Sivut

perjantai 25. elokuuta 2017

PÄIVÄN SATO JA TULEVIA SUUNNITELMIA

  Sadonkorjuupäivä: salkopavun  koko sato, reunalla viimeiset kurkut, keskellä-  eivät ole kesäkurpitsoita, ne ovat härkäpapua, viisi tainta iti, tässä tulos!
Keltaiset satelliitit ovat kesäkurpitsaa, sitä on tulossa enemmän kuin mitään muuta. 
Tämän kesän keittiöpuutarhurointi ja sadonkorjuun tulos ei ole tosikkojen hommaa!


 Ei, ei tässä olla pilkillä vaikka sään puolesta voisikin olla. Kesää ollaan paketoimassa.


Sinipallo-ohdakkeissa on aiempina vuosina pallukoiden sinistymisvaiheessa käynyt kova kuhina, oikea ampiaisten ja mehiläisten taisto. Nyt on pörinä verkkaista eikä medestä tarvitse taistella. Kaikille sitä riittää.


Sinipallo-ohdake ei ole parhaimman kukkapenkin kasvi, mutta sen tarkoitus on olla ilonani  kun katsahdan työpöydältäni ikkunasta ulos ja saan seurata pörriäisten elämää.
Kun medet on kerätty, katkaisen ohdakkeet matalaksi.



Sama näkemisen tarve minulla on muidenkin ikkunoiden edessä; takapihankin kukat ovat niin korkeita, että aamukahvipöydässä istuessa näen ne. Olohuoneenkin ikkunoiden edessä on kukkapenkit ja niitä voi ihailla tv:n katselun välissä.
Makuuhuoneen ikkunoiden edessä en pidä koskaan verhoja. Näkymä on nyt tällainen kun avaan silmäni (ja laitan monitehot päähäni).

 
Kaikki jaloangervoni ovat vanhaa tummanpunaista kantaa. 
Isoiksi pehkoiksi kasvaneet kuunliljat ovat samaa ikäluokkaa. Talon toisella puolla on kotiloarmeija syönyt kuunliljan lehdet pitsimäisiksi, tänne ne eivät ole ehtineet


Tienvieren pitkän penkin angervot ovat jääneet päivänliljojen alle ja ne on nostettava piakkoin ylös ja istutettava reunemmaksi
 

Kevään kylmillä paleltunut hortensia on parhaimmillaan nyt.


Istutin uuden syyshortensian tuijien eteen, nyt se jo kukkii upeasti.
Toisen (-50%), pienemmän istutin sisääntulotien tuijan vierelle.



Päivänliljojen taakse marja-aronioitten eteen istutin valkoista leimua 15 juurakkoa. Ostin Kodin terrasta ensin viisi alkua ja ne alkoivat heti tuuhettua,  Viherpeukaloilta muun tilaukseni lisäksi yritin saada lisää valkoista, mutta samaa laatua siellä ei ollut. Onnekseni  leimuja oli vielä Terrassa ja ostin hyllyn tyhjäksi. 3,70 olivat kappale. Ankealta tuo penkki vielä näyttää, väleihin istutan sipulikukkia kunhan sää tässä (tästäkin) viilenee. Kukkalaatikoista poistetut orvokitkin virkistyivät uudelleen ja orvokinsiemetkin ovat itäneet.


Olen lueskellut monia puutarhablogeja kesän aikana ja niin on käynyt, että "visuaaliskriittisyys" on minunkin elämääni alkanut juurtua. Eli miltä näyttää- on mielessäni kun tiluksillani kuljen.
Olen "antaa kaikkien kukkien kukkia"-tyyppi enkä heitä kukanalkuja pois kun niitä löydän. Huhtakurjenpolvi ihanan sinisillä kukillaan lisääntyy  pontevasti. Leikkaan puskat mataliksi kukinnan jälkeen. Tänään ne näyttävät tältä: kauniit, terveet, vihreät ja tuuheat puskat.


Mutta: niitä on nyt liikaa kaikissa penkeissä. Siis huhtakurjenpolvetkin saavat siirtyä -johonkin. Lapionvarsi jo näkyy kukkapenkin kulmalla. Huhtakurjenpolvea ei siirto haittaa.
Samalla katselmuskierroksella mietin aivan väärään paikkaan istuttamalleni lyhtykoisolle uutta sijoitusta.
Lyhtykoisohan on myös holtiton leviäjä ja lamoavana kasvina ei muiden joukkoon oikein sovi.
Sille löytyy kasvupaikka leikkimökin takaa Suomi 100-vuotta tammenalun ympäriltä.

