KUKKAPENKKIEN MUOTOILUMIETINTÄÄ

                   Eilen oli piha vielä lumen peittämä ja iltapäivällä satoi rakeitakin reilusti.

                 Tänään olikin lumet tiessään ja päivä poutainen, mutta viileä.

Käyskentely pihapiirissä aiheutti minulle synkän ilmeen kun talven (ja Jymyn) jättämä rujous taas paljastui kaikessa roskaisuudessaan.
Ei muuta kuin harava käteen ja kukkapenkeissä raivoomaan, sitä riitti kun keräsin "lannoitteita" montuntäytteeksi.
Ensimmäiseksi aloitin tästä: leikkasin kottikärryllisen pikimustia vuorenkilpien lehtiä kahdesta pehkosta. Vuorenkilpi ei ota nokkiinsa vaikka sitä leikkaisikin. Aiemmin olen kätkenyt huonot poistot lehtien alle, mutta nyt vein nämä mutaatiot monttuun.
Kun Jymy tuli taloon annoin määräyksen, ettei kukkapenkkiin kusta, ymmärsikö miesväki -ei!!!
Ei tuo Jymy minunkaan ohjeita kuunnellut, takapihan kukkapenkki on meidän lenkkien ensimmäinen etappi.

Jäi näihin vielä muutama reipas alku ja lisää voi ottaa tienreunan vuorenkilpipehkoista.
Mutta kuitenkin...
Ylläoleva penkki on koko talon pituinen, eli n 12 metriä pitkä ja kahden metrin levyinen.Syksyllä istutettiin Jymyn kanssa tiilien viereen tulppaanit ja narsissit, hyvin ovat jo nousseet näkyville. Pikapuoliin nousee Mooseksen palavat pensaat ja sinipallo-ohdake. Nurmen puolella kasvaa pinkki sammalleimu.
Terassin edustalla on pionien, kulleron, tarha-alpin, päivänliljan, kuunliljan, valkohanhikin, jalomalvan ja muutaman maksaruohon olopaikat. Pari viiniköynnöstäkin kasvaa terassin pylväissä.
Tämä penkki, 12 neliötä, saa muodonmuutoksen ensimmäisenä. Sen reunus on jo lahonnut ja joutuu kaatopaikalle. Monta vuotta se siinä onkin jo ollut. Isompi suihkuallas tulee tämän tilapäisen tilalle ja se siirtyy penkin ruohikon reunaan asti. Allasmuovilampea puoliso- herra Kukkaro siihen suunnitteli. Minulla taas visio näki, että sen tulisi olla jopa suurensuuri, eli 4x4 kokoisella allasmuovilla olisi sopiva. Katsotaan kuinka käy!! Joka itselle kuoppaa kaivaa sen sitten saa; vai kuinka se menikään?
Se oli vuosi 1998 kun ensimmäisen altaani -ison - tähän pihaan kaivoin ja hyvä tuli.

  Sisääntulotien perennapenkki on kymmenen metriä pitkä  kolme leveä ja sen reunuksena on isot luonnonkivet.
Näin kukattomana aikana se on ihan hirveän näköinen epämääräisen reunuksensa takia.
Viime kesänä laitettiin harmaat reunuskivet sokkelin ympärilla ja reunustin niillä talonedustan penkin. Niitä suunnittelin käyttäväni muihinkin reunuksiin. 
Tämä penkki sai suunnittelutoimeliaisuuteni vauhtiin.
Tässä penkissä kasvaa koko mitalla päivänliljaa ja tummanpunaista jaloangervoa. Toisessa päässä on puska tarha-alpia ja toisessa päässä rehevä verikurjenpolvimätäs.
Suikeroalpi on vallannut toisen reunuksen ja karkaa sisääntulokiveykselle. Sitä pitää estää uudella kiveyksellä.

 Lapsi- ja nuorisotyövoimaa tullaan käyttämään tämän penkin isojen kivien siirtoon. Miksiköhän ne olen joskus laitattanut kukkapenkin keskelle? Silloin ei ymmärrys puhutellut, että kivet katoavat maan uumeniin hyvinkin nopeasti.

 Tässä siivessä pitkää ( 12 neliötä) penkkiä kasvaa jalomalvaa, varjoliljaa, päivänliljaa, huhtakurjenpolvea, iiristä ja kalliokieloa.

Nämä penkit sain kutakuinkin haravoitua talventörröttäjistä, kärräsin viisi kottikärryllistä komposteihin ja monttuun hyvää parannusainetta.
Nyt oli onni matkassa näissä suunnitelmissa kun pari ehdotusta teki puoliso- herra Kukkaro.
Hänhän on maininnut useammin kuin kerran: "Eiks noita kukkapenkkejä vois vähän vähentää?" Ja minä olen vastannut ."Ei voi!"
Nyt- toivottavasti - yhdessä suunnitelluilla muutoksilla penkit saattavat näyttää vähemmiltä...
Näitä reunusasioita olen pohtinut jo useampana keväänä, mutta valmiimpaa ei ole tullut. Nyt kun koko esteettinen ankeus paljastui herra Kukkarollekin ollaan  kuin puolet hommasta olisi jo tehty!
Kustannuksia tulee vain reunakivien hankinnasta, ja nekin ovat edullisia, työ tehdään itse.
 Alkaa olla kiire lapiohommiin, maa alkaa olla isompiinkin kaivamisiin parastaan antavaa.

Toivottavasti tuo säätila pysyisi puutarhaystävällisenä edes muutaman päivän.