lauantai 21. huhtikuuta 2018

SUPERMESSUILLA JA KOTIPIHASSA

Tänään oli onnenpäivä kun pääsin Supermessuille. Tälle päivälle olin varannut muun menon jo helmikuussa, mutta harmikseni se peruuntui.  Olen käynyt näillä messuilla joka vuosi, tällä kertaa ne olivatkin monipuoliset, samassa hässäkässä oli puutarhamessut, käsityö- ja design- tuotteita, matkailua, keräilyä ja messu-uutuutena äänilevyt.


 Messuseurana oli pojantytär Elsa ja ystävänsä Liisa. Tytöt olivat opiskelijainfossa perjantain Tampereella, illalla katseltiin tyttöjen viimevuotinen "Vanhojen"-video, Elsa ja Rasmus juonsivat ohjelman. Aamulla jo ennen kymmentä lähdettiin kohti Pirkka-hallia eli Tampereen messu-ja urheilukeskusta.


Matkailupuolella oli monessa paikassa maistiaispöytiä ja saatiinkin maistella monenlaisia herkkuja. 
Parhaita olivat teet ja maustetut leivät. Inkivääri olut -aah mikä jälkimaku!

Tällä viikolla saatiin kasvihuone viljelykuntoon, kuvassa  alkava projekti. Rehkin ja raadoin entisen lautakäytävän ensin nurinniskoin ja sen jälkeen ulos kasvihuoneesta. Kyllä sitä näköjään saa aikaiseksi kun  tarpeeksi yrittää. Hiki tuossa touhussa tuli. 
Jo syksyllä poistetun trampoliinin alla oli vanhoja betonilaattoja, ne raahasin yksi kerrallaan odottamaan puhdistamista ja pesua. Sammaleet laattojen pinnasta poltettiin pois kuumailmapuhaltimella- tohottimella.
Tässä vaiheessa olin saanut puolison -herra Kukkaron päiväuniltaan apukäsiksi roudaamaan pari kottikärryllistä mursketta laattojen alle. 


Touhu oli niin hektistä, että en saanut kameraa taskustani työvaiheen aikana.
Puolivalmista; yksi laatta vielä mahtuu ja yksi 120 cm kukkalaatikko salaateille. Toivottavasti sopiva löytyy tai asetelmani jää epäsymmetriseksi.😕


Olen kasvattanut viimevuosina tomaatit ja kurkut viiden litran suurkeittiöämpäreissä, mutta nyt laitankin taimet multaan. Kukkalaatikoissa kasvatan alkukesän salaatit ja basilikat. Nyt on kasvatus myöhässä kun vasta saatiin lasit vaihdettua ja huone siivottua.
Punamustan työkaluämpärin ostin viimekevään messuilta.
Kaatopaikkakuormaan tuli taas pari jätesäkillistä poistettavia ämpäreitä ja ruukkuja ja muuta romua.


Kasvihuoneen ympäristö on vielä siivoamatta ja järjestelemättä, maa on niin märkä juuri sulaneen lumen jäljiltä.
Jymylle -valvovalle työnjohdolle- olen kattanut maan laatoilla, ettei tule  valittamisia ja vältytään turhilta pesuilta.

Puutarhamessuista piti kertoa, mutta mitään erityistä kerrottavaa ei ole. Lähtiessäni totesin, että uusia taimia, sipuleita tai juurakoita ei tarvitse tänä keväänä hankkia. Enkä sitten ostanutkaan.
Hankin tarpeelliset taimet kylältämme, Ylisen Kauppapuutarhalta.
Koristeheinämättäitä istutettavaksi betoniruukkuihin katselin, mutta taidankin istuttaa niihin viiruhelpiä, sitä on siirrettäväksi asti ja pysyisi hallinnassa.

Risupöllö kiinnosti, se olisi hauska ulkona ikkunan edessä.


