UNIKKONI MUN JA MUUTAMA MOOSES

Aamulla hieraisin silmiäni kun keittiön ikkunasta näin ihmeen, idänunikkoni on aukaissut ensimmäisen kukkansa! Pulleita nuppuja on vaikka kuinka monta.

Tätä ihmettä ja ihastusta olen odottanut jo kolme kesää. Viime kesän lopulla se yritti avata yhtä kukkaansa siinä kuitenkaan onnistumatta.

Löysin valokuvistani tämän juurakon kukkeimmillaan, kuvan takana lukee -kesä 2007. Alkuperäisen juurakon olen saanut kun täytin 50, eli 22 vuotta sitten!
 Tästä juurakosta otin muutama vuosi sitten palan ja istutin sen takapihan uuteen penkkiin. Nyt se kukkii!

Tämä unikko tekee korkeat, yksinkertaiset ja hehkuvat kukat.  Sen vaeltava ja leviävä sukulainen tekee kerrotut, pörheät kukat ja kukkii aiemmin.

Etupihalla availee edesmenneestä Anttilasta ostettu aniliininpunainen pioni kukkiaan. Vaaleanpunainen ikivanha vielä kasvattaa nuppujaan.

Mooseksen palavan pensaan valkoiset ja lilat alkavat olla täydessä kukassa.

Taas löysin karkulaisina hyvin alkuunlähteneitä Mooseksen alkuja. Siirsin niitä pihatien kesäkukkapenkkiin vahvistumaan.
Viime kesänä kesäkukkapenkki melkein mykisti minut rehevyydellään. Toukokuun alussa kylvin siihen taas yli 40 kesäkukkien siemenpussillista. Kasvuunlähtö on ollut erittäin huonoa, vain viimeksikylvetyt ruiskaunokit ja kehäkukat ovat kunnolla itäneet. Olisiko käynyt niin, että säätila oli liian lämmin , että siemenet olisivat päässeet itämään? Kastelua ovat kyllä saaneet joka päivä. Vai haittasiko tulppaaninsipulit jotenkin itämistä?
Kaikki syksyllä istutetut tulppaaninsipulit olen nostanut jo ylös. Syksyllä istutan ne uudelleen tiiviimpiin ryhmiin.
Taidan tehdä tästäkin penkistä perennoille kasvupaikan. Taimista ei ole pulaa.

Kuivuus on ollut toisaalta hyväksi kukka- ja kasvimailla; kotiloita on kyllä näkynyt muutamia ja niitä lilluu jonkinlainen määrä etikkavedessä, mutta vaelluksia ei ole näkynyt. Varuillaan kuitenkin saa olla, ettei puutarhaa valloita kutsumattomat otukset. Hyi, sanon minä!

 Yksi onneton kotilo oli eksynyt kasvisuojaan. Vihreä suoja ja muoviset kasvatuspaljut keräävät näköjään pinnoilleen kotiloita näinkin kuivalla kelillä. Viime kesänä sen jo huomasin. Onneksi on tuota Ferromyliä varattuna, sitä tarjoilen kasvisuojan reunamille ripoteltuna. Ne, jotka tapaan ulkopuolella, laitan etikkakylpyyn surutta.

Tänä keväänä en ole tavannut yhtään liljakukkoa, vain yksi toukkakakkakökkäre oli varjoliljan lehdellä.

Malvakin on jo avannut kukkiaan.

Alapihan neljä vuotta kasvanut 500 metrinen viemärikaivannon aukko on rehevöitynyt lähes umpeen. Enää ei meidän polkuakaan näy.

Neljässä vuodessa on lupiinikasvustokin levinnyt tähän entiseen metsään. Puutarhastani ja pihapiiristä olen niitä hävitellyt, mutta tänne ei intoni enää riitä.

Kasvihuoneissa kaikki hyvin. Omia tomaatteja ja kurkkuja on näköjään kohtapuoliin syömäkunnossa.

Porkkanoita saa alkaa harventaa. Palsternakka on itänyt huonosti, harmi.

Härkäpapua saa kohta tukea. 

Jymy kulkee koko ajan kannoillani, tosin hihnaan kytkettynä. 

Kukkapenkit Jymy on jättänyt rauhaan, ei edes palloa hae jos se vahingossa menee kukkien alle piiloon.

SUPERMESSUILLA JA KOTIPIHASSA

Tänään oli onnenpäivä kun pääsin Supermessuille. Tälle päivälle olin varannut muun menon jo helmikuussa, mutta harmikseni se peruuntui.  Olen käynyt näillä messuilla joka vuosi, tällä kertaa ne olivatkin monipuoliset, samassa hässäkässä oli puutarhamessut, käsityö- ja design- tuotteita, matkailua, keräilyä ja messu-uutuutena äänilevyt.

