maanantai 2. heinäkuuta 2018

UKONKELLO VAI VUOHENKELLO?

Tänään tuli KOTIPUUTARHA 7-lehti ja luin sitä innoissani automatkalla. Ensimmäisen Kotipuutarhan vuosikerran olen tilannut jo 1979. Välillä on ollut tilaamattomia vuosia, mutta nyt olen taas innostunut Kotipuutarhan lukija. Tällä kertaa vein lehden puutarhaan ja yritin verrata kuvasta mitä ovat minun siniset kellokukkani.
Tätä korkeaa kellokukkaa olen pitänyt viheliäisesti leviävänä vuohenkellona. Nyt lehden kuvaus tästä puolitoistametrisestä komeasta kukasta kuvasikin sen ukonkelloksi. Oli kumpi tahansa, yritän pitää sen kaukana "parempien" penkistä.


Aika näyttävä tuo pehko on, kun kukat lakastuvat, katkon varret montun täytteeksi.

 Jossain lähimailla olen nähnyt tätä vuohenkelloa/ukonkelloa valkoisena.

Kiertelin takapihalla poimimassa metsämansikoita ja mustikoita ja minut yllätti tämä valkoinen kurjenkellopehko. Sinisenä sitä kasvaa monessa paikassa, mutta tämän tapasin ensimmäistä kertaa omalla pihalla.


Kuva on huono; syynä tuulenpuuska. Kurjenkelloja kasvaa nyt laajana kasvustona kuivalla paikalla leikkimökin vieressä.
Maantien varrelta kuivalta penkalta olen kaivanut muutamia peurankellon juurakoita ja istuttanut ne puutarhaani. Pari vuotta ovat uudessa paikassa juroneet, mutta nyt alkavat näyttää kukintonsa.


Valkoiset varjoliljat ovat levittäytyneet sopivasti violettien lomaan. Hilu Maatiaiskanaselle lupasin kaivaa tämän valkoisen varjoliljan sipuleita. Odota rauhassa, kyllä ne tulevat!


Tienvieren penkissä edellisenä keväänä istutetut sinipallo-ohdakkeet, kelta-alpit, palavat rakkaudet, isokurjenpolvet, malvat, päivänliljat, jalopähkämöt, kalliokielot ja muut ovat juurtuneet hyvin, osa on jo kukkinut, osa aloittelee kukintaansa


Keltasauramo on taas muutaman vuoden poissaolon jälkeen vallannut tienvarren kumpareet.


Palava rakkauskin on liikkuvaa lajiketta, sen alkuja löytyy milloin mistäkin.


Makkarabaarin taakse/eteen istutin syksyllä laukkoja, nyt penkissä kukkii tämä erikoisuus, mikähän onkaan nimeltään?


Kyssäkaalikasvustoni??? Mykäksi vetää... eipä ole rikkaruohojakaan...


Nyhtäsin ylös kukkapenkistä itusipulista kasvaneen valkosipulin, niitä on pudonnut sinne tänne lavoihin, ja aika hyvän kokoinen tämä parin kesän ikäinen olikin jo, kynnetkin jo erottuivat.


Talvivalkosipuli alkaa juuri nyt tehdä kukkavarsia, perustaimista katkon ne pikapuoliin pois, sivupenkissä annan niiden kasvaa pikkusipuleiksi asti ja ne laitan vahvistumaan ensi kesää varten ihan omaan penkkiinsä. Osan valkosipuleista istutan syksyllä perennojen juurakoiden viereen  kukkapenkkiin sekoittamaan myyrien ruokahaluja.


Pari purjosipulia jätin viime syksynä nostamatta, nyt nekin alkavat kukkia. Saakohan niistä siemeniä?


Maatiaiskanasen blogista - kiitosta vaan- voitin pussukallisen herkkuja, nimittäin chiliherkkuja; patukoita, jauhemausteita ja monta pussia tomaatin ja chilin siemeniä. Nyt täytyy laittaa ne vissiin talteen ensi kevättä -tai jo tammikuuta- varten.  Muistuttakaa jos unohdan!


Kasvihuoneessa ruukussa kasvavalle paprikalle kävi huonosti - sen päälle kaatui täysi kastelukannu ja katkaisi varren poikki. Neljä jo nyrkin kokoista alkua ovat vielä tummanvihreitä, mahtavatko kypsyä punaisiksi raajarikkoina?

Muut istutetut taimet -tomaatit, kurkut ja salkopavut kasvihuoneessa kasvavat ja voivat hyvin.
Pensaspapuja jouduin istuttamaan toisen satsin, nyt ne ovat lähteneet kasvun alkuun, ovat viisisenttisiä ja minä olen tyytyväinen.
Kesäkurpitsat ovat kukassa, maissit aika onnettomia- ehkä vielä vahvistuvat.

