keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

20,4 ASTETTA JA PIENESSÄ KEKKULISSA, LUULISIN




Kevät tuli ja lumi suli, Mummukka sanoi, että nyt töihin, oli mitä oli.
Pääsiäisen pyhät menivät oikeastaan mitään tekemättä, ainakaan puutarhassa ei tullut puuhailtua mitä aikomuksena oli. Piti nimittäin kunnostaa kasvihuoneen katto mutta materiaali puuttui. Katosta putosi ja halkesi useampi ikkuna ja päätimme, että nyt tai ei koskaan siihen vaihdetaan polykarbonaattikatto. Kyselin kattopakettia KIVIKANKAALTA kun kasvihuoneeni on sieltä ostettu 2002. Paketin hinta oli 350€. Puoliso, herra Kukkaro pitää kukkaronnyörit  niin tiukoilla, että hän otti ja tilasi AKIROLTA 12 levyä hintaan 193€ kuljetuksineen. Tilaus tehtiin pääsiäisviikolla ja eilen ne jo tulivat siistissä paketissa pihaan kannettuina.


Lasikaton purkutyöt aloitettiin heti aamutuimaan ja aika kilinää saatiin maisemaan kuulumaan.


Levyistä oli sahattava pois puolisen metriä että olisivat sopivan mittaiset.
Kesäkatoksen pöytä oli hyvä työpöytä.


Levyjen päädyt piti teipata, ettei ötökät pääse tekemään pesiään kennojen sisälle. Tiesimme, että meillä on läpinäkyvää teippiä rulla jossakin, ei vain muistettu missä. Löytyi oikea rulla kun aikamme etsimme.
"Hei, miksi toinen levy on harmaa ja toinen ihan kirkas?"
Pohdintaa, pohdintaa, tutkiskelua...
Sitten löytyi pieni irrallinen muovin kulma ja kun sen repäisi pois, alkoi taivaskin näkyä. Näissä levyissä on päällä suojamuovi missä lukee työohjeet ja toisella puolella on poistettava läpinäkyvä kelmu.
Levyt kiinnitettiin samoilla metallihärpäkkeillä kuin lasitkin. Lasien irroittamisessa oli oma ohjelmansa: katon lasit oli kiinnitetty silikonilla ja silikoni on ollut ilmeisesti suurin syy kun kattolasit olivat haljenneet. Lasinkin näköjään pitää saada "elää". Oli niissä laseissakin eroja: toiset menivät pudotessaan pieniksi sirpaleiksi, mutta osa jäi isoiksi lohkareiksi.
Luin (kuuntelin) aiemmin Tommi Kinnusen Pinttiä joka kertoo lasitehtaan miljööstä ja lasinteosta. Lasinsirpaleita keräillessäni muistelin kuinka Pintissä alettiin valmistaa tasolasia eli juuri tätä ikkunalasia.

Eilen saatiin katon toinen puoli valmiiksi.
Tänään jatkettiin katontekoa yli 20 asteen helteessä. Välipalana syötiin grillimakkarat. Puoliso -herra Kukkaro kaatoi minullekin janojuomaksi lasillisen kylmää olutta. Niin se vaikutti, että taisin olla ihan pienessä kekkulissa kun jatkoimme töitä.
Katto saatiin valmiiksi ilman kommelluksia. Tyhjensin kasvihuoneen kaikista tavaroista ja pesin sen nurkkia myöten.
Huomenna haen multaa ja kylvän salaatit kasvamaan. Lidlissä on torstaina taimia myynnissä, pitänee hakea muutama alku. Perustaimet ostan paikalliselta YLISEN KAUPPAPUUTARHALTA.


Ennen pääsiäistä saatiin jotakin aikaiseksi: pestiin kesäkatoksen lattia ja laitettiin kesäkalusteet paikoilleen. Yksiltä pöydänjaloilta puuttui pöytälevy, ja sellaisen puoliso- herra Kukkaro teki kestopuusta, 20€ tuli maksamaan tämä uusi 120 senttinen pöytä.


 Puutarhassa perennat ovat hyvässä kasvuvauhdissa, samoin talvivalkosipulit kasvimaalla.
Taimikasvatus on vähänlaista, tomaatit ovat jo aika komeita ja kelloköynnöstä on kasvamassa kokonaista neljä  yli puolimetristä alkua.


