset honteloita näreitä. Nyt ne ovat yli viisikymppisiä korkeita muotopuolia kuusia.  Peltoaukean takaa tuivertavan tuulen ne hyvin taltuttavat, mutta kotipihaan tuloväylä on tummanpuhuva sekä kesällä että talvella.
Alunperin pihatie kulki lasikasvihuoneen kohdalta, mutta  talvella 1979 kun olin lähdössä vauvan kanssa neuvolaan oli tie pyryttänyt umpeen ja jouduin lapioimaan meidät ulos pihasta.
Silloin päätin, että antaa olla viimeinen kerta, tien paikka pitää muuttaa. Ja niin se tehtiin kulkemaan näiden kahden kuusen välistä kesällä -80.
 

Olen ehdottanut kuusten ja yhden koivun kaatamista monta vuotta, mutta vastaukseksi olen saanut "Ynh"... Aina kuitenkin rohkeasti palaan asiaan ja sen etenemiseksi yritän löytää houkuttelevia vaihtoehtoja. Netistä olen katsellut puunkaatajia, jotka tekevät sen pätkimällä, suorakaato ei ongelmitta onnistuisi. Kolme isoa kuusta ja pari koivua saisi poistaa, vierellä kasvaa jo uusia tuulensuojapuita  ja istuttamani tammi tarvitsee valoa. Puiden lehtien lähtöä odotellessa...

KUKKAPENKIN PÄIVITYKSIÄ

                   Vanhin pioninjuurakkoni on istutettu 1979, sen kukinto on hennon vaaleanpunainen.

 

Toisessa, Anttilasta ostetussa pionissa on voimakkaampi pinkki.

 

Kolmannen pionin olen ostanut Viherpeukaloilta kaksi kesää sitten. Nyt se kukkii toista kertaa vahvan pinkin värissä.

Pionipuskani eivät ole suurensuuria, mutta riittävät minulle. Kaikki kuitenkin tekevät hyvänlaatuisia kukkia -ei kymmeniä, mutta ainakin kymmenen kukintaa jokaisessa.

Keisarinkruunun sipulit ovat Vanhan Rouvan -äitini pikkutalon puutarhasta. Niitä on kulkeutunut eri paikkoihin ja juuri nyt ovat kukassa. Isoja puskia nekään eivät ole, mutta kivoja väripanoksia siellä täällä vihreyden keskellä .

Valkoista varjoliljaa -hämyliljaa kasvaa kosteahkossa penkissä kuunlijojen keskellä. (Ja näköjään vuohenputkenkin...)

                               Violettia varjoliljaa kasvaa takapihan penkissä.

Siellä on avannut kukkansa myös jalopähkämö. Sitä on monessa penkissä, mutta osa on siirrettävä uusiin paikkoihin päivänliljan puskien alta.

Makkarabaarin taustaa peratessani löysin tämän :valkoisen Mooseksen Palavan Pensaan! Mooses heittelee syksyllä mustia siemenpalleroitaan hiekkapolulle, ne muhivat siinä talven ja seuraavana kesänä löytyy viisisenttisiä parilehtisiä alkuja. Olen niitä poiminut talteen, istuttanut ruukkuun ja unohtanut pariksi vuodeksi vahvistumaan. Näin olen saanut useita uusia Mooseksia puutarhaani.
Tämä yksilö ja vieressä kasvava violetti Mooses ovat muutaman vuoden vanhoja.
Puutarhaguru Arno Kasvi sanoi eräässä tilaisuudessa vuosia sitten äidilleni ja minulle, että Mooses on hyvin vaikea saada kasvamaan siemenestä. Me siitä innostuimme ja saimme kuin saimmekin uusia Mooseksia.
Uudessa tienvieren kukkapenkissäkin kasvaa kaksi jälkeläistä. Ne ovat parivuotiaita.

Pikkumoosekset on istutettu uuden pitkän penkin molempiin päihin, kukan väristä ei vielä ole tietoa, kukintaa odottelen vasta parin vuoden päästä.

 

Tienvieripenkki alkaa kukkia piakkoin. Siinä on muutama pussillinen kesäkukkien siemeniä ja linnuilta jääneistä auringonkukansiemenistä kasvaneita reheviä taimia.

Pikkukasvihuoneessa on lasihuoneessa siemenestä 2010 alkunsa saanut Zilga roihahtanut kunnon kasvuun ja rypäletuotantoon.

"Emäntä sano mulle, että se tekee mulle ihan oman uima-altaan, kun mulla on jo kokemusta laiturilta pää edellä sukeltamisesta Näsijärven aaltoihin. Viä en oo päättäny menisinkö tohon polskutteleen vai kattelenko vaan. Aika näyttää..."

 

Tuttu sammakkokin kävi tervehtimässä suihkualtaan reunalta.

Ulkotöille ei tänäänkään ole innostusta mennä, ulkona tihuuttaa vettä. Sammakko tykkää.

                                 Leppoisia heinäkuun päiviä nyt kuitenkin.