Sivut

sunnuntai 20. elokuuta 2017

KESÄKUKKIA JA SADONKORJUUTA

En ole muutamaan vuoteen kasvattanut kesäkukkia siemenistä. Menneinä touhukkuuden vuosina - silloin kun päivät täyttyivät palkkatöistä, poikajoukon päivittäisistä huolloista ja harrastuksiin kuljetteluista, luottamustoimissa rypemisistä ynnä muusta -kasvatin kesäkukat ja hyötykasvit siemenistä- kaiken muun ohella. Purkeissa iti lobeliat, petuniat, leijonankidat, samettikukat, unikot, krassit, tuoksuherneet ja vaikka mitkä.
Kun 2005 koitti leppoisat eläkepäivät, ymmärsin jättää kaiken (-lähes-) ns. turhan touhuamisen omasta elämästäni taakse. 
Eli pois jäi mm kesäkukkien siemenkasvatus. Ja syynä oli se, ettei niille löytynyt edustavaa paikkaa kukkiakseen kunnialla.
Tänä kesänä kun tuli tehtyä uusia kukkapenkkejä, oli sopivaa koekäyttää ne kesäkukilla.
Nyt olen aivan hurmaantunut: auringonkukkalinnunsiemenistä ja muutamasta pussillisesta erilaisia kesäkukkia sain tällaisen: aah tätä onnen päivää!


Toinen penkki tienvieressä on peittynyt krassien alle, krasseja kannattaa esikasvattaa tulevana kesänä runsaasti. Valitsin keväällä kirjavalehtiset krassit, mutta yksivärisillä köynnöskrasseilla on minulle mieleisemmänväriset kukat ja lehdet. Auringonkukat taustalla odottavat vielä avautumista.


Nyt on ensi kesää varten ostettu 39 senttiä/pussi kymmenen eri kesäkukkasiemenpussia valmiiksi. Riittävätkö kun taas villiinnyn? Petuniaakin taas yritän kasvattaa. Joskus olen onnistunut, joskus taas en. Hyötykasvinsiemeniäkin jo ostin kun olivat sen 39 senttiä pussi. Härkäpapu oli tämänvuotinen uusi tuttavuus, sitä varasin pari pussia tulevaksi kesäksi.

Tänä kesänä ei suurta, ei edes pientä satoa puutarhasta tai kasvihuoneista kerätä. Kurkkuja on tullut muutama, tomaatit vasta alkavat punertua.
Puoliso- herra Kukkaro halusi huoneensa ikkunan edustalle tomaattiamppelin. Se on antanut satoa -pikkusormenpään kokoisia suupaloja. En mene jatkoon...


Mustia viinimarjapensaita olen uudistanut tänä vuonna. Keväällä ostin pari uutta ja katkoin pari puskaa tyvelle asti ja nyt ovat rehevöityneet ja toivottavasti päästään sadonkorjuuseen jo tulevana kesänä. Entisistä puskista kerättiin vain reilu ämpärillinen mustia viinimarjoja. Muistanko väärin, että joskus yhden puskan sato oli ämpärillinen?

Saskatoon on hauska marjapensas. Yhden pensaan olen pari vuotta sitten uudistanut, silloin jätin pari runkoa kasvamaan, nyt ne ovat viisimetrisiä, mutta taipuvat kun sen tekee hellästi.
Latvuksesta sai kerättyä pari litraa saskoja. Uudet versot marjovat jo hyvin. Kyllä niitä linnuillekin jäi.


Kesäkurpitsoita olen kerännyt vasta muutaman, vaikka taimia on -riittävästi. Pettymys!

Talvivalkosipulit antoivat hyvän sadon ja pikapuoliin on istutettava uudet alut penkkiin ja arempien perennojen juurille myyrien karkoittamiseksi.


Perunat on nostettu, talveksi saatiin yksi ämpärillinen. Riittääkö?