Perhe pääsi pölyistään ja saa katsella kotikadun vilinää kasvihuoneen puhtaan ikkunan takaa.



                                       "Tänään on koirien oma päivä, määkin sain makkaraa."



perjantai 29. maaliskuuta 2019

JOKO SAA HERÄTÄ TALVIUNILTA?

Hyvää kevään odotusta kaikille lukijoille. Mitä kuuluu? Meidän nurkilla ollaan vielä hankien keskellä, niin on aina lumisina talvina pitkälle kevääseen. Maapohja on  kylmää savea joka pitää lumet sulamatta.


Keväisiin ulkotöihin on kuitenkin ollut kova into, etenkin puiden karsimiseen. Omenapuista karsittiin sisempiä oksia ja viimekesäisiä hujoppeja. Karsintaa tehtiin taas ronskimmalla otteella. Viimekesän omenasato kaikissa puissa oli niin valtava, että luulen puiden lepäävän tulevan kesän ilman suurempia satomääriä.


Tienvarren kuusiaitakin odotti typistämistä, saatiin katkottua parimetrisiksi kasvaneet latvukset. Hyvästä tarjonnasta piittaamatta kenellekään ne eivät kelvanneet pikkujoulukuusiksi.



Onneksi naapurissa ymmärretään herkkujen päälle. Peräkärry lastattiin täyteen joululle tuoksuvia kuusenoksia ja kyydittiin ne pellon toiselle puolelle Ihanelma hevostoiminta-tilan heposille.


Siellä meitä oli tallivastaavana vastassa pullea possu joka livisti pois kameran linssin edestä ja aidantakana tervehti pari laamaa vai alpakoitako ne ovat?


Toisen aidan takana meitä tervehti vai oliko se toisinpäin?? aasiperhe. Niiden iltaiset keskustelut kuuluvat hyvin meidän pihapiiriin.


Tämä Mummukan jutustelua-blogini on puutarhatoimistani kertova. Muiden puutarhabloggaajien tavoin pitäisi nyt olla esiteltävissä idätettyjen taimien kuvia. Minulla ei ole oikein mitään esiteltävää, taimeni ovat vielä niin avuttoman pieniä alkuja.
Yhden -tai kolme nyt teille näytän. Kylvin kolme pussillista (n. 15 siementä) kelloköynnöstä. Joka viides niistä iti. Pienin näistä putkahti mullan pintaan pari päivää sitten vaikka kylvöpäivä oli helmikuussa. Hyvä edes näin.


Lasikasvihuoneessa on taas talven tuhoja -yksi isompi kattolasi putosi tänään alas kun olimme tutkailemassa joko orvokit alkavat heräillä. Talvisuojaa ei voi vielä poistaa kun yksi ruutu puuttuu.


Viime syksynä löysin kasvihuoneesta  viiniköynnöken pieniä alkuja ja siirsin ne kehittymään kasvihuoneen reunoille. Hyvin ne näyttivät selvinneen, saan taas pari köynnöstä hoivattavaksi satoikäisiksi.
Jymykin kaiveli kätköjäni ja löysi itselleen aarrekätkön -ämpärin täynnä työkäsineitä.


"Enks´ mää sais näitä pitää? Emmää näitä meinaa syärä, leikkisin vaan! Nää on niin työläisen hajusiakin."

Ulkolavassa parivuotias timjami oli raikkaan vihreä ja ilmasipulitkin jo töröttivät maan pinnalla.


Eiköhän kevätpuuhat taas täällä Mummukankin Puolen Hehtaarin Metsässä pääse kunnolla vauhtiin kunhan hanget vähän madaltuisivat ja sulaisivat kokonaan pois.


lauantai 22. syyskuuta 2018

UUTTA KESÄÄ ODOTELLESSA

Pihalta ja puutarhasta on säilötty niin syötävät kuin kalusteetkin jo uutta kesää odottamaan. Toivottavasti pakastimen sisältö saadaan ennen uutta kesää syötyä, herkkujen ei tarvitse odottaa uutta kesää.
Osa pitkistä perennoista odottaa vielä jatkojalostamista eli ensin silppuriin ja siitä kompostoitavaksi.
Väliaikaismajoituspaikan silppurin kauhasta on näköjään päässyt valitsemaan kotiloperhe.


