sunnuntai 19. toukokuuta 2013

HELLEPÄIVÄN PUUTARHAHOMMIA

Tänään on ollut lämmin päivä, ja aurinkoinen.
Eilen jäi pari hommaa keskeneräiseksi ja tänään oli niitä jatkettava. Takapihan viimesyksynä rakentamani kukkapenkki sai jatkoa puolet entisestä.
 Autokatoksen viereinen polku on reunustettu käyttämättömillä lecaharkoilla. Nyt ne poistin uuden suunnitelman tieltä. Siis minä taas olen suunnitellut jotakin uutta, vielä en ole saanut Puolisolta täyttä hyväksyntää. Meillä nämä piha-asiat (ja muutkin) menevät niin, että minä teen ehdotelmat ja suunnitelmat ja Puoliso hyväksyy jos hyväksyy. Luulen, että tämä menee läpi. Pienoiskaivuria siihen kyllä tarvitaan.
Poiskaivamani lecaharkot siirsin takapihalle uuden kukkapenkin reunukseksi. Reiälliset harkot ovat siitä mukavia reunuksia, niihin reikiin saa sopivan määrän multaa ja kivikkokasvit voivat niissä mainiosti.
Kukkapenkki saa pohjalleen taas vanhaa kuurinpohjaa, käpyjä ja kompostia.
Talon päädystä jouduimme katkomaan pensaita viemäriputken tieltä, taas riittaa silputtavaa. 12v- pojanpoika oli auttelemassa kivien siirrossa ja pensaiden repimisessä. Työharjoittelua parhaimmillaan.
Koirani Hymy oli myös apulaisena -kaivoi hiekkarinteeseen kuoppia pensasistutuksille:)
Olen ostanut lähes joka syksy kukkasipuleita aika paljon. Narsisseja kätken eri paikkoihin estämään myyrätuhoja. Luulen, että niistä onkin ollut apua perennojen säilymiseen.
Narsisseja onkin monenlaisia.
Tätä kokonaan valkoista torvinarsissia ostin viime syksynä.
Tämä on vanhin, sipulit vuodelta -78
Perinteistä keltaista torvinarsissia on pihassani monessa paikassa. Taustalla olevat varjoliljat -hämyliljaksikin sitä joku nimittää- ovat kasvaneet jo yli puolimetrisiksi. Kesällähän ne ovatkin 1,5 m korkeita. Nyt niitä liljakukkotuholaisia näyttää olevan enemmän kuin edellisinä kesinä. Lehtiä on syöty jo rei`ille.
Tämä pienehkö valkoinen on viimesyksyinen narsissin sipuli. Näyttä nätiltä.
Tulppaanit ovat vielä enimmäkseen nupuilla, villitulppaanit kukkivat jo isompien lomassa. Joskus Helsingissä käydessäni Espan puistossa ihastuin valkoisiin tulppaani-istutuksiin ja laitoinkin niitä pihalleni kasvamaan muutamia kymmeniä. Kasvupaikka oli huono, tien vieressä lumivallien alla, nyt on tulossa enää muutama alku. Valkoiset Tulppaanit isona ryhmänä ovat kauniita. Minun mielestäni.
Kukassa on myös  kullero, pikkusipulikukat, voikukka ym.
Kesäkatoksen tuijan kätköistä meitä tuijottelee tirppa.
 Kuinka pikkutirpalla voikin olla niin pistävä katse. Sen katseen alta on paras siirtyä takavasemmalle. Munankuoria löytyi jo pihakiveykseltä, taitaa olla poikaset pesässä.
Omenapuissa ja marjapensaissa on kukinta alkamassa. Mustikka kukkii komeasti
Koivuissa on jo sellaiset lehdet, että iltasaunaan on muutama oksa poimittava kesän tuoksuja antamaan.


