KEVÄTTÄ ODOTELLESSA PIILOTETAAN SIPULEITA MAAHAN

Talvella 2016 luulin, että  kesä on viimeisemme tässä puutarhassa. Kun ei ollut enää Hymy-berniämme, oli minulla ajatus, että muutamme Tampereelle kerrostaloon. Asunnonkin saimme upouusista maisemista, Lielahden Niemenrannasta. Vakaan harkinnan jälkeen tehtiin päätös, että jäämme tähän taloon kunnes voimamme ovat hiipuneet olemattomiin...
Otettiin kesällä 2016 voimaannuttajaksi berninpentu Jymy, ja tulosta on saatu -ja riittämiin apukäpäliä. Ei tiennyt Jymy vielä viime syksynä kuinka moninaisiin hommiin pääsee ja tulee joutumaan.

Viime viikolla istutettiin Jymyn kanssa päivitettyyn tienvarsipenkkiin valkoisten leimujen, päivänliljojen ja orvokkien lomaan muutama Viherpeukaloilta saatu (ostettu) tulppaanipussillinen.

 Viherpeukaloilta sain tilaajalahjana kuusi puuliljan sipulia, ne istutin postilaatikon kulmalle, entiset siitä vei toissatalven pakkaset. Tämä on ainoa säilynyt puulilja talon takapenkissä. Sekin avautui vasta syyskuun puolella.

 Kasvihuoneen tuolilla odottaa muutama pussillinen tulppaaneita, narsisseja ja jotakin pikkusipuleita maan alle pääsyä.

Kyläkaupan postilta on vielä hakematta Kotipuutarhalehden  tilaajatarjonnan 50 moniväristä tulppaaninsipulia, ja tulematta on OmaPiha-lehden sipulitilaus.Pitäisi riittää...

Etanat ja kotilot ovat hyökäneet sellaisella joukolla puutarhaani, että päätin aloittaa vasta- hyökkäyksen. Ostin -40% HongKongista kymmenen kilon pussillisen etanasyöttejä. Niitä ripottelin kesäkukkapenkkiin, kun se näyttää olevan oikea kotiloiden kokoontumispaikka.

Tänään poimin muovikasvihuoneesta tummat rypäleet ja -purkillisen kotiloita etikkapulloon. Mistä ne oikein sinne ovat menneet kun kasvihuoneen ympäristö ja lattia on peitetty murskeella?? Kotiloita roikkui seinillä ja viinirypaleen lehdillä sekä muovisten kasvilaatikoiden reunoilla ja koloissa. Ripottelin kompostiinkin rakeita, saapa nähdä auttaako.

            Maissit eivät taida kypsyä tänä syksynä, purjotkin ovat pieniä. Voi voi ...

Lehtikaali on muhkea ilmestys, sen lehdistä olen jo keittänyt soppaa. Soppaan lisäsin muutaman perunan, ison sipulin, papuja,valkosipulin, koko kesäkurpitsasadon :), kermaa ja Koskenlaskijaa. Hyvin maistui.

Takapihan penkissä on kasvatellut juurakkoaan idänunikko.  "Voi kuule, en voi sulle auringoks´muuttua, yritä nyt ihan ite ponnistaa kukkas auki syyspäivien iloksi!"

Samat puheet olen pitänyt kaunopäivänhatulle. Vielä on perhosia liikkeellä mettä juomaan. Ja kotilo on tarkkailupaikalla.

 Kasvilavojen päällä on kolme puutarhakaarta ja keväällä istuttelin pylväiden juurille ruusupapua. Kuvitelmani oli, että loppukesällä ne peittävät kaaret kasvullaan. Tunnustan virheeni; istutin yhden taimen paikkaansa. Tästä viisastuneena- jos haluan rehevyyttä kaariin- istutan pari kolme tainta jokaisen pylvään juurelle.

 Olen minä jossakin sattumalta onnistunutkin. Kunnan Kukkapenkki on rehevä, auringonkukat ovat komeita ja krassit peittävät koko rinteen, ja krassien alla itää ja kasvaa monivuotiset orvokit.

