keskiviikko 31. toukokuuta 2017

JA KOLMAS KERTA

Niinhän siinä kävi, että saatiin Kunnan Miehet kukkapenkin tekoon -jo kolmannen kerran tänä keväänä.  Kävi niin, että keväällä lumien sulaessa aloin ihmetellä kosteaa lätäkköä kasvihuoneeni takapuolella. Kaivelin lapiolla syvemmälle ja sieltähän alkoi pulputa vettä. Tiesin, että paikalla kulkee runkovesiputki ja vahvana epäilynä oli reikä putkessa. Kunnan Miehet kävivät sen korjaamassa, vuoto jatkui. Kävivät toisen kerran, pulputus vain jatkui ja vielä kolmannenkin...


                              Nyt tekivät niin syvän kuopan, että peruskalliokin tuli näkyviin.


Kun huomasin kolmannen vuodon, en ollut ehtinyt kunnostaa myllättyä aluetta ja hyvä niin, se olisi taas jouduttu purkamaan. Muutaman juhannusruusun ehdin istuttaa savikkoon, mutta nyt ne hävisivät.

Kaksi päivää koneet ja miehet siinä mylläsivät, tällä kertaa peittivät koneella kaivannon ja toivat kuormallisen multaa kaivannon peitoksi.


Nyt on tuleville vapaa-ajoille puuhastelua. Melkein kaksikymmentä neliötä neitseellistä kukkamaata, mitähän keksisin? Alue on kasvimaan ja kotitien välissä eli kulkijoiden silmän alla ja etelän aurinkoon katsova. Viime kesänä kasvihuoneen takaa kaadettiin mustanpuhuva vaahtera, yksi pimentävä kuusi ja koivunkänkkyrä.

Tänään kiertelin suunnittelemassa mitä tekisin ja mistä alkaisin.
Ajatuksiani:
-kasvihuoneen seinustalle teen rajatun kasvipenkin, tänä kesänä siinä voi kasvaa vaikka pari/kolme kesäkurpitsaa.
-lähimmäksi ja alimmaksi tien reunaan laitan maksaruohoa ja niiden yläpuolelle vuorenkilpeä, sitä on  iso kasvusto muutaman metrin päässä.
- vuorenkilpien taakse voisin laittaa syksyllä näyttävää tarha-alpia, ja niiden taakse pari/kolme isoa juurakkoa päivänliljaa. Kalliokielo on levinnyt niin, että siitäkin riittää juurakoita tähän penkkiin.  -vanhasta maanmuokkauksesta on jäänyt sopivankokoisia pyöreitä kiviä, ne sopisivat tukemaan vuorenkilpien ryhmää.
-yhtään uutta perennaa ei tarvitse ostaa! "Ellei taho!"

En ole koskaan aiemmin näin neitseelliseen maahan saanut perennapenkkiä perustaa, ihan jo jännittää!

Huomenissa sitten lapion varteen ja hihat heilumaan.




sunnuntai 28. toukokuuta 2017

TOUKOKUUN TOUHUJA

Olen innostunut päivittämään tänä keväänä yhtä sun toista kulmaa Puolen Hehtaarin pihapiirissäni.
Toistaiseksi viimeinen projekti on ollut pihatien toisen puolen siistiminen.
Tämä puoli on jäänyt hoidotta moneksi vuodeksi.
Puutarhurin Päiväkirjani vuodelta 2004 kertoo:

 Lecaharkot reunustivat polkua joka vei pikku kumpareelle, siellä oli lasten leikki- ja telttapaikka.
Istutukset toimivat vuosikymmenen, kunnes luonto otti vallan sekä talvella että kesällä. Lupiinit ovat vallanneet koko kumpareen.

                                           Tältä paikka näytti viime viikolla. Hmm!


                  Ja toisesta suunnasta tältä, ei parannusta vaikka kuvakulmaa muuttaisi.


Siispä: kun tiiliä näytti riittävän, tein niistä samanlaisen reunuksen kuin tien toisellakin puolella oli.
Perintökuokka sai taas heilua kun möyhensin tienreunaa lapion syvyydeltä.  Toisen reunan reunustin vanhoilla lecaharkoilla jotka olivat reunustaneet rinnettä.  Penkistä tuli vajaan metrin levyinen ja kymmenen metriä pitkä. Lecaharkkoreunuksen ja rinteen väliin jäi muheva penkki, siihen istutin kolme uutta mustaa viinimarjapensasta. (Kolme äkämäpunkkista jouduin poistamaan toiselta puolelta pihaa.)