torstai 16. toukokuuta 2013

ASENTOHOITOA JA AARTEITA

Kuulun niihin ihmisiin jotka omistavat erilaisia neurooseja (vaarattomia sellaisia -tai kuinka sen nyt ottaa lähipiiri). Yhteen omaan neuroosiin törmäsin karviaispensaassa. Leikkelin vanhoja oksia silppuriin ja pitihän niitä muita käydä asettelemaan minulle mieleiseen asentoon! Käsivarret ovat veripisaroilla kun paljain käsivarsin niitä oksia asettelin. Muuallakin puutarhassa joskus toimin samalla tavalla, jos joku kasvi, pensas tai jopa puu ei ole asettunut  mieleiselläni tavalla paikalleen, olen pian sitä korjaamassa.

Tyhjentelin parit kompostit lavoihin. Kasvimaahommat jo jätin menneisyyteen, lavoissa kasvatan vain perunoita ja sipuleita. Joskus takavuosina sain ostettua muutaman hyvälaatuisen talvivalkosipulin ja niiden jälkeläisiä nyt kasvattelen. Valkosipulit ovat jo 20-senttisiä ja rehevän näköisiä. Niiden viereen laitoin puna- ja kepasipulia täksi kesäksi.


Niukkamultaisesta lavasta silmääni sattui pieni puumainen kasvin alku. Mikään muu kasvi ei tullut mieleeni kuin ihan oikea omenapuun alku! Melban juurella se oli. Aiemminkin olen kasvien joukosta hoksannut omenapuun alun, nyt olen saanut sen kasvamaan puolimetriseksi.


"Lentävän" kasvihuoneen viereen istutin jo maissit. Siinä  seinustan lämpimässä ne ovat aiemmin kasvaneet parimetrisiksi. Ja maissejakin on saatu syödäksemme. Jopa pakastimeenkin niitä on riittänyt.
 Lasikasvihuoneen edessä on vanhoista saunan laudelaudoista koottu kasvilava 2x2 kokoinen. Siinä kasvaa rakuunapuskia ja ruohosipulia ja valkosipuleista kehittyneitä "alokkaita". Ja vähän kitukasvuinen raparperi.
Viime kesänä istutin siihen myös parsan juurakoita. Nyt ovat puskeneet maan pinnalle violettisina pötkylöinä. Koemielessä kylvin myös parsan siemeniä. Kesän kasvoivat ruukuissa, syksyllä istutin ne paikalleen ja nyt ovat tulitikun paksuisia kymmensenttisiä ruipeloita. Toivottavasti  kehitystä tapahtuu kesän aikana.

Tyhjennetty komposti on äitini perua jo parinkymmenen vuoden takaa. Merkki on Esbau ja se toimi meillä alkuvuosina talousjätekompostina loistavasti kunnes eräänä talvena hiiriperhe oli vallannut sen ja syönyt eristeet kelvottomiksi. Nyt se on ollut vain kasvijätekompostina. Komposti on rakenteeltaan ja käyttömukavuudeltaan paras näkemäni - luulen, ettei niitä enää markkinoida. Joka kevät olen heittämässä sen roskiin, mutta aina sen uudelleen kokoan ja vähän ilmastointiteipillä paikkailen. Niin taidan tahdä nytkin.

Pidän kaikenlaisista vähän erikoisista tavaroista ja alakuvan kottikärrytkin ostatin itselleni äitienpäivälahjaksi takavuosina. Kärryissä voi kuljetta vettäkin, on niin korkeat laidat. Työntöasentoa olisi suunnittelija saanut hioa enemmän. Jos meillä vaikkapa Puoliso näitä kärryjä työntelisi olisi aisat jo muutettu toiseen asentoon, vaikka polkupyörän ohjaustangosta viritellen. Mutta ei.
Toinen "ehdottomasti tarpeellinen" puutarha-apuväline on pyörällinen hoitopöytä. Kirjakerhosta!! ostettu.
Siis kirjakerhosta. Senkin käytännöllisyys on mielikuvituksessani, ei sen ääressä ole tullut taimia koulittua tai istuteltua.  Ruukunkuljetinkin minulta löytyy. Painava ruukku siinä ei pysy eikä tyhjää ruukkua tarvitse kuljettimella siirrellä. Että näin.

