torstai 26. heinäkuuta 2018

HEINÄKUUN PIHANÄKYMIÄ JA VÄHÄN SADONKORJUUTAKIN

Tämän kesän omenapuut notkuvat katkeamispisteeseen asti omenanraakileista.
Vanha rujo Melbani on niin täynnä omenoita, että ei taida kestää ilman oksien murtumista. Olen aiemminkin maininnut Melban huonosta rungosta ja hauraantuntuisesta oksistosta. Melba kasvattaa isot ja painavat omenat, ja tämä määrä vaatii monenlaista tukemista. Haraville ja luudille tulee käyttöä.


Neljännen Pojan nimikkopuu -Huvitus- on sekin täynnä raakileita ja oksat alkavat hipoa maata.


Alla Omenapuun lepopaikkani on nyt todella alla omenapuun. Kun sinne istahdan, ei minua heti löydykään.


Vaikka raakileita omenapuissa onkin aivan valtavasti ja satotoiveet tällä hetkellä toiveikkaat, löysin  ongelman kun silmäilin raakileita tarkemmin. Niissä alkoi olla merkkejä pihlajanmarjakoin hyökkäyksistä (kuva on hiukan sumea.) Ja kohtapuoliin kypsyvät omenat saavat mehiläis/kimalais/ampiaisarmeijat piikittämään omenat rei`ille ja sitä kautta altistaa omenat muumiotaudeille. Paha juttu!


Marjatarhassa olen saanut osan Hinnonmäen keltaisista karviaisista kerättyä, yhdestä puskasta sain viisi litraa. Lepaan punaiset kypsyvät ensi viikolla.
Punaisia viinimarjoja kerätään tällä viikolla, valkoisista saatiin maistiaisia.
Mustat viinimarjat ovat myös kohtapuoliin kerättävissä.


Saskatoonia saa kerätä joka päivä, ainakin ohikulkuherkuksi.
Jos en niitä saa pikapuoliin mehustettua, pakastan ne ja kun kaikki puskat on kerätty tyhjiksi alan mehunkeittoon.
Kasvimaan sato on aivan onnetonta. Eli sitä ei ole, ei tule punajuuria säilöttäväksi asti, ei porkkanoita, eikä palsternakkaa.
Härkäpapu näyttää nyt varsin poikamaiselta, kunhan into on laantunut, on nekin muutamat kerättävissä. Sehän on kypsä kun palko kääntyy alasuuuntaan.


Neljä salkopapua kasvaa kasvihuoneissa, mutta ei niissä näy vielä yhtään kukkaa.
Kylvin heinäkuun alussa loput pavut kasvihuoneen viereen, oletin niiden olevan pensaspapuja, taitavat nekin olla salkopapuja kun ovat kiipeilyintoisia.
Vihreät kompostikehykset ovat erittäin monikäyttöisiä ja siistejä eri tehtäviin puutarhassa.


Maissit alkavat kasvattaa tähkiä, eivät kuitenkaan ole kuin takavuosina- pitkiä ja pulleita ja yli kaksimetrisiä. Kasvupaikka on hyvä kasvihuoneen seinustalla.


Kesäkurpitsa kompostikehyksessä ei sekään ole tuottanut kurpitsoita kuten aiemmin olen tottunut, niitä sai kantaa sylikaupalla ja syötävää niistä oli joka loppukesän aterialla.


Puoliso- herra Kukkaro osti omiin tarkoituksiinsa Ylisen kauppapuutarhalta tomaattiamppelin.
Niin muhkeaksi se kasvoi, että ainoa paikka sen hoitamiseen on puutarhapöytä. Satoa on tullut kiitettävästi.

Kasvihuoneissa tomaatit alkavat punertua. Lidlin tomaatintaimet ovat siitä erikoisia, vaikka ihan tunnettuja lajikkeita ovatkin, etteivät ole hedelmöittyneet. Kukkia on ollut paljon, siihen nähden raakileita vähän. Osasta näyttää kehittyvän monimuotoisia monstereita.


Kiinalaisia käärmeitä on syöty monta piikikästä pötköä. Ensi kesäksi taidan valita jonkun muun kurkun vaihteeksi.

Viime syksynä keräämättä jääneet purjot ovat tehneet komeat kukinnot.
Näillä helteillä niillä on hatut päässä.





Erikoinen kevät ja tämä pitkä hellekausi ovat muuttaneet entisaikojen kasvuolosuhteita radikaalisti, luonnollista sateen tuomaa kosteutta ei olla saatu ja verkostovesi kastelussa ei tuota samoja hyötyjä.

 Perennat kuitenkin voivat hyvin eikä kuivuuskaan ole kohtuuttomasti niitä haitannut.
 Malvat ja maatiaisleimut


 Kultapallo


                                                           Sinipallo-ohdakkeet


                                                     Kuunliljat ja jaloangervot


Kuinkas me ihmiset tässä helteessä olemme pärjänneet? Minä ainakin ihan hyvin, en ole auringonpalvoja ja pihapiirissäni on juuri minunmentäviä varjoisia paikkoja.
Kesäkatoksessa on tumma katto ja takana korkeat tuijat, katoksessa on sopivan vilpoista ruokailla.

Terassin keinussa viiniköynnöksen varjossa on rentouttava kuunnella äänikirjaa ja tehdä pieniä käsitöitä.