Kesäkatoksen vieressä kasvaa rivi tuijia, kahta erimerkkistä . Isompien varjoon oli jäänyt kaksi kaunista tuijaa ja ne sain ihan itse kaivettua piilosta pois.  Toisen istutin tienvieripenkin toiseen päähän, toisen isomman kukkapenkin kivenkoloon.


Viikolla käytiin heittämässä kaatopaikkakuorma ja sieltä lapioitiin peräkärry täyteen multaa. 20€ maksoi iso lasti. Ei kaatopaikkamulta mitää laatutuotetta ole, sopii pohjamaaksi penkkien teossa.  Kompostimultaa oli ihan riittävästi ja sitä sekoitin mullan joukkoon reilusti.
Penkkiin lecaharkkojen viereen istutin vuorenkilpiä, kaksi itsekseen kylväytynyttä Mooseksen palavaa pensasta ja auringonkukkia. Lecaharkkojen koloisssa kasvaa isorikkoa jota minulla onkin aika  monessa paikassa. Lecaharkkojen ja marjapensaiden väliin laitan kuorikatetta.
Tähän penkkiin kylvin tänä kesänä vain kesäkukkia monta pussillista. Reunukseen laitan itämään sarviorvokit ja bellikset.



 Kuva näyttää, että pientä kiharaa ladonnassa on, haitanneeko tuo? Vai pitäisikö käydä potkimassa ne suoraan?
Tuli taas hyvä mieli kun sai näkyvää aikaiseksi! Ja halvalla...
 Saapa nähdä kuinka monta vuotta tämä penkki jaksaa kukoistaa!

Pihatien alkupäässäkin on penkki joka kaipaa tuunausta...





sunnuntai 21. toukokuuta 2017

KIRJAVA TULPPAANIRYKELMÄ JA MUITA HUOMIOITA PUUTARHAN LIEPEILLÄ

 Aamupäivällä hieraisin unihiekat silmistäni kun astelin ulos ja näin tulppaanipenkinkin heränneen.
Syksyllä istutin koiranpentu Jymy-Jamin kanssa tulppaaneita talon edustan penkkiin. Olin valinnut kirjavien tulppaanien pussin vaikka olen enemmän yhden värin ystävä.
Aika erikoisia nämä ovatkin!  Illansuussa ne jo olivat taas supussa.

 

Jokailtaisella kierroksella pihamaalla ja kasvihuoneessa oli paljon yllätyksiä:
 Viinirypäle Zilga availee kukkaterttujaan ja niitä näyttää olevan paljon.


Mansikat alkavat kypsyä kasvihuoneen lämmössä.


Auringonkukat odottavat jo ulospääsyä ja minä odotan Kunnan Miehiä korjaamaan kolmatta kertaa kasvihuoneen sokkelin vieressä kulkevaa vuotavaa runkovesiputkea. Jospa kolmas kerta jne...Arvatkaa sapettaako???


Auringonkukat on tarkoitus istuttaa myllätulle tienvierelle iloksi ohikulkijoille.

 Takapihalla tämän talon ensimmäiset rodot aukaisevat nuppujaan.  Toinen rodo taitaa olla valkoinen.


 Kullerot avautuvat alkuviikolla. Kullerot ovat Vanhan Rouvan -äitini -Karjalan kotikunnailta tuodusta pehkosta. Tunnekukkia!


 Saatiin suihkuallas lähes valmiiksi. Istutukset vielä odottavat rehevöitymistä, mutta eiköhän lähipäivät auta kasvun kehitystä.
Ilta-aurinko, suihkulähteen solina ja vesihelmet, keinun narina ja  lasillinen kylmää - aah.!

 Proosallisempaa:
Takapihalla olen tyhjennellyt komposteja ja tavannut taas näitä  inhokkeja, kultakuoriaisen toukkia. Nyt päätin, etten anna niiden enää uniini tulla - poistan ne kokonaan mielestäni. Sen verran kuitenkin reagoin, etten niitä kukkapenkkeihini istuta. Näiden toukkien kanssa olen ollut viha/rakkaus (hmm) suhteessa puutarhapäiväkirjani mukaan jo ennen vuotta 2003. Jostakin suhteesta ei näköjään eroon pääse...


 Teinipojat olivat viikonloppuyökylässä ja tekivät hyvän työn: kärräsivät sepelit kasvihuoneen pohjalle. Kunhan tässä enemmiltä kiireiltä selvitään, tehdään uusi puurunkoinen kasvihuone ja tämä vihreä pikkuhuone siirtyy toiseen paikkaan.
Nyt on kasvihuoneen pohja siisti ja tasainen, istutettavat kasvit tulevat muovialtaisiin. Tämänkin huoneen viiniköynnökset ovat hyvässä kasvussa.


