maanantai 4. marraskuuta 2013

PUUTARHAAN SAATIIN TALVIRAUHA

Taas on lapsityövoimaa ollut käytettävissä syksyn aikana. Viimeksi lauantaina, Pyhäinpäivänä. Serkukset R.Mikael ja V.Ville.V viettivät viikonloppua mummilassa ja töihinhän sitä joutuivat. Lokakuulla kaadettiin ylikasvanut aronia-aidanne trampoliinin viereltä. Talvisin sen oksat painuvat lumen alla pihatielle autoja raapien. Sanovat oikeat puutarhaihmiset, ettei syksyllä pidä pensaita tai puita leikata. Olinkin jo siirtämässä leikkuusuunnitelmaani keväälle, mutta huomasin seurakunnan puistossa pensaat leikatuiksi. Siksi sen tein minäkin nyt. Tontin rajaltakin kaadoin  (kaadatin Puolisolla) aikamoisen läjän sähkölinjan alla kasvavia puita. Silppurilla ne pienensin. Kymmeniä litroja tulikin hyvää katetta marjapensaille.
Pojat sitten saivat raivata rangat polttopuiksi pilkottaviksi.
Lehdet on haravoitu ja maatunevat kevääseen mennessä komposteissa.
Viimeinen, pikkuruinen lehtikasa odottaa vielä kuljetusta.
Kukkapenkit ovat ankean näköiset vielä vihreän nurmen edessä.
Muutamat tulppaaninsipulit vielä aion istuttaa kunhan pääsen ostoksille.
Takapihalla on linnuille ripustettu ruokintapaikka. Kello 11 ja 16 siellä käy kova vilske kun vuorollaan ja kilpaa ruokailee oravat, talitiaiset, tikka, harakkapariskunta ja närhi.
Hymykoiralla on tärkeänä tehtävänä valvoa, että hommat tulevat tehdyiksi. 

tiistai 1. lokakuuta 2013

KELTAINEN LEHDISTÖ


Keltainen lehdistö on taas vallannut pihat ja polut. Haravanvarressa hosuminen ei auta kuin hetkeksi. Puoliso ihailee pihapiirimme isoja koivuja eikä ole millänsäkään vaikka syksy teettääkin paljon ylimääräistä puuhaa. Nurmelta ajoin jo osan lehdistä ruohonleikkurilla. Kompostit alkavat taas olla ääriään myöten täynnä pihajätettä. Omenapuut ovat vielä vihreässä lehdessä eikä perennatkaan ole päässeet tuleentumaan.

Puutarhan sato on saatu talteen. Maissit ja pavut esikeitin pakkaseen. Perunat on kohta syöty, talviperunoita en kasvattanutkaan. Kasvihuoneesta on tomaatit syöty, satoakin tuli kiitettävästi, vaikka alkukesästä satotoiveet olivat heikonlaiset. Maultaan tämänvuotiset tomaatit olivat erinomaisia, etenkin kun sai maistaa auringonlämmittämän kypsän tomaatin juuri poimittuna. Lannoitteena käytin ruohosilppua ja vähän kananlantarakeita.
Kuvassa on pieni osa maissi- ja papusadosta. Maisseissa oli useassa varressa kaksi, joissakin kolmekin tähkää. Riivin jyvät irralleen ja kiehautin miedossa suolavedessä hetken ja pakastin kertakäyttöannoksina. Nyt on omasta maasta talveksi hernemaissipaprikat.
Ei voi muuta kuin ihmetellä tuota maissiin valtavaa kasvuvoimaa. Ravinnoksi kelpaava osa kun on niin pieni.
Kultapallokin on kasvattanut itsensä niin kookkaaksi, ettei omin neuvoin enää pystyssä pysy.
Viime syksynä olin istuttavinani jaloleimuja , mutta taisivatkin olla maatiaisleimun juurakoita. Niin pitkiksi nekin kasvattivat varttaan, että kukkaa ei jaksanut kannatella. Kaunis kumarrus! Taempana valkoiset jaloleimut ovat matalampia.
Takapihan kukkapenkissä yllätti auringonkukat ja vahingossa villiintymään päässyt yrtti-iiso. Nämä kaksi ja iso sinipallo-ohdake ovat olleet mehiläisten, kimalaisten ja ampiaisten ruokapaikkoja. Kova kuhina on kukissa ollut kun hyönteiset ovat ruokailleet. Ihme kyllä, tänä kesänä ei montaakaan perhosta ole pihassani lennellyt. Toisinaan niitä on ollut parvina.
Terassin pylvääseen tuettu Zilga teki ensimmäistä kertaa monta rypäleterttua. Niitä oli mukava napsia suuhun ohikulkiessa. Makeita olivat. Kasvihuoneen rypäleet keitin mehuksi omenoiden kanssa. Satoa tuli ämpärillinen.
 Omenasatoa on niin paljon, että enää ei oikein jaksaisi niiden kanssa veivata. Åkero villiintyi antamaan niin suuren ja laadukkaan sadon, että kesähuoneen jääkaappi ei riitä niiden säilytykseen. Pikkuinen Lobo on vielä tiukasti puussa kiinni. Omenat säästyivät tänä kesänä lähes kaikilta harmeilta, ei ollut omppumatoja eikä muumiotautia. Mutta: tirpat -ainakin musta, keltanokkainen tirppa sukulaisineen on syönyt herkkuomena -Melban- kaikki kymmenkunta omenaa.  Ja kaikissa muissakin puissa on ollut kymmeniä lintujen puussa puoliksisyömiä omenoita. Piileskelevät puskissa, harvoin niitä näkee itse teossa. Tällaista ilmiötä en ole koskaan aikaisemmin huomannut. Meidän pihasta lähteekin pulleita lintuja etelän maille.