Joskus ostin syysleimua, mutta se taisikin olla tavallista lilanväristä maatiaisleimua kun on niin ohutvartista ja pitkänhuiskeaa. Sekin saa uuden kasvupaikan kasvihuoneen viereisestä "Kunnan penkistä".
Takapihan penkissä kasvaa  muutaman vuoden ikäistä punaista syysleimua, se alkaa näköjään nyt avata kukkiaan.
Samoin on avautumassa ainoa talvilta säästynyt puulilja.
Kaunopunahattua on ollut monta alkua, mutta nyt näyttää vain yhdessä alussa olevan kukkia. Yksi juurakko on ollut piilossa jalopähkämön alla ja pääsee sekin uuteen, valoisampaan paikkaan.

Vuorikaunokki perinneperennana viihtyisi paremmin omissa oloissaan, kivahan se on täydessä kukassa, mutta kukinnan jälkeen muiden joukossa ei ole edukseen.
Tämän vuorikaunokin alun sain läheiseltä kyläläiseltä.
Elokuun alussa vietiin muistoadressi tyhjentyneen talon postilaatikkoon.

                        Vuorikaunokit pääsevät Ebban muistoksi kotitien peltojen äärelle.

Kylän halpakaupan siementelineestä olen ostanut nyt kaikki -luulisin -tulevan kesän kylvettävät kukkani. Halvalla sain, olivat 39 senttiä pussi. Nyt niitä on kiva hipelöidä tuleva talvi.


Porkkanat ja palsternakat kylvän jo syksyllä talvivalkosipuleiden kumppaniksi. Talvivalkosipulin kukkavarret ovat persoonallisia linjoiltaan ja säilyvät pitkään maljakossa.


Vaikka otsikkona on päivän sato, se on härkäpavun, kurkun , salkopavun ja kesäkurpitsan koko kesän sato. Tomaatteja -nyt alkavat kypsyä,  marjoja, omenia ja yrttejä on saatu lähes entisvuotiset sadot.


                                Kesäkukkaloistosta nauttien -hyvää viikonloppua kaikille!

sunnuntai 20. elokuuta 2017

KESÄKUKKIA JA SADONKORJUUTA

En ole muutamaan vuoteen kasvattanut kesäkukkia siemenistä. Menneinä touhukkuuden vuosina - silloin kun päivät täyttyivät palkkatöistä, poikajoukon päivittäisistä huolloista ja harrastuksiin kuljetteluista, luottamustoimissa rypemisistä ynnä muusta -kasvatin kesäkukat ja hyötykasvit siemenistä- kaiken muun ohella. Purkeissa iti lobeliat, petuniat, leijonankidat, samettikukat, unikot, krassit, tuoksuherneet ja vaikka mitkä.
Kun 2005 koitti leppoisat eläkepäivät, ymmärsin jättää kaiken (-lähes-) ns. turhan touhuamisen omasta elämästäni taakse. 
Eli pois jäi mm kesäkukkien siemenkasvatus. Ja syynä oli se, ettei niille löytynyt edustavaa paikkaa kukkiakseen kunnialla.
Tänä kesänä kun tuli tehtyä uusia kukkapenkkejä, oli sopivaa koekäyttää ne kesäkukilla.
Nyt olen aivan hurmaantunut: auringonkukkalinnunsiemenistä ja muutamasta pussillisesta erilaisia kesäkukkia sain tällaisen: aah tätä onnen päivää!


Toinen penkki tienvieressä on peittynyt krassien alle, krasseja kannattaa esikasvattaa tulevana kesänä runsaasti. Valitsin keväällä kirjavalehtiset krassit, mutta yksivärisillä köynnöskrasseilla on minulle mieleisemmänväriset kukat ja lehdet. Auringonkukat taustalla odottavat vielä avautumista.


Nyt on ensi kesää varten ostettu 39 senttiä/pussi kymmenen eri kesäkukkasiemenpussia valmiiksi. Riittävätkö kun taas villiinnyn? Petuniaakin taas yritän kasvattaa. Joskus olen onnistunut, joskus taas en. Hyötykasvinsiemeniäkin jo ostin kun olivat sen 39 senttiä pussi. Härkäpapu oli tämänvuotinen uusi tuttavuus, sitä varasin pari pussia tulevaksi kesäksi.