Tulihan sitä jotakin hankittua. 
Ohra kuulemma on hyvä karkoittamaan happamuutta. Olen joskus?? havainnut happamuutta puolison -herra Kukkaron olemuksessa kun on tullut heräteltyä niiltä makoisilta päiväunilta betonilaattojen pesuun ja muuhun roudaamiseen. 
Jospa syöttäisin tarpeeksi happamuudenestävää luomuohrapuuroa, saisinko tyynemmän apumiehen?

Messutuliaiseksi  toin muikkukukon.


 Lumi on tänään lähes sulanut pihasta ja kukkapenkeistä. Jymyn kätköt ovat paljastuneet, on löydetty neljä eriparista hansikasta, leikkipamppu, pyyheliina, lenkkari, patalappuja ym.


Syksyllä istutetut sipulit ovat hyvässä kasvussa, joku pieni valkoinen (en juuri nyt muista mikä) vai onko kevättähti? sipulikukka on aivan ihana kuihtuneitten lehtien vieressä. Olisipa niitä enemmän.


Uudessa penkissä Makkarabaarin takana on tulossa laukkoja, narsisseja ja tulppaaneita. Kesäksi kylvän tähän kesäkukkia.


Kylvön ajat ovat edessä, nimittäin on aika kylvää etanarakeet!
Tämä iljetys löytyi etupihan penkistä vuorenkilven lehdeltä.
Huomenissa on käytävä ostamassa kanisteri etikkaa. Vähempi ei taida kesäksi riittää.



Tähän ikävään ilmiöön päätän tämänpäiväisen puutarharaporttini.
Kaikesta huolimatta, hyvää sunnuntaita!

perjantai 13. huhtikuuta 2018

TEPPANA SAI KYYTIÄ JA LENTONÄYTÖS

"Haettiin postia Emännän kanssa. Mää jähmetyin tiukkaan paikallaseisontaan kun näin pellonreunassa otuksen. Se oli kai se teppana joka oli Emännän omenapuita käyny karsimassa ilman mitään lupaa. Niin mää Emännä puolia pidän, että oitis lähdin karkotuspuuhiin. Nykäsin hihnan Emännän kädestä ja kirmasin peltoo pitkin teppanan perään hirsitalolle asti. En tiä mihin se teppana hävis, hukkuko lumeen vai mitä, mutta en sitä löytäny mistään ja palasin Emännän viereen."



"Postilaatikon vieressä sitten sulassa sovussa vierekkäin katseltiin  leikkilentokoneelta näyttävän pörriäisen esitystä. Se teki siinä meidän pään päällä muutamia kieppejä ja pyörähdyksiä, saatiin ihan oma ilmailunäytös. Ja ilmaiseksi."


Maija-serkku Göteborgista kyseli, joko meiltä on lumet hävinneet. Ei vieläkään. Piha ja puutarha ovat paksun lumen alla.


Kasvihuoneista ei saa pressuja pois, narut ovat jäätyneen lumen alla ja lumivallit ovat nekin vaarallisen jäisiä, lasit halkeavat jos kinoksia lapioi mataliksi.


Tienvieren vuorenkilpien päältä on juurakoiden lämmössä lumet lähteneet, lehdet ovat vielä maata vasten, antavat lämpöä sulaville juurilleen.


Leirikoululaisilta ostin viime keväänä orvokkeja ja istutin niitä tähän "Kunnan Kukkapenkin" rinteeseen.


Nyt muistellaan koululaisten leirikoulua, olikohan heillä yhtä mukavaa kuin minulla kun saan ihailla tätä lumen alla säilynyttä orvokkimätästä!

Kylvin maanantaina varmuuden vuoksi lisää tomaatinsiemeniä ja nyt ne odottavat koulimista. Maanantaina kylvin myös samettiruusut, nekin odottavat pääsyä isompaan ruukkuun.


Mitähän näille tuoksuherneille pitäisi tehdä? Onneksi olen varannut maitopurkkeja, niihin mahtuu muutama alku samaan purkkiin.