                                            Talon seinustan villiviini on taas parhaimmillaan.


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

"SYKSY JO SAA, PUISTAKIN LEHDET POIS PUTOAA"

Syyskuu alkoi, pientä sadetta on tänään tihrutellut. Syksy on minulle mieleistä aikaa, puutarha on elokuun aikana kehitellyt upeat värit. Omassa puutarhassani siitä pitävät huolen nurkkapaikkoihin kasvattamani köynnöskrassit. Näin syksyaikaan ne levittäytyvät erivärisine kukkineen kukkapenkkien ja kantojen koristeiksi. Niissä on joku erityinen hehku hämärässä illassa.
Kukkapenkit ovat uupuneen näköisiä, ovathan kukkineet ahkerasti koko kesän, kukin laji vuorollaan.
Tänä kesänä kaikki kävi nopeasti - puutarhan loisto kesti lyhyen aikaa.

Puutarhassani ei ole näkynyt aiemmin yhtä yleistä tuholaista -karviaispistiäistä. Nyt näkyi. Neljän puskan  oksan lehdet oli syöty tuiki tarkkaan heinäkuussa. Heitin vähän myrkkyä joukkoon, tuloksista tulevalle satokaudelle en tiedä, aiemmin ei ole tarvinnut myrkkyjä käyttää.
Kasvimaan satokin on jo korjattu. Kurkkuja saatiin taas monta ämpärillistä, tuoreena niitä on yritetty tälläkertaa syödä puputtaa, osa on jaettu poikien perheisiin. Kurkkusalaattia on vielä viimesadostakin jäljellä. Nyt en sitä tehnyt.
Kesäkurpitsa Åkero-omenapuun juurella äityi kasvamaan kilpaa omenapuun latvuksen kanssa. Vähän omenapuu voitti. Åkero sai kasvuseurakseen myös salkopavun, sitäkin satoa sain kerätä omenapuun latvaoksilta asti. Kuvia en saanut siitä ihmetyksestä  ilmentämään.
Maissit ovat taas mahtavia, maisseja olen saanut jo kerätä ja maukkaita ovat.
Omenasato on hyvä ja riittävä, eli ei ylitarjontaa. Huvitus on kypsä, tulevalla viikolla teen ne mehuksi, Punakaneli saa vielä kypsyä rauhassa, Melballa, Lobolla ja Åkerolla ei ole  kiiretta kypsyä.
Kasvihuoneessa tomaattisato on osittain kypsynyt ja poimittu ruokapöytään, paprikat ovat tumman vihreitä, punertuvat aikanaan. Pensaspapuja kasvatin kasvihuoneen seinustalla. Päivittäin olen kerännyt kourallisia ja heittänyt niitä ruokien joukkoon. Herkkuruokaa on keitetyt pavut, pannulla paistettu tuore sipuli ja vähän kuivettunut hapanleipä. Hapanleipä paistetaan pienessä öljyripauksessa, lisätään sipuli ja tilkka vettä ja sopivasti suolaa, lisätään pavut. Hyvää on.
Viinirypäleet kasvihuoneessa ovat tänä kesänä olleet erityisen makeita, niitä poimin aina tertullisen naposteltavaksi kun käyn toivottamassa tomaateilleni hyvät yöt...
Terassin ulko-Zilgakin teki tänä kesänä ensimmäiset kuusi pientä terttuaan. Muutaman päivä jälkeen ovat kypsiä syötäväksi


sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

OMAN MAAN ANTIMIA

Ollaan siinä vaiheessa kesää, että oman maan satoa on joka päivä ruokapöydässä. Yksipuolisesti vielä, ensi viikolla ehkä enemmän. Yrttejä ja salaatteja on syöty kaikilla aterioilla -rakuunaa, korianteria, timjamia, basilikaa, lipstikkaa, ruohosipulia ja persiljaa. Tilli ei ole menestynyt siemenistä kasvattaen penkeissäni muutamaan vuoteen, syytä en tiedä. Aiemmin sain hyviä satoja talviksi tillistäkin. Nyt ostin valmiit taimet, mutta niissäkin on jotakin härmää. Retiisikään ei kasvanut. Seuraavana kesänä pidän tilli/retiisipenkin kesannolla ja laitan hyvät lavat kesäyrteille.
Lasikasvihuoneessa tomaatit kasvattavat varsiaan, tomaattiterttuja on aika vähän johonkin aikaisempaan vuoteen verrattuna. Isoilta raakileet kyllä näyttävät. Olen lannoittanut tomaattejani kananlannalla, haju on melkoinen. Samassa huoneessa viinirypäle Zilgassakaan ei ole notkuvaa satoa, riittävästi kuitenkin. Alkavat nekin jo sinertyä. Tai punertua.

Zilgaa saa leikata useamman kerran viikossa, kasvuvauhti on melkoista. Jos uuden kasvun leikkausta ei tekisi, täyttäisi viinirypäle nopeasti koko kasvihuoneen. Nytkin lehvästö nayttää varjostavan tomaatteja. Seuraavana kesänä kasvatan kurkut tässä huoneessa ja tomaatit pääsevät valoisampaan muovihuoneeseen.
Kuvausmatkallani kiersin talon takaa muovihuoneeseen ja siellä kurkkuja tutkiessani pääsi aivan valtava sadekuuro yllättämään. Kirmaisin kovaa juoksua toiseen huoneeseen ja sadekuuro senkuin yltyi. Kastuin melkein läpimäräksi. En voinut jäädä sadetta pitämään kun uunissa oli raparperipiirakka paistumassa iltapäiväkahville makupalaksi.

Sadekuuro kasteli parsapenkin paprikat sopivasti.


Lehtikompostissa kasvaa muutama keltaisen kesäkurpitsan taimi, nyt on tulossa sormenpaksuisia alkuja, kokemuksen mukaan niitä riittää loppukesäksi ja joka päiväksi syötävää. Takapihan kukkapenkissäkin kasvaa muutaman metrin pituisiksi venähtäneitä kurpitsantainta, nämä niitä ylimääräisiä taimia joita ei voinut heittää pois.
Sinne istutin kolme maissintaintakin, eivät mahtuneet toiseen penkkiin. Maissit ovatkin jo korkeampia kuin kasvihuone, toivottavasti antavat satoakin.

 Kasvihuoneen takana on pieni penkki "jäämistöille" eli jääkaapissa itäneille perunoille ja siirretyille maa-artisokille. Siellä ne kasvavat sulassa sovussa heinäkatteen alla, Perunoissa on metriset varret ja maa-artisokka kurkistelee katon takaa. Toivottavasti kompostin voima riittää antamaan molemmista satoa.
Istutusperunat olen kattanut ruohosilpulla ja Annabella-perunat  ovatkin maukkaita ja kookkaita.
Niitä voi syödä vaikka ilman lisukkeita.
Annabellaan ihastuimme S-marketin perunalaarilla viime talvena. Nyt sitä sai siemenperunanakin.


