Sivut

sunnuntai 20. elokuuta 2017

KESÄKUKKIA JA SADONKORJUUTA

En ole muutamaan vuoteen kasvattanut kesäkukkia siemenistä. Menneinä touhukkuuden vuosina - silloin kun päivät täyttyivät palkkatöistä, poikajoukon päivittäisistä huolloista ja harrastuksiin kuljetteluista, luottamustoimissa rypemisistä ynnä muusta -kasvatin kesäkukat ja hyötykasvit siemenistä- kaiken muun ohella. Purkeissa iti lobeliat, petuniat, leijonankidat, samettikukat, unikot, krassit, tuoksuherneet ja vaikka mitkä.
Kun 2005 koitti leppoisat eläkepäivät, ymmärsin jättää kaiken (-lähes-) ns. turhan touhuamisen omasta elämästäni taakse. 
Eli pois jäi mm kesäkukkien siemenkasvatus. Ja syynä oli se, ettei niille löytynyt edustavaa paikkaa kukkiakseen kunnialla.
Tänä kesänä kun tuli tehtyä uusia kukkapenkkejä, oli sopivaa koekäyttää ne kesäkukilla.
Nyt olen aivan hurmaantunut: auringonkukkalinnunsiemenistä ja muutamasta pussillisesta erilaisia kesäkukkia sain tällaisen: aah tätä onnen päivää!


Toinen penkki tienvieressä on peittynyt krassien alle, krasseja kannattaa esikasvattaa tulevana kesänä runsaasti. Valitsin keväällä kirjavalehtiset krassit, mutta yksivärisillä köynnöskrasseilla on minulle mieleisemmänväriset kukat ja lehdet. Auringonkukat taustalla odottavat vielä avautumista.


Nyt on ensi kesää varten ostettu 39 senttiä/pussi kymmenen eri kesäkukkasiemenpussia valmiiksi. Riittävätkö kun taas villiinnyn? Petuniaakin taas yritän kasvattaa. Joskus olen onnistunut, joskus taas en. Hyötykasvinsiemeniäkin jo ostin kun olivat sen 39 senttiä pussi. Härkäpapu oli tämänvuotinen uusi tuttavuus, sitä varasin pari pussia tulevaksi kesäksi.

Tänä kesänä ei suurta, ei edes pientä satoa puutarhasta tai kasvihuoneista kerätä. Kurkkuja on tullut muutama, tomaatit vasta alkavat punertua.
Puoliso- herra Kukkaro halusi huoneensa ikkunan edustalle tomaattiamppelin. Se on antanut satoa -pikkusormenpään kokoisia suupaloja. En mene jatkoon...


Mustia viinimarjapensaita olen uudistanut tänä vuonna. Keväällä ostin pari uutta ja katkoin pari puskaa tyvelle asti ja nyt ovat rehevöityneet ja toivottavasti päästään sadonkorjuuseen jo tulevana kesänä. Entisistä puskista kerättiin vain reilu ämpärillinen mustia viinimarjoja. Muistanko väärin, että joskus yhden puskan sato oli ämpärillinen?

Saskatoon on hauska marjapensas. Yhden pensaan olen pari vuotta sitten uudistanut, silloin jätin pari runkoa kasvamaan, nyt ne ovat viisimetrisiä, mutta taipuvat kun sen tekee hellästi.
Latvuksesta sai kerättyä pari litraa saskoja. Uudet versot marjovat jo hyvin. Kyllä niitä linnuillekin jäi.


Kesäkurpitsoita olen kerännyt vasta muutaman, vaikka taimia on -riittävästi. Pettymys!

Talvivalkosipulit antoivat hyvän sadon ja pikapuoliin on istutettava uudet alut penkkiin ja arempien perennojen juurille myyrien karkoittamiseksi.


Perunat on nostettu, talveksi saatiin yksi ämpärillinen. Riittääkö?

Jymy oli mukana perunannostossa ja kaivoi itselleen penkin suurimman potun. Se riitti yhteiseksi leikkikaluksi monena iltana. Eräällä minun heittovuorolla vippasin potun vahingossa niin kauas puskaan, ettei sitä olla vieläkään löydetty. Jospa tulevana keväänä saadaan yllätysatoa takapihalta.
                                         Sitä ennen tehdään hiekkakakkuja.



KESÄHETKI LITUKALLA

Kesällä oli houkuttelevia kutsuja ihmisten pihoihin; Avoimiin Puutarhoihin. Yhteensattumia kun taas oli, eikä kotinurkillakaan sellaisia ollut, jäi tuo elämyspäivä kokematta. Viikolla huomasin sattumalta pienen maininnan Litukan siirtolapuutarhan Päivä puutarhassa-vinkistä.


Päivä oli mitä mainioin pienelle puutarharetkelle ja lapsuuden muistoihin. Litukasta ja entisestä mökistämme olen kirjoitellut aiemmissa jutuissani.


Siellä se oli, se meidän entinen pikkumökki. Polun päässä tapasin taas nykyisen mökkiläisenkin.


Valkoiset leimut olivat jäljellä isona pehkona ja minun oli pakko etsiä ja kuvata ne 50-luvun parsatkin jotka ovat nekin jääneet mieleeni.
Siellä ne olivat; polun molemmin puolin. Ovat olleet  jo yli 70 vuotta samalla paikallaan!! Ikijuurakot!


"Päivä puutarhassa " kutsu oli saanut ihmisiä paljon katselemaan tätä lähes keskellä Tampereen kaupunkia olevaa ihanaa keidasta. Vanhan ja uuden puolen välistä kulkee Kekkosentie ja muutaman vuoden kuluttua viereen rakentuu raitiotie. Kulkeminen puutarhoille tulee olemaan vaivatonta.

