maanantai 2. heinäkuuta 2018

UKONKELLO VAI VUOHENKELLO?

Tänään tuli KOTIPUUTARHA 7-lehti ja luin sitä innoissani automatkalla. Ensimmäisen Kotipuutarhan vuosikerran olen tilannut jo 1979. Välillä on ollut tilaamattomia vuosia, mutta nyt olen taas innostunut Kotipuutarhan lukija. Tällä kertaa vein lehden puutarhaan ja yritin verrata kuvasta mitä ovat minun siniset kellokukkani.
Tätä korkeaa kellokukkaa olen pitänyt viheliäisesti leviävänä vuohenkellona. Nyt lehden kuvaus tästä puolitoistametrisestä komeasta kukasta kuvasikin sen ukonkelloksi. Oli kumpi tahansa, yritän pitää sen kaukana "parempien" penkistä.


Aika näyttävä tuo pehko on, kun kukat lakastuvat, katkon varret montun täytteeksi.

 Jossain lähimailla olen nähnyt tätä vuohenkelloa/ukonkelloa valkoisena.

Kiertelin takapihalla poimimassa metsämansikoita ja mustikoita ja minut yllätti tämä valkoinen kurjenkellopehko. Sinisenä sitä kasvaa monessa paikassa, mutta tämän tapasin ensimmäistä kertaa omalla pihalla.


Kuva on huono; syynä tuulenpuuska. Kurjenkelloja kasvaa nyt laajana kasvustona kuivalla paikalla leikkimökin vieressä.
Maantien varrelta kuivalta penkalta olen kaivanut muutamia peurankellon juurakoita ja istuttanut ne puutarhaani. Pari vuotta ovat uudessa paikassa juroneet, mutta nyt alkavat näyttää kukintonsa.


Valkoiset varjoliljat ovat levittäytyneet sopivasti violettien lomaan. Hilu Maatiaiskanaselle lupasin kaivaa tämän valkoisen varjoliljan sipuleita. Odota rauhassa, kyllä ne tulevat!


Tienvieren penkissä edellisenä keväänä istutetut sinipallo-ohdakkeet, kelta-alpit, palavat rakkaudet, isokurjenpolvet, malvat, päivänliljat, jalopähkämöt, kalliokielot ja muut ovat juurtuneet hyvin, osa on jo kukkinut, osa aloittelee kukintaansa


Keltasauramo on taas muutaman vuoden poissaolon jälkeen vallannut tienvarren kumpareet.


Palava rakkauskin on liikkuvaa lajiketta, sen alkuja löytyy milloin mistäkin.


Makkarabaarin taakse/eteen istutin syksyllä laukkoja, nyt penkissä kukkii tämä erikoisuus, mikähän onkaan nimeltään?


Kyssäkaalikasvustoni??? Mykäksi vetää... eipä ole rikkaruohojakaan...


Nyhtäsin ylös kukkapenkistä itusipulista kasvaneen valkosipulin, niitä on pudonnut sinne tänne lavoihin, ja aika hyvän kokoinen tämä parin kesän ikäinen olikin jo, kynnetkin jo erottuivat.


Talvivalkosipuli alkaa juuri nyt tehdä kukkavarsia, perustaimista katkon ne pikapuoliin pois, sivupenkissä annan niiden kasvaa pikkusipuleiksi asti ja ne laitan vahvistumaan ensi kesää varten ihan omaan penkkiinsä. Osan valkosipuleista istutan syksyllä perennojen juurakoiden viereen  kukkapenkkiin sekoittamaan myyrien ruokahaluja.


Pari purjosipulia jätin viime syksynä nostamatta, nyt nekin alkavat kukkia. Saakohan niistä siemeniä?


Maatiaiskanasen blogista - kiitosta vaan- voitin pussukallisen herkkuja, nimittäin chiliherkkuja; patukoita, jauhemausteita ja monta pussia tomaatin ja chilin siemeniä. Nyt täytyy laittaa ne vissiin talteen ensi kevättä -tai jo tammikuuta- varten.  Muistuttakaa jos unohdan!


Kasvihuoneessa ruukussa kasvavalle paprikalle kävi huonosti - sen päälle kaatui täysi kastelukannu ja katkaisi varren poikki. Neljä jo nyrkin kokoista alkua ovat vielä tummanvihreitä, mahtavatko kypsyä punaisiksi raajarikkoina?