Tänä kesänä ei suurta, ei edes pientä satoa puutarhasta tai kasvihuoneista kerätä. Kurkkuja on tullut muutama, tomaatit vasta alkavat punertua.
Puoliso- herra Kukkaro halusi huoneensa ikkunan edustalle tomaattiamppelin. Se on antanut satoa -pikkusormenpään kokoisia suupaloja. En mene jatkoon...


Mustia viinimarjapensaita olen uudistanut tänä vuonna. Keväällä ostin pari uutta ja katkoin pari puskaa tyvelle asti ja nyt ovat rehevöityneet ja toivottavasti päästään sadonkorjuuseen jo tulevana kesänä. Entisistä puskista kerättiin vain reilu ämpärillinen mustia viinimarjoja. Muistanko väärin, että joskus yhden puskan sato oli ämpärillinen?

Saskatoon on hauska marjapensas. Yhden pensaan olen pari vuotta sitten uudistanut, silloin jätin pari runkoa kasvamaan, nyt ne ovat viisimetrisiä, mutta taipuvat kun sen tekee hellästi.
Latvuksesta sai kerättyä pari litraa saskoja. Uudet versot marjovat jo hyvin. Kyllä niitä linnuillekin jäi.


Kesäkurpitsoita olen kerännyt vasta muutaman, vaikka taimia on -riittävästi. Pettymys!

Talvivalkosipulit antoivat hyvän sadon ja pikapuoliin on istutettava uudet alut penkkiin ja arempien perennojen juurille myyrien karkoittamiseksi.


Perunat on nostettu, talveksi saatiin yksi ämpärillinen. Riittääkö?

Jymy oli mukana perunannostossa ja kaivoi itselleen penkin suurimman potun. Se riitti yhteiseksi leikkikaluksi monena iltana. Eräällä minun heittovuorolla vippasin potun vahingossa niin kauas puskaan, ettei sitä olla vieläkään löydetty. Jospa tulevana keväänä saadaan yllätysatoa takapihalta.
                                         Sitä ennen tehdään hiekkakakkuja.



KESÄHETKI LITUKALLA

Kesällä oli houkuttelevia kutsuja ihmisten pihoihin; Avoimiin Puutarhoihin. Yhteensattumia kun taas oli, eikä kotinurkillakaan sellaisia ollut, jäi tuo elämyspäivä kokematta. Viikolla huomasin sattumalta pienen maininnan Litukan siirtolapuutarhan Päivä puutarhassa-vinkistä.


Päivä oli mitä mainioin pienelle puutarharetkelle ja lapsuuden muistoihin. Litukasta ja entisestä mökistämme olen kirjoitellut aiemmissa jutuissani.


Siellä se oli, se meidän entinen pikkumökki. Polun päässä tapasin taas nykyisen mökkiläisenkin.


Valkoiset leimut olivat jäljellä isona pehkona ja minun oli pakko etsiä ja kuvata ne 50-luvun parsatkin jotka ovat nekin jääneet mieleeni.
Siellä ne olivat; polun molemmin puolin. Ovat olleet  jo yli 70 vuotta samalla paikallaan!! Ikijuurakot!


"Päivä puutarhassa " kutsu oli saanut ihmisiä paljon katselemaan tätä lähes keskellä Tampereen kaupunkia olevaa ihanaa keidasta. Vanhan ja uuden puolen välistä kulkee Kekkosentie ja muutaman vuoden kuluttua viereen rakentuu raitiotie. Kulkeminen puutarhoille tulee olemaan vaivatonta.

Käynti herätti taas innostukseni syventyä perheeni menneisyyteen. Perheeni on ensimmäisen polven tamperelaisia, Karjalan evakkoja vuodelta 1940. Mökin myötä haluaisin saada selvitettyä millainen oli perheeni "sosioekonominen" tilanne syntymäni jälkeisinä aikoina, kuka omisti tämän mökin vai oliko se annettu vuokralle evakkoperheelle? Pitänee mennä Tampereen rakennus/kaavoitusvirastoon tekemään tutkimusretki, ehkä sieltä saan vastauksia tähän uteluuni.

Poikkesin erään kissanulkoiluttajan jäljissä pieneen koivikkoon puutarha laidalla. Siinä puistikossa isojen koivujen alla järjestettiin 50-luvulla litukkalaisten Juhannusjuhlat kokonpolttoineen, sirpaleohjelmineen ja mehu ja Marie-keksitarjoiluineen. Akrobatiaakin näimme: kahden ison koivun väliin oli pingotettu köysi ja joku taituri sitä pitkin sitten käveli ja esitti meille temppujaan. Ihailumme oli suunnatonta: kuinka se pysyy narun päällä??