                Krassikasvuston alle istutan narsisseja ja pikkusipuleita kunhan posti ne tuo.

                             Kesäkalusteet jo vietiin odottamaan uutta kesää.

Tämä blogi hiljenee taas talveksi. Kun siemenkylvöjen aika koittaa alkutalven pakkaspäivinä herätellään blogi taas näkyväksi.

                        Hyvää talvenodotusta ja kiitos kanssakäymisestä kesän aikana!

                     Lisää juttuja toisessa blogissani, tervetuloa!

                                Rouva Myttynen muistelee

SIPULIT SEIKKAILIVAT SAMMALIKOSSA JA MUUTA TOUHUA

 Sateisen viikon jälkeen tänään on ollut huikaisevan houkutteleva puutarhapäivä. Lämpötila 18 astetta ja leppeän lämmin tuuli pudottelee koivujen keltaisia lehtiä. Luumupuukin on saanut aurinkoa ja lähipäivinä poimitaan luumuja naposteltavaksi.

  Tekemistäkin on ollut, ei vain taivaalle tuijottelua jospa muuttolintuparvia näkyisi. Ei näkynyt meidän kulmilla ainakaan tänään.

Pestyjen Kivien Kukkapenkki on kuusi metriä pitkä ja reilun metrin levyinen. Tänään oli aika vihertää sitä.
Istutin kivien reunaan vuorenkilpiä koko matkalle ja kolmisenkymmentä narsissin sipulia ja pussillisen laukkoja. Tämä on oiva penkki kesäkukille.

 "Emäntä kyykki aika kauan tossa kivien vieressä ja mää ajattelin, että sen pitäis välillä vähän jalotella. Nokkela poika kun oon, niin siappasin kukkasipulipussin ja viiletin sen kanssa talon taakse.

Ja Emäntä tiätysti perässä. Juaksin pussi suussa pari kiäppiä talon ympäri ja siittä sitten mettän kätköön niin että hippulat vinku.

  Ainakin vartin Emäntää siällä sammalikossa jujutin ja juaksutin, mulla ainakin oli kivaa. Eikä kai Emäntäkään siitä hermoonsa menettäny kun se kaivo mulle taskustaan häränkurkkua. Me tehtiin vaihtokauppa ja molemmat oli miälissään. Emäntä sano, ettei kukkasipulit menesty takamettän sammalikossa, sitä mää en tiänny.

Me sitten kaikessa sovussa istutettiin Pestyjen Kivien Penkkiin monta pussillista jotakin haisevia sipuleita. Mää autoin välineitten ojentelemisessa- ihan kuin leikkaussalin hoiturit tekee."

Olen odotellut Viherpeukaloilta tulppaanin- ja narsissinsipulilähetystä, mutta ei ole kuulunut postin viestiä. Samoin Kotipuutarha-lehden ja OmaPiha-lehden asiakastarjoussipulit ovat tulematta.  Lidlistä ostin pari pussillista edullisia sipuleita, ne jo Jymyn kanssa istutettiin tänään. Lidlistä pitänee hakea niitä lisää Kunnan Kukkapenkkiin istutettavaksi, siinä maa on niin jankkoista, etten taida kalliimpia sipuleita siihen uhrata.

Kahteen haljenneeseen laastisaaviin istutin keväällä dahlioita ja miekkaliljoja. Välillä iski syvä pettymys miekkaliljojen kukkimattomuuteen ja ajattelin, että en niitä enää tulevina kesinä kasvata.
Nyt niistä osa näytti sen mitä on kannattanut odottaa. Valkoiset avautuvat huomenisssa.

Vasta tänään ovat kosmoskukat avanneet kukkansa. Aika kivoja, uusi tuttavuus minulle,

  kuten nämä siniset sienet kasvilavojen tiilien välissä. Tällä paikalla onkin Erikoisten Sienien kasvimaa, aiemmin kesällä tässä kasvoi mustamörskyjä.

