sunnuntai 15. syyskuuta 2019

SYKSYN KYNNYKSELLÄ

Kuinka se kesä taas hurahtikin syksyyn kuin huomaamatta?!
Toinen blogini  Rouva Myttynen muistelee on päivittynyt muutaman kerran kesän jälkeen, mutta "Mummukka" ei ole jutustellut koko kesänä, vaikka ei vuohenputkiviidakkoon olekaan eksynyt.


Sadonkorjuuta ei ole tarvinnut tehdä kun ei ole ollut oikein mitään korjattavaakaan. Onnekseni niin, meillähän on ollut talon myynti mennen kesän projektina ja siksi liikoja kylvöksiäkään ei tehty.
Taloa ja nurkkia on tuunattu siivompaan kuntoon eikä puutarhan uudistuksille ole suotu ajatustakaan.
Tai no -siirsin valkoiset leimut valoisampaan paikkaa ja niiden tilalle istutin kuunliljaa.
Facebookissa joku kyseli saadakseen taimia ja minä vastasin ja sainkin annettua muutaman muovikassillisen perennojen juurakoita. Vielä niitä riittää annettavaksi halukkaille.

Kasvilavoihin kylvin keväällä vain papuja ja punajuurta. Papuja sain muutamaan soppaan, punajuurista ei tullut satoa lainkaan. Samoin kesäkurpitsoita sai vasta elokuun lopulla, niitäkään ei tarvinnut sylikaupalla keittiöön kantaa. Perunoita saatiin muutama ämpärillinen.
Kasvihuonekurkkuja tuli muutama, nekin aika kitkeriä.
Tomaatteja idätin parikymmentä, kypsymistä on saanut odotella. Tänään keräsin kaikki tomaatit, aika monta kiloa niitä tulikin. Raakojen tomaattien joukkoon liinan alle laitoin muutaman Åkero-omenan, omenahan auttaa tomaatteja kypsymään. Kypsyneistä tomaateista keitän sosetta, se on hyvä ja maukas lisä leipätaikinassa.


Kaikki viinirypäleetkin on kerätty pois. Zilga antoi hurjan sadon, pöydällä on yli 50 litraa, ämpärillisen verran niitä on jo syötykin ja viety tuliaisina tutuille.
Näistä rypäleistä keitän tulevalla viikolla mehua karviaisten ja viinimarjojen kanssa. Joskus olen kokeillut rypäleviinin tekoa, mutta sain tulokseksi ohuen makuista lientä.
Zilgaa olen kasvattanut kolmessa paikassa: lasikasvihuoneessa -ja sen sato on erittäin maukasta ja rypäleet kookkaita. Muovihuoneen Zilgan kukkatertut eivät saaneet hyvää pölytystä kun olin laittanut oviaukkoon hyönteissuojan eikä pöyttäjät päässeet sankoin joukoin avuksi. Vai oliko syynä se, etten ollut karsinut rankaa tarpeeksi? Terassin pylväässä ulkona kasvaa yksi muutaman vuoden ikäinen Zilga, siinäkin oli erittäin runsas sato, vielä kuitenkin aavistuksen kypsymättömiä.


 Keräämisen jälkeen karsin rangasta pois kaikki rypäleitä antaneet tämän kesän oksat.
Muovihuoneen toisessa kulmassa kypsyttelee vielä Supaga vihreitä rypäleitään, toivottavasti ei tulevat kylmät yöt tyrehdytä kasvua.



Tomaattilaatikosta löysin pari taimettunutta rypälettä, toivottavasti jaksavat olla elossa talven ajan.


Terassin Zilgan annan kasvaa lähes karsimattomana, se antaa rehevän aurinkosuojan kesällä. Bonuksena saadaan hyviä rypäleitä ohikulkiessa naposteltavaksi.


Jos kasvimaat eivät antaneetkaan satoa, sitä saatiin yhdestä ainoasta Sinikka-luumupuusta, satoa tuli neljä ämpärillistä. Ainakin yksi ämpärillinen syötiin välipalana ja niistäkin riitti tuliaisiksi tutuille.



Yhden iltapäivän katselin Kummeleita ja poistin luumuista kivet. Kaksi asiaa samalla istumalla...
Luumut keitin hilloksi.


Ja jauhoin mössön käsipelillä samettimaiseksi herkkuhilloksi.


Viidestä omenapuustani vain Åkero notkuu omenista. Åkero kukki vasta kesäkuun puolivälissä ja se saattoi olla sen sadon pelastus. Muutkin puut kukkivat alkukesällä, mutta kukinnan aikaan oli huonot pölytyssäät joten puut jäivät hedelmättömiksi.

Kesäkukillakaan ei ollut oikein menestysvuosi, perennat olivat sitäkin rehevämpiä. Nyt vasta auringonkukatkin alkavat aueta. Gladioluksit uusissa kukka-altaissa kukkivat korkeina ja komeina.
Samoin dahlioissa oli hyvä kukinta.


Muutamat pensaat katkon maan tasalle ja silppuan syksyn aikana.
Nyt on vielä kierrettävä kaikki nurkat ja kerättävä ja pestävä työvälineet odottamaan kevättä ja uutta omistajaa. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu...