Sivut

maanantai 19. kesäkuuta 2017

ILLATKIN KULUVAT PUUTARHASSA

Eräänä sateisena päivänä koiralenkin jälkeen jäin pihametsään sadonkorjuuseen. Kuuset notkuivat vaaleanvihreitä kasvustoja. Puutarhamessuilla sain herätyksen tehdä kuusenkerkkäsiirappia.
Keräsin ämpärillisen kerkkiä, on muuten hitaanlaista puuhaa.


Annoin huuhtelun jälkeen niiden liota vedessä yön yli. Ensimmäinen keitos kerkkineen kiehui hiljalleen kolmisen tuntia.  Siivilöin kerkät kompostiin ja mehua keitin toiset kolme tuntia sokerin ja vaniljasokerin kera. Vihreä liemi muuttui kauniin punertavaksi.

Purkitin löysän siirapin pestyihin ja kuumennettuihin pilttipurkkeihin.
Miniä sai maistiaispurkin parantamaan kesäköhää. Maininta:" Aika tujun makuista!"
Itse sitä maistoin jäätelön päällä. Ei hassumpaa, menee jatkoon...


 Uuteen "kunnan kaivantokukkapenkkiin" istutin mm valkohanhikkia. Sitä ei taida monestakaan puutarhasta löytyä, sitä ei ole puutarhamyymälöissäkään.
Valkohanhikki kasvaa ilmavana tuppaana, on alle 50 senttinen ja tekee kesäkuussa mansikankukannäköiset kukat. Siementuotanto on runsas.


Valkohanhikki on helppo leviämään, ei kuitenkaan rikkaruohoksi asti ja viihtyy hyvin köyhässäkin maassa. Kuten tämä yksilö roskakatoksen vieressä sorassa.


 Eräänä iltana lähdin hakemaan pyykkejä narulta. Piti kuitenkin tehdä hyvänyönkierros kasvihuoneissa.
Toivottelin  kotiinpalanneen Valor-antiikkilämmittimen tervetulleeksi takaisin. Aiemmin sitä olisi tarvittu, mutta hyvin selvittiin kevätkylmät kasvihuoneessa harsojen avulla.


 Lasihuoneen Zilgaa  ohikulkiessani ja öitä toivotellessa vähän leikkelin. Jätin kuitenkin rypäleoksat.


                                 Zilga huokaisi helpotuksesta kun pääsi liikasvusta eroon.


 Monta vuotta vanha uima-allas  saatiin taas puutarhapuuhastelijoiden(kin) käyttöön. Tänään vedenlämpö on 18 astetta. Huomenna tulee neljä tyttölasta lomanviettoon joten joutilaana ei Nalle Puh saa olla. (Taas maininta: Nalle Puh on puhallettu ilmoihin uuden altaan "vihkiäisiin" v 2011 ja samoissa ilmoissa hymyilee vieläkin. Ikuinen kuten aito Nalle Puh!)


       Leikkimökinkin ehdin eräänä iltapuhteena laittaa kesäkuntoon tyttölaumaa odottamaan.


                                             Unikot aloittivat avautumisensa eilen.



                       Pyykkikoppa odotti kärsivällisenä kivenpäällä seuraavana aamuna...


                                        Hyviä puutarhapäiviä teille kaikille!











torstai 15. kesäkuuta 2017

PÄIVIEN VIETTOA PUUTARHASSA

Onkin taas aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Nolo juttu!
Toimeliaana täällä Puolen Hehtaarin Metsässä ja puutarhan hyötymailla on oltu, säitäkin uhmaten.
Pikkukasvihuone sai lautaiset helmat hartaana yhteistyönä:


Tämä tilapäinen (toivottavasti) kasvihuone on kuuden neliön kokoinen, tuntuu kyllä tilavammalta. Aika hempula on ilman tukea tai kunnollista maahan ankkurointia. Nyt pitäisi pysyä, eikä kutsumattomat pääse kasvihuoneeseen.