Puutarhoissa kasvaa joskus joku perinneperenna joka voisi kasvaa tai olla kasvamatta muualla kuin nykypihassa. Minulla se on kaatuileva kultapallo. Muutaman juurakon olen saanut tuettua omenapuuntorsoon tai kirsikkapuuhun, mutta tälle en saa tukea. Katkoinkin ne surutta silppuriin kukkineen päivineen. Pituutta niillä oli kolme metriä. Varsi on vain sentin paksuinen ja pitää pitkän kukan pystyssä katkeamatta. Sitkeä kasvi. Nyt sen poistan tästä penkistä minua häiritsemästä ja istutan jonkun puun juurelle.

 Kun silppurini oli käynnissä, niin silppusin myös kolmimetriset maa-artisokkien varret.
Tämän kesän maa-artisokkasato:

No, ei hätää, jos maan alla sato onkin niukempaa, saadaan sitä enemmän satoa terassinkin viiniköynnöksestä.

Villiviinillä alkaa  hehkuvanpunaiset viikot olla edessä.

Olisipa edes muutama tällainen lämmin ja aurinkoinen päivä, että tomaatitkin saisivat punaa pintaansa.

                               Hyvää alkavaa puutarhaviikkoa!

PESETTEKÖ TE KIVIÄ?

Eilisessä blogissani Rouva Myttynen muistelee kerroin kuinka tutustuin Jymyn avustuksella persuuksien kautta naapurin saviseen peltoon. Tuleviin  liukkaisiin aikoihin kannattaa varautua. Riittääkö piikit?

Aamupäivällä oli Eläkkeensaajille Turvan mies kertomassa kuinka ikäihmisten -kuten minun -kannattaa turvata itsensä tapaturmien varalta. No ainakin siten, että ei tee mitään. Kun tuota tekemistä ja toimeliaisuutta kuitenkin on kädet täynnä, niin Turvan miehen viesti oli, että kannattaa ikäihmisenkin vakuuttaa itsensä tapaturmien varalta jos vaikka harrastaa kotona kiipeilyä.
Toinen tämänpäiväinen viesti oli, että omasta pystyssäpysymisestä ja tasapainosta- sekä fyysisestä että psyykkisestä -on huolehdittava. Kuntopiirejä ja yhdessätoimimisen foorumeita lähipiiristäkin löytyy.
Minäpä kävin heti kotiintultuani toimeen ja perustin oman kuntopiirin. Ensimmäiseksi jatkoin keskenjäänyttä norjanangervopensaiden alasleikkuuta. Ylävartalo sai sopivaa liikuntaa.

Keskivartalon pyöritystä harrastin lapionvarressa kun kaivoin lättänäksi menneet loistoangervopensaat kottikärrykuormaan. Tasapainoliikuntaa sain kun kärräsin ja istutin ne takapihalle makuuhuoneen ikkunasta nähtäväksi.

Kyykkypunnerrusta suoritin kun kaivoin maan alle painuneet kivenmurikat takaisin maan pinnalle.
Samoilla kyykyillä ja ojennuksilla poimin pari ämpärillistä vuohenputkea kompostiin. 

Välitöikseni ripustin köynnösruusua ja villiviiniä peittämään Makkarabaarirumiluksen takaseinää.
Näin meidän kesken, se on minusta tyrmäävän kamala ihan vain siksi kun se peittää näkyvyyden huoneestani kotitielle ja maisemaan. Ja siihen tietoon kuka kulloinkin tiellä kulkee...Jos olisin aikoinani sen hoksannut, olisi se sijoitettu toiseen asentoon. Käyttöarvoa sillä kuitenkin on: siellä on grilli, savustin ja kaasuliesi, säät eivät haittaa  Grillimaisterin toimia. Ruokapaikkakin on vieressä.