Puutarhatöissä tulee olla sopivat vaatteet ja asusteet. Sopivat siten, ettei pöksyt purista eikä putoa päältä. Olen tehnyt joustavasta farkkukankaasta mitä parhaimmat housut puutarhakäyttöön, niillä voi hätätilassa lähteä vaikka koiraa ulkoiluttamaan ihmisten ilmoille. Pidän aina kotitöissä - sisällä ja ulkona - esiliinaa. Siihen opittiin 50-luvulla koulussa, jossa alaluokkalaisilla piti olla esiliina. Sekin taitaa olla turvavaate, tulee tekemisen ilo kun esiliina päälleen pukee.
Puutarhaesiliinani tällä kertaa on Finlaysonin palalaatikosta poimimani ohut markiisikangas, keltainen. Tein esiliinasta pitkähkön ja isotaskuisen. Taskut olisivat saanet olla löysemmät, nyt esim. kännykkää tai kameraa on hankala tiukasta taskusta ottaa esille. Hattukin on oltava puutarhatöissä. Näin auringonpaisteessa lierihattu, niitä tein menneinä kesinä monia. Joka päivälle omansa.

Ja vahtikoira seuraa, että työt tulevat tehdyksi.





maanantai 13. toukokuuta 2013

NYT KYLLÄ HÄVETTÄÄ

Tulin penkoneeksi pakastinta ja löysin monta pussillista viimekesäisiä lipstikan lehtiä. Niitä ja persiljaa ja papuja aikoinani pakastin tarkoituksena käyttää niitä keittojen höysteenä ja mausteena talven aikana.  Nyt uudet lipstikat ovat kasvaneet kymmensenttisiksi ja vahvamakuisiksi. Pehkoja, vm -78, on pihallani useita. Tätini niitä toi ja istutti talon kulmalle häätämään käärmeitä ja pitämään muutkin haamut pois pihapiiristä. Lipstikat venyivätkin pituutta räystään korkeudelle asti. Nyt ne kasvavat kasvihuoneen nurkalla ja ovat edelleen hyvin satoisia.
Vakaa tarkoitukseni oli olla ostamatta mitään esinettä tai vempainta puutarhaan tänä vuonna. On vasta toukokuu, mutta Tokmannilta "oli pakko saada" pienoiskasvihuone, kun halvalla sai ja edellisestä on huppu rapistunut. Kasvihuone on terassilla ja siinä esikasvaa muutamia taimia. On ainakin lämpimämpää kuin ulkokasvihuoneessa. Parvekelaatikoitakin ja pientä sidontahilpetööriä ostin Lidlistä. Olen hankkinut sieltä useana keväänä jotakin puutarhatarviketta esim. silppurin. Huolto ja varaosapalvelukin pelaa moitteetta.

Puutarhatöitä on tehty myös lapsityövoimaa käyttäen. Mullan ostossa Plantagenissa.

Työpalkaksi tytöille paistettiin muhkea pannari ja mansikkahillon kanssa se nautittiin.
Ja pannaria sulateltiin trampoliinilla.
 Lidlistä ostin altakasteluparvekelaatikoita, niihin istutan mansikoita, Plantagenista hain taimet.
Taas yllätin pari liljakukkoa suvunjatkamispuuhissa. Olin taas julma ja tein väkivaltaa. Varjoliljalla piileksivät.
Narsissit kukkivat monessa paikassa ja valkovuokkoja on metsä valkoisenaan. Meidän kulmilla ei kasva keltavuokkoja, sinivuokot ja valkovuokot kuuluvat pihapiirin vakioihin.
Valkoiset narsissit on aikoinaan  1978 istutettu vesiputkikaivannon päälle, hyvin ovat jaksaneet näihin päiviin.