Tänä kesänä ei pystytetty uima-allasta, helteitten aikana se hiukan harmitti, mutta vilvoittelut päästiin hoitamaan kylän uimarannalla. Altaan paikan reunamat onkin päässyt valloittamaan kärpässieniyhteisö.
Leikkimökin takana Pikkuprinssinpolun varrella on tattien rihmasto, toisessa rykelmässä on lehmäntatteja, yhdessä nurkassa voitatteja ja löytyipä pieni punikkitattikin (jos oikein tunnistin).



Karvarousku(laukkuja) kasvaa kuivassa rinteessä leikkimökin takana, niitä keräsi anoppi aikoinaan.

Allaoleva ei taida olla karvarousku, ehkä joku hapero, niilläkin on oma reviirinsä takapihan sammalikossa.


Pilaantuneita omenoita keräsin yhtenä iltapäivän puhteena kymmenen täyttä ämpärillistä. Vein ne joutilaaseen monttuun, päälle kärräsin ruohonleikkuujätteet ja sylikaupalla rohtoraunioyrtin lehtiä. Ne kaikki kastelin urealla. Ureaa ostin Kodin Terrasta.
"Missä Sinulla on ureat? Arvaat varmaankin mihin sitä tarvitsen".
"Arvaan kyllä - muumio-omenien hävittämiseen, muutama pönttö on vielä jäljellä."


Kompostissakin on näitä muumioita, ja  se näyttää käyvän urearakeitten lisäämisen jälkeen aika kuumana. Komposti saa olla koskematta ensi syksyyn asti, toivottavasti itiöt ovat silloin hävinneet.


Tätä korkeaa kultapiiskua minulla on ollut monella kulmalla. Joskus se pysyy hyvänä talventörröttäjänä, mutta toisinaan taas katkeilee ja on risuisen näköinen.

Meille tullaan humalaköynnöksen ja villiviinin alta. Humala on nyt täydessä kukassa, tämä on taas sitä sorttia, että käpyjä ei synny. Olen ostanut monta humalaa, mutta yksikään ei ole tehnyt käpyjä.
Villiviini tekee runsaasti omia marjojaan, ainakin tämä hehkuvan punaiseksi syksyisin muuttuva yksilö. Vihreämmäksi jäävillä ei marjoja -vai rypäleiksikö niitä sanotaan - paljoakaan ole.


Kesäkukkakylvökset - niitä kylvin 40 pussillista- eivät kovinkaan rehevänä kukkineet.
Valkoinen kosmoskukka on kaunis, se on kukkinut jo monta viikkoa.


Oppineittenkukkakin (vai joku muu?) muutamalla yksilöllä on näyttänyt kauneutensa.


Luulin ostaneeni punaisen päivänhatun, mutta keltaisena tämä yksilö näyttäytyy.


Tälle päivälle varoiteltiin että Mauri tuulettaa oikein kunnolla. Meillä paistaa aurinko, puiden latvuksissa näyttää käyvän vain vähän iltatuulta vireämpi heilunta.






Kukkasipulit - ne viimesyksyiset jotka kaivoin ylös kukinnan jälkeen odottavat uudelleenistuttamista.  Tilasin vain sata uutta sipulia Viherpeukaloilta, nyt paketti odottaa kyläkaupalla. Olen ollut tänä kesänä ja syksynä hyvin maltillinen uusien istutusten perustamisessa ja puutarhaostosten kanssa. Tulevalle viikolle riittää tätä istuttamisaskaretta riittävästi.

Jos tässä ei tule mainittavaa kertomista puutarhan puuhista, niin Mummukan jutustelua hiljenee taas loppusyksyksi.
Tavataan taas kun kylvöjen aika alkaa. Hilu Maatiaiskanaselta voitin tomaatin ja paprikan siemeniä, ne täytyy muistaa kylvää heti tammikuussa kesää odottamaan.

Toivotan kuulakkaita loppusyksyn päiviä lukijoille.
Uutta kevättä ja kesää odotellen, terveisin Mummukka maalta.


sunnuntai 2. syyskuuta 2018

SINIKANPÄIVÄN PUUHIA

Eilen kiipeiltiin ja poimittiin Sinikka-luumut -kaksi ämpärillistä- herkutteluun ja säilöntään. Pihassani kasvaa vain yksi luumupuu, tämä Sinikka. Toisen vei turma tai myyrä jonakin menneenä talvena.