Esteettistä silmääni ruokin asettelemalla juuri kaivamani kivenmöhkäleet uuteen riviin. Rivi-ihminen kun olen. Nyt kivien alla on tienpohjaa ja suodatinkangas, ei pitäisi vähään aikaan maan alle kivien painua. Kunnon kylvetyksenkin ne saivat. Pestäänkö teillä kiviä?

Puoliso-herra Kukkaro oli muissa hommissa eikä huomannut mitä tein. Ihan vahingossa pääsi käymään niin, että penkki levisi puoli metriä. 

Ylijääneet kivet kasasin lampun juurelle. Toistaiseksi.

Olenko se minä joka ensimmäisenä kolauttaa autonperän siihen kivikasaan?

Tämä uusvanha istutusalue on autonkääntöpaikan vieressä ja sen päässä on puutarhakaari jonka alla Jymy vietää päivänsä.

Penkkiin jäi jäljelle pari norjanangervon juurakkoa, köynnösruusu ja Mooseksen palavaa pensasta.
Nyt syksyllä istutan siihen tulppaaninsipuleita ja tulevana kesänä ennen angervojen rehevöitymistä  siinä voisi kasvaa auringonkukkia ja kesäkukkia.

    Kasvihuoneen takana "Kunnan Penkissäkin" alkaa auringonkukkien avautuminen.

No mikä se tämän jutun juju oli?
Se oli se, että kiviä pyörittämällä saa uutta ilmettä vanhaan pihapiiriin, eikä maksa mitään!!!
Hauiskin pääsee uusiin ulottuvuuksiin, se on tärkeää kun tekee Maantien Ihmeitä-lenkkejä riuskaotteisen Jymyn kanssa. Uskotteko?

PUUTARHARAIVOOMISEN PÄIVÄ

Toisessa blogissani rouva Myttynen muistelee paripäivää sitten pidin yläpölyjen pyyhintäpäivän. Tänään oli sitten puutarharaivoomisen päivä.
Olin jo sakset kädessä aikomuksena katkoa sinipallo-ohdakkeet silppuriin, kun kohtasin tämän kesän ensimmäiset neitoperhoset, niitä oli kaksittain medenkeruussa ohdakkeissa. Pieniä olivat perhoset ja jätinkin niille syötävää vielä muutamaksi päiväksi. Menneinä kesinä niitä on ollut kymmenittäin takapihan ohdakkeissa ja punahatuissa. Nyt ei punahatuissakaan vielä ole kukat auenneet. Odotellaan tulevaan viikkoon jospa aukeaisivat ravinnoksi perhosille.

                 Yksi ainoa puulilja on sinnitellyt kukkansa auki, Jymykin hoksasi sen tuoksun.

 Siirtelin takapihan penkistä lyhtykoisot leikkimökin koivun juurelle, nyt pääsi kiinanpionikin omaan rauhaansa.
Pöhöttymään ja leviämään päässyttä Juhannusruusua kuritin kunnolla, silput levitin takaisin ruusun juurille.

Puolison-herra Kukkaron lempipuskia ovat norjanangervopuskat. Nekin ovat olleet ylikasvaneita ja nyt ne raivoomispäivän kunniaksi päätin nuorentaa. Annoin tehtävän herra Kukkarolle joka ilmeestä päätellen ei siihen oikein intoa löytänyt. Päätin olla hipihiljaa enkä ottanut osaa pensaidenleikkuutuskaan. Jymystä sain oivan apumiehen silpputalkoisiin.

Miesväellä ei hermo oikein pidä puutarhahommissa ja patistin miehet sisähommiin pihvinpaistoon.
Välillä pidin minäkin taukoa ja herkuttelin kasvihuoneessa kypsillä rypäleillä.

               Ja tuskailin tomaattien vihreyttä- nythän niiden pitäisi olla hehkuvan punaisia.

     Tilannehuoneesta sain väliaikatiedotteen: " Jymy ehti syödä kolme pihviä kun selkäni käänsin."

