sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

VUOHENPUTIKIVIIDAKON VALLOITTAJANA

Taas on ollut aika sukeltaa paikalliseen vuohenputkiviidakkoon. Fengshuin tai kuukalenterin mukaan sellaiseen paras päivä oli eilen tai tänä viikonloppuna. Takapihan viidakko on päässyt rehottamaan.



Kun olin päivällä saanut "haastavat"  raportit maailmalle (siis Helsinkiin) http://www.annelipunneli.blogspot.fi oli energiatasoni sellainen, että se piti tyrehdyttää puutarhassa. Tartuin viikatteenkin varteen ja huiskin takapihan leskenlehtimaton maan tasalle. Viiniköynnöskasvihuoneen takana piti varoa etten huiskaissut viikatteenterällä muovia halki.

Tämä takapihan kukkapenkki on muutaman vuoden ikäinen ja neitseelliseen maahan perustettu mutta sinnekin on vuohenputki päässyt juurtumaan.
Monta sylillistä keräsin putkia juurineen ja vahingossa mukaan lähti itsekseen paikalle ilmestynyt lehtosinilatvan hentoinen juurakkokin.


Istutin sen nopeasti uudelleen ja peittelin hyvällä kompostimullalla. (Kompostinkin tyhjensin energiapuuskassani.)
Nyt penkki näyttää raivatulta ja laitoin runsaasti "iltapalaa" kotiloille. Onneksi etanaruokaa on vielä jäljellä.
Puutarhassani on vain kolme pionin juurakkoa. Vanhin- vaaleanpunainen- on pitkästi yli 40-vuotias, se on ollut tontillani nyt 40 vuotta, kuinkahan vanha on sen alkuperä? Kaksi muuta -tummanpunaiset - olen ostanut muutama vuosi sitten.
 Vanhin kukkii komeasti eikä nuoremmatkaan jää häviölle kukkiensa uhkeudessa.



Onneksi laitoin niille heti keväällä tuet, nyt ne pysyvät pystyssä vaikka tavallista korkeampia ovatkin.
Tänä kesänä näyttää kaikilla perennoilla olevan  korkeuskasvukilpailu. Päivänliljat ovat niin korkeita etteivät  enää pysy pystyssä. Tienvieren päivänliljat kumartavat ohikulkijoille.


Pihatien  päivänliljat ovat parhaimmillaan. Tämä penkki on 10 metriä pitkä.


Huhtakurjenpolvipehkot ovat nekin -sanoisinko -valtavia ja niitä on kaikissa penkeissä. Leikkaan ne tulevalla viikolla aivan matalaksi, kaunis lehtimätäs ehtii kehittyä loppukesäksi komeaksi kasvustoksi. (Nyt kuva haalistunut, kurjenpolvi on luonnossa hehkuvan sininen!))


Idänunikko Makkarabaarin vierellä on todella pitkä -minua leukaan asti- ja minähän olen tuollainen alle 160-senttinen...

Unikkoa mittaillessani huomasin vuosia unohduksissa olleen köynnösruusun: siinä oli avautunut pienenpieni hennonvaaleanpunainen kukka ja muutama nuppu on tulossa. Luulen, että köynnös ei ole se minkä olen istuttanut vaan joku paleltuneesta jalojuurakosta lähtenyt verso.

 

Olen viimeaikoina kierrellyt puutarhassani kriittisin silmin -olen katsellut sitä vieraalla katseella.
Yksi  puska muiden joukosta sävähdytti: tämä ei kuulu joukkoon -tämä valkokirjokanukka!
Se on rehevä, kaunis ja terve, mutta poikkeaa kaikesta muusta tontin kasvillisuudesta värinsä takia. Hankin sen ja istutin juuri tuohon kolkkaan tuomaan loppukesällä valoisuutta leikkimökin ympäristöön. Näköjään väärin ajateltu!


Kesäkatoksen viereinen kukkapenkki odottaa vielä sukeltamista vuohenputkien valtakuntaan. Valkoiset varjoliljat aloittavat kukintaansa ja kuunliljat ovat jo yli metrisiä halkaisijaltaan.


