PUUTARHANI KALUSTEITA

Joku kyseli blogissaan mielipidettä ja käyttökokemuksia puutarhakalusteista. Lupasin näytää osan omistani.
Kesällä 1979 kun olimme asuneet talossamme kaksi kesää sain aarteen: tätini joka oli oikea puutarhavelho (Rauha Hänen Muistolleen!) pelasti aarteen -70 luvulla Vuosaaresta jonkun vanhan huvilan luhistuneen varaston uumenista ja kuljetti sen mökilleen Veikkolaan. Veikkolan mökin jälkeen olin suvun ainoa, jolla sattumoisin sillä hetkellä oli puutarha tälle kalustolle.

Kalustoon kuului neljä nojatuolia, sohva ja pöytä. Alkuperäinen kalusto on 1900-luvun alkuajoilta, tehty lehtikuusesta ja maalattu valkoiseksi. Mitoitus on reilu, pitihän tuoliin mahtua runsasperäinen ruustinna ja yhtä leveäperäinen rovasti tai jotkut muut paremmissa ruokapöydissä viihtyneet.
Meillä kalusto oli ensimmäisinä kesinä ulkona säiden armoilla ja oli uuden pihamme helmi.
Myöhemmin talon eteen tehtiin valokate ja kalusto pääsi sen ja humalaköynnösten suojaan iloisiin iltahetkiin. Läsnäolijat on ikuistettu taiteilijan näkemyksen mukaan; Vanha Rouva- äitimme, sisko ja sen mies, kolme velipoikaani, puolisoni -herra Kukkaro ja tietenkin minä itse. Se oli sitä aikaa kun tukka piti olla kikkuralla.
Taustalla olevat kottikärryt ovat vieläkin käytössä.

Ruoka on aina maistunut pöydän ääressä istujille. Ja virallinen tarkkailijaa seuraa, että lautanen tulee tyhjäksi.
Muuten; kuva ja taulu ovat kesältä 1990, lasit on puolison- herra Kukkaron 30-vuotislahjalasit v 1975, ja ovat käytössä vieläkin.

 Äitini-Vanha Rouva-osti itselleen pikkutalon ja päätimme antaa kaluston hänen tarpeisiinsa.
Käyttöä riitti ympäri vuoden.

Ennen kaluston siirtymistä Vanhalle Rouvalle- äidilleni, teetimme itsellemme Tampereen ammattikoulussa uuden kaluston samalla mallilla. Kalusto tehtiin männystä ja maalattiin valkoiseksi.
Nyt sitä  ei enää voinut säilyttää ulkona ja sille tehtiin ihan oma 12 neliön kesähuone kesäksi 2000.

Kun äitini myi mökkinsä siirtyi alkuperäinen kalusto löytäjän tyttären puutarhaan. Siskokset olivat saattojoukoissa mukana. Kalusto on vanhempi kuin nämä ennen 1920-lukua syntyneet sisarukset.

Nyt valmistetaan uustuotantona samantyyppisiä puukalusteita, taitavat olla tanskalaisten tekemiä.
Voin sanoa, että rakastan omaa antiikkihenkistä kalustoamme, sen ääressä vapusta marraskuuhun nautimme aamukahvit, lounaat ja seurustelemme ystäviemme kanssa.