VUOHENPUTIKIVIIDAKON VALLOITTAJANA

Taas on ollut aika sukeltaa paikalliseen vuohenputkiviidakkoon. Fengshuin tai kuukalenterin mukaan sellaiseen paras päivä oli eilen tai tänä viikonloppuna. Takapihan viidakko on päässyt rehottamaan.

Kun olin päivällä saanut "haastavat"  raportit maailmalle (siis Helsinkiin) http://www.annelipunneli.blogspot.fi oli energiatasoni sellainen, että se piti tyrehdyttää puutarhassa. Tartuin viikatteenkin varteen ja huiskin takapihan leskenlehtimaton maan tasalle. Viiniköynnöskasvihuoneen takana piti varoa etten huiskaissut viikatteenterällä muovia halki.

Tämä takapihan kukkapenkki on muutaman vuoden ikäinen ja neitseelliseen maahan perustettu mutta sinnekin on vuohenputki päässyt juurtumaan.
Monta sylillistä keräsin putkia juurineen ja vahingossa mukaan lähti itsekseen paikalle ilmestynyt lehtosinilatvan hentoinen juurakkokin.

Istutin sen nopeasti uudelleen ja peittelin hyvällä kompostimullalla. (Kompostinkin tyhjensin energiapuuskassani.)
Nyt penkki näyttää raivatulta ja laitoin runsaasti "iltapalaa" kotiloille. Onneksi etanaruokaa on vielä jäljellä.
Puutarhassani on vain kolme pionin juurakkoa. Vanhin- vaaleanpunainen- on pitkästi yli 40-vuotias, se on ollut tontillani nyt 40 vuotta, kuinkahan vanha on sen alkuperä? Kaksi muuta -tummanpunaiset - olen ostanut muutama vuosi sitten.
 Vanhin kukkii komeasti eikä nuoremmatkaan jää häviölle kukkiensa uhkeudessa.

Onneksi laitoin niille heti keväällä tuet, nyt ne pysyvät pystyssä vaikka tavallista korkeampia ovatkin.
Tänä kesänä näyttää kaikilla perennoilla olevan  korkeuskasvukilpailu. Päivänliljat ovat niin korkeita etteivät  enää pysy pystyssä. Tienvieren päivänliljat kumartavat ohikulkijoille.

Pihatien  päivänliljat ovat parhaimmillaan. Tämä penkki on 10 metriä pitkä.

Huhtakurjenpolvipehkot ovat nekin -sanoisinko -valtavia ja niitä on kaikissa penkeissä. Leikkaan ne tulevalla viikolla aivan matalaksi, kaunis lehtimätäs ehtii kehittyä loppukesäksi komeaksi kasvustoksi. (Nyt kuva haalistunut, kurjenpolvi on luonnossa hehkuvan sininen!))

Idänunikko Makkarabaarin vierellä on todella pitkä -minua leukaan asti- ja minähän olen tuollainen alle 160-senttinen...

Unikkoa mittaillessani huomasin vuosia unohduksissa olleen köynnösruusun: siinä oli avautunut pienenpieni hennonvaaleanpunainen kukka ja muutama nuppu on tulossa. Luulen, että köynnös ei ole se minkä olen istuttanut vaan joku paleltuneesta jalojuurakosta lähtenyt verso.

 

Olen viimeaikoina kierrellyt puutarhassani kriittisin silmin -olen katsellut sitä vieraalla katseella.
Yksi  puska muiden joukosta sävähdytti: tämä ei kuulu joukkoon -tämä valkokirjokanukka!
Se on rehevä, kaunis ja terve, mutta poikkeaa kaikesta muusta tontin kasvillisuudesta värinsä takia. Hankin sen ja istutin juuri tuohon kolkkaan tuomaan loppukesällä valoisuutta leikkimökin ympäristöön. Näköjään väärin ajateltu!

Kesäkatoksen viereinen kukkapenkki odottaa vielä sukeltamista vuohenputkien valtakuntaan. Valkoiset varjoliljat aloittavat kukintaansa ja kuunliljat ovat jo yli metrisiä halkaisijaltaan.

Jotkut kukat ovat näköjään käyttäneet energiansa edellisenä kesänä : palavat rakkaudet ovat nyt pieniä ja vaatimattomia kukinnoiltaan:

 Isorikot ovat sitäkin komeampia Huvituksen -jossa ei ole ainoatakaan omenanalkua-  juurella.

Muissakaan pihani omenapuissa ei näytä olevan raakileita, onneksi niillä on lepovuosi, omenahilloa on ihan riittävästi pakastimessa.
Osa vuohenputkiviidakosta on taas saatu vallattua, vielä sitä sarkaa riittää...
Takapihan lauantainen iltataivas

(ps. kuvien laatu on nyt todella huono, olen näköjään näppäillyt uuden puhelimeni kuva-asetuksissa jonkun kimalluksen tai häivynnän päälle.)