Jotkut kukat ovat näköjään käyttäneet energiansa edellisenä kesänä : palavat rakkaudet ovat nyt pieniä ja vaatimattomia kukinnoiltaan:


 Isorikot ovat sitäkin komeampia Huvituksen -jossa ei ole ainoatakaan omenanalkua-  juurella.


Muissakaan pihani omenapuissa ei näytä olevan raakileita, onneksi niillä on lepovuosi, omenahilloa on ihan riittävästi pakastimessa.
Osa vuohenputkiviidakosta on taas saatu vallattua, vielä sitä sarkaa riittää...
Takapihan lauantainen iltataivas


(ps. kuvien laatu on nyt todella huono, olen näköjään näppäillyt uuden puhelimeni kuva-asetuksissa jonkun kimalluksen tai häivynnän päälle.)

tiistai 11. kesäkuuta 2019

PUOLIVALMISTA

Kun korjataan vanhaa, siitä jää yleensä jätettä. Meillä jäi 20 neliöisen terassin purkamisesta aivan riittävästi poisvietävää kestolautaa.


Kaatopaikalle vietiin peräkärryllinen muuta joutilasta nurkista, laudat eivät enää mahtuneet kyytiin.
Yhtenä yön hetkenä mietin mitä nurkalla lojuvista terassilaudoista voisi tehdä. Tulikin oivallus!!!
Muina naisina muun jutustelun lomassa vihjaisin puolisolle- herra Kukkarolle -että  lavoista voisi kyhätä vaikka kukkalaatikot uuden terassin reunamille.
Sunnuntaina kannettiin lavoja pihanurmelle mittausta ja sahaamista odottamaan.


Minulla ei tässä projektissa riittänyt ymmärrys kuinka laudat piti asetella ja mistä sahata suikale pois niinpä seisoskelin vierellä työhanskoja roikotellen ja kuunnellen sahurin yksinpuhelua.


Lavoista saatiin aikaiseksi kolme 160 senttistä ja 50 senttiä korkeaa krouvinnäköistä  (vielä) kyhäelmää.


Huomenissa haetaan Puutoimelta nurkkiin ja reunuksiin rimoitukset. Vuoraan laatikot joutilaalla mansikkamuovilla ettei raot näy eikä multa karkaa terassille. Pinnat pesen ja petsaan tummiksi.
Tänä kesänä laitan kukat parvekelaatikoihin, syksyllä täytän laatikot hakkeella ja muulla puutarhajätteellä. 
Seuraava??? puutarhuri täyttäköön laatikot mullalla ja istuttakoon mieleiset kukat tulevalle kesälle. Näin olen tämän asian tuumannut.

Terassin katekin oli tarkoitus vaihtaa, mutta taidamme antaa sen olla ainakin toistaiseksi.


Viinirypäletertut roikkuvat syksyllä katoksessa sopivasti käden ulottuvilla kun istuskelen keinussani. 


Aamukahvipaikka terassin toisella reunalla on sopivan aurinkoinen.


Kasvimaalle istutin vain lehtikaalia, perunaa, punajuurta ja papuja. Kahdessa lavassa kasvaa talvivalkosipuli ja sen pikkusipulit kasvamassa istutettavaksi syksyllä uuteen paikkaan. Kompostin päällä kasvaa muutama kesäkurpitsa. Kasvihuoneissa on kasvamassa tomaatit ja kurkut sekä basilika salaatinlehtien kanssa.
Viiniköynnöksissä on tänä kesänä valtavasti kukintoja. Toivottavasti olisi tulossa myös rypäleitä.

Kaarikasvihuoneen katos suli viiimekesän helteissä käyttökelvottomaksi ja tuunasin sen ehjäksi tavallisella kasvihuonemuovilla. Takaseinälle teen tuuletusaukon hyttysverkosta. Oviaukkoon leikkasin muovista suikaleita oveksi, entiset nauhaovet ovat lisäovina. 
Pitkässä lavassa kasvaa muutama ylijäämäperuna. Kasvihuoneen olosuhteet ovat näin keskikesällä liian kuumat perunalle, mutta katsotaan mitä näistä kehittyy. Sekin arveluttaa kun toisella reunalla kasvaa tomaatit, en muistanut ovatko ne elinkelpoiset kumppanit toisilleen kun ovat vähän niinkuin samaa sukua.