 Talvivalkosipuli on innostunut tekemään kippuraisia kukintojaan jokaiseen taimeen. Olen katkonut ne pois, jätän vain muutaman siementämään. Syksyllä istutan pikkusipulit omaan paikkaansa vahvistumaan ja seuraavana syksynä kasvupaikalle. Ja taas kuluu vuosi että saa omia valkosipuleita näistä pikkusipuleista.
 Ensimmäiset talvivalkosipulit ostin monta vuotta sitten. Istutin ne syksyllä ja seuraavana syksynä satoni kasvoi nyrkin kokoisiksi. Nykyiset valkosipulit ovat niiden jälkeläisiä.


Kurkkuja on kasvihuoneessa aika monta. Satoa näyttää tulevan. Joka päivä saa käydä keräämässä kainalollisen hyvänmakuisia "kiinalaisia käärmeitä". Tätä lajiketta olen kasvattanut monia vuosia kun se on tuttu laji.
Toisessa penkissä kasvaa maanmyötäisenä parvekekurkku, siinä on vasta viisisenttisiä alkuja,
mutta paljon.
Viimekesäistä etikkakurkkusalaattia on vielä jäljellä muutama purkillinen.


Omenasadosta -jos pysyy terveenä- on tulossa riittävä. Huvitusta on pitänyt jo nyt tukea, muutama oksa venyy ruohonleikkaajan tielle. Åkero antoi viime kesänä ensimmäisen kunnollisen sadon, nyt näyttää tulevan vieläkin enemmän. Ja muilla samanlaista satonäkymää. Niin marjapensailla kuin omenapuillakin.
Kirsikoissa ei ole yhtään marjaa vai mikä kivihedelmä se on. Ovat vanhoja ja liian korkeita että satoa voisi poimia, joutunevat sahan syötäväksi syksymmällä.
Saskatoon-pensaatkin ovat ainakin nelimetrisiä, marjaterttuja vähänlaisesti. Saskatoon on siitä mukava poimijan kannalta, että oksia on helppo taivutella ja ämpärin saa nopeasti täyteen isoja makeita marjoja. Laitan saskatoonit muiden marjojen kanssa mehuksi.
Pensaat ovat mielestäni jo liian isoja, en ole löytänyt vielä ohjetta niiden leikkaamiseen.
 Pitänee tehdä kyselykierros puutarhamyymälään ohjeita saamaan. On ainakin syy lähteä katselemaan loppukesän taimivalikoimaa. Punahattua ja muuta perhoskukkaa haluaisin laittaa takapihan uuteen penkkiin.

torstai 27. kesäkuuta 2013

KUKKAPENKKIEN KIRJAVUUTTA

Eräänä iltamyöhäisenä istuskelin saunajuomani kanssa terassilla ja seurakseni sain piikikkään tuhisijan. Liekö sama kaveri, jonka olen tavannut tänä kesänä jo muutaman kerran. Olikin monta siilitöntä vuotta edellisestä tapaamisesta. Hyvä, jos majoittuvat pidemmäksikin aikaa pihapiiriin. Pysyy kotilo- ja etanakanta hallinnassa, vaikka  ei niitä ole liiemmin pihallani näkynyt. Jonkinverran kyllä, mutta ei haitaksi asti. Sammakoita ja sisiliskojakin on aika paljon, ne kai popsivat etanoita eväikseen.