Puuilosta ostin uuden kasvihyllyn, entisiä- jo pari kesää ulkonaolleita- en viitsi sisätiloihin kesähuoneeseen tuoda. Kelpo kasvisuoja maksoi alle kaksikymppiä, mutta on nyt ihan riittävä taimilleni. (Perhe siellä takana skoolailee -jo vuodesta 1992)



"Tossa iltapäiväkoivennostoreissulla pelästyin oikein kunnolla, jäi suorituskin ihan kesken. Tapani mukaan olin siapannu Emännän saappaan reissuun lähtiessäni. Pitelin sitä varmuuden vuoksi hampaissani kun nostin takajalkaa kuusen vieressä. Siinä mun edessäni oli joku omituinen möykky ja mää pelästyin niin, että saapaskin putos. Mää murahdin sille möykylle muutaman kerran ja lähestyin lopulta varoen. Emäntä mulle huuteli, että se on linnunpesä, Isäntä pudotti sen tuolta pöntöstä. Ei tarvinnu pelätä."


Vielä saa Alla Omenapuun lepopaikkani olla rauhassa. Kunhan omenapuu kukkii, jospa silloin olisi aikaa keinuttelulle ja lukutuokiolle.


Nyt on taimien koulimistunnit edessä.
Hyvää viikonloppua!

maanantai 9. huhtikuuta 2018

LEMPIPUUHISSA

Kun Vanha Rouva-jo edesmennyt äitini luopui talostaan, sain käyttööni oksasilppurin. Siitä on aikaa jo 20 vuotta. Tänä aikana olen käyttänyt loppuun kolme silppuria, nyt on käytössä neljäs. Tämä Bosch 22 on sekin jo neljättä kevättä ahkerassa käytössä.


Sähköyhtiön miehet peittelevät kaapeleitaan maan alle ja meidänkin tienvieren puita ovat karsineet.
Puoliso- herra Kukkaro teki hänkin harvennusta joten minä sain puuhastelua lauantaipäiväksi.
Nämä silppurihommat ovat yksinomaa minun toimialaani tiettyyn pisteeseen asti.


Köh, sanoi kone ja teki topin. Olin työntänyt ranteenpaksuisen karahkan koneeseen ja sinne jäi.
Puoliso oli kuljettamassa viikonlopputeinejä kylälle ja enempiä mutinoita välttääkseni yritin omin voimin karahkaa rynkyttämällä saada sitä pois koneen nielusta. Ei onnistunut. Piti odotella herra kiukkuKukkaroa avuksi.
Koneen käynnistys ja peruutusvaihde päälle ja karahka nousi korkeuksiin.
Minuun luotiin pitkä ja viipyilevä katse:(
Avunantajaa odotellessa ehdittiin pitää pienet jalitsuhömpsyt Jymyn kanssa kun löydettiin nahkapallo lumen alta.


"No syätä jo, mitä sää sitä palloo yksin kiaputtelet!?"


"Mitäs viivyttelit, mää viän nää sakset, ota kiinni jos saat."


On yksi asia jota tällä hetkellä toivon: toivon, että  tähän meidän pihan yhteen kolkkaan alkaisi kevät tehdä tuloaan vasta kolmen viikon kuluttua.
Miksikö näin hulluja toivon? No siksi kun pitäisi kaataa muutama koivu. Juuri tällä hetkellä kuitenkin on koivuilla suurin mahlannousu ja puu on painavimmillaan. Melkein silmissä näkyy kun koivun juurelta maa paljastuu lumen alta ja siinä jopa tuntee lämmön virtaavan.


Tästä bloggaushuoneeni ikkunan takaa mittailin vanhalla partiolaisen mittausmenetelmällä (toinen silmä kiinni, kynällä mitta ja sitä mittaa kuljetetaan puun latvaan asti, tai jotakin sinnepäin se oppi oli) ja sain puun korkeudeksi 50 metriä. Voiko olla??? Korkea se joka tapauksessa on.
Rungossa on paljon sammalta ja jäkälää joten kovin hyvinvoiva tämä koivu ei voi olla.


