torstai 27. kesäkuuta 2013

KUKKAPENKKIEN KIRJAVUUTTA

Eräänä iltamyöhäisenä istuskelin saunajuomani kanssa terassilla ja seurakseni sain piikikkään tuhisijan. Liekö sama kaveri, jonka olen tavannut tänä kesänä jo muutaman kerran. Olikin monta siilitöntä vuotta edellisestä tapaamisesta. Hyvä, jos majoittuvat pidemmäksikin aikaa pihapiiriin. Pysyy kotilo- ja etanakanta hallinnassa, vaikka  ei niitä ole liiemmin pihallani näkynyt. Jonkinverran kyllä, mutta ei haitaksi asti. Sammakoita ja sisiliskojakin on aika paljon, ne kai popsivat etanoita eväikseen.



Pihan kukkapenkit rehoittavat jo liikakasvuisina. Enimmät kukkivat vuohenputket olen saanut nyhdettyä lähes juurineen. Yhdellä poiminnalla tuli kaksi kottikärryllistä näitä vihonviimeisiä rikkaruohoja kompostoitavaksi.
Ne tulivat uuden kompostin alimmaisiksi, yksivuotiset rikkaruohot päälle ja vielä kerros ruohonleikkuujätettä.
Kesäkuun alussa myrkytin Roundopilla vuohenputken lehvistöä kasvimaan ympäristöstä, vasta nyt neljän viikon ne ovat tummuneet ja maa on paljas.
 Talon edustalla kasvaa Mooseksen palavia pensaita, ovat kasvaneet jo yli 30 vuotta. Yksi on valkoinen, muut viisi violetteja. Tänä kesänä kukinta alkoi viikkoa aiemmin kuin tavallisesti, juhannuksen aikaan kukinta oli lähes ohi. Vain yrttinen tuoksu on jäljellä.  "Palavien" takana on sinipallo-ohdaketta työhuoneeni ikkunan edessä. Syksyisin ne kuhisevat hyönteisiä -perhosia ja mehiläisiä ja ampiaisia- ja ovat kasvina mukavia silmälle. Viime kesänä istutin "palavien" eteen syysleimuja ja sammalleimuja. Nyt odotan niiden kukintaa. Vuohenkellopahalainenkin on päässyt pesiytymään tähän penkkiin ja sitä saan poimia jatkuvasti pois.
Pionit kukkivat terassin edessä, nekin yli 30-vuotisia.
Samassa penkissä suihkualtaan ympärillä on kulleroa jo kukkineena ja päivänliljaa, sitä on vähän joka paikassa. Korkea- jopa metrinen- huhtakurjenpolvi on myös levittäytynyt kaikkiin penkkeihin. Se ilmestyi rakennusjätteiden polttopaikalle v-80 pihan laidalle ja pääsi jalostumaan aika ihanaksi perennaksi. Siinä on upean sininen kukka. Kukinnan jälkeen leikkaan kukkavarret poikki, lehdistö pysyy kauniina syksyyn asti. Sinisiä jalopähkämöitäkin ja valkohanhikkia kasvaa pionien seurana. Ja jalomalvaa, tummanpunaista jaloangervoa, kuunliljaa ja korkeaa kultapalloa.
Kesähuoneen edustan penkissä  kukkii tällä hetkellä huhtakurjenpolvi, tiikerinlilja, päivänlilja ja varjolilja. Kukintansa jo lopettivat unikko, kalliokielo ja ruusukvitteni. Punaisia tähkiään alkaa availla jaloangervo, sekin jo nyt vaikka kesää on jäljellä vaikka kuinka pitkään. Tämän kukkapenkin perustin suihkualtaan kaivantoon. Pohjalle tuli paljon pensaiden leikkuujätettä ja kompostia ja tietenkin multaa. Vähän jäi vielä kuopalle tämä kukkapenkki. Eräänä alkukesän iltana sain todistaa kultakuoriaisarmeijan hyökkäystä  munintapaikalle. Isot vihreät kuoriaiset tekivät kamikazehyökkäyksiä multaan ja mokomat vielä onnistuivatkin siinä. Kuoriaiset kaivautuivat nopeasti maan alle ja seuraana keväänä perennoja istutellessani törmäsin niiden peukalonkokoisiin toukkiin. Niitä onkin penkeissäni paljon, en tiedä syövätkö kukkien juuria vai maatuva jätekö niille kelpaa. Hyvin ravitun näköisiltä ainakin vaikuttavat. Minua ne vähän inhottavat. Näkisittepä niitä!