Muut istutetut taimet -tomaatit, kurkut ja salkopavut kasvihuoneessa kasvavat ja voivat hyvin.
Pensaspapuja jouduin istuttamaan toisen satsin, nyt ne ovat lähteneet kasvun alkuun, ovat viisisenttisiä ja minä olen tyytyväinen.
Kesäkurpitsat ovat kukassa, maissit aika onnettomia- ehkä vielä vahvistuvat.

Puutarha-apulaiseni Jymy käy haistelemassa erilaisia kukkia, mutta ei mene taimien päälle. Jymy on lukukoira, nyt on menossa Ikean kuvasto.


Eilen oli puutarhapäivä, piti käydä Nekalan ja Litukan siirtolapuutarhoissa, mutta muut menot tällä kertaa tulivat tärkeimmäksi. Lehtien mukaan Avoimet Puutarhat olivat taas menestys. Hyvä!

 Oikein leppoisaa heinäkuuta kaikille puutarhaihmisille ja etenkin heille, joilta puutarha on jäänyt syystä tai toisesta puuttumaan.





lauantai 16. kesäkuuta 2018

UNIKKONI MUN JA MUUTAMA MOOSES

Aamulla hieraisin silmiäni kun keittiön ikkunasta näin ihmeen, idänunikkoni on aukaissut ensimmäisen kukkansa! Pulleita nuppuja on vaikka kuinka monta.

Tätä ihmettä ja ihastusta olen odottanut jo kolme kesää. Viime kesän lopulla se yritti avata yhtä kukkaansa siinä kuitenkaan onnistumatta.


Löysin valokuvistani tämän juurakon kukkeimmillaan, kuvan takana lukee -kesä 2007. Alkuperäisen juurakon olen saanut kun täytin 50, eli 22 vuotta sitten!
 Tästä juurakosta otin muutama vuosi sitten palan ja istutin sen takapihan uuteen penkkiin. Nyt se kukkii!


Tämä unikko tekee korkeat, yksinkertaiset ja hehkuvat kukat.  Sen vaeltava ja leviävä sukulainen tekee kerrotut, pörheät kukat ja kukkii aiemmin.


Etupihalla availee edesmenneestä Anttilasta ostettu aniliininpunainen pioni kukkiaan. Vaaleanpunainen ikivanha vielä kasvattaa nuppujaan.


Mooseksen palavan pensaan valkoiset ja lilat alkavat olla täydessä kukassa.




Taas löysin karkulaisina hyvin alkuunlähteneitä Mooseksen alkuja. Siirsin niitä pihatien kesäkukkapenkkiin vahvistumaan.
Viime kesänä kesäkukkapenkki melkein mykisti minut rehevyydellään. Toukokuun alussa kylvin siihen taas yli 40 kesäkukkien siemenpussillista. Kasvuunlähtö on ollut erittäin huonoa, vain viimeksikylvetyt ruiskaunokit ja kehäkukat ovat kunnolla itäneet. Olisiko käynyt niin, että säätila oli liian lämmin , että siemenet olisivat päässeet itämään? Kastelua ovat kyllä saaneet joka päivä. Vai haittasiko tulppaaninsipulit jotenkin itämistä?
Kaikki syksyllä istutetut tulppaaninsipulit olen nostanut jo ylös. Syksyllä istutan ne uudelleen tiiviimpiin ryhmiin.
Taidan tehdä tästäkin penkistä perennoille kasvupaikan. Taimista ei ole pulaa.

Kuivuus on ollut toisaalta hyväksi kukka- ja kasvimailla; kotiloita on kyllä näkynyt muutamia ja niitä lilluu jonkinlainen määrä etikkavedessä, mutta vaelluksia ei ole näkynyt. Varuillaan kuitenkin saa olla, ettei puutarhaa valloita kutsumattomat otukset. Hyi, sanon minä!


 Yksi onneton kotilo oli eksynyt kasvisuojaan. Vihreä suoja ja muoviset kasvatuspaljut keräävät näköjään pinnoilleen kotiloita näinkin kuivalla kelillä. Viime kesänä sen jo huomasin. Onneksi on tuota Ferromyliä varattuna, sitä tarjoilen kasvisuojan reunamille ripoteltuna. Ne, jotka tapaan ulkopuolella, laitan etikkakylpyyn surutta.