Sisällä on kaksi viiniköynnöstä, itse siemenestä kasvatettu Zilga on lasihuoneen jälkeläinen ja vuodelta 2010. Pienempi Supaga on nuorempi. Kummassakin on kukkaterttuja kehittämässä rypäleitä. Satoa on saatu molemmista parina syksynä, Zilgasta jo reilustikin.

Kasvihuoneen pohja on päällystetty ylijäämäsepelillä ja tomaatintaimet kasvavat viiden litran ämpäreissä ja vielä kylmiltä öiltä turvassa muovilaatikoissa.
Pesuhuoneen päivityksestä jäi pyykkikori joutilaaksi ja se pääsi vesitynnyriksi kasvihuoneen nurkkaan. Uusi pyykkikori löytyi talon nurkalta, siinä säilytetyt kukkapurkit piilotin toiseen laatikkoon ja kori pääsi taas sisäkäyttöön monen vuoden ulkoilun jälkeen:)

Yhden reiítetyn kompostitynnyrin Puoliso- herra Kukkaro sahasi kahtia, sain niistä sopivat kasvatuspöntöt kesäkurpitsoille.


Olen  mieltynyt näihin edullisiin ruusukaariin, nyt niitä on pihassani kuusi, kolme ikivanhaa ja kolme tämänkesäistä. Yhden ostin Lidlistä ja kaksi Ideaparkin Minimanista, muualla ei ollut.
Tämän kaaren alta mennään käkkärän omenapuu Melban alle kunhan kesäkurpitsat ja ruusupavut peittävät kaaren, siitä haaveilen. Kesäkurpitsoita yritän kasvattaa kiipijöiksi, ettei kotilot pääse apajille. (Vaaleanpunaisessa vauvanammeessa on mansikantaimia odottamassa siirtoa ja ruohokin odottaa leikkaamista.)

Täällä takapihan kasvilavoissa kasvaa porkkanaa, sipulia, perunaa, maissia, purjoa, lehtikaalia  ja näköjään reilusti valkosipulia. Syksyllä on otettava kaikki lavat valkosipulista tyhjiksi ja tehtävä niille ihan oma kasvupaikka.
 Kasvihuoneen taakse istutin maa-artisokkaa. Tilasin ne Viherpeukaloilta ja mitä sain? Kolme pientä ryppyistä, kuivaa mukulaa! Melkein viisi euroa kappale! En uskonut silmiäni, mutta en lannistunutkaan -liotin niitä hetken vedessä ja virkosivathan ne. Eli istutin KOLME maa-artisokkaa ison sadon toiveessa!
Onneksi toisen kasvihuoneen kupeella näyttää entistä satoa pukkaavan ilmoille monta vartta.
Takapihan karviaiset ovat reheviä, ehkä Hinnonmäen keltaista, ne ovat perua äitini- Vanhan Rouvan mökin pihasta Lamminpäästä.
Omia ostamiani ovat Lepaan punaiset puskat. Vai oliko ne nimet toisinpäin?
Vadelmapuskat vaativat kunnon tuet. Siellä on sekakasvustona Maurin Makeaa, keltavadelmaa ja jotakin kolmatta jonka nimi ei juuri nyt tule näppäimille.

Takapihalla kaikki  kasvatetaan lavoissa. Maa on talonkaivuun pohjamaata yli 40:n vuoden takaa, joten maaperä ei ole hyötykasvimaaksi paras mahdollinen.
Aurinko sinne kuitenkin paistaa sopivasti ja pienilmasto on kasveille otollinen.