Jymy oli mukana perunannostossa ja kaivoi itselleen penkin suurimman potun. Se riitti yhteiseksi leikkikaluksi monena iltana. Eräällä minun heittovuorolla vippasin potun vahingossa niin kauas puskaan, ettei sitä olla vieläkään löydetty. Jospa tulevana keväänä saadaan yllätysatoa takapihalta.
                                         Sitä ennen tehdään hiekkakakkuja.



KESÄHETKI LITUKALLA

Kesällä oli houkuttelevia kutsuja ihmisten pihoihin; Avoimiin Puutarhoihin. Yhteensattumia kun taas oli, eikä kotinurkillakaan sellaisia ollut, jäi tuo elämyspäivä kokematta. Viikolla huomasin sattumalta pienen maininnan Litukan siirtolapuutarhan Päivä puutarhassa-vinkistä.


Päivä oli mitä mainioin pienelle puutarharetkelle ja lapsuuden muistoihin. Litukasta ja entisestä mökistämme olen kirjoitellut aiemmissa jutuissani.


Siellä se oli, se meidän entinen pikkumökki. Polun päässä tapasin taas nykyisen mökkiläisenkin.


Valkoiset leimut olivat jäljellä isona pehkona ja minun oli pakko etsiä ja kuvata ne 50-luvun parsatkin jotka ovat nekin jääneet mieleeni.
Siellä ne olivat; polun molemmin puolin. Ovat olleet  jo yli 70 vuotta samalla paikallaan!! Ikijuurakot!


"Päivä puutarhassa " kutsu oli saanut ihmisiä paljon katselemaan tätä lähes keskellä Tampereen kaupunkia olevaa ihanaa keidasta. Vanhan ja uuden puolen välistä kulkee Kekkosentie ja muutaman vuoden kuluttua viereen rakentuu raitiotie. Kulkeminen puutarhoille tulee olemaan vaivatonta.

Käynti herätti taas innostukseni syventyä perheeni menneisyyteen. Perheeni on ensimmäisen polven tamperelaisia, Karjalan evakkoja vuodelta 1940. Mökin myötä haluaisin saada selvitettyä millainen oli perheeni "sosioekonominen" tilanne syntymäni jälkeisinä aikoina, kuka omisti tämän mökin vai oliko se annettu vuokralle evakkoperheelle? Pitänee mennä Tampereen rakennus/kaavoitusvirastoon tekemään tutkimusretki, ehkä sieltä saan vastauksia tähän uteluuni.

Poikkesin erään kissanulkoiluttajan jäljissä pieneen koivikkoon puutarha laidalla. Siinä puistikossa isojen koivujen alla järjestettiin 50-luvulla litukkalaisten Juhannusjuhlat kokonpolttoineen, sirpaleohjelmineen ja mehu ja Marie-keksitarjoiluineen. Akrobatiaakin näimme: kahden ison koivun väliin oli pingotettu köysi ja joku taituri sitä pitkin sitten käveli ja esitti meille temppujaan. Ihailumme oli suunnatonta: kuinka se pysyy narun päällä??

Pikkupuutarhat olivat kukkarunsaita ja reheviä, täynnä tuttuja kasveja: malvaa, leimukukkaa, nauhusta, varjoliljaa; omenapuut olivat suuria ja täynnä kypsyviä omenia. Keittiöpuutarhoja ei näkynyt monellakaan palstalla.
Sininen orvokki näytti olevan monen puutarhurin suosikki, taisin nähdä  jopa entisajan sinistä sarviorvokkiakin jonkin pihan reunuskukkana. Sitä oli meilläkin koko polun mitalla ja sitä olen kylvänyt jo tulevaa kesää odottamaan omaankin tienvieripenkkiin. Uusien valkoisten leimujeni pariksi!
Kun en osaa olla tuppisuuna, niin tuli muutaman tuntemattoman katselijan kanssa vaihdettua mielipiteitä puutarhanhoidosta. Siirtolapuutarhamenneisyys näyttäisi siirtyvän muillakin kuin minulla uusiin istutuksiin, siis se tienvieriin ja kasvien suoriin riveihin asettelu!

