UUTTA KESÄÄ ODOTELLESSA

Pihalta ja puutarhasta on säilötty niin syötävät kuin kalusteetkin jo uutta kesää odottamaan. Toivottavasti pakastimen sisältö saadaan ennen uutta kesää syötyä, herkkujen ei tarvitse odottaa uutta kesää.
Osa pitkistä perennoista odottaa vielä jatkojalostamista eli ensin silppuriin ja siitä kompostoitavaksi.
Väliaikaismajoituspaikan silppurin kauhasta on näköjään päässyt valitsemaan kotiloperhe.

Tänä kesänä ei pystytetty uima-allasta, helteitten aikana se hiukan harmitti, mutta vilvoittelut päästiin hoitamaan kylän uimarannalla. Altaan paikan reunamat onkin päässyt valloittamaan kärpässieniyhteisö.

Leikkimökin takana Pikkuprinssinpolun varrella on tattien rihmasto, toisessa rykelmässä on lehmäntatteja, yhdessä nurkassa voitatteja ja löytyipä pieni punikkitattikin (jos oikein tunnistin).

Karvarousku(laukkuja) kasvaa kuivassa rinteessä leikkimökin takana, niitä keräsi anoppi aikoinaan.

Allaoleva ei taida olla karvarousku, ehkä joku hapero, niilläkin on oma reviirinsä takapihan sammalikossa.

Pilaantuneita omenoita keräsin yhtenä iltapäivän puhteena kymmenen täyttä ämpärillistä. Vein ne joutilaaseen monttuun, päälle kärräsin ruohonleikkuujätteet ja sylikaupalla rohtoraunioyrtin lehtiä. Ne kaikki kastelin urealla. Ureaa ostin Kodin Terrasta.
"Missä Sinulla on ureat? Arvaat varmaankin mihin sitä tarvitsen".
"Arvaan kyllä - muumio-omenien hävittämiseen, muutama pönttö on vielä jäljellä."

Kompostissakin on näitä muumioita, ja  se näyttää käyvän urearakeitten lisäämisen jälkeen aika kuumana. Komposti saa olla koskematta ensi syksyyn asti, toivottavasti itiöt ovat silloin hävinneet.

Tätä korkeaa kultapiiskua minulla on ollut monella kulmalla. Joskus se pysyy hyvänä talventörröttäjänä, mutta toisinaan taas katkeilee ja on risuisen näköinen.

Meille tullaan humalaköynnöksen ja villiviinin alta. Humala on nyt täydessä kukassa, tämä on taas sitä sorttia, että käpyjä ei synny. Olen ostanut monta humalaa, mutta yksikään ei ole tehnyt käpyjä.
Villiviini tekee runsaasti omia marjojaan, ainakin tämä hehkuvan punaiseksi syksyisin muuttuva yksilö. Vihreämmäksi jäävillä ei marjoja -vai rypäleiksikö niitä sanotaan - paljoakaan ole.

Kesäkukkakylvökset - niitä kylvin 40 pussillista- eivät kovinkaan rehevänä kukkineet.
Valkoinen kosmoskukka on kaunis, se on kukkinut jo monta viikkoa.

Oppineittenkukkakin (vai joku muu?) muutamalla yksilöllä on näyttänyt kauneutensa.

Luulin ostaneeni punaisen päivänhatun, mutta keltaisena tämä yksilö näyttäytyy.

Tälle päivälle varoiteltiin että Mauri tuulettaa oikein kunnolla. Meillä paistaa aurinko, puiden latvuksissa näyttää käyvän vain vähän iltatuulta vireämpi heilunta.

Kukkasipulit - ne viimesyksyiset jotka kaivoin ylös kukinnan jälkeen odottavat uudelleenistuttamista.  Tilasin vain sata uutta sipulia Viherpeukaloilta, nyt paketti odottaa kyläkaupalla. Olen ollut tänä kesänä ja syksynä hyvin maltillinen uusien istutusten perustamisessa ja puutarhaostosten kanssa. Tulevalle viikolle riittää tätä istuttamisaskaretta riittävästi.

Jos tässä ei tule mainittavaa kertomista puutarhan puuhista, niin Mummukan jutustelua hiljenee taas loppusyksyksi.
Tavataan taas kun kylvöjen aika alkaa. Hilu Maatiaiskanaselta voitin tomaatin ja paprikan siemeniä, ne täytyy muistaa kylvää heti tammikuussa kesää odottamaan.

Toivotan kuulakkaita loppusyksyn päiviä lukijoille.
Uutta kevättä ja kesää odotellen, terveisin Mummukka maalta.