Käynti herätti taas innostukseni syventyä perheeni menneisyyteen. Perheeni on ensimmäisen polven tamperelaisia, Karjalan evakkoja vuodelta 1940. Mökin myötä haluaisin saada selvitettyä millainen oli perheeni "sosioekonominen" tilanne syntymäni jälkeisinä aikoina, kuka omisti tämän mökin vai oliko se annettu vuokralle evakkoperheelle? Pitänee mennä Tampereen rakennus/kaavoitusvirastoon tekemään tutkimusretki, ehkä sieltä saan vastauksia tähän uteluuni.

Poikkesin erään kissanulkoiluttajan jäljissä pieneen koivikkoon puutarha laidalla. Siinä puistikossa isojen koivujen alla järjestettiin 50-luvulla litukkalaisten Juhannusjuhlat kokonpolttoineen, sirpaleohjelmineen ja mehu ja Marie-keksitarjoiluineen. Akrobatiaakin näimme: kahden ison koivun väliin oli pingotettu köysi ja joku taituri sitä pitkin sitten käveli ja esitti meille temppujaan. Ihailumme oli suunnatonta: kuinka se pysyy narun päällä??

Pikkupuutarhat olivat kukkarunsaita ja reheviä, täynnä tuttuja kasveja: malvaa, leimukukkaa, nauhusta, varjoliljaa; omenapuut olivat suuria ja täynnä kypsyviä omenia. Keittiöpuutarhoja ei näkynyt monellakaan palstalla.
Sininen orvokki näytti olevan monen puutarhurin suosikki, taisin nähdä  jopa entisajan sinistä sarviorvokkiakin jonkin pihan reunuskukkana. Sitä oli meilläkin koko polun mitalla ja sitä olen kylvänyt jo tulevaa kesää odottamaan omaankin tienvieripenkkiin. Uusien valkoisten leimujeni pariksi!
Kun en osaa olla tuppisuuna, niin tuli muutaman tuntemattoman katselijan kanssa vaihdettua mielipiteitä puutarhanhoidosta. Siirtolapuutarhamenneisyys näyttäisi siirtyvän muillakin kuin minulla uusiin istutuksiin, siis se tienvieriin ja kasvien suoriin riveihin asettelu!

Pikkumökit näyttivät kätkevän nostalgiaa hyllyillensä. Nyt niitä oli tarjolla katseltaviksi ja kotiin vietäväksi kirpputorihintaan.
Löytöni; muistatteko? Tampellan/(Finlaysonin) Beagle!
Toiselle Pojalle tällaisen ompelin 70-luvun alkupuolella. Saanee kotiinsa kun täyttää pyöreitä...


                                         "Hau hau, hauskaa päivää!"

tiistai 8. elokuuta 2017

VALINNAN VAIKEUTTA

Tämä Mummukan jutustelua- blogini on ensimmäiseni ja aloitussivun olen tehnyt 2010 jollakin tietokonekurssilla. Päivittäminen jäi ja ensimmäisen tekstin tein 2012 "Syksyllä kaikki on toisin"-kirjoituksella.

Tarkoitukseni oli pitää itseäni varten muistikirjaa puutarhan kehityksestä.
Harvakseltaan (alle 60 kirjoitusta)  olen tätä vuosien varrella päivittänyt.
Marraskuussa 2012 perustin toisen blogin Rouva Myttynen muistelee. Vanhan Rouvan -äitini- pitkä elämä alkoi tulla lähelle päivittäisiä toimiani. Halusin alkaa kirjaamaan kuinka yhteiskunta hoitaa ja huomio ikääntyvän, mutta ikäisekseen terveen vanhuksen elämää. Äitini täytti joulukuussa 2012 92 vuotta. Seurannalla oli lyhyt historia. Äiti pääsi kahden vuorokauden sairauden jälkeen, Ystävänpäivänä 2013, pitkälle matkalle jolta ei paluuta ollut.


Kun surusta selvisin, jatkoin blogiani muilla aiheilla, niitähän riitti. Tätäkin blogia päivitin silloin tällöin ja luen itsekin, että muistan mitä on tullut tehtyä.
Vuoden pituinen blogitaukokin oli, kirjoittelin Rouva Myttynen muistelee -blogiin  puutarhankin kuulumisia. Tänä  keväänä aloitin kirjata  puutarha-asioita taas kun aie tästä talosta poismuuttamiseen oli haudattu.

No miksi tälläistä tässä kirjoittelen? No siksi kun sain puutarhakiitollisuushaasten tuonne rouva Myttysen puolelle. Se on kirjoitusfoorumini yleisille asioille ja täällä Mummukassa keskityn puutarha-asioihin.

Sain siihen kerrottua erityistä asiaa puutarhanpidostani  ja vielä asiaa riitti jatkokertomukseenkin.
Rouva Myttynen muistelee  Olkaa hyvät ,siellä on kaksi puutarhakirjoitusta päivälle 8.8 2017

Niin, tuo otsikko: valinnan vaikeutta, kyllä minä pidän nämä molemmat blogit säännöllisen säännöttömissä päivityksissä jatkossakin.

Näköjään kun kommentoin blogejanne, välillä esiinnyn "Mummukka maalta"-nimisenä, välillä "Annelipunnelina" ja toisinaan "rouva. Myttysenä" ja fb:n puolella ihan omalla nimelläni. Monta  persoonaa minulla, mutta netti ei anna minun niitä yhdistää. Ja se taas johtuu siitä, että olen perustanut blogit kahden eri sähköpostiosoitteen alle.
Voi tätä maailman menoa...
Tapaamisiin!