PUOLIVALMISTA

Kun korjataan vanhaa, siitä jää yleensä jätettä. Meillä jäi 20 neliöisen terassin purkamisesta aivan riittävästi poisvietävää kestolautaa.

Kaatopaikalle vietiin peräkärryllinen muuta joutilasta nurkista, laudat eivät enää mahtuneet kyytiin.

Yhtenä yön hetkenä mietin mitä nurkalla lojuvista terassilaudoista voisi tehdä. Tulikin oivallus!!!

Muina naisina muun jutustelun lomassa vihjaisin puolisolle- herra Kukkarolle -että  lavoista voisi kyhätä vaikka kukkalaatikot uuden terassin reunamille.

Sunnuntaina kannettiin lavoja pihanurmelle mittausta ja sahaamista odottamaan.

Minulla ei tässä projektissa riittänyt ymmärrys kuinka laudat piti asetella ja mistä sahata suikale pois niinpä seisoskelin vierellä työhanskoja roikotellen ja kuunnellen sahurin yksinpuhelua.

Lavoista saatiin aikaiseksi kolme 160 senttistä ja 50 senttiä korkeaa krouvinnäköistä  (vielä) kyhäelmää.

Huomenissa haetaan Puutoimelta nurkkiin ja reunuksiin rimoitukset. Vuoraan laatikot joutilaalla mansikkamuovilla ettei raot näy eikä multa karkaa terassille. Pinnat pesen ja petsaan tummiksi.

Tänä kesänä laitan kukat parvekelaatikoihin, syksyllä täytän laatikot hakkeella ja muulla puutarhajätteellä. 

Seuraava??? puutarhuri täyttäköön laatikot mullalla ja istuttakoon mieleiset kukat tulevalle kesälle. Näin olen tämän asian tuumannut.

Terassin katekin oli tarkoitus vaihtaa, mutta taidamme antaa sen olla ainakin toistaiseksi.

Viinirypäletertut roikkuvat syksyllä katoksessa sopivasti käden ulottuvilla kun istuskelen keinussani. 

Aamukahvipaikka terassin toisella reunalla on sopivan aurinkoinen.

Kasvimaalle istutin vain lehtikaalia, perunaa, punajuurta ja papuja. Kahdessa lavassa kasvaa talvivalkosipuli ja sen pikkusipulit kasvamassa istutettavaksi syksyllä uuteen paikkaan. Kompostin päällä kasvaa muutama kesäkurpitsa. Kasvihuoneissa on kasvamassa tomaatit ja kurkut sekä basilika salaatinlehtien kanssa.

Viiniköynnöksissä on tänä kesänä valtavasti kukintoja. Toivottavasti olisi tulossa myös rypäleitä.

Kaarikasvihuoneen katos suli viiimekesän helteissä käyttökelvottomaksi ja tuunasin sen ehjäksi tavallisella kasvihuonemuovilla. Takaseinälle teen tuuletusaukon hyttysverkosta. Oviaukkoon leikkasin muovista suikaleita oveksi, entiset nauhaovet ovat lisäovina. 

Pitkässä lavassa kasvaa muutama ylijäämäperuna. Kasvihuoneen olosuhteet ovat näin keskikesällä liian kuumat perunalle, mutta katsotaan mitä näistä kehittyy. Sekin arveluttaa kun toisella reunalla kasvaa tomaatit, en muistanut ovatko ne elinkelpoiset kumppanit toisilleen kun ovat vähän niinkuin samaa sukua.

Puutarhan sipulikukat alkavat mennä lepotilaan, mutta perennat alkavat räjähdellä loistoonsa. 

Kymmenet "vaeltavat" unikot ovat parhaillaan kukassa iiriksien kanssa:

Ensimmäiset päivänliljat avautuivat tänään.

Samoin isot huhtakurjenpolvet, niitä pehkoja on jokapuolella pihaa, sen lehtimättäät ovat minulle mieleisiä ennen kukintaa ja sen jälkeen.

Kalliokielotkin ovat tänä kesänä tavallista korkeampia ja vielä terveen näköisiä. Edellisinä kesinä niitä on vaivannut toukka-armeijat, nyt niitä ei näy.

Meillä on Juhannuksen aikaan pippalot pihapiirissä kun juhlimme pojanpojan valmistujaisia ja toisen peruskoulun päättymistä. Toivottavasti silloin vielä on päivänliljat tienvieren penkissä parhaassa kukinnassaan. Mooseksen palavat pensaat, pionit ja juhannusruusut ainakin kukkivat reilun viikon päästä.

Pikkuhiljaa on valmiimpaa tulossa, nyt on taas näytillä ollut puolivalmiita tekeleitä. Tekemisen hidasteena ovat nämä eläkeläisen kiireet...