Puutarhan sipulikukat alkavat mennä lepotilaan, mutta perennat alkavat räjähdellä loistoonsa. 
Kymmenet "vaeltavat" unikot ovat parhaillaan kukassa iiriksien kanssa:


Ensimmäiset päivänliljat avautuivat tänään.


Samoin isot huhtakurjenpolvet, niitä pehkoja on jokapuolella pihaa, sen lehtimättäät ovat minulle mieleisiä ennen kukintaa ja sen jälkeen.


Kalliokielotkin ovat tänä kesänä tavallista korkeampia ja vielä terveen näköisiä. Edellisinä kesinä niitä on vaivannut toukka-armeijat, nyt niitä ei näy.


Meillä on Juhannuksen aikaan pippalot pihapiirissä kun juhlimme pojanpojan valmistujaisia ja toisen peruskoulun päättymistä. Toivottavasti silloin vielä on päivänliljat tienvieren penkissä parhaassa kukinnassaan. Mooseksen palavat pensaat, pionit ja juhannusruusut ainakin kukkivat reilun viikon päästä.


Pikkuhiljaa on valmiimpaa tulossa, nyt on taas näytillä ollut puolivalmiita tekeleitä. Tekemisen hidasteena ovat nämä eläkeläisen kiireet...




torstai 30. toukokuuta 2019

KOLMEKYMPPISEN KUNNONKOHOTUSTA


Tänään, tuulisena Helatorstaina meillä -herra Kukkarolla ja minulla -rouva Myttysellä oli puuhapäivä. Purettiin 20 neliöinen terassi vuosimalliltaan 1989, eli kolmekymppinen. Siihen aikaan ohjeistettiin terassintekijää jättämään timpurinkynän levyinen väli lautojen väleihin. Niin se meilläkin oli näköjään koottu ja senhän tietää, että vuosien aikana ne timpurinkynän mentävät raot ovat täyttyneet kaikenlaisella luontoaineksella.
Terassin tuunausta olen ehdotellut jo monta vuotta -tuloksetta. Olen kuunnellut voivottelua, että sen on niin hankala purkaa... Teinipoikiakin siihen hommaan on yritetty värvätä vuosien aikana -turhaan.
Nyt se päätettiin vihdoinkin tehdä. Ehkä vaadin, ehkä en, mutta toimeen tartuttiin...
Tästä aloitettiin:


Ylöjärven Puutoimesta haettiin tiistaina tarvikkeet oikein ajan kanssa. Kaikki 40 nelimetristä lautaa piti "laaduttaa" eli sahata sentti pois molemmista päistä. Onneksi ei ollut muita tuunaajia sahalle pyrkimässä.
Purkamisen helppous pääsi yllättämään ja vanha terassi sai siirtyä odottamaan jonkinlaista uusiokäytttöä.
Taas olin Kätevänä Emäntänä avustushommissa, nyt osasin ristimittauksenkin tehdä oikein.


Ensimmäiset laudat on kiinnitetty. Huom. ergonominen työskentelyasento!


Viimeiset ruuvaukset tehtiin kellonlyömällä 15.00. Vielä puuttuu reunalaudat. Tälle terassille tuli kokoa kymmenen neliötä, tehtiin tarkoituksella edellistä pienempi. Työkalut odottavat huomista.


Terassin valokatekin poistetaan ja uusi tehdään pienemmäksi. Runko saa jäädä, siinä kiipeilee hyvin satoa tuottanut Zilga-viinirypäle. Toisen Zilgan istutin reunimmaisen pylvään juurelle viime syksynä, nyt sekin näyttää aloittaneen hyvän kasvun. Keskellä kasvaa köynnöshortensia, sekin vasta viime syksynä istutettu.


En pääse vielä tänään kalustamaan terassia vaikka mieli tekisi. Suihkualtaastakin on tyhjennettävä siitepölynkeltainen vesi pois ja täytettävä uudelleen.