Puutarha-apulaiseni Jymy käy haistelemassa erilaisia kukkia, mutta ei mene taimien päälle. Jymy on lukukoira, nyt on menossa Ikean kuvasto.


Eilen oli puutarhapäivä, piti käydä Nekalan ja Litukan siirtolapuutarhoissa, mutta muut menot tällä kertaa tulivat tärkeimmäksi. Lehtien mukaan Avoimet Puutarhat olivat taas menestys. Hyvä!

 Oikein leppoisaa heinäkuuta kaikille puutarhaihmisille ja etenkin heille, joilta puutarha on jäänyt syystä tai toisesta puuttumaan.





12 kommenttia:

  1. Ihania kukkijoita. Oi, että mitä ihanuutta minulle onkaan tulossa. Ihanaa ihanaa <3
    Toivotaan, että chiliherkut maistuvat. Meillä ainakin ovat olleet suosittuja, hjam :) Ja fataliin siemeniä voin suositella lämpimästi, koska itävät tosi hyvin ja ovat sitä, mitä on luvattu. Olen nyt tänä kesänä kaksi kertaa pettynyt kalliisiin siemeniin, jotka eivät tosiaan ole sitä, mitä pussissa on luvattu. Reklamaatiota toki niistä laitan menemään.
    Mukavaa uutta viikkoa Sinulle ja Jymylle rapsuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, otetaan selvää, mikä olisi varjoliljan paras ylöskaivamis/istutusajankohta. Varjoliljan sipuli kaivautuu aika syvälle ja parhaimmillaan on työmiehen(hyvän) nyrkin kokoinen.

      Poista
  2. Niin kauniita kuvia ja kukkia! Voi surku että tuolle paprikalle kävi huonosti! Vaan on siellä suloinen apuri❤ Mukavaa alkanutta viikkoa❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa takaisin Pohjolaan! Apuri parasta laatua...

      Poista
  3. Samaista Kotipuutarhalehteä juuri luin. Minulla on vuohenkelloa ja sitä tuo sinun sininen kasvisi ei ole. Ukonkelloa varmasti, kuten itsekin totesit. Itselläni on valkoista ukonkelloa, joka kärsii kuivuudesta, eikä ilmeisesti kuki nyt laisinkaan.
    Jymy on mainio koira. Hauskaa, että lukeminen kiinnostaa. Miten olisi seuraavaksi vaikka Bilteman luettelo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komea tuo ukonkello on, ei voi kieltää, se sattuu olemaan hyvässä paikassa vähän sivummalla joten ei liene suurta harmia liiasta leviämisestä. Biltema on jo luettu, kohta tulee uusi!

      Poista
  4. Ihania kuvia kotimaisista kukkijoista.
    Onnea arpajaisvoiton johdosta.
    Ukonkellona minä tuota pitäisin.
    Jymy on siinä iässä, että haluaa päästä tekstistä kuutsalle. Et sitten pääse enää kirjoittamaan siitä kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä Jymy nytkin tekee tuossa kyynärpääni takana, vahtii mitä naputtelen.

      Poista
  5. Puutarhaa minäkin kaipaan. Joskus minulla on sellainen ollut, ja silloin tuntui, että työtä oli minulle kuitenkin liikaa. Ja nyt kun sitä ei ole, tuntuu, että se pitäisi ehdottomasti kesällä olla.
    Tuo karvakorvasi on muuten aivan ihastuttava sekin! Tuollaisen hassukan kanssa on varmasti hauskaa kukkapenkkejä myllertää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari vuotta sitten oli meininki, että muutetaan kaupunkiin kerrostaloon... Tässä sitä vielä ollaan, puutarhanhoito ei vielä rasita, mutta jokainen uusi vuosi on yllätys. Onneksi puutarhattomilla on mahdollisuus nauttia kaupungissakin kauniista puistoista. Entisenä tamperelaisena voin näin sanoa. Jymy on paras seuralainen puutarhassa, ei tee enää omia juttujaan kuten pentuna.

      Poista
  6. Kasvaako teillä tuo kurjenkello luonnossa? Se ilmestyi monen vuoden jälkeen kukkapenkkiini ja tykkään siitä. Katkoin viikonloppuna valkosipulien kiekurat ja onneksi jätin kaksi kasvamaan. Hyvä idea sipulien istuttaminen perennapenkkiin. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjenkellot ovat ihan omin nokkinensa kotiutuneet pihapiirin kuivalle, luonnontilaiselle alueelle. Niitä on nykyään aika paljon ja iltakävelypolkuni kulkee niitä tallomatta. Talvivalkosipuli tekee helposti kukkakiekuroita, osa kannattaa jättää, mutta enimmät poistaa.

      Poista