Ammattikaatajaa nosturin kanssa tähän tarvitaan, pelkällä sahalla ei kaataminen onnistu.
Nyt vain kävi  niin, että ammattilaisilla on kovat kaatokiireet joten meidän puu saa TAAS näköjään odottaa tulevaa talvea.
Pitänee ottaa koivut kuitenkin hyötykäyttöön eli valuttaa ylimääräiset mahlat purkkeihin ja pulloihin kesäjuomia varten.
Takana näkyvät kuusetkin saisivat saman kohtalon jos herra - herra Kukkaro sen sallii. Vielä ei sallimus ole käynyt.

Taimikasvatuksessa tuli takapakkia: hyvin itäneet ja tuuhettuneet lobeliatupsut ovat lakastuneet täysin. En ymmärrä!
Joitakin esikasvatettavia kesäkukkia laitoin lauantaina itämään ja tänään ne ovat työntäneet ituja näkyviin. 

Mustarastas lauloi eilen pihakuusen latvassa ja oravat kilpajuoksevat takapihan puissa.
Jymy teki löydön: talipalloämpärin kansi oli huonosti kiinni, pohjalla oli viisi palloa.
Jymy hotkaisi ne kaikki ennenkuin ehdin pelastustoimiin. 
Tänään on juostu ahkerasti takapihalla, siis Jymyllä oli kiire, ei minulla.

Täällä sataa!


tiistai 3. huhtikuuta 2018

HIIVATIN TEPPANAT, SANON MINÄ

Tein päivälenkkiä plantaasillani ja mitä näin!!!


Omenapuuni oli joutunut  teppanan välipalaksi ohikulkumatkalla.
Olen löytänyt tämän taimen kymmensenttisenä toisen omenapuun juurelta ja olen saanut tämän kasvamaan jo parimetriseksi. Tulevana kesänä odotin ensimmäisiä kukkia. Harmittaa niin vietävästi, uskotteko!
Onneksi kuori on kelvannut vain toiselta puolelta ja toivottavasti haavanhoitoaine auttaa uuden kuoren kasvun alkuun. Syksyllä laitoin kasvimaan ympärille kompostiaitaa, mutta sekös jäniksenpahulaisia on pidätellyt, aidan yli olivat loikkineet.
Hätäapuna peittelin taimen tuijan oksilla.


Talon toisella puolella oli käkkyräisen Melban uutta runkoa käyty myös maistelemassa. Sille löysin
rastasverkkoa ensiavuksi.


Vuosi sitten näinä päivinä purettiin vanhaa kasvihuonetta keväisessä säässä ja lasikasvihuoneeseen jo vein taimia vahvistumaan.



Nyt ei kasvihuoneeseen pääse. Muutama kattolasikin on rikkoutunut joten sisälle on jopa vaarallista mennä. Ainakin ilman tukevaa kypärää.


Kesäkatoksen lavalla on lunta 70 senttiä. Viimeistään vapuksi on aina yritetty saada pihapiiri odottamaan kesää, kuinkahan tänä keväänä? Tiskipöytäkin on lumen alla.


Hankikantoa ei tälle keväälle omalle pihalleni syntynyt, lumi on kuin upottavaa lentohiekkaa, edes koirani Jymy ei halua lumessa juosta enää.




 Viimekesäinen, uusi kukkapenkki vielä lumen alla.


Takapihan taivas näyttää keväiseltä.


Mummukka lumessa


" Kohta löytyy kaikki rukkaset ja tumput mitkä ehdin talven aikana lumeen piilottaa. Niitä on paljon..."



ps. kylvetyt taimet ovat kitukasvuisia,  niin olivat viime keväänäkin.
Onneksi kylällä on mainio Ylisen Kauppapuutarha, sieltä ostan taimet, jos oma kasvatus epäonnistuu.
Petunia ja lobelia ovat itäneet hyvin, tuoksuhernettä liotin yön yli ja muutamassa päivässä itivät ja nyt ovat pitkiä, honteloita mutta elinvoimaisen näköisiä.


 Ulkona on nyt niin upea ilma, että menenkin terassille iltapäiväkahville. Moro!