"Mistä mää tiäsin ettei niitä saa ottaa, vähän ne kuumia oli, mutta hyviä. Isäntä korotti mulle  ääntään ja siitä heti tiäsin, että mun on parasta mennä koppihoitoon terassille. Hyvähän sitä oli vatta täynnä pihviä päiväunet ottaa, ei kukaan häirinny."

Tämänkesän auringonkukat ovat hauskoja kiharaisilla terälehdillään. Nämä ovat talvelta ylijääneistä linnunsiemenistä.

 

Mikähän lajike tämä mahtaa olla?

 Kirjavalehtiset krassit peittävät "Kunnan Kukkapenkin" ja tieluiskan. Niiden alla hyvässä tallessa vahvistuu maksaruohot ja tulevan kesän orvokinsiemenet.

 Viisi tuntia sain pihalla aikaani kulumaan lempeän raivoomisen vallassa.

Illalla katselen "Tyttö ja helmikorvakoru"-elokuvan. Vanhalla Rouvalla-äidilläni- oli seinällään painokuva samannimisestä taulusta. Vuosienkaan jälkeen kuvan herkkyys ja sen vaikuttavuus ei ole mielestäni kadonnut. Jään helposti kiinni kuviin, tai siihen mitä näen, kuten puutarhan olemuksen, toisille on tärkeää musiikki, joillekin  liikkuminen...

Pullakahvihetki kutsuu nyt! Ja soffanurkka filtin alla.
Hyvää viikonloppua!

PÄIVÄN SATO JA TULEVIA SUUNNITELMIA

  Sadonkorjuupäivä: salkopavun  koko sato, reunalla viimeiset kurkut, keskellä-  eivät ole kesäkurpitsoita, ne ovat härkäpapua, viisi tainta iti, tässä tulos!
Keltaiset satelliitit ovat kesäkurpitsaa, sitä on tulossa enemmän kuin mitään muuta. 
Tämän kesän keittiöpuutarhurointi ja sadonkorjuun tulos ei ole tosikkojen hommaa!

 Ei, ei tässä olla pilkillä vaikka sään puolesta voisikin olla. Kesää ollaan paketoimassa.

Sinipallo-ohdakkeissa on aiempina vuosina pallukoiden sinistymisvaiheessa käynyt kova kuhina, oikea ampiaisten ja mehiläisten taisto. Nyt on pörinä verkkaista eikä medestä tarvitse taistella. Kaikille sitä riittää.

Sinipallo-ohdake ei ole parhaimman kukkapenkin kasvi, mutta sen tarkoitus on olla ilonani  kun katsahdan työpöydältäni ikkunasta ulos ja saan seurata pörriäisten elämää.
Kun medet on kerätty, katkaisen ohdakkeet matalaksi.

Sama näkemisen tarve minulla on muidenkin ikkunoiden edessä; takapihankin kukat ovat niin korkeita, että aamukahvipöydässä istuessa näen ne. Olohuoneenkin ikkunoiden edessä on kukkapenkit ja niitä voi ihailla tv:n katselun välissä.

Makuuhuoneen ikkunoiden edessä en pidä koskaan verhoja. Näkymä on nyt tällainen kun avaan silmäni (ja laitan monitehot päähäni).

 

Kaikki jaloangervoni ovat vanhaa tummanpunaista kantaa. 

Isoiksi pehkoiksi kasvaneet kuunliljat ovat samaa ikäluokkaa. Talon toisella puolla on kotiloarmeija syönyt kuunliljan lehdet pitsimäisiksi, tänne ne eivät ole ehtineet

Tienvieren pitkän penkin angervot ovat jääneet päivänliljojen alle ja ne on nostettava piakkoin ylös ja istutettava reunemmaksi

 

 

Kevään kylmillä paleltunut hortensia on parhaimmillaan nyt.

Istutin uuden syyshortensian tuijien eteen, nyt se jo kukkii upeasti.

Toisen (-50%), pienemmän istutin sisääntulotien tuijan vierelle.