Tänä keväänä en ole tavannut yhtään liljakukkoa, vain yksi toukkakakkakökkäre oli varjoliljan lehdellä.

Malvakin on jo avannut kukkiaan.


Alapihan neljä vuotta kasvanut 500 metrinen viemärikaivannon aukko on rehevöitynyt lähes umpeen. Enää ei meidän polkuakaan näy.


Neljässä vuodessa on lupiinikasvustokin levinnyt tähän entiseen metsään. Puutarhastani ja pihapiiristä olen niitä hävitellyt, mutta tänne ei intoni enää riitä.


Kasvihuoneissa kaikki hyvin. Omia tomaatteja ja kurkkuja on näköjään kohtapuoliin syömäkunnossa.
Porkkanoita saa alkaa harventaa. Palsternakka on itänyt huonosti, harmi.
Härkäpapua saa kohta tukea. 

Jymy kulkee koko ajan kannoillani, tosin hihnaan kytkettynä. 
Kukkapenkit Jymy on jättänyt rauhaan, ei edes palloa hae jos se vahingossa menee kukkien alle piiloon.



tiistai 5. kesäkuuta 2018

PUUTARHASSA JA KASVIHUONEESSA TÄNÄÄN

Tekipä tämänpäiväinen kylmä tepposet; ei tehnyt mieli pihatöihin, ainakaan ilman kunnon vaatetusta.
Eilinen päivä meni kylillä luuhatessa ja puutarhatyöt siirsin tälle päivälle. Nyt istun lämpimän takan takana ja katselen ikkunasta kesätuulen tuiverrusta pihakoivujen latvuksissa ja siirrän töitä, jospa sitten huomenna...


Kasvihuonekierroksen tarkenin tehdä.
Salaatinlehtiä on poimittu lautaselle ja leivän päälle jo muutama viikko.


Samoin tomaatteja on maustettu itsekasvatetulla basilikalla.


 Lasihuoneessa kasvaa  muutama ostotaimi kurkkuja, alkuja on jo näkyvissä. Itse siemenistä kasvatetut kurkutkin ovat terhakoituneet ja alkavat näyttää kurkuntaimilta.
Lasihuoneen tomaatitkin ovat kuten olla pitää, kukkivia ja reheviä.

Ostin keväällä Lidlistä onnettomannäköisiä tomaatintaimia 12 kpl. Eivät ole enää onnettomia, ne kasvavat ja voivat hyvin uudessa muovihuoneessa.



Vihreässä kasvisuojassakin kasvaa muutama tomaatintaimi. Samassa tilassa säilytän kukkalaatikkokukkia, tällä kertaa Puolison- herra Kukkaron valitsemia sinisiä petunioita ja minun suosimia aniliininpunaisia. Tällä viikolla istutan ne ikkunoiden eteen.
Pitkiksi venähtäneet tsinniat pitäisi jo istuttaa penkkiin, tuulen tyyntymistä nekin odottavat.


Bloggaushuoneeni ikkunan edessä kukkii valkoinen sireeni/syreeni (kuinka vain).


Leikkimökin vieressä kukkii juhannusruusun yksi haara.


Päivänlilja alkaa avata kukkiaan. Kohta koko kymmenmetrinen penkki kukkii keltaisena.


Samoin unikot ovat avautuneet, niitä on siellä täällä, saavat olla minun puolestani. Unikon kuihtunut kukkavarsi on koristeellinen kuivattuna maljakossa.
Idänunikkokin takapihan penkissä on tehnyt monta suurensuurta nuppua, odotan malttamattomana niiden avautumista.


Makkarabaarin takana on laukkojen penkki. Tulevana syksynä niitä voisi istuttaa kolminkertaisen määrän. Tämä nyt itselleni muistutukseksi.




Hämärän tienvieren varrella tulppaanit yhä jaksavat kukkia. Näitä täytyy hankkia syksyksi lisää kun näyttävät kukkivan muita pidempään. Loppu niilläkin jo häämöttää, mutta vielä elävöittävät penkkiä ennen valkoisten leimukukkien ja päivänliljojen rehevöitymistä.