Etupihan lasisen kasvihuoneen edessä on vanhin kasvimaa, nyt sekin on "koteloitu" kolmeksi lavaksi.
Niiden väleihin olen upottanut vanhat ruusukaaret ja yritän saada tänä kesänä niissä kasvamaan koristekurpitsaa ja ruusupapua.
Lavoissa kasvaa palsternakkaa, mangoldia, tilliä, persiljaa, retiisiä, korianteria, persiljaa, salaatteja, lipstikkaa, venäläistä ja ranskalaista rakuunaa, sitruunamelissaa, härkäpapua ja raparperi.
Neljännessä lavassa lehti- ja ruohosilpun alla kasvaa Timoa. 
Kesäkukkien siemeniä kylvin yhden lavan pitkälle reunalle.


Kasvihuonetta kiertää matalan mullan kasvilavat, toisella puolella kasvaa oregano, meirami ja ruohosipuli ja toisella puolella pensaspavut (vielä mullan alla.)

  Kasvihuoneen päätyyn epäonnisen kaivannon ansiosta sain uuden kasvilavan ja kukkapenkin. Rankkasateen jälkeen olin taas kauhuissani- eikö putkivuoto tullut vieläkään kuntoon kun käytävällä oli häviämätön lammikko! Ilmeisesti jäykkä savi ei kunnolla vetänyt sadevettä. Nyt saa minun puolestani vuodot olla jos niin on!
Uuteen penkkiin istutin kesäkurpitsaa ja koristeeksi ruusupapua. Reunakasvina on kukkalaatikoissa kasvatettavat mansikat.
Yksi uusi lava tehtiin saunaremontista jääneistä laudoista uusille parsan taimille. Taimien seuraksi kylvin kehäkukkaa, ettei ole aivan paljas multa. 
Kukkapenkki vaatii kompostimultaa saven seuraksi, onneksi sitä on reilusti perennoille annettavaksi.


Kasvihuoneesta olen poistanut turhat reunukset, parvekelaatikot ajavat saman asian.Vielä on sisustushommat vähän vaiheessa ja tukinarut tomaateille laittamatta.

Omenapuistani Huvitus ja Melba eivät tehneet oikeastaan kukan kukkaa. Punainen Kaneli, Åkero ja Lobo kukkivat tänä kesänä, viime kesän ne huilivat.

 Åkero on herkullinen talviomena, se säilyy hyvin varastoituna  jouluun asti ja maku vain paranee...



torstai 1. kesäkuuta 2017

RAEKUURON ARMOILLA, MUTTA MITÄ SIITÄ...

Piti heti aamusta päästä koskemattoman kukkapenkin kimppuun, mutta toisin kävi. Puolisolla- herra Kukkarolla oli aika terveyskeskukseen ja Lumiani ei päästänyt soittoääntä läpi. Nämä kaksi asiaa yhdessä siirsivät toimiani iltapäivään. Lääkärissä herra Kukkaro menetti puolet varpaankynnestään ja on nyt invalidi pari päivää (tiedättehän miehet ja potemiset?!) Minä sain hankittua sillä aikaa Elisasta uuden tarjoussamsungin, ensimmäiseni, kun olen tähän asti ollut vannoutunut nokialainen.

Kotiin tultua piti ottaa neuvoantavat kahvikupilliset ennenkuin selvisin pihahommiin. Takapihalta retuutin pari puretun kasvihuoneen nelimetristä lautaa uuden kasvipenkin reunukseksi.
Kunnon raekuurokin tuli seuraksemme.



Taas muistin, että jossakin on rulla mustaa kukkapenkinreunanauhaa ja sillä reunustin toisen reunan.  Koko yhdeksän metrin rulla meni. Huoltopolusta tein melkein metrin levyisen, mahtuu kottikärryillä kurvailemaan. Ihan omin saappain taputtelin polun tasaiseksi. Kuorikatetta se pinnalleen vaatii ettei kulkija uppoa saveen.


Jymyn kanssa istuttiin kasvihuoneen rappusilla ja puhdistettiin päivänliljojen, kalliokielojen ja iiriksien juurakoista rikkaruohot.



                       Ensin soviteltiin juurakot sopiviin asentoihin ja istutettiin paikoilleen.