Päivänliljojen taakse marja-aronioitten eteen istutin valkoista leimua 15 juurakkoa. Ostin Kodin terrasta ensin viisi alkua ja ne alkoivat heti tuuhettua,  Viherpeukaloilta muun tilaukseni lisäksi yritin saada lisää valkoista, mutta samaa laatua siellä ei ollut. Onnekseni  leimuja oli vielä Terrassa ja ostin hyllyn tyhjäksi. 3,70 olivat kappale. Ankealta tuo penkki vielä näyttää, väleihin istutan sipulikukkia kunhan sää tässä (tästäkin) viilenee. Kukkalaatikoista poistetut orvokitkin virkistyivät uudelleen ja orvokinsiemetkin ovat itäneet.

Olen lueskellut monia puutarhablogeja kesän aikana ja niin on käynyt, että "visuaaliskriittisyys" on minunkin elämääni alkanut juurtua. Eli miltä näyttää- on mielessäni kun tiluksillani kuljen.
Olen "antaa kaikkien kukkien kukkia"-tyyppi enkä heitä kukanalkuja pois kun niitä löydän. Huhtakurjenpolvi ihanan sinisillä kukillaan lisääntyy  pontevasti. Leikkaan puskat mataliksi kukinnan jälkeen. Tänään ne näyttävät tältä: kauniit, terveet, vihreät ja tuuheat puskat.

Mutta: niitä on nyt liikaa kaikissa penkeissä. Siis huhtakurjenpolvetkin saavat siirtyä -johonkin. Lapionvarsi jo näkyy kukkapenkin kulmalla. Huhtakurjenpolvea ei siirto haittaa.
Samalla katselmuskierroksella mietin aivan väärään paikkaan istuttamalleni lyhtykoisolle uutta sijoitusta.
Lyhtykoisohan on myös holtiton leviäjä ja lamoavana kasvina ei muiden joukkoon oikein sovi.
Sille löytyy kasvupaikka leikkimökin takaa Suomi 100-vuotta tammenalun ympäriltä.

Joskus ostin syysleimua, mutta se taisikin olla tavallista lilanväristä maatiaisleimua kun on niin ohutvartista ja pitkänhuiskeaa. Sekin saa uuden kasvupaikan kasvihuoneen viereisestä "Kunnan penkistä".
Takapihan penkissä kasvaa  muutaman vuoden ikäistä punaista syysleimua, se alkaa näköjään nyt avata kukkiaan.
Samoin on avautumassa ainoa talvilta säästynyt puulilja.
Kaunopunahattua on ollut monta alkua, mutta nyt näyttää vain yhdessä alussa olevan kukkia. Yksi juurakko on ollut piilossa jalopähkämön alla ja pääsee sekin uuteen, valoisampaan paikkaan.

Vuorikaunokki perinneperennana viihtyisi paremmin omissa oloissaan, kivahan se on täydessä kukassa, mutta kukinnan jälkeen muiden joukossa ei ole edukseen.
Tämän vuorikaunokin alun sain läheiseltä kyläläiseltä.
Elokuun alussa vietiin muistoadressi tyhjentyneen talon postilaatikkoon.

                        Vuorikaunokit pääsevät Ebban muistoksi kotitien peltojen äärelle.

Kylän halpakaupan siementelineestä olen ostanut nyt kaikki -luulisin -tulevan kesän kylvettävät kukkani. Halvalla sain, olivat 39 senttiä pussi. Nyt niitä on kiva hipelöidä tuleva talvi.

Porkkanat ja palsternakat kylvän jo syksyllä talvivalkosipuleiden kumppaniksi. Talvivalkosipulin kukkavarret ovat persoonallisia linjoiltaan ja säilyvät pitkään maljakossa.

Vaikka otsikkona on päivän sato, se on härkäpavun, kurkun , salkopavun ja kesäkurpitsan koko kesän sato. Tomaatteja -nyt alkavat kypsyä,  marjoja, omenia ja yrttejä on saatu lähes entisvuotiset sadot.

                                Kesäkukkaloistosta nauttien -hyvää viikonloppua kaikille!