"Isäntä ja Emäntä teki hiki hatun alla toissapäivänä pihatöitä, ne laitto kesäkatoksen paikalleen. 
Kesäkatoksessa on tollanen soffa ja siinä paljon tyynyjä. Enää ei oo. Mää nimitttäin koemaistoin pari tyynyä hetimiten kun Isäntä ja Emäntä selkänsä käänsi. "


"Nyt tuolla peränurkassa on muutama tyyny kasassa, enkä mää niihin ylety, tai en kai enää viitti, nyt jo tiän mitä ne sisältää. Ja päälliset sain ravisteltua pikkusiks tilkuiks`. Mitä ne tyynyt monella päällyksellä tekee?"  

"Mää kyllä viihryn oikein mielläni tossa kesäkatoksen kupeessa nyt kun tää mun ensimmäinen kesäni on alkamassa."


 Bloggaushuoneeni ikkunasta:
Talvelta syömättä jääneet talipallot olen hienontanut kukkaruukkuun ja siinä käy kova vilske, talitiaisia enimmäkseen. Joko tässä on tämän kevään poikaset kun näyttävät syöttävän toisiaan?



 Lämmintä puutarhaviikkoa kaikille!

tiistai 16. toukokuuta 2017

SUIHKUALTAITA JA MUITA PUUHIA


Kaksikymmentä vuotta sitten katselin pihassani turhanpäiväistä kosteikkoa. Se oli kukkapenkin vieressä ilman mitään "tehtävää". Silloin välähti. Tehdään siihen suihkuallas! Olin sellaisia nähnyt puutarhalehtien kuvissa. Puoliso- herra Kukkaro kun on enemmän tekijämiehiä kuin näkijä- eikä vähääkään romanttinen haaveilija niin toteuttaminen siirtyi minun muskeleilleni.
Ei muuta kuin lapio kouraan ja kaivuuhommiin. Ja minähän kaivoin ja kaivoin kunnes sain tehtyä neljä kertaa neljämetrisen kuopan. Juhannukseksi 1997 se sitten valmistui.


Seuraavan kesänä sitä ihmeteltiin Jaakko-vauvan kanssa. Nyt Jaakko on armeijan harmaissa.

 Vanha Rouva- äitinikin viihtyi poseeraamassa lammen äärellä.



Kesähuone valmistui vuonna 2000, samalla myllättiin etupiha ja perustettiin sisääntulotien kukkapenkki. Sen keskelle jäi taas toimeton monttu ja  sain ajatuksen, että tässähän olisi oiva altaan paikka, sisääntulon vieressä. Kaivoinkin monttua lisää ja sain uuden suihkualtaan paikan. Sen toteutin halvalla, eli käytin allaskumin sijaan tavallisia vihreitä pressuja, kaksi päällekkäin. Tästä altaasta tein vähän pienemmän. Sorakuormista oli jäänyt paljon kiviä ja niillä reunustin tämän kakkosaltaan. Siitä tulikin oikein kiva.


                              Kaksivuotias Roni ihailee suihkun vesihelmiä.
Muutaman vuoden pressukankaat kestivät altaan alla eikä niitä enää haluttu uudistaa. Kaivanto täytettiin risuilla, kivillä ja kompostilla. Taas saatiin muutama neliö lisää perennoille.
Kun nyt katselee tätä kuvaa olisi altaan paras paikka juuri tässä...

Jäin eläkkeelle 2005, silloin jäi ajatuksille ja terassilla istuskelulle aikaa. Joskus keinussa istuskellessa katselin rähjääntynyttä kukkapenkkiä ja taas alkoi kämmenpohjia kutittaa. Ne kaipasivat lapion vartta. Ja eikun kaivamaan. Nyt oli puoliso-herra Kukkarokin vihkiytynyt suihkualtaan solinaan ja auttoi uuden altaan suunnittelussa ja hankinnassa. Paikan sai keskikokoinen valmisallas. Se sijoitettiin terassin eteen niin, että sen näkee olohuoneesta. Minulle tärkeä ratkaisu.

Ensimmäisen altaan allasmuovi oli hapertunut puhki ja sekin joutui poistettavaksi. Joku lapsenlapsistakin siihen ehti mulahtaa. Paikalla on nyt iso perennapenkki kuunliljoille, varjoliljoille, jaloangervoille, kurjenpolville, päivänlijoille ym.