Pikkumökit näyttivät kätkevän nostalgiaa hyllyillensä. Nyt niitä oli tarjolla katseltaviksi ja kotiin vietäväksi kirpputorihintaan.
Löytöni; muistatteko? Tampellan/(Finlaysonin) Beagle!
Toiselle Pojalle tällaisen ompelin 70-luvun alkupuolella. Saanee kotiinsa kun täyttää pyöreitä...


                                         "Hau hau, hauskaa päivää!"

tiistai 8. elokuuta 2017

VALINNAN VAIKEUTTA

Tämä Mummukan jutustelua- blogini on ensimmäiseni ja aloitussivun olen tehnyt 2010 jollakin tietokonekurssilla. Päivittäminen jäi ja ensimmäisen tekstin tein 2012 "Syksyllä kaikki on toisin"-kirjoituksella.

Tarkoitukseni oli pitää itseäni varten muistikirjaa puutarhan kehityksestä.
Harvakseltaan (alle 60 kirjoitusta)  olen tätä vuosien varrella päivittänyt.
Marraskuussa 2012 perustin toisen blogin Rouva Myttynen muistelee. Vanhan Rouvan -äitini- pitkä elämä alkoi tulla lähelle päivittäisiä toimiani. Halusin alkaa kirjaamaan kuinka yhteiskunta hoitaa ja huomio ikääntyvän, mutta ikäisekseen terveen vanhuksen elämää. Äitini täytti joulukuussa 2012 92 vuotta. Seurannalla oli lyhyt historia. Äiti pääsi kahden vuorokauden sairauden jälkeen, Ystävänpäivänä 2013, pitkälle matkalle jolta ei paluuta ollut.


Kun surusta selvisin, jatkoin blogiani muilla aiheilla, niitähän riitti. Tätäkin blogia päivitin silloin tällöin ja luen itsekin, että muistan mitä on tullut tehtyä.
Vuoden pituinen blogitaukokin oli, kirjoittelin Rouva Myttynen muistelee -blogiin  puutarhankin kuulumisia. Tänä  keväänä aloitin kirjata  puutarha-asioita taas kun aie tästä talosta poismuuttamiseen oli haudattu.

No miksi tälläistä tässä kirjoittelen? No siksi kun sain puutarhakiitollisuushaasten tuonne rouva Myttysen puolelle. Se on kirjoitusfoorumini yleisille asioille ja täällä Mummukassa keskityn puutarha-asioihin.

Sain siihen kerrottua erityistä asiaa puutarhanpidostani  ja vielä asiaa riitti jatkokertomukseenkin.
Rouva Myttynen muistelee  Olkaa hyvät ,siellä on kaksi puutarhakirjoitusta päivälle 8.8 2017

Niin, tuo otsikko: valinnan vaikeutta, kyllä minä pidän nämä molemmat blogit säännöllisen säännöttömissä päivityksissä jatkossakin.

Näköjään kun kommentoin blogejanne, välillä esiinnyn "Mummukka maalta"-nimisenä, välillä "Annelipunnelina" ja toisinaan "rouva. Myttysenä" ja fb:n puolella ihan omalla nimelläni. Monta  persoonaa minulla, mutta netti ei anna minun niitä yhdistää. Ja se taas johtuu siitä, että olen perustanut blogit kahden eri sähköpostiosoitteen alle.
Voi tätä maailman menoa...
Tapaamisiin!






sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

SUOMI 100-VUOTTA TAMMEN ISTUTUS JA MUUTA PUUHAA

Istutimme mekin Suomi 100-vuotta puuntaimen. Se on täältä omalta takapihalta löydetty pikkuruinen tammen alku, reilun vaaksan mittainen, mutta tuuhea ja isolehtinen. Pikkutammi istutettiin leikkimökin taakse, siinä sillä on hyvä tila kasvaa ja tulla näkyväksi yksittäispuuksi. Sitten joskus.

Tilasin viime viikolla Viherpeukaloilta muutaman taimen- mm. Japaninruusukvittenin oman ruipelon kaveriksi. Sen istutin pikkusuihkualtaan isojen kivien viereen.
Kolme alppikärhöä myös tilasin ja pari talvea sitten hävinneen lumikärhön tilalle uuden. Purppurapikkusydämet jo istutin paikalleen omenapuun alle.