Puutarhan kasvu- ja kukkaraportointia jatkan kunhan ehdin. Valkoiset sireenit työmaan vieressä tuoksuivat terassintekijöiden iloksi.


Hyvää Helatorstain illansuuta ja lämmintä viikonloppua!

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

20,4 ASTETTA JA PIENESSÄ KEKKULISSA, LUULISIN




Kevät tuli ja lumi suli, Mummukka sanoi, että nyt töihin, oli mitä oli.
Pääsiäisen pyhät menivät oikeastaan mitään tekemättä, ainakaan puutarhassa ei tullut puuhailtua mitä aikomuksena oli. Piti nimittäin kunnostaa kasvihuoneen katto mutta materiaali puuttui. Katosta putosi ja halkesi useampi ikkuna ja päätimme, että nyt tai ei koskaan siihen vaihdetaan polykarbonaattikatto. Kyselin kattopakettia KIVIKANKAALTA kun kasvihuoneeni on sieltä ostettu 2002. Paketin hinta oli 350€. Puoliso, herra Kukkaro pitää kukkaronnyörit  niin tiukoilla, että hän otti ja tilasi AKIROLTA 12 levyä hintaan 193€ kuljetuksineen. Tilaus tehtiin pääsiäisviikolla ja eilen ne jo tulivat siistissä paketissa pihaan kannettuina.


Lasikaton purkutyöt aloitettiin heti aamutuimaan ja aika kilinää saatiin maisemaan kuulumaan.


Levyistä oli sahattava pois puolisen metriä että olisivat sopivan mittaiset.
Kesäkatoksen pöytä oli hyvä työpöytä.


Levyjen päädyt piti teipata, ettei ötökät pääse tekemään pesiään kennojen sisälle. Tiesimme, että meillä on läpinäkyvää teippiä rulla jossakin, ei vain muistettu missä. Löytyi oikea rulla kun aikamme etsimme.
"Hei, miksi toinen levy on harmaa ja toinen ihan kirkas?"
Pohdintaa, pohdintaa, tutkiskelua...
Sitten löytyi pieni irrallinen muovin kulma ja kun sen repäisi pois, alkoi taivaskin näkyä. Näissä levyissä on päällä suojamuovi missä lukee työohjeet ja toisella puolella on poistettava läpinäkyvä kelmu.
Levyt kiinnitettiin samoilla metallihärpäkkeillä kuin lasitkin. Lasien irroittamisessa oli oma ohjelmansa: katon lasit oli kiinnitetty silikonilla ja silikoni on ollut ilmeisesti suurin syy kun kattolasit olivat haljenneet. Lasinkin näköjään pitää saada "elää". Oli niissä laseissakin eroja: toiset menivät pudotessaan pieniksi sirpaleiksi, mutta osa jäi isoiksi lohkareiksi.
Luin (kuuntelin) aiemmin Tommi Kinnusen Pinttiä joka kertoo lasitehtaan miljööstä ja lasinteosta. Lasinsirpaleita keräillessäni muistelin kuinka Pintissä alettiin valmistaa tasolasia eli juuri tätä ikkunalasia.

Eilen saatiin katon toinen puoli valmiiksi.
Tänään jatkettiin katontekoa yli 20 asteen helteessä. Välipalana syötiin grillimakkarat. Puoliso -herra Kukkaro kaatoi minullekin janojuomaksi lasillisen kylmää olutta. Niin se vaikutti, että taisin olla ihan pienessä kekkulissa kun jatkoimme töitä.
Katto saatiin valmiiksi ilman kommelluksia. Tyhjensin kasvihuoneen kaikista tavaroista ja pesin sen nurkkia myöten.
Huomenna haen multaa ja kylvän salaatit kasvamaan. Lidlissä on torstaina taimia myynnissä, pitänee hakea muutama alku. Perustaimet ostan paikalliselta YLISEN KAUPPAPUUTARHALTA.


Ennen pääsiäistä saatiin jotakin aikaiseksi: pestiin kesäkatoksen lattia ja laitettiin kesäkalusteet paikoilleen. Yksiltä pöydänjaloilta puuttui pöytälevy, ja sellaisen puoliso- herra Kukkaro teki kestopuusta, 20€ tuli maksamaan tämä uusi 120 senttinen pöytä.