Pihan kukkapenkit rehoittavat jo liikakasvuisina. Enimmät kukkivat vuohenputket olen saanut nyhdettyä lähes juurineen. Yhdellä poiminnalla tuli kaksi kottikärryllistä näitä vihonviimeisiä rikkaruohoja kompostoitavaksi.
Ne tulivat uuden kompostin alimmaisiksi, yksivuotiset rikkaruohot päälle ja vielä kerros ruohonleikkuujätettä.
Kesäkuun alussa myrkytin Roundopilla vuohenputken lehvistöä kasvimaan ympäristöstä, vasta nyt neljän viikon ne ovat tummuneet ja maa on paljas.
 Talon edustalla kasvaa Mooseksen palavia pensaita, ovat kasvaneet jo yli 30 vuotta. Yksi on valkoinen, muut viisi violetteja. Tänä kesänä kukinta alkoi viikkoa aiemmin kuin tavallisesti, juhannuksen aikaan kukinta oli lähes ohi. Vain yrttinen tuoksu on jäljellä.  "Palavien" takana on sinipallo-ohdaketta työhuoneeni ikkunan edessä. Syksyisin ne kuhisevat hyönteisiä -perhosia ja mehiläisiä ja ampiaisia- ja ovat kasvina mukavia silmälle. Viime kesänä istutin "palavien" eteen syysleimuja ja sammalleimuja. Nyt odotan niiden kukintaa. Vuohenkellopahalainenkin on päässyt pesiytymään tähän penkkiin ja sitä saan poimia jatkuvasti pois.
Pionit kukkivat terassin edessä, nekin yli 30-vuotisia.
Samassa penkissä suihkualtaan ympärillä on kulleroa jo kukkineena ja päivänliljaa, sitä on vähän joka paikassa. Korkea- jopa metrinen- huhtakurjenpolvi on myös levittäytynyt kaikkiin penkkeihin. Se ilmestyi rakennusjätteiden polttopaikalle v-80 pihan laidalle ja pääsi jalostumaan aika ihanaksi perennaksi. Siinä on upean sininen kukka. Kukinnan jälkeen leikkaan kukkavarret poikki, lehdistö pysyy kauniina syksyyn asti. Sinisiä jalopähkämöitäkin ja valkohanhikkia kasvaa pionien seurana. Ja jalomalvaa, tummanpunaista jaloangervoa, kuunliljaa ja korkeaa kultapalloa.
Kesähuoneen edustan penkissä  kukkii tällä hetkellä huhtakurjenpolvi, tiikerinlilja, päivänlilja ja varjolilja. Kukintansa jo lopettivat unikko, kalliokielo ja ruusukvitteni. Punaisia tähkiään alkaa availla jaloangervo, sekin jo nyt vaikka kesää on jäljellä vaikka kuinka pitkään. Tämän kukkapenkin perustin suihkualtaan kaivantoon. Pohjalle tuli paljon pensaiden leikkuujätettä ja kompostia ja tietenkin multaa. Vähän jäi vielä kuopalle tämä kukkapenkki. Eräänä alkukesän iltana sain todistaa kultakuoriaisarmeijan hyökkäystä  munintapaikalle. Isot vihreät kuoriaiset tekivät kamikazehyökkäyksiä multaan ja mokomat vielä onnistuivatkin siinä. Kuoriaiset kaivautuivat nopeasti maan alle ja seuraana keväänä perennoja istutellessani törmäsin niiden peukalonkokoisiin toukkiin. Niitä onkin penkeissäni paljon, en tiedä syövätkö kukkien juuria vai maatuva jätekö niille kelpaa. Hyvin ravitun näköisiltä ainakin vaikuttavat. Minua ne vähän inhottavat. Näkisittepä niitä!

 Pihanurmikon olen rajannut isoilla kivillä ja niiden taakse istutin päivänliljoja ja niiden taakse kultapalloa ja kanadanpiiskua. Montussa kasvaa tuoksuvatukkaa. Sekin on levinnyt niin,  että tänä syksynä on tehtävä rajua karsintaa. Uuden paikan ne tulevat saamaan kaadetun metsikön reunaan näköesteeksi naapuriin ja peittämään runneltua maastoa. Onneksi tuoksuvatukkaa riittää.
Samassa nurkkauksessa kasvaa naapurilta v-80 saatuja kirsikkapuita iso rykelmä. Nyt näyttää siltä, että kirsikkasato näistä ei enää ole tulossa joten päästään kaatohommiin myöhemmin syksyllä.

Kesäkatoksen vieressä, -sekin on entinen suihkualtaan paikka- kasvaa isoina mättäinä kuunliljaa, jaloangervoa, jalopähkämöä ja huhtakurjenpolvea. Muutama varjoliljakin siellä nostaa varttaan, samoin kalliokielo ja ritarinkannus. Sen, ja pari nauhusta olen itse ostanut, lähes kaikki muut ovat tätini aikoinaan tuomia ja pihaani istuttamia. Vihreän kompostiaidan takana kasvaa köynnöshortensia, sen ostin viime syksynä ja yritän suojata sitä koiralta.