Olen luonteeltani sellainen rivi-ihminen ja istutan usein perennatkin riveihin. Päivänliljaa on vierekkäin kymmenen mätästä. Toinen rivi tulee lomittain näiden taakse.
Reunuksen viereen istutan auringonkukkia tiiviin rivistön, siinä on niille oiva paikka.


Kalliokieloja istutin pienen koivun juurelle. Kalliokielolla onkin muhkea juurakko, ei ihme että leviää tehokkaasti.


Kaivamatta jääneen puun kannon viereen istutin iiriksen juurakoita, niille laitoin vain vähän multaa päälle, nehän eivät siedä tulla haudatuksi maan alle. Yksi pieni tupas maatiasleimuakin pääsi kannon vierelle.
Vielä on tilaa istutella vaikka mitä, sinipallo-ohdakettakin on siirrettäväksi asti, se viihtyisi tämän penkan paahteessa. Samoin tällaisen paikan asukki on valkohanhikki, sitäkin on joutilaana tien vierellä. 


                                            Vuorenkilpiä siirtelen huomenna.

                                                Kasvihuoneessa näyttää nyt tältä.


Kolmelta tartuin lapionvarteen ja viideltä lopetin. Pari raekuuroa meidän niskaan lenteli, mutta tahtia se ei haitannut.

Jatkuu huomenna...

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

JA KOLMAS KERTA

Niinhän siinä kävi, että saatiin Kunnan Miehet kukkapenkin tekoon -jo kolmannen kerran tänä keväänä.  Kävi niin, että keväällä lumien sulaessa aloin ihmetellä kosteaa lätäkköä kasvihuoneeni takapuolella. Kaivelin lapiolla syvemmälle ja sieltähän alkoi pulputa vettä. Tiesin, että paikalla kulkee runkovesiputki ja vahvana epäilynä oli reikä putkessa. Kunnan Miehet kävivät sen korjaamassa, vuoto jatkui. Kävivät toisen kerran, pulputus vain jatkui ja vielä kolmannenkin...


                              Nyt tekivät niin syvän kuopan, että peruskalliokin tuli näkyviin.


Kun huomasin kolmannen vuodon, en ollut ehtinyt kunnostaa myllättyä aluetta ja hyvä niin, se olisi taas jouduttu purkamaan. Muutaman juhannusruusun ehdin istuttaa savikkoon, mutta nyt ne hävisivät.

Kaksi päivää koneet ja miehet siinä mylläsivät, tällä kertaa peittivät koneella kaivannon ja toivat kuormallisen multaa kaivannon peitoksi.


Nyt on tuleville vapaa-ajoille puuhastelua. Melkein kaksikymmentä neliötä neitseellistä kukkamaata, mitähän keksisin? Alue on kasvimaan ja kotitien välissä eli kulkijoiden silmän alla ja etelän aurinkoon katsova. Viime kesänä kasvihuoneen takaa kaadettiin mustanpuhuva vaahtera, yksi pimentävä kuusi ja koivunkänkkyrä.

Tänään kiertelin suunnittelemassa mitä tekisin ja mistä alkaisin.
Ajatuksiani:
-kasvihuoneen seinustalle teen rajatun kasvipenkin, tänä kesänä siinä voi kasvaa vaikka pari/kolme kesäkurpitsaa.
-lähimmäksi ja alimmaksi tien reunaan laitan maksaruohoa ja niiden yläpuolelle vuorenkilpeä, sitä on  iso kasvusto muutaman metrin päässä.
- vuorenkilpien taakse voisin laittaa syksyllä näyttävää tarha-alpia, ja niiden taakse pari/kolme isoa juurakkoa päivänliljaa. Kalliokielo on levinnyt niin, että siitäkin riittää juurakoita tähän penkkiin.  -vanhasta maanmuokkauksesta on jäänyt sopivankokoisia pyöreitä kiviä, ne sopisivat tukemaan vuorenkilpien ryhmää.
-yhtään uutta perennaa ei tarvitse ostaa! "Ellei taho!"