 Puutarhassa perennat ovat hyvässä kasvuvauhdissa, samoin talvivalkosipulit kasvimaalla.
Taimikasvatus on vähänlaista, tomaatit ovat jo aika komeita ja kelloköynnöstä on kasvamassa kokonaista neljä  yli puolimetristä alkua.


Perhe pääsi pölyistään ja saa katsella kotikadun vilinää kasvihuoneen puhtaan ikkunan takaa.



                                       "Tänään on koirien oma päivä, määkin sain makkaraa."



perjantai 29. maaliskuuta 2019

JOKO SAA HERÄTÄ TALVIUNILTA?

Hyvää kevään odotusta kaikille lukijoille. Mitä kuuluu? Meidän nurkilla ollaan vielä hankien keskellä, niin on aina lumisina talvina pitkälle kevääseen. Maapohja on  kylmää savea joka pitää lumet sulamatta.


Keväisiin ulkotöihin on kuitenkin ollut kova into, etenkin puiden karsimiseen. Omenapuista karsittiin sisempiä oksia ja viimekesäisiä hujoppeja. Karsintaa tehtiin taas ronskimmalla otteella. Viimekesän omenasato kaikissa puissa oli niin valtava, että luulen puiden lepäävän tulevan kesän ilman suurempia satomääriä.


Tienvarren kuusiaitakin odotti typistämistä, saatiin katkottua parimetrisiksi kasvaneet latvukset. Hyvästä tarjonnasta piittaamatta kenellekään ne eivät kelvanneet pikkujoulukuusiksi.



Onneksi naapurissa ymmärretään herkkujen päälle. Peräkärry lastattiin täyteen joululle tuoksuvia kuusenoksia ja kyydittiin ne pellon toiselle puolelle Ihanelma hevostoiminta-tilan heposille.


Siellä meitä oli tallivastaavana vastassa pullea possu joka livisti pois kameran linssin edestä ja aidantakana tervehti pari laamaa vai alpakoitako ne ovat?


Toisen aidan takana meitä tervehti vai oliko se toisinpäin?? aasiperhe. Niiden iltaiset keskustelut kuuluvat hyvin meidän pihapiiriin.


Tämä Mummukan jutustelua-blogini on puutarhatoimistani kertova. Muiden puutarhabloggaajien tavoin pitäisi nyt olla esiteltävissä idätettyjen taimien kuvia. Minulla ei ole oikein mitään esiteltävää, taimeni ovat vielä niin avuttoman pieniä alkuja.
Yhden -tai kolme nyt teille näytän. Kylvin kolme pussillista (n. 15 siementä) kelloköynnöstä. Joka viides niistä iti. Pienin näistä putkahti mullan pintaan pari päivää sitten vaikka kylvöpäivä oli helmikuussa. Hyvä edes näin.


Lasikasvihuoneessa on taas talven tuhoja -yksi isompi kattolasi putosi tänään alas kun olimme tutkailemassa joko orvokit alkavat heräillä. Talvisuojaa ei voi vielä poistaa kun yksi ruutu puuttuu.


Viime syksynä löysin kasvihuoneesta  viiniköynnöken pieniä alkuja ja siirsin ne kehittymään kasvihuoneen reunoille. Hyvin ne näyttivät selvinneen, saan taas pari köynnöstä hoivattavaksi satoikäisiksi.
Jymykin kaiveli kätköjäni ja löysi itselleen aarrekätkön -ämpärin täynnä työkäsineitä.


"Enks´ mää sais näitä pitää? Emmää näitä meinaa syärä, leikkisin vaan! Nää on niin työläisen hajusiakin."

Ulkolavassa parivuotias timjami oli raikkaan vihreä ja ilmasipulitkin jo töröttivät maan pinnalla.


Eiköhän kevätpuuhat taas täällä Mummukankin Puolen Hehtaarin Metsässä pääse kunnolla vauhtiin kunhan hanget vähän madaltuisivat ja sulaisivat kokonaan pois.