Viime syksynä teimme väkivaltaa villiomenapuullemme ja katkaisimme sen. Torso jätettiin jäljelle ja nyt se viheriöi kuin viimeistä päivää.  Antaapa kasvaa ja näyttää mihin se vielä kykenee.


maanantai 3. kesäkuuta 2013

KUKASTA KUKKAAN

Nyt tulee paljon käytetty fraasi:
Luonto on puhjennut taas uskomattomaan vihreyteen ja vehreyteen menneen viikon aikana. Tämä on kesän parasta aikaa -minun mielestäni.
Kirsikan ja luumun kukat jo tuuli vei, omenapuidenkin valkoisia kukanlehtiä on pihamaa valkoisenaan.
Vesimyyrän kaluamasta juurakosta kasvattamani jonkunsorttinen omenapuu teki nyt ensimmäiset kukkansa. Puu on alkuaan noin 30-vuotias, nyt olen saanut sen kasvamaan kolmimetriseksi puuksi. Puu saattaa olla Valkea kuulas, nythän ei tiedä mitä lajiketta sen omenat ovat. Hyvä että ainakin kukkii.
Lempikukkani -unikot -alkavat pian kukkia ruusukvittenin vierellä. Ruusukvitteniäkin olen siirrellyt vuoden 1979 jälkeen monen monta kertaa. Nyt se saa olla paikallaan ison kiven lämmössä. Kukkiakin se taas on tehnyt.

Kalliokielot ovat näyttäviä kuunliljojen vieressä. Iirikset kukkivat vähän aikaa, mutta väri on upea.

Kasvimaalla on tehty alkukesän työt. En kasvata enää mitään entisenlaisissa penkeissä, maa on niin huonoa kasvimaata, kun on entistä metsää. Lapsilta jäi kerrossängyt vanhaksi, niinpä niistä koottiin kasvilavat. Kaalia kasvatin kerrossängyn sisällä viime kesänä. En kasvata enää. Kyllästyin niihin toukkiin parsa -ja kukkakaalissa.
Kahdessa muussa lavassa kasvaa perunaa. Ja kahdessa seuraavassa valkosipuli, punasipuli, tavallinen sipuli ja maissi. Maissi iti niin hyvin, että laitoin loput taimet kukkapenkin reunaan. Sinne sijoitin myös ylimääräiset kesäkurpitsat. On niin nolo heittää hyviä taimia pois, eikä tutuilla ollut niille tarvetta.
Kasvihuoneissa kasvaa kurkut, tomaatit, paprikat, salaatit ja yrtit. Kesemmällä salaatit siirtyvät ulos.

Zilga-viinirypäle ei tänä kesänä näytä tekevät aiempien kesien runsasta satoa, ainakaan kukinnan perusteella.
Terassin pikku-Zilgassa on muutamia kukkaterttuja.
Ruohikkoa on jouduttu leikkaamaan monta kertaa. Ruohosilpulla katan perunapenkit.
Ettei elämä näin kesällä olisi pelkkää raatamista, viritin itseäni varten riippumaton, jo siinä olenkin loikoillut.
Puolison intohimona näyttää olevan uima-altaan puhtaanapito. Hyvä niin.
Nall-Puhin kanssa olemme uineet jo viikon ajan. Vesi on 22 asteista.

Leikkimökkikin tuli siivottua. Saa siellä viikonloppuvieras Emmi leikkiä.

Tekemistä riittää, takapihan uuteen kukkapenkkiin kannoin eilen 600 l multaa, eikä vieläkään riitä.
Riippumatto kutsuu... Nyt!