 Alla Omenapuun- istumaterassilleni lisäsin puutarhakaaren ja sen juurelle istutin yhden clematiksen, tavallisen alppikärhön.


  Kevään kylmillä kerran paleltunut hortensia on aloittamassa uutta kukintaa hyvin talvehtineen muratin seurana.

Vanhassa sinkkisaavissa Makkarabaarin vieressä mansikoiden ja neilikoiden seurana kasvaa  ylijäämätaimia: ainoa kasvamaan lähtenyt tuoksuherne, kitulias koristekurpitsa ja ruusupapu.


 Muutaman tunnin pihakierroksen jälkeen oikaisin itseni riippumattoon. Jymy varmisti että pysyn siinä; oli kiepauttanut hihnansa jalkani ympärille...


Siinä köytettynä vuorostaan minäkin sain katsella koivunoksien lomasta loppukesän aurinkoa, taivaan pilviä ja sudenkorentojen kisailua.



                                                      Vartiointiliikkeenpitäjä



                              Kohtuutta kiivaampi sanavaihto käytiin rukkasen luovuttamisesta.


 Lepohetken päätteeksi pidettiin jalkapallomatsi Jymyn kanssa kahden pallon taktiikalla. Riita tuli näin sovittua.

Alkukesällä ostin Jymyn poikkipureman alppikärhön tilalle muutaman uuden Kodin Terrasta ja myöhemmin Lidlistä niitä halpoja köynnöksiä.
Sisääntulokaaren uusi Clematis"Polish Spirit" kukkii nyt runsaasti hyvin tummanvioletein kukin. Ohikulkiessani sitä aina vähän hivelen...


             Ainoa työ monen tunnin pihailun aikana oli Suomi 100-vuotta tammen istuttaminen...

                                     Hyvää alkavaa elokuun ensimmäistä viikkoa.






perjantai 28. heinäkuuta 2017

JOS HYMYILEN ITSEKSENI, EI HÄTÄÄ!!

Näin sanoin Puolisolle -herra Kukkarolle kun sattumalta kohtasimme pihapolulla.
 Puutarhaihmiset ymmärtävät tämän, näin heinäkuun illanhämyssä kukkapenkkien keskellä.




Vesiputkikorjauskukkapenkissä on alkamassa krassien  aika. Muutaman viikon kuluttua ne ovat valuneet jo ojaan asti. Krasseilla on upea värihehku elokuun ilta-auringon valossa. Tämä köynnöskrassi ei näytä olevan se minun lemmikkini kirjavan lehtensä takia, täytynee painaa mieleen  ja valita seuraavaksi kesäksi toinen laji. Auringonkukissa on jo nuput kehittymässä.


Ikkunakukkalaatikoissa on tänä kesänä valkoiset ja kirjavat petuniat. Joskus olen kasvattanut itse petuniat, mutta viimevuosina ne olen hankkinut Ylisen Kauppapuutarhalta. Hyviä ovat olleet.

                       
Puutarhassani on monta istumapaikkaa, jokaiseen makuun sopivia. Makkarabaarin edessä Punaisen Kanelin alla istuskelee Puoliso- herra Kukkaro pihvinkäännön lomassa. Ja keinu näyttää olevan miesväen neuvottelupaikka kun pohtivat koska ryhtyvät minun antamiin tehtäviin.


Terassin katoksessa viiniköynnöksen alla on pieni kahvittelupaikka. Huom työkalut seinustalla. Pian niille tulee käyttöä kunhan tässä ehditään...


Tässä ovat istuskelleet  perhepiirin nuorisojäsenet aurinkoa palvomassa.

 Kesäkatos, joka takavuosina hankittiin suojaamaan kesäpäivien auringonpaahteelta on säilynyt säännöllisenä kesäruokailupaikkana. Nuorisokin haluaa syödä sen hämärän hyssyssä.


