maanantai 9. huhtikuuta 2018

LEMPIPUUHISSA

Kun Vanha Rouva-jo edesmennyt äitini luopui talostaan, sain käyttööni oksasilppurin. Siitä on aikaa jo 20 vuotta. Tänä aikana olen käyttänyt loppuun kolme silppuria, nyt on käytössä neljäs. Tämä Bosch 22 on sekin jo neljättä kevättä ahkerassa käytössä.


Sähköyhtiön miehet peittelevät kaapeleitaan maan alle ja meidänkin tienvieren puita ovat karsineet.
Puoliso- herra Kukkaro teki hänkin harvennusta joten minä sain puuhastelua lauantaipäiväksi.
Nämä silppurihommat ovat yksinomaa minun toimialaani tiettyyn pisteeseen asti.


Köh, sanoi kone ja teki topin. Olin työntänyt ranteenpaksuisen karahkan koneeseen ja sinne jäi.
Puoliso oli kuljettamassa viikonlopputeinejä kylälle ja enempiä mutinoita välttääkseni yritin omin voimin karahkaa rynkyttämällä saada sitä pois koneen nielusta. Ei onnistunut. Piti odotella herra kiukkuKukkaroa avuksi.
Koneen käynnistys ja peruutusvaihde päälle ja karahka nousi korkeuksiin.
Minuun luotiin pitkä ja viipyilevä katse:(
Avunantajaa odotellessa ehdittiin pitää pienet jalitsuhömpsyt Jymyn kanssa kun löydettiin nahkapallo lumen alta.


"No syätä jo, mitä sää sitä palloo yksin kiaputtelet!?"


"Mitäs viivyttelit, mää viän nää sakset, ota kiinni jos saat."


On yksi asia jota tällä hetkellä toivon: toivon, että  tähän meidän pihan yhteen kolkkaan alkaisi kevät tehdä tuloaan vasta kolmen viikon kuluttua.
Miksikö näin hulluja toivon? No siksi kun pitäisi kaataa muutama koivu. Juuri tällä hetkellä kuitenkin on koivuilla suurin mahlannousu ja puu on painavimmillaan. Melkein silmissä näkyy kun koivun juurelta maa paljastuu lumen alta ja siinä jopa tuntee lämmön virtaavan.


Tästä bloggaushuoneeni ikkunan takaa mittailin vanhalla partiolaisen mittausmenetelmällä (toinen silmä kiinni, kynällä mitta ja sitä mittaa kuljetetaan puun latvaan asti, tai jotakin sinnepäin se oppi oli) ja sain puun korkeudeksi 50 metriä. Voiko olla??? Korkea se joka tapauksessa on.
Rungossa on paljon sammalta ja jäkälää joten kovin hyvinvoiva tämä koivu ei voi olla.


Ammattikaatajaa nosturin kanssa tähän tarvitaan, pelkällä sahalla ei kaataminen onnistu.
Nyt vain kävi  niin, että ammattilaisilla on kovat kaatokiireet joten meidän puu saa TAAS näköjään odottaa tulevaa talvea.
Pitänee ottaa koivut kuitenkin hyötykäyttöön eli valuttaa ylimääräiset mahlat purkkeihin ja pulloihin kesäjuomia varten.
Takana näkyvät kuusetkin saisivat saman kohtalon jos herra - herra Kukkaro sen sallii. Vielä ei sallimus ole käynyt.

Taimikasvatuksessa tuli takapakkia: hyvin itäneet ja tuuhettuneet lobeliatupsut ovat lakastuneet täysin. En ymmärrä!
Joitakin esikasvatettavia kesäkukkia laitoin lauantaina itämään ja tänään ne ovat työntäneet ituja näkyviin. 

Mustarastas lauloi eilen pihakuusen latvassa ja oravat kilpajuoksevat takapihan puissa.
Jymy teki löydön: talipalloämpärin kansi oli huonosti kiinni, pohjalla oli viisi palloa.
Jymy hotkaisi ne kaikki ennenkuin ehdin pelastustoimiin. 
Tänään on juostu ahkerasti takapihalla, siis Jymyllä oli kiire, ei minulla.

Täällä sataa!


8 kommenttia:

  1. Vai löysi Jymy talipalloaarteen! Samaa mieltä kanssasi, oksasilppuri on todella hyvä keksintö, jolle on paljon käyttöä jokaisessa puutarhassa. Meilläkin on pihassa yksi koivu jonka kunto pitäisi tarkistuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jymy on hyvä löytäjä ja karkuun meni ämpäri suussa. Nyt juostaan takapihalla kuusen alle monta kertaa illassa...

      Poista
  2. Kiva lukea, pitkästä aikaa siitä, mitä teidän puutarhalle kuuluu. Ikävää, että lobeliasi närkästyivät jostakin.
    Meillä myös pitäisi kaataa muutama suuri vaarallisen näköinen koivu. Tulisipa meillekin maakaapelit, kun tontilla on viisi sähköpylvästä, joita inhoan.
    Oksasilppuri vaikuttaa kätevältä laitteelta. Jymy on aina yhtä hurmaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kävi kaapeleiden kanssa niin, että lopettivat maahanpanon meidän rajalle, syy: meidän kohdalla sähkötolpat olivat suorassa kuin sotilaat. Nyt ei voi kuusia kaataa kun linjat ovat kuusien edessä. Kaataminen on nostokonehommaa ko. paikassa ja se kuulemma maksaa enemmän kuin herra Kukkaron kukkaro sietää.

      Poista
  3. Oksasilppuri on ehdoton omakotiasukin työväline. Meillä on vasta toinen menossa. Edellinen oli yllättävän kestävä, mutta nyt käytössä on kolmatta vuotta samanlainen Bosch ja kovasti olen siihen tyytyväinen.

    VastaaPoista
  4. Talossa täytyy olla osaava henkilö säätämässä ajottain terien kireyttä että silppu on toivotunlaista. Ensimmäinen perintösilppuri kesti ensin äidilläni ja sitten minulla yhteensä kymmenen vuotta. Nyt ei muistu merkki mieleen. Yhden edullisen silppurin ostin Lidlistä ja siihenkin olin tyytyväinen.

    VastaaPoista
  5. Olet jo ehtinyt aloitella oksien silppuamisen minä siitä vasta suunnittelin ja mietin että nyt varmaan jo olis tarpeeksi ilma lämmennyt sille puuhalle. Tuoita vanhojen puitten kaatoa mekin aina pitkään suunnitellaan, harkitaan ja pohditaan. Hyvää kevään jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattui olemaan niin hyvä ilma olla tuntikausia ulkotöissä ja enimmät oksat olivat sähköyhtiön katkomia. Puunkaato viivästyi kun oli niin paljon höttöistä lunta ja nyt se on myöhäistä...Kiitos, hyvää kesän odotusta Sinullekin!

      Poista