Pikkupuutarhat olivat kukkarunsaita ja reheviä, täynnä tuttuja kasveja: malvaa, leimukukkaa, nauhusta, varjoliljaa; omenapuut olivat suuria ja täynnä kypsyviä omenia. Keittiöpuutarhoja ei näkynyt monellakaan palstalla.
Sininen orvokki näytti olevan monen puutarhurin suosikki, taisin nähdä  jopa entisajan sinistä sarviorvokkiakin jonkin pihan reunuskukkana. Sitä oli meilläkin koko polun mitalla ja sitä olen kylvänyt jo tulevaa kesää odottamaan omaankin tienvieripenkkiin. Uusien valkoisten leimujeni pariksi!
Kun en osaa olla tuppisuuna, niin tuli muutaman tuntemattoman katselijan kanssa vaihdettua mielipiteitä puutarhanhoidosta. Siirtolapuutarhamenneisyys näyttäisi siirtyvän muillakin kuin minulla uusiin istutuksiin, siis se tienvieriin ja kasvien suoriin riveihin asettelu!

Pikkumökit näyttivät kätkevän nostalgiaa hyllyillensä. Nyt niitä oli tarjolla katseltaviksi ja kotiin vietäväksi kirpputorihintaan.
Löytöni; muistatteko? Tampellan/(Finlaysonin) Beagle!
Toiselle Pojalle tällaisen ompelin 70-luvun alkupuolella. Saanee kotiinsa kun täyttää pyöreitä...


                                         "Hau hau, hauskaa päivää!"

tiistai 8. elokuuta 2017

VALINNAN VAIKEUTTA

Tämä Mummukan jutustelua- blogini on ensimmäiseni ja aloitussivun olen tehnyt 2010 jollakin tietokonekurssilla. Päivittäminen jäi ja ensimmäisen tekstin tein 2012 "Syksyllä kaikki on toisin"-kirjoituksella.

Tarkoitukseni oli pitää itseäni varten muistikirjaa puutarhan kehityksestä.
Harvakseltaan (alle 60 kirjoitusta)  olen tätä vuosien varrella päivittänyt.
Marraskuussa 2012 perustin toisen blogin Rouva Myttynen muistelee. Vanhan Rouvan -äitini- pitkä elämä alkoi tulla lähelle päivittäisiä toimiani. Halusin alkaa kirjaamaan kuinka yhteiskunta hoitaa ja huomio ikääntyvän, mutta ikäisekseen terveen vanhuksen elämää. Äitini täytti joulukuussa 2012 92 vuotta. Seurannalla oli lyhyt historia. Äiti pääsi kahden vuorokauden sairauden jälkeen, Ystävänpäivänä 2013, pitkälle matkalle jolta ei paluuta ollut.


Kun surusta selvisin, jatkoin blogiani muilla aiheilla, niitähän riitti. Tätäkin blogia päivitin silloin tällöin ja luen itsekin, että muistan mitä on tullut tehtyä.
Vuoden pituinen blogitaukokin oli, kirjoittelin Rouva Myttynen muistelee -blogiin  puutarhankin kuulumisia. Tänä  keväänä aloitin kirjata  puutarha-asioita taas kun aie tästä talosta poismuuttamiseen oli haudattu.

No miksi tälläistä tässä kirjoittelen? No siksi kun sain puutarhakiitollisuushaasten tuonne rouva Myttysen puolelle. Se on kirjoitusfoorumini yleisille asioille ja täällä Mummukassa keskityn puutarha-asioihin.

Sain siihen kerrottua erityistä asiaa puutarhanpidostani  ja vielä asiaa riitti jatkokertomukseenkin.
Rouva Myttynen muistelee  Olkaa hyvät ,siellä on kaksi puutarhakirjoitusta päivälle 8.8 2017

Niin, tuo otsikko: valinnan vaikeutta, kyllä minä pidän nämä molemmat blogit säännöllisen säännöttömissä päivityksissä jatkossakin.

Näköjään kun kommentoin blogejanne, välillä esiinnyn "Mummukka maalta"-nimisenä, välillä "Annelipunnelina" ja toisinaan "rouva. Myttysenä" ja fb:n puolella ihan omalla nimelläni. Monta  persoonaa minulla, mutta netti ei anna minun niitä yhdistää. Ja se taas johtuu siitä, että olen perustanut blogit kahden eri sähköpostiosoitteen alle.
Voi tätä maailman menoa...
Tapaamisiin!