Tänä kesänä, kun aurinkoisia päiviä on ollut vain muutama, havahduin kuinka isoiksi ja varjostaviksi pihapiirin puut ovat neljässäkymmenessä vuodessa kasvaneet.  Vain keskipiha kylpee auringossa ja nyt suurin varjostaja on Punainen Kaneli!!!

Huvitus- omenapuun alusta on ollut kivivarastona  kun tyhjensin suihkualtaan kivistä.
Huvitus on istutettu Neljännen Pojan kymmenvuotislahjaksi 1989 pojan huoneen ikkunan eteen. Tänä kesänä Huvituksessa ei ollut yhtään kukkaa, viime kesänä se oli läkähtyä omenasatoon.
                         Eräänä yönä kun Uni-Matti jätti minut hetkeksi, sain oivalluksen!

 
Olen haikaillut itselleni istumapaikkaa omenapuun alle ja nyt sen päätin toteuttaa.
Äitienpäiväkeinu ja päivänvarjo sopisivat omenapuun alle mainiosti. Olin laittanut keppejä pystyyn merkiksi laatoitettavasta alueesta kun Puoliso -herra Kukkaro hiipparoi paikalle. 
 Harjanvarsi on varsin oiva mittakeppi.


"Miks´sää siihen laattoja laitat, onko sulla niitä tarpeeks`, mulla olis puutavaraa, mää voin tehrä siihen lavan kun sää kumminkin kohta haluat sen siitä siirtää." 
(Ollaan oltu naimisissa kohta 50 vuotta, taitaa tuntea fiilikset. )
Parin päivän kuluttua:

Pikkuterassille mahtuu Puolison hylkäämä mustavalkoinen matto, keinutuoli, pikkupöytä ja päivänvarjo.
Tämä istuinryhmä on musta, ei häiritse silmää kuten valkoiset.
Reunuksille laitan tulevanan kesänä parvelaatikoihin mansikat. Pari joutilasta puutarhakaartakin siihen sopisi alppikärhöjen tueksi.
Siinä  omenapuun katveessa, keinussa päivänvarjon alla on hyvä ottaa vaikka isoäidinneliöt virkattavaksi.
"Enkä muuta virka."

Omenapuun toiselle puolelle tein pienen perennapenkin isorikoilleni. Ne ovat liian arvokkaita piiloutumaan isolehtisten kuunliljojen alle. Menneinä vuosina istutin erääseen julkiseen paikkaan monta tupsua isorikkoa omasta puutarhastani. Muutaman päivän kuluttua kaikki oli kaivettu pois!!! Viety parempiin pihoihin. Näpistetty! Ei ihme; yksi alku puutarhamyymälöissä maksaa monta euroa.

Samaan penkkiin istutin Viherpeukaloilta tänään saamani purppurapikkusydämet. Takapihan penkissä sitä kasvaa, mutta näyttää  peittyvän jalopähkämön lehtien alle.

Viime viikonloppuna Puoliso -herra Kukkaro sai tämän kasan - yli 10 kuutiota levitettyä pihatielle -yksin -kottikärry/lapiotekniikalla- melkein 200 neliötä!!!Yhdellä kottikärryllisellä peitti neliön alan...


Samaan aikaan minä perkasin rikkaruohoista tämän kymmenen neliön tienvieripenkin. Nyt se odottaa uusia istutuksia, vielä en tiedä mitä siihen istuttaisin. Jos en saa ylipuhuttua Puolisoa- herra Kukkaroa, että isot tummat kuuset kaadetaan syksyn aikana, penkkiin tulee saniaisia takapihan kosteikosta, niitä siinä jo onkin ja näyttävät menestyvän paikassaan. Jos toiveeni toteutuu, istutan penkkiin sipulikukkia ja päivänliljoja, niitä riittää...


Päivänliljat taitavat viedä voiton, ne on helppo jakaa ja kasvavat nopeasti ja juuri tässä kohtaa sopivat tummien marja-aroniapuskien eteen. Ja kukinta on näyttävä alkukesällä. Penkki on kapea, alle metrinen, joten siihen ei muita perennoja mahdu. Tulppaaneja siihen liljojen väliin mahtuu.