 Messuseurana oli pojantytär Elsa ja ystävänsä Liisa. Tytöt olivat opiskelijainfossa perjantain Tampereella, illalla katseltiin tyttöjen viimevuotinen "Vanhojen"-video, Elsa ja Rasmus juonsivat ohjelman. Aamulla jo ennen kymmentä lähdettiin kohti Pirkka-hallia eli Tampereen messu-ja urheilukeskusta.

Matkailupuolella oli monessa paikassa maistiaispöytiä ja saatiinkin maistella monenlaisia herkkuja. 

Parhaita olivat teet ja maustetut leivät. Inkivääri olut -aah mikä jälkimaku!

Tällä viikolla saatiin kasvihuone viljelykuntoon, kuvassa  alkava projekti. Rehkin ja raadoin entisen lautakäytävän ensin nurinniskoin ja sen jälkeen ulos kasvihuoneesta. Kyllä sitä näköjään saa aikaiseksi kun  tarpeeksi yrittää. Hiki tuossa touhussa tuli. 

Jo syksyllä poistetun trampoliinin alla oli vanhoja betonilaattoja, ne raahasin yksi kerrallaan odottamaan puhdistamista ja pesua. Sammaleet laattojen pinnasta poltettiin pois kuumailmapuhaltimella- tohottimella.

Tässä vaiheessa olin saanut puolison -herra Kukkaron päiväuniltaan apukäsiksi roudaamaan pari kottikärryllistä mursketta laattojen alle. 

Touhu oli niin hektistä, että en saanut kameraa taskustani työvaiheen aikana.
Puolivalmista; yksi laatta vielä mahtuu ja yksi 120 cm kukkalaatikko salaateille. Toivottavasti sopiva löytyy tai asetelmani jää epäsymmetriseksi.😕

Olen kasvattanut viimevuosina tomaatit ja kurkut viiden litran suurkeittiöämpäreissä, mutta nyt laitankin taimet multaan. Kukkalaatikoissa kasvatan alkukesän salaatit ja basilikat. Nyt on kasvatus myöhässä kun vasta saatiin lasit vaihdettua ja huone siivottua.
Punamustan työkaluämpärin ostin viimekevään messuilta.
Kaatopaikkakuormaan tuli taas pari jätesäkillistä poistettavia ämpäreitä ja ruukkuja ja muuta romua.

Kasvihuoneen ympäristö on vielä siivoamatta ja järjestelemättä, maa on niin märkä juuri sulaneen lumen jäljiltä.

Jymylle -valvovalle työnjohdolle- olen kattanut maan laatoilla, ettei tule  valittamisia ja vältytään turhilta pesuilta.

Puutarhamessuista piti kertoa, mutta mitään erityistä kerrottavaa ei ole. Lähtiessäni totesin, että uusia taimia, sipuleita tai juurakoita ei tarvitse tänä keväänä hankkia. Enkä sitten ostanutkaan.

Hankin tarpeelliset taimet kylältämme, Ylisen Kauppapuutarhalta.

Koristeheinämättäitä istutettavaksi betoniruukkuihin katselin, mutta taidankin istuttaa niihin viiruhelpiä, sitä on siirrettäväksi asti ja pysyisi hallinnassa.

Risupöllö kiinnosti, se olisi hauska ulkona ikkunan edessä.

Tulihan sitä jotakin hankittua. 

Ohra kuulemma on hyvä karkoittamaan happamuutta. Olen joskus?? havainnut happamuutta puolison -herra Kukkaron olemuksessa kun on tullut heräteltyä niiltä makoisilta päiväunilta betonilaattojen pesuun ja muuhun roudaamiseen. 

Jospa syöttäisin tarpeeksi happamuudenestävää luomuohrapuuroa, saisinko tyynemmän apumiehen?

Messutuliaiseksi  toin muikkukukon.

 Lumi on tänään lähes sulanut pihasta ja kukkapenkeistä. Jymyn kätköt ovat paljastuneet, on löydetty neljä eriparista hansikasta, leikkipamppu, pyyheliina, lenkkari, patalappuja ym.

Syksyllä istutetut sipulit ovat hyvässä kasvussa, joku pieni valkoinen (en juuri nyt muista mikä) vai onko kevättähti? sipulikukka on aivan ihana kuihtuneitten lehtien vieressä. Olisipa niitä enemmän.

Uudessa penkissä Makkarabaarin takana on tulossa laukkoja, narsisseja ja tulppaaneita. Kesäksi kylvän tähän kesäkukkia.

Kylvön ajat ovat edessä, nimittäin on aika kylvää etanarakeet!
Tämä iljetys löytyi etupihan penkistä vuorenkilven lehdeltä.
Huomenissa on käytävä ostamassa kanisteri etikkaa. Vähempi ei taida kesäksi riittää.

Tähän ikävään ilmiöön päätän tämänpäiväisen puutarharaporttini.
Kaikesta huolimatta, hyvää sunnuntaita!