Ja vuohenputki. Sitä riittää. Lohdutan itseäni sillä, että ainakin maaperä on kasvustolle otollista, siksi se vuohenputkikin on niin rehevää.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

KESÄAIKA KÄYNNISTETTY

Eräänä talvena, jo vuonna 2000, oli pienoinen harmi: varaston tasakatto päästi vettä öljysäiliöhuoneeseen. Korjaussuunnittelu alkoi. Autokatosta oltiin vailla, talli jo olikin.Tuli ajatus: jatketaan varastoa ja tehdään katos kahdelle autolle. Näillä ajatuksilla aloitettiin. Visiot kehittyivät villimmiksi ja jostain tuli ajatus tehdä terassi siihen varaston jatkeeksi.
Talomme on valmistunut 1977 ja seuraavana kesänä sain tädiltäni valkoisen lehtikuusesta edellisen vuosisadan alussa valmistuneen puutarhakaluston. Kaluston tätini pelasti sortuneesta varastosta Vuosaaren entiseltä huvila-alueelta. Taas asia jalostui, ja päätettiinkin tehdä terassille kunnon seinät ja rakentaa 12 neliön kesähuone kun mitatkin olivat juuri sopivat ja sinne mahtuisi antiikkikalustokin.
 Tuumasta toimeen: tuttu rakennusmestari laati suunnitelmat ja kunnasta saatiin hyväksyvä päätös rakennelmalle.
Puoliso, joka ei osaa pitää peukaloitaan keskellä kämmentä alkoi touhuta. Kaivurimies teki maansiirtotyöt, Puoliso ja minä kärräsimme kymmeniä kuormia kottikärryillä hiekkaa kaivantoon. Perheessä on neljä poikaa, nuorin oli silloin armeijassa ja muut asuivat omissa kodeissaan joten apua oli vain viikonloppuina -jos oli.
Puoliso kuluu nuukiin ihmisiin, tavallinen työläinen kun on, ei kuitenkaan rakennusalan ammattilainen -  isot kattotuolitkin hän teki itse. Ja kaiken muun paitsi huoneen lattian valun ja tasoituksen, siinä oli taas tuttu mies konttailemassa. Rakennelma alkoi nousta ja toiveena oli saada valmiiksi juhannukseksi. Yhdessä ahkeroimme alkukesän, ja Juhannusaattona oli paikat valmiina. Kesähuoneeksi tila sitten nimitettiin. Huone taitaa olla talomme paras osa, siellä viihdymmme huhtikuusta myöhäiseen syksyyn ruokailemassa. Kirpputorilta löysin sopivankokoisen lipaston, maalasin sen valkoiseksi, samoin maalattiin valkoisiksi tutun meille myymät pakastinkaappi ja kylmäkaappi. Olivat ennen 70-luvun ruskeat. Keittiökalusteliikkeessä teetimme sopivat vitriinit.
Kalustoon kuuluu neljä nojatuolia, sohva ja pöytä.


Kattolamppu on isäni vanhempien Karjalasta tuoma vanha kirkon  lamppu.

Kesähuoneen edessä on köynnöstuet, niissä kasvaa lumikärhöä,  kiinankärhöä, villliviiniä ja humalaa. Kesäisin sisääntulo on lehtikaton alla. Etenkin lumikärhö on minulle mieleinen näky valkoisine kukkineen.

Vapunaaton ja -päivänkin olemme viettäneet töitä tehden ihan kahdestaan, Puoliso ja minä, tai ei ihan -onhan Hymy.koiramme ollut vahtimassa tarkkaan tekemisiämme. Etenkin kun puhuimme grillauksesta. Eilen saimme kesähuoneen kunnostettua talven jäljiltä ja tänään jo saimmekin kesän ensimmäisen lounaan syödä  "ulkona".