Tunnin tuhersin tiskipöydän ääressä kun silpuin ämpärillisen Punaista Kanelia ja Melbaa ja viidestä litrasta luumuja poistin kivet. Kattilaan lisäsin puoli litraa vettä, nipun timjamia ja pari kanelitankoa.
Keitos muhi kunnes omenalohkot olivat pehmeitä, lisäsin kilon sokeria ja keitos muhi vielä puolisen tuntia kannen alla.


Alakaapin kätköistä  kaivoin yhden aarteistani; vanhan Moulinexin. Sillä hieroin keitokseni sileäksi soseeksi.


Valmista herkkua tuli viisi litraa. Tuppewaran kulho riitti juuri ja juuri.



 Soseet pakastan, en luota jääkaappisäilytykseen. Teen lopuistakin luumuista ja omenista samaa sosetta, siitä tuli erinomaisen maukasta ja varmasti maistuu talvella puuron silmänä ja kakkujen täytteenä.


Tiskiäkin sain aikaiseksi -aivan riittävästi. Pientä kilpajuoksua sain harrastaa tiskaamisen ja keitoksien ohella: apulaisen Jymy tuuletteli astiapyyhettäni pitkin lattioita ja ehti tehdä pitsimäisiä kuvioita pyyhkeeseen. Hmm!


Pihatöitäkin on tullut tehtyä; ripustelin terassin viiniköynnöksen kiinni rakenteisiin. Aiemmin se oli ripustautunut viereiseen sireeniin.


Zilga on reheväkasvuinen ja tätäkin karsin ankarasti. Toivottavasti ei ota "nokkiinsa" ja lakkaa kasvamasta.


Katoksen alla kasvaneista oksista saatiin taas kulhollinen kypsiä rypäleitä, viime kesänä niitä oli paljon  mutta silloin ne eivät kypsyneet.

Ostin kesällä jostakin löytökorista yhden uuden Zilgan, sen laitoin kasvamaan terassin toisen pylvään juurelle. Kunhan tämäkin kasvaa, saamme istua kesäisin rypälelehdossa.
 Pihakeinussa istuskellessani ja kuluneen kesän kasvimaan olematonta satoa miettiessäni tulin siihen tulokseen, että alankin viininviljelijäksi! Nyt minulla on viisi kunnon köynnöstä ja lasihuoneessa näyttää olevan kolme tämän kesän tainta aloittamassa kasvamistaan. Viiniköynnökset ovat helppoja kasvatettavia ja sato on varma. Köynnösten seurana kasvihuoneissa tulee olemaan vain tomaatit ja kurkut (ja paprikat, basilikat, köynnöspavut ym.)

Jokasyksyiset silppuroinnit on taas aloitettu. Boschini on mainio vekotin, sen kanssa työ sujuu kuin lapsen leikki.


 Kun ostin muutama vuosi sitten tämä koneen, kysyi myyjä mitä aion sillä silputa; kuivaa puuta vai puutarhan kasveja. Vastasin, että molempia. Nyt olen huomannut, että tämä kone on loistava kuivien oksien silppuamisessa, mutta ei niinkään hyvä esim. kultapallon, maissin tms tuoreitten varsien murskaamisessa. Jos en olisi hyvää vauhtia ikääntyvä mummukka, säästäisin vähän eläkkeestäni ja ostaisin toisenkin silppurin jolla saa perennatkin pieniksi.


En minä valita, mutta kuitenkin...


Hyvin tämä syksy on alkanut, töitä näyttää riittävän -omenoita ja tomaatteja on keräämättä, muutama perennapenkki odottaa tuunausta.
Takapihan pihlajassa on jo värikkäitä lehtiä ja silloin tällöin leijailee keltaisia koivunlehtiäkin ilmojen halki.


Voi pihlajaparkaa! Se kasvoi pienenä piiskana paikallaan kun talomme perustuksia kaivettiin 1977.
Nyt se on tullut rähjäiseksi ja huonovointisen näköiseksi. Kauneusarvoa sillä on vain makuuhuoneen ikkunasta aamulla katsoessa. Tulinko nyt ottaneeksi kuvan sen viimeisestä syksystä!

Etupihalla tuottaa iloa tämänkesäisen kärhön ensimmäiset kukat.
Kasvihuoneen kaaressakin on aloittanut kukintansa vasta nyt edellisenä kesänä istutettu kärhö.


Tällä kukalla toivotan kaikille Sinikoille ja muille lukijoille kuulaita syksyisiä päiviä.