Tälle valmisaltaalle kävi huonosti toissa kesänä, se halkesi ja poistettiin kaatopaikalle. 
Ilman allasta en voinut olla ja viime kesän altaan virkaa toimitti iso laastipalju.
Muuten hyvä, mutta tuuli heitti suihkuvedet kukkapenkkiin ja pumppu joutui joskus hönkimään pelkkää ilmaa tyhjästä altaasta.

Tänä keväänä jossakin vireyden puuskassa päätettiin tehdä uusi suihkuallas allaskumista. 
Toimet aloitettiin Vapun tienoilla ja muistanemme lumet ja myterit jotka nekin haittasivat tämänkin projektin etenemistä.
Edellisen altaan pohja oli täytetty kivillä ja niiden poisto määrättiin minulle.
Vanhasta trampoliinista oli jäänyt kangas lojumaan nurkkiin ja siitä tulikin oiva pohjakangas altaalle.

 "Mää en oikein ymmärrä mitä noi puuhaa, ens mut köytettiin tolppaan kun Isäntä oli käskeny Emäntää heitteleen kauheita kiviä pitkin pihaa. Olis varmaan tehny kipeetä jos ne olis osunu mun kuoanoon, Emäntä kun ei oo mikää hyvä tähtäilijä."


" Emäntä tallo sitä kankasta sinne monttuun ja mää ajattelin mennä sitä vähän auttaan. Sitten mää huamasin, että siihen oli tullu kuraa ja kun oon siistiä sorttia, niin pitihän se putsata. Ajattelin vähän ravistella."

 "Ensin sen verin ihan hitaasti nurmelle ja sitten vähän kauemmaks ja ravistelin niin hyvin, että meinas ihan omat korvat irrota. "


"Emäntä ehti ottaa mun toimituksesta oikeen vilminpätkänkin ja kun se oli sen laittanu veispuukiin niin heti joku sen serkku oli kyselly, että "koirallasko sää työt teetät??"

"Hianoo kun joku ymmärtää mua, kiitos serkku!"

 Tänään oli vihdoinkin niin lämmin päivä, että allasprojekti saatiin tehtyä edes puolivalmiiksi. Perennapenkki jäi keskeneräiseksi. Uusi allaspumppukin on vielä hankittava.

"Mää olin se joka sai ensimmäisenä kiälensä tohon raikkaaseen veteen kastaa. Kyllä mää sitä vettä vähän tassullakin kokeilin. Emäntä arvas, että mää sitä vettä aina haluan ja se teki mua varten ihan oman astumakiven."


Meillä on pihassa vain yksi polku joka vie sisääntulolta kesäkatokseen. Talven aikana (ja muutaman kesänkin) nurmi oli kasvanut laatoituksen päälle ja yhtenä projektina oli laattojen esiinottaminen.
K-raudasta katselin Fiskarsin laattarautaa, mutta oli vähän hintava. Matkalukemisena autossa on Bilteman luettelo ja sitä selatessa löysin edullisen laatta/rikkaruohoraudan, sellainen käytiin hakemassa, 4,99.
Muutaman reunuksen sillä eilen kokeilin ja hyvältä työkalulta se vaikuttikin. Aamulla puoliso- herra Kukkaro kahvipöydässä minua valisti:
"Se sun rautas on tarkotettu niitten laattojen rakojen puhristamiseen, mää sain vanhalla vesurilla ne reunatkin siistiks."
(Erikoinen väri kuvassa, ruoho ei viheriöi vielä yhtään!)

"Mää tein viimeistelyhommat Isännän kanssa. Välillä aina tartuin määkin harjanvarteen kun se sitä mun kuonon edessä pöllytteli."


 "Emäntä hääräili köynnöstensä kimpussa eikä päästäny mua lähellekään. Se nimittäin kiaputti ne kaikki rautalankaverkkojen sisään kun mää kuulemma oon jo yhden kärhön pureskellu poikki. Emäntä ei siittä oikeen tykänny, kai."

"Emäntä ajattelee nykyään mua kaikissa asioissa. Niinkun Äitienpäivälahjankin saamisessa. Se nimittäin ostatti pojillaan (vaikka ne ei sitä tiärä) ittelleen keinutuolin. Rautasen, RTV:stä, etten mää sitä pureskele kun kattelen kun Emäntä häärää kasvihuoneessaan."


"Tossa Emäntä sitten huilailee mustan päivänvarjon alla, keinuttelee ja lukee puutarhalehtiä. Huomaakohan se sitten enää rapsuttaa mua?" 