 Pihanurmikon olen rajannut isoilla kivillä ja niiden taakse istutin päivänliljoja ja niiden taakse kultapalloa ja kanadanpiiskua. Montussa kasvaa tuoksuvatukkaa. Sekin on levinnyt niin,  että tänä syksynä on tehtävä rajua karsintaa. Uuden paikan ne tulevat saamaan kaadetun metsikön reunaan näköesteeksi naapuriin ja peittämään runneltua maastoa. Onneksi tuoksuvatukkaa riittää.
Samassa nurkkauksessa kasvaa naapurilta v-80 saatuja kirsikkapuita iso rykelmä. Nyt näyttää siltä, että kirsikkasato näistä ei enää ole tulossa joten päästään kaatohommiin myöhemmin syksyllä.

Kesäkatoksen vieressä, -sekin on entinen suihkualtaan paikka- kasvaa isoina mättäinä kuunliljaa, jaloangervoa, jalopähkämöä ja huhtakurjenpolvea. Muutama varjoliljakin siellä nostaa varttaan, samoin kalliokielo ja ritarinkannus. Sen, ja pari nauhusta olen itse ostanut, lähes kaikki muut ovat tätini aikoinaan tuomia ja pihaani istuttamia. Vihreän kompostiaidan takana kasvaa köynnöshortensia, sen ostin viime syksynä ja yritän suojata sitä koiralta.



Viime syksynä teimme väkivaltaa villiomenapuullemme ja katkaisimme sen. Torso jätettiin jäljelle ja nyt se viheriöi kuin viimeistä päivää.  Antaapa kasvaa ja näyttää mihin se vielä kykenee.


maanantai 3. kesäkuuta 2013

KUKASTA KUKKAAN

Nyt tulee paljon käytetty fraasi:
Luonto on puhjennut taas uskomattomaan vihreyteen ja vehreyteen menneen viikon aikana. Tämä on kesän parasta aikaa -minun mielestäni.
Kirsikan ja luumun kukat jo tuuli vei, omenapuidenkin valkoisia kukanlehtiä on pihamaa valkoisenaan.
Vesimyyrän kaluamasta juurakosta kasvattamani jonkunsorttinen omenapuu teki nyt ensimmäiset kukkansa. Puu on alkuaan noin 30-vuotias, nyt olen saanut sen kasvamaan kolmimetriseksi puuksi. Puu saattaa olla Valkea kuulas, nythän ei tiedä mitä lajiketta sen omenat ovat. Hyvä että ainakin kukkii.
Lempikukkani -unikot -alkavat pian kukkia ruusukvittenin vierellä. Ruusukvitteniäkin olen siirrellyt vuoden 1979 jälkeen monen monta kertaa. Nyt se saa olla paikallaan ison kiven lämmössä. Kukkiakin se taas on tehnyt.

Kalliokielot ovat näyttäviä kuunliljojen vieressä. Iirikset kukkivat vähän aikaa, mutta väri on upea.

Kasvimaalla on tehty alkukesän työt. En kasvata enää mitään entisenlaisissa penkeissä, maa on niin huonoa kasvimaata, kun on entistä metsää. Lapsilta jäi kerrossängyt vanhaksi, niinpä niistä koottiin kasvilavat. Kaalia kasvatin kerrossängyn sisällä viime kesänä. En kasvata enää. Kyllästyin niihin toukkiin parsa -ja kukkakaalissa.
Kahdessa muussa lavassa kasvaa perunaa. Ja kahdessa seuraavassa valkosipuli, punasipuli, tavallinen sipuli ja maissi. Maissi iti niin hyvin, että laitoin loput taimet kukkapenkin reunaan. Sinne sijoitin myös ylimääräiset kesäkurpitsat. On niin nolo heittää hyviä taimia pois, eikä tutuilla ollut niille tarvetta.
Kasvihuoneissa kasvaa kurkut, tomaatit, paprikat, salaatit ja yrtit. Kesemmällä salaatit siirtyvät ulos.

Zilga-viinirypäle ei tänä kesänä näytä tekevät aiempien kesien runsasta satoa, ainakaan kukinnan perusteella.
Terassin pikku-Zilgassa on muutamia kukkaterttuja.
Ruohikkoa on jouduttu leikkaamaan monta kertaa. Ruohosilpulla katan perunapenkit.
Ettei elämä näin kesällä olisi pelkkää raatamista, viritin itseäni varten riippumaton, jo siinä olenkin loikoillut.
Puolison intohimona näyttää olevan uima-altaan puhtaanapito. Hyvä niin.
Nall-Puhin kanssa olemme uineet jo viikon ajan. Vesi on 22 asteista.

Leikkimökkikin tuli siivottua. Saa siellä viikonloppuvieras Emmi leikkiä.

Tekemistä riittää, takapihan uuteen kukkapenkkiin kannoin eilen 600 l multaa, eikä vieläkään riitä.
Riippumatto kutsuu... Nyt!