Nyt on jännittävät paikat -tuleeko täksi yöksi "hallanvaara alaville maille". Vielä lämpötila näyttää yhdeksää astetta. Aamulla mittarissa oli neljä astetta. Tein  vielä  iltalenkin ja heitin peitot mansikoiden ja kukkanuppuisten kesäkurpitsojen  päälle.



 Osan salkopavuista istutin jo ulos köynnöskaarien juurille, suojaan ne kynttilälyhdyillä näin kylmällä ilmalla.
 Näitä kynttilälyhtyjä olen säästänyt vuosittain, ne ovat käteviä pakkas- ja kasvusuojia.
Kasvihuoneessa uskon salkopapujen säilyvän ilman suojaa.


Härkäpavut selvinnevät ilman suojaa?!


Omenapuiden kukinnan aikaan olin huolissani kun pölyttäjiä oli niin vähän. Raakileita onneksi näyttää tulevan -ja paljon. Säilyisivät nyt tuholaisilta. Olisiko juuri nyt se hetki, että pihlajanmarjakoit saisi pysymään pois omenanraakileista jos antaisi vähän tuholaisruiskutetta? Sanokaa tähän vastaus, Te viisaammat, pyydän!



perjantai 25. toukokuuta 2018

OMAN KYLÄN PUUTARHALLA JA TAIMIEN ISTUTUSTA

Meidän kylällä on oiva puutarha, Ylisen Kauppapuutarha. Sieltä hain taas täydennystä kasvatettavaksi kun omat siemenkasvatukset ovat mitä ovat.

Puutarhalle on meiltä lyhyt kävelymatka, mutta autolla piti nyt mennä kun oli multasäkkien hankinta ajankohtaista.
Naapuri kyseli: "Mitä multasäkki maksoi?"
Minä vähän hölmistyneenä: "En kysynyt, viides säkki tuli kaupan päälle!" Hellekö pääni sekoitti kun en hintaa ymmärtänyt kysyä.
Tällä kertaa multasäkkien lisäksi ostin vain kurkun, tillin, paprikan ja pienen amppelitomaatin.
Puoliso- herra Kukkaro osti itselleen kesätyömaan eli ison tomaattiamppelin huoneensa ikkunan eteen.


Vihreään muovihuoneeseen istutin itsekasvatetut tomaatit. Lisää sinne niitä tulee kunhan vielä vahvistuvat toisessa kasvihuoneessa.


Isossa muovihuoneessa kasvaa Lidlin 12 tomaatintainta. Oli aika työ löytää niille nimiä, kun en osaa näitä eteläisen Euroopan kieliä. Ihan tuttuja onneksi ovat kun nimet sain selville.
Pakkauksesta leikkasin nimilaput irti ja ripustin ne oikeille taimille. Onneksi jokaisen purkin kyljessä oli liimalapulla lajikkeen nimi.



Kuinkahan tässä käy, saanko viiniaineet omista rypäleistä kun näissä taimissa ei vielä näy kukan kukkaa?!


Lasihuoneenkin Zilga kukkii niukasti, samoin ulkoterssin viiniköynnös. No, kaikilla on oikeus levätä silloin kun se on tarpeellista. Viiniköynnöksillä se aika näköjään on tänä kesänä.

Omenapuut ovat valtavassa kukkapilvessä, tämä rujo ja käkkäräinen Melbakin.


Vain Åkero pihistelee nuppujensa kanssa. Eräänä kesänä se oli kukassa vasta juhannuksen aikaan.
Nyt on pieni huoli paidan alla kun pölyttäjiä näyttää olevan vain vähän. Se tietää sitä, että omenasatoa ei varmuudella saada. Toinen huolenaihe on se, ettei pihlajissa ole niissäkään kukan kukkaa. Se taas tietää sitä, että pihlajanmarjakoilla on onnenpäivät kun pääsevät syömään omenoita- jos niitä tulee.

Maissit ja kesäkurpitsat on istutettu, maissit istutin tynnyrinpuolikkaisiin ja osan lasihuoneen taakse mansikoiden seuraan.


Kesäkukat kukkalaatikoihin on  hankkimatta, sipulikukat ovat vielä niin näyttäviä, ettei muita nyt tarvita viemään niiltä ihailua.

Päivänliljat ja unikot taitavat avautua viikonlopun aikana.

 Voi näitä Onnen Päiviä!

 Hyvää viikonloppua!