En ole koskaan aiemmin näin neitseelliseen maahan saanut perennapenkkiä perustaa, ihan jo jännittää!

Huomenissa sitten lapion varteen ja hihat heilumaan.




sunnuntai 28. toukokuuta 2017

TOUKOKUUN TOUHUJA

Olen innostunut päivittämään tänä keväänä yhtä sun toista kulmaa Puolen Hehtaarin pihapiirissäni.
Toistaiseksi viimeinen projekti on ollut pihatien toisen puolen siistiminen.
Tämä puoli on jäänyt hoidotta moneksi vuodeksi.
Puutarhurin Päiväkirjani vuodelta 2004 kertoo:

 Lecaharkot reunustivat polkua joka vei pikku kumpareelle, siellä oli lasten leikki- ja telttapaikka.
Istutukset toimivat vuosikymmenen, kunnes luonto otti vallan sekä talvella että kesällä. Lupiinit ovat vallanneet koko kumpareen.

                                           Tältä paikka näytti viime viikolla. Hmm!


                  Ja toisesta suunnasta tältä, ei parannusta vaikka kuvakulmaa muuttaisi.


Siispä: kun tiiliä näytti riittävän, tein niistä samanlaisen reunuksen kuin tien toisellakin puolella oli.
Perintökuokka sai taas heilua kun möyhensin tienreunaa lapion syvyydeltä.  Toisen reunan reunustin vanhoilla lecaharkoilla jotka olivat reunustaneet rinnettä.  Penkistä tuli vajaan metrin levyinen ja kymmenen metriä pitkä. Lecaharkkoreunuksen ja rinteen väliin jäi muheva penkki, siihen istutin kolme uutta mustaa viinimarjapensasta. (Kolme äkämäpunkkista jouduin poistamaan toiselta puolelta pihaa.)

Kesäkatoksen vieressä kasvaa rivi tuijia, kahta erimerkkistä . Isompien varjoon oli jäänyt kaksi kaunista tuijaa ja ne sain ihan itse kaivettua piilosta pois.  Toisen istutin tienvieripenkin toiseen päähän, toisen isomman kukkapenkin kivenkoloon.


Viikolla käytiin heittämässä kaatopaikkakuorma ja sieltä lapioitiin peräkärry täyteen multaa. 20€ maksoi iso lasti. Ei kaatopaikkamulta mitää laatutuotetta ole, sopii pohjamaaksi penkkien teossa.  Kompostimultaa oli ihan riittävästi ja sitä sekoitin mullan joukkoon reilusti.
Penkkiin lecaharkkojen viereen istutin vuorenkilpiä, kaksi itsekseen kylväytynyttä Mooseksen palavaa pensasta ja auringonkukkia. Lecaharkkojen koloisssa kasvaa isorikkoa jota minulla onkin aika  monessa paikassa. Lecaharkkojen ja marjapensaiden väliin laitan kuorikatetta.
Tähän penkkiin kylvin tänä kesänä vain kesäkukkia monta pussillista. Reunukseen laitan itämään sarviorvokit ja bellikset.



 Kuva näyttää, että pientä kiharaa ladonnassa on, haitanneeko tuo? Vai pitäisikö käydä potkimassa ne suoraan?
Tuli taas hyvä mieli kun sai näkyvää aikaiseksi! Ja halvalla...
 Saapa nähdä kuinka monta vuotta tämä penkki jaksaa kukoistaa!

Pihatien alkupäässäkin on penkki joka kaipaa tuunausta...





sunnuntai 21. toukokuuta 2017

KIRJAVA TULPPAANIRYKELMÄ JA MUITA HUOMIOITA PUUTARHAN LIEPEILLÄ

 Aamupäivällä hieraisin unihiekat silmistäni kun astelin ulos ja näin tulppaanipenkinkin heränneen.
Syksyllä istutin koiranpentu Jymy-Jamin kanssa tulppaaneita talon edustan penkkiin. Olin valinnut kirjavien tulppaanien pussin vaikka olen enemmän yhden värin ystävä.
Aika erikoisia nämä ovatkin!  (Ei, ei kuva ole väärinpäin, seisoin kun otin kuvan:)
Illansuussa ne jo olivat taas supussa.