sunnuntai 19. toukokuuta 2013

HELLEPÄIVÄN PUUTARHAHOMMIA

Tänään on ollut lämmin päivä, ja aurinkoinen.
Eilen jäi pari hommaa keskeneräiseksi ja tänään oli niitä jatkettava. Takapihan viimesyksynä rakentamani kukkapenkki sai jatkoa puolet entisestä.
 Autokatoksen viereinen polku on reunustettu käyttämättömillä lecaharkoilla. Nyt ne poistin uuden suunnitelman tieltä. Siis minä taas olen suunnitellut jotakin uutta, vielä en ole saanut Puolisolta täyttä hyväksyntää. Meillä nämä piha-asiat (ja muutkin) menevät niin, että minä teen ehdotelmat ja suunnitelmat ja Puoliso hyväksyy jos hyväksyy. Luulen, että tämä menee läpi. Pienoiskaivuria siihen kyllä tarvitaan.
Poiskaivamani lecaharkot siirsin takapihalle uuden kukkapenkin reunukseksi. Reiälliset harkot ovat siitä mukavia reunuksia, niihin reikiin saa sopivan määrän multaa ja kivikkokasvit voivat niissä mainiosti.
Kukkapenkki saa pohjalleen taas vanhaa kuurinpohjaa, käpyjä ja kompostia.
Talon päädystä jouduimme katkomaan pensaita viemäriputken tieltä, taas riittaa silputtavaa. 12v- pojanpoika oli auttelemassa kivien siirrossa ja pensaiden repimisessä. Työharjoittelua parhaimmillaan.
Koirani Hymy oli myös apulaisena -kaivoi hiekkarinteeseen kuoppia pensasistutuksille:)
Olen ostanut lähes joka syksy kukkasipuleita aika paljon. Narsisseja kätken eri paikkoihin estämään myyrätuhoja. Luulen, että niistä onkin ollut apua perennojen säilymiseen.
Narsisseja onkin monenlaisia.
Tätä kokonaan valkoista torvinarsissia ostin viime syksynä.
Tämä on vanhin, sipulit vuodelta -78
Perinteistä keltaista torvinarsissia on pihassani monessa paikassa. Taustalla olevat varjoliljat -hämyliljaksikin sitä joku nimittää- ovat kasvaneet jo yli puolimetrisiksi. Kesällähän ne ovatkin 1,5 m korkeita. Nyt niitä liljakukkotuholaisia näyttää olevan enemmän kuin edellisinä kesinä. Lehtiä on syöty jo rei`ille.
Tämä pienehkö valkoinen on viimesyksyinen narsissin sipuli. Näyttä nätiltä.
Tulppaanit ovat vielä enimmäkseen nupuilla, villitulppaanit kukkivat jo isompien lomassa. Joskus Helsingissä käydessäni Espan puistossa ihastuin valkoisiin tulppaani-istutuksiin ja laitoinkin niitä pihalleni kasvamaan muutamia kymmeniä. Kasvupaikka oli huono, tien vieressä lumivallien alla, nyt on tulossa enää muutama alku. Valkoiset Tulppaanit isona ryhmänä ovat kauniita. Minun mielestäni.
Kukassa on myös  kullero, pikkusipulikukat, voikukka ym.
Kesäkatoksen tuijan kätköistä meitä tuijottelee tirppa.
 Kuinka pikkutirpalla voikin olla niin pistävä katse. Sen katseen alta on paras siirtyä takavasemmalle. Munankuoria löytyi jo pihakiveykseltä, taitaa olla poikaset pesässä.
Omenapuissa ja marjapensaissa on kukinta alkamassa. Mustikka kukkii komeasti
Koivuissa on jo sellaiset lehdet, että iltasaunaan on muutama oksa poimittava kesän tuoksuja antamaan.


torstai 16. toukokuuta 2013

ASENTOHOITOA JA AARTEITA

Kuulun niihin ihmisiin jotka omistavat erilaisia neurooseja (vaarattomia sellaisia -tai kuinka sen nyt ottaa lähipiiri). Yhteen omaan neuroosiin törmäsin karviaispensaassa. Leikkelin vanhoja oksia silppuriin ja pitihän niitä muita käydä asettelemaan minulle mieleiseen asentoon! Käsivarret ovat veripisaroilla kun paljain käsivarsin niitä oksia asettelin. Muuallakin puutarhassa joskus toimin samalla tavalla, jos joku kasvi, pensas tai jopa puu ei ole asettunut  mieleiselläni tavalla paikalleen, olen pian sitä korjaamassa.

Tyhjentelin parit kompostit lavoihin. Kasvimaahommat jo jätin menneisyyteen, lavoissa kasvatan vain perunoita ja sipuleita. Joskus takavuosina sain ostettua muutaman hyvälaatuisen talvivalkosipulin ja niiden jälkeläisiä nyt kasvattelen. Valkosipulit ovat jo 20-senttisiä ja rehevän näköisiä. Niiden viereen laitoin puna- ja kepasipulia täksi kesäksi.