Elokuuta odotellessa;


maanantai 2. heinäkuuta 2018

UKONKELLO VAI VUOHENKELLO?

Tänään tuli KOTIPUUTARHA 7-lehti ja luin sitä innoissani automatkalla. Ensimmäisen Kotipuutarhan vuosikerran olen tilannut jo 1979. Välillä on ollut tilaamattomia vuosia, mutta nyt olen taas innostunut Kotipuutarhan lukija. Tällä kertaa vein lehden puutarhaan ja yritin verrata kuvasta mitä ovat minun siniset kellokukkani.
Tätä korkeaa kellokukkaa olen pitänyt viheliäisesti leviävänä vuohenkellona. Nyt lehden kuvaus tästä puolitoistametrisestä komeasta kukasta kuvasikin sen ukonkelloksi. Oli kumpi tahansa, yritän pitää sen kaukana "parempien" penkistä.


Aika näyttävä tuo pehko on, kun kukat lakastuvat, katkon varret montun täytteeksi.

 Jossain lähimailla olen nähnyt tätä vuohenkelloa/ukonkelloa valkoisena.

Kiertelin takapihalla poimimassa metsämansikoita ja mustikoita ja minut yllätti tämä valkoinen kurjenkellopehko. Sinisenä sitä kasvaa monessa paikassa, mutta tämän tapasin ensimmäistä kertaa omalla pihalla.


Kuva on huono; syynä tuulenpuuska. Kurjenkelloja kasvaa nyt laajana kasvustona kuivalla paikalla leikkimökin vieressä.
Maantien varrelta kuivalta penkalta olen kaivanut muutamia peurankellon juurakoita ja istuttanut ne puutarhaani. Pari vuotta ovat uudessa paikassa juroneet, mutta nyt alkavat näyttää kukintonsa.


Valkoiset varjoliljat ovat levittäytyneet sopivasti violettien lomaan. Hilu Maatiaiskanaselle lupasin kaivaa tämän valkoisen varjoliljan sipuleita. Odota rauhassa, kyllä ne tulevat!


Tienvieren penkissä edellisenä keväänä istutetut sinipallo-ohdakkeet, kelta-alpit, palavat rakkaudet, isokurjenpolvet, malvat, päivänliljat, jalopähkämöt, kalliokielot ja muut ovat juurtuneet hyvin, osa on jo kukkinut, osa aloittelee kukintaansa


Keltasauramo on taas muutaman vuoden poissaolon jälkeen vallannut tienvarren kumpareet.


Palava rakkauskin on liikkuvaa lajiketta, sen alkuja löytyy milloin mistäkin.


Makkarabaarin taakse/eteen istutin syksyllä laukkoja, nyt penkissä kukkii tämä erikoisuus, mikähän onkaan nimeltään?


Kyssäkaalikasvustoni??? Mykäksi vetää... eipä ole rikkaruohojakaan...


Nyhtäsin ylös kukkapenkistä itusipulista kasvaneen valkosipulin, niitä on pudonnut sinne tänne lavoihin, ja aika hyvän kokoinen tämä parin kesän ikäinen olikin jo, kynnetkin jo erottuivat.


Talvivalkosipuli alkaa juuri nyt tehdä kukkavarsia, perustaimista katkon ne pikapuoliin pois, sivupenkissä annan niiden kasvaa pikkusipuleiksi asti ja ne laitan vahvistumaan ensi kesää varten ihan omaan penkkiinsä. Osan valkosipuleista istutan syksyllä perennojen juurakoiden viereen  kukkapenkkiin sekoittamaan myyrien ruokahaluja.


Pari purjosipulia jätin viime syksynä nostamatta, nyt nekin alkavat kukkia. Saakohan niistä siemeniä?


Maatiaiskanasen blogista - kiitosta vaan- voitin pussukallisen herkkuja, nimittäin chiliherkkuja; patukoita, jauhemausteita ja monta pussia tomaatin ja chilin siemeniä. Nyt täytyy laittaa ne vissiin talteen ensi kevättä -tai jo tammikuuta- varten.  Muistuttakaa jos unohdan!


Kasvihuoneessa ruukussa kasvavalle paprikalle kävi huonosti - sen päälle kaatui täysi kastelukannu ja katkaisi varren poikki. Neljä jo nyrkin kokoista alkua ovat vielä tummanvihreitä, mahtavatko kypsyä punaisiksi raajarikkoina?

Muut istutetut taimet -tomaatit, kurkut ja salkopavut kasvihuoneessa kasvavat ja voivat hyvin.
Pensaspapuja jouduin istuttamaan toisen satsin, nyt ne ovat lähteneet kasvun alkuun, ovat viisisenttisiä ja minä olen tyytyväinen.
Kesäkurpitsat ovat kukassa, maissit aika onnettomia- ehkä vielä vahvistuvat.

Puutarha-apulaiseni Jymy käy haistelemassa erilaisia kukkia, mutta ei mene taimien päälle. Jymy on lukukoira, nyt on menossa Ikean kuvasto.


Eilen oli puutarhapäivä, piti käydä Nekalan ja Litukan siirtolapuutarhoissa, mutta muut menot tällä kertaa tulivat tärkeimmäksi. Lehtien mukaan Avoimet Puutarhat olivat taas menestys. Hyvä!

 Oikein leppoisaa heinäkuuta kaikille puutarhaihmisille ja etenkin heille, joilta puutarha on jäänyt syystä tai toisesta puuttumaan.