 

Jokailtaisella kierroksella pihamaalla ja kasvihuoneessa oli paljon yllätyksiä:
 Viinirypäle Zilga availee kukkaterttujaan ja niitä näyttää olevan paljon.


Mansikat alkavat kypsyä kasvihuoneen lämmössä.


Auringonkukat odottavat jo ulospääsyä ja minä odotan Kunnan Miehiä korjaamaan kolmatta kertaa kasvihuoneen sokkelin vieressä kulkevaa vuotavaa runkovesiputkea. Jospa kolmas kerta jne...Arvatkaa sapettaako???


Auringonkukat on tarkoitus istuttaa myllätulle tienvierelle iloksi ohikulkijoille.

 Takapihalla tämän talon ensimmäiset rodot aukaisevat nuppujaan.  Toinen rodo taitaa olla valkoinen.


 Kullerot avautuvat alkuviikolla. Kullerot ovat Vanhan Rouvan -äitini -Karjalan kotikunnailta tuodusta pehkosta. Tunnekukkia!


 Saatiin suihkuallas lähes valmiiksi. Istutukset vielä odottavat rehevöitymistä, mutta eiköhän lähipäivät auta kasvun kehitystä.
Ilta-aurinko, suihkulähteen solina ja vesihelmet, keinun narina ja  lasillinen kylmää - aah.!

 Proosallisempaa:
Takapihalla olen tyhjennellyt komposteja ja tavannut taas näitä  inhokkeja, kultakuoriaisen toukkia. Nyt päätin, etten anna niiden enää uniini tulla - poistan ne kokonaan mielestäni. Sen verran kuitenkin reagoin, etten niitä kukkapenkkeihini istuta. Näiden toukkien kanssa olen ollut viha/rakkaus (hmm) suhteessa puutarhapäiväkirjani mukaan jo ennen vuotta 2003. Jostakin suhteesta ei näköjään eroon pääse...


 Teinipojat olivat viikonloppuyökylässä ja tekivät hyvän työn: kärräsivät sepelit kasvihuoneen pohjalle. Kunhan tässä enemmiltä kiireiltä selvitään, tehdään uusi puurunkoinen kasvihuone ja tämä vihreä pikkuhuone siirtyy toiseen paikkaan.
Nyt on kasvihuoneen pohja siisti ja tasainen, istutettavat kasvit tulevat muovialtaisiin. Tämänkin huoneen viiniköynnökset ovat hyvässä kasvussa.


"Isäntä ja Emäntä teki hiki hatun alla toissapäivänä pihatöitä, ne laitto kesäkatoksen paikalleen. 
Kesäkatoksessa on tollanen soffa ja siinä paljon tyynyjä. Enää ei oo. Mää nimitttäin koemaistoin pari tyynyä hetimiten kun Isäntä ja Emäntä selkänsä käänsi. "


"Nyt tuolla peränurkassa on muutama tyyny kasassa, enkä mää niihin ylety, tai en kai enää viitti, nyt jo tiän mitä ne sisältää. Ja päälliset sain ravisteltua pikkusiks tilkuiks`. Mitä ne tyynyt monella päällyksellä tekee?"  

"Mää kyllä viihryn oikein mielläni tossa kesäkatoksen kupeessa nyt kun tää mun ensimmäinen kesäni on alkamassa."


 Bloggaushuoneeni ikkunasta:
Talvelta syömättä jääneet talipallot olen hienontanut kukkaruukkuun ja siinä käy kova vilske, talitiaisia enimmäkseen. Joko tässä on tämän kevään poikaset kun näyttävät syöttävän toisiaan?



 Lämmintä puutarhaviikkoa kaikille!