SINIKANPÄIVÄN PUUHIA

Eilen kiipeiltiin ja poimittiin Sinikka-luumut -kaksi ämpärillistä- herkutteluun ja säilöntään. Pihassani kasvaa vain yksi luumupuu, tämä Sinikka. Toisen vei turma tai myyrä jonakin menneenä talvena.

Tunnin tuhersin tiskipöydän ääressä kun silpuin ämpärillisen Punaista Kanelia ja Melbaa ja viidestä litrasta luumuja poistin kivet. Kattilaan lisäsin puoli litraa vettä, nipun timjamia ja pari kanelitankoa.
Keitos muhi kunnes omenalohkot olivat pehmeitä, lisäsin kilon sokeria ja keitos muhi vielä puolisen tuntia kannen alla.

Alakaapin kätköistä  kaivoin yhden aarteistani; vanhan Moulinexin. Sillä hieroin keitokseni sileäksi soseeksi.

Valmista herkkua tuli viisi litraa. Tuppewaran kulho riitti juuri ja juuri.

 Soseet pakastan, en luota jääkaappisäilytykseen. Teen lopuistakin luumuista ja omenista samaa sosetta, siitä tuli erinomaisen maukasta ja varmasti maistuu talvella puuron silmänä ja kakkujen täytteenä.

Tiskiäkin sain aikaiseksi -aivan riittävästi. Pientä kilpajuoksua sain harrastaa tiskaamisen ja keitoksien ohella: apulaisen Jymy tuuletteli astiapyyhettäni pitkin lattioita ja ehti tehdä pitsimäisiä kuvioita pyyhkeeseen. Hmm!

Pihatöitäkin on tullut tehtyä; ripustelin terassin viiniköynnöksen kiinni rakenteisiin. Aiemmin se oli ripustautunut viereiseen sireeniin.

Zilga on reheväkasvuinen ja tätäkin karsin ankarasti. Toivottavasti ei ota "nokkiinsa" ja lakkaa kasvamasta.

Katoksen alla kasvaneista oksista saatiin taas kulhollinen kypsiä rypäleitä, viime kesänä niitä oli paljon  mutta silloin ne eivät kypsyneet.

Ostin kesällä jostakin löytökorista yhden uuden Zilgan, sen laitoin kasvamaan terassin toisen pylvään juurelle. Kunhan tämäkin kasvaa, saamme istua kesäisin rypälelehdossa.
 Pihakeinussa istuskellessani ja kuluneen kesän kasvimaan olematonta satoa miettiessäni tulin siihen tulokseen, että alankin viininviljelijäksi! Nyt minulla on viisi kunnon köynnöstä ja lasihuoneessa näyttää olevan kolme tämän kesän tainta aloittamassa kasvamistaan. Viiniköynnökset ovat helppoja kasvatettavia ja sato on varma. Köynnösten seurana kasvihuoneissa tulee olemaan vain tomaatit ja kurkut (ja paprikat, basilikat, köynnöspavut ym.)

Jokasyksyiset silppuroinnit on taas aloitettu. Boschini on mainio vekotin, sen kanssa työ sujuu kuin lapsen leikki.

 Kun ostin muutama vuosi sitten tämä koneen, kysyi myyjä mitä aion sillä silputa; kuivaa puuta vai puutarhan kasveja. Vastasin, että molempia. Nyt olen huomannut, että tämä kone on loistava kuivien oksien silppuamisessa, mutta ei niinkään hyvä esim. kultapallon, maissin tms tuoreitten varsien murskaamisessa. Jos en olisi hyvää vauhtia ikääntyvä mummukka, säästäisin vähän eläkkeestäni ja ostaisin toisenkin silppurin jolla saa perennatkin pieniksi.

En minä valita, mutta kuitenkin...

Hyvin tämä syksy on alkanut, töitä näyttää riittävän -omenoita ja tomaatteja on keräämättä, muutama perennapenkki odottaa tuunausta.
Takapihan pihlajassa on jo värikkäitä lehtiä ja silloin tällöin leijailee keltaisia koivunlehtiäkin ilmojen halki.

Voi pihlajaparkaa! Se kasvoi pienenä piiskana paikallaan kun talomme perustuksia kaivettiin 1977.
Nyt se on tullut rähjäiseksi ja huonovointisen näköiseksi. Kauneusarvoa sillä on vain makuuhuoneen ikkunasta aamulla katsoessa. Tulinko nyt ottaneeksi kuvan sen viimeisestä syksystä!

Etupihalla tuottaa iloa tämänkesäisen kärhön ensimmäiset kukat.
Kasvihuoneen kaaressakin on aloittanut kukintansa vasta nyt edellisenä kesänä istutettu kärhö.

Tällä kukalla toivotan kaikille Sinikoille ja muille lukijoille kuulaita syksyisiä päiviä.