Niukkamultaisesta lavasta silmääni sattui pieni puumainen kasvin alku. Mikään muu kasvi ei tullut mieleeni kuin ihan oikea omenapuun alku! Melban juurella se oli. Aiemminkin olen kasvien joukosta hoksannut omenapuun alun, nyt olen saanut sen kasvamaan puolimetriseksi.


"Lentävän" kasvihuoneen viereen istutin jo maissit. Siinä  seinustan lämpimässä ne ovat aiemmin kasvaneet parimetrisiksi. Ja maissejakin on saatu syödäksemme. Jopa pakastimeenkin niitä on riittänyt.
 Lasikasvihuoneen edessä on vanhoista saunan laudelaudoista koottu kasvilava 2x2 kokoinen. Siinä kasvaa rakuunapuskia ja ruohosipulia ja valkosipuleista kehittyneitä "alokkaita". Ja vähän kitukasvuinen raparperi.
Viime kesänä istutin siihen myös parsan juurakoita. Nyt ovat puskeneet maan pinnalle violettisina pötkylöinä. Koemielessä kylvin myös parsan siemeniä. Kesän kasvoivat ruukuissa, syksyllä istutin ne paikalleen ja nyt ovat tulitikun paksuisia kymmensenttisiä ruipeloita. Toivottavasti  kehitystä tapahtuu kesän aikana.

Tyhjennetty komposti on äitini perua jo parinkymmenen vuoden takaa. Merkki on Esbau ja se toimi meillä alkuvuosina talousjätekompostina loistavasti kunnes eräänä talvena hiiriperhe oli vallannut sen ja syönyt eristeet kelvottomiksi. Nyt se on ollut vain kasvijätekompostina. Komposti on rakenteeltaan ja käyttömukavuudeltaan paras näkemäni - luulen, ettei niitä enää markkinoida. Joka kevät olen heittämässä sen roskiin, mutta aina sen uudelleen kokoan ja vähän ilmastointiteipillä paikkailen. Niin taidan tahdä nytkin.

Pidän kaikenlaisista vähän erikoisista tavaroista ja alakuvan kottikärrytkin ostatin itselleni äitienpäivälahjaksi takavuosina. Kärryissä voi kuljetta vettäkin, on niin korkeat laidat. Työntöasentoa olisi suunnittelija saanut hioa enemmän. Jos meillä vaikkapa Puoliso näitä kärryjä työntelisi olisi aisat jo muutettu toiseen asentoon, vaikka polkupyörän ohjaustangosta viritellen. Mutta ei.
Toinen "ehdottomasti tarpeellinen" puutarha-apuväline on pyörällinen hoitopöytä. Kirjakerhosta!! ostettu.
Siis kirjakerhosta. Senkin käytännöllisyys on mielikuvituksessani, ei sen ääressä ole tullut taimia koulittua tai istuteltua.  Ruukunkuljetinkin minulta löytyy. Painava ruukku siinä ei pysy eikä tyhjää ruukkua tarvitse kuljettimella siirrellä. Että näin.

Puutarhatöissä tulee olla sopivat vaatteet ja asusteet. Sopivat siten, ettei pöksyt purista eikä putoa päältä. Olen tehnyt joustavasta farkkukankaasta mitä parhaimmat housut puutarhakäyttöön, niillä voi hätätilassa lähteä vaikka koiraa ulkoiluttamaan ihmisten ilmoille. Pidän aina kotitöissä - sisällä ja ulkona - esiliinaa. Siihen opittiin 50-luvulla koulussa, jossa alaluokkalaisilla piti olla esiliina. Sekin taitaa olla turvavaate, tulee tekemisen ilo kun esiliina päälleen pukee.
Puutarhaesiliinani tällä kertaa on Finlaysonin palalaatikosta poimimani ohut markiisikangas, keltainen. Tein esiliinasta pitkähkön ja isotaskuisen. Taskut olisivat saanet olla löysemmät, nyt esim. kännykkää tai kameraa on hankala tiukasta taskusta ottaa esille. Hattukin on oltava puutarhatöissä. Näin auringonpaisteessa lierihattu, niitä tein menneinä kesinä monia. Joka päivälle omansa.

Ja vahtikoira seuraa, että työt tulevat tehdyksi.