                                tai vuohenkelloja, se olisi näyttävä kasvi heinäkuun lopulla

 

Tarha-alpia voisin istuttaa tien toiselle puolelle, se antaisi valoa elokuun illanhämyssä.


                                           Mansikkakakkujen aikaan, hyvää viikonloppua!


torstai 20. heinäkuuta 2017

PUHDETÖITÄ RIITTÄÄ

Siis eivät nämä pihahommat mitään puhdetöitä ole,  jotkut ovat raakaa raatamista.
Leikkimökin takaa kaadettiin keväällä pitkä koivu häiritsemästä kauniinmallisen kuusen kasvua.
Joku ilta sitten sain oksat silputtua. Neljä kottikärryllistä tuli oksasilppua kostean polun päällystämiseen. Oksasilppuri on vempain, josta en hevillä luopuisi.
Taas on odottamassa muutaman puskan oksat silppuria.


 Tontille tuli pakollinen viemäröinti muutama vuosi sitten. Autojen ja työkoneiden kulku kotitiellä sai sen huonoon kuntoon. Omalla kustannuksella sen silloin jouduimme kunnostamaan. Nyt vasta, tänä kesänä saatiin korvaava kasa mursketta tielle. Yli kymmenen kuutiota, kuulemma.


"Isäntä sano, että se sen itte levittää, ei mitään koneita tarvita- kottikärry-lapiosysteemillä. Mua ihan nauratti, ei kai se oo tosissaan, lapiohommilla tommonen kasa- ei tu onnistuun (Isännän lempilause!)"
 
   

 "Mulle oli Emäntä antanu hommaks` pilkkoo pari pihlajanoksaa -aika isoja- ja siinä mun aikani kulukin hyvin."


"Ennenkun mää huomasinkaan oli kottikärryt lastattu täyteen ja kasassa oli ammottava kolo."
 

"Välillä Isäntä piti huiluutauon. Ja mää kans` "
 

                                           "Isännän mehupullo. Enää on pohja peitossa."
 

     "Kun Isäntä kärräs sepeliä, huhki Emäntä kukka- eikun rikkaruohopenkissä. Ne tekee yhteistyötä, toinen toista ja toinen taas ihan jotain muuta."


"Emäntä löysi reunakivien alta vanhat räystäskourut, ne oli ollu reunakivien alla ties kuinka kauan. Emäntä on sitä mieltä, ettei oikeen mitään kannata heittää pois nääkin on kuulemma ollu siitä hyvät, että reunakivet on saatu suoraan ja pysyyn uppoomatta maan alle."


                                       "Tollakseks´siistiks´se taas ton reunan sai."


Kun ostimme tonttimme 1975 olivat tienvieren kuuset honteloita näreitä. Nyt ne ovat yli viisikymppisiä korkeita muotopuolia kuusia.  Peltoaukean takaa tuivertavan tuulen ne hyvin taltuttavat, mutta kotipihaan tuloväylä on tummanpuhuva sekä kesällä että talvella.
Alunperin pihatie kulki lasikasvihuoneen kohdalta, mutta  talvella 1979 kun olin lähdössä vauvan kanssa neuvolaan oli tie pyryttänyt umpeen ja jouduin lapioimaan meidät ulos pihasta.
Silloin päätin, että antaa olla viimeinen kerta, tien paikka pitää muuttaa. Ja niin se tehtiin kulkemaan näiden kahden kuusen välistä kesällä -80.
 


Olen ehdottanut kuusten ja yhden koivun kaatamista monta vuotta, mutta vastaukseksi olen saanut "Ynh"... Aina kuitenkin rohkeasti palaan asiaan ja sen etenemiseksi yritän löytää houkuttelevia vaihtoehtoja. Netistä olen katsellut puunkaatajia, jotka tekevät sen pätkimällä, suorakaato ei ongelmitta onnistuisi. Kolme isoa kuusta ja pari koivua saisi poistaa, vierellä kasvaa jo uusia tuulensuojapuita  ja istuttamani tammi tarvitsee valoa. Puiden lehtien lähtöä odotellessa...