Terveisin Jymy, melkein 10 kuukautta














sunnuntai 7. toukokuuta 2017

KUKKAPENKKI SAI UUDET REUNUKSET


Pari kirjoitusta sitten tuskailin kukkapenkkien reunusten epämääräisyyttä. Sisääntulotien pitkän penkin reunus on koottu kivenmurikoista v 2000 kun pihatietä uudistettiin. Alkuvuosina kivien takana oli vuorenkilpien rivistö,  ne pysyivät hyvinä vain niinä talvina kun lumenluontia oli vähän. Kivireunus toimi hyvin kunnes tänä keväänä se pisti niin pahasti silmään, että oli tarpeen sitä tuunata.  Osa muiden penkkien reunuksista on rajattu reunuskivillä ja niillä saakin siistin jäljen.


Perjantaina innostuin -puolison -herra Kukkaron käyttäessä lapiota isojen kivien siirrossa- kanttamaan ison penkin reunukset kasvihuoneesta ylijääneillä valkoisilla tiilillä.



Tuli siistit reunukset, ja halvat, eli ilmaiset! Jonkun naapurin ylijäämätiiliä nämäkin menneiltä vuosilta ovat. Tiilet riittivät kuin sattumalta! Vaikka tarkalla oli -viimeistä tiiltä sain etsiä talon nurkista- ja löytyihän se!

"Määkin olin työn touhussa, kantelin Isännän unohtamaa muovirullaa parempaan talteen. Se olikin niin hupia hommaa kun Isäntä ja Emäntä mun perässä juoksi pitkin sinivuokkomettää. 


 Mä kirmasin minkä kintuista pääsin rulla suussa eikä ne mua kiinni saanu.Oli se taas liikunnan iloo meidän mäellä!



Tolla isäntäväellä on ollu menossa sellaset liikuntakuukaudet ja mää pidän siitä huolen, että ne liikkuu -ja välillä liukkaastikin."

Kasvihuoneen ympäristö on saanut aitauksen, kokosin sen Jymyn pentupihasta eli kompostikehyksistä.



Olin juuri saanut aseteltua kasvihuoneen edustalle laatat paikoilleen kun Jymy-prinssi ne asetteli uusiin asentoihin. Siksi kasvimaani on aitojen takana.
Kasvihuoneeseen kaipasin sopivankorkuista istutusistuinta, matalaa sorttia oleva mamma kun olen, oli työskentelyasento epämukava, siksi "etsin kunnes löysin sen"- kierrätyksestä Ikean baarituolin 8€. Kymmenen senttiä jaloista pois ja siinä se on- täydellinen minun mitoilleni.


Puoliso etsiskeli grilliritilöiden pesuastiaa- Biltemassa sellainen olisi saatavilla- mutta kurkistus sängyn alle ja siellä se oli -liian pieni vuodevaatelaatikko! Ennen grillinpesukautta tämä laatikko palvelee istutusastiana kasvihuoneessa- mullat ja tavarat pysyvät laatikossa eikä putoile lattialla. Kesän mittaan siinä on hyvä pestä niitä Makkarabaarin tavaroita.


Kasvihuoneeni on vielä "vaiheessa" kun siellä on ulkoruukkuja  ym. ylimääräistä odottamassa istutuksia ja paikoilleen siirtoa. Kolmeen pitkään kukkalaatikkoon (halpa poistomyynti jonakin syksynä) istutin mansikoita, nekin menevät ulos kasvimaan reunuspenkeiksi.  Valkoiseen reiälliseen astiaan istutin metsämansikoita, sen ripustan ulos pylvään nokkaan.  Lisää metsämansikoita haen metsästä, että saan siitä rehevän istutuksen.  Takana kasteluvedessä lilluu salaatinsiemenet.


Tätä häkkyrää olen säästänyt talon nurkalla jo 30 vuotta, aina sanonut, ettei sitä saa heittää pois.  Nyt sille tuli käyttöä kun näköjään istutukset on ripustettava yläilmoihin. Häkkyrä lautoineen kiinnitettiin kasvilavan reunaan.  Ennen mansikoita siinä ulkoilee orvokkiamppeli.


Basilikat ja persiljat ovat hyvässä kasvussa ruukuissaan ikivanhassa metallipunoksisessa kukkapöydässä. Mistähän sekin on minulle päätynyt?



 En tunnustaudu hamsteriksi enkä minkään erityisen keräilijäksi, mutta näköjään sitä tulee säästettyä mitä kummallisempia tavaroita jospa sitä joskus tarvitaan.
Nyt on käytetty monta nurkissa lojunutta aarretta tarpeellisiin projekteihin.
Mitähän vielä löytyy?