UNIKKONI MUN JA MUUTAMA MOOSES

Aamulla hieraisin silmiäni kun keittiön ikkunasta näin ihmeen, idänunikkoni on aukaissut ensimmäisen kukkansa! Pulleita nuppuja on vaikka kuinka monta.

Tätä ihmettä ja ihastusta olen odottanut jo kolme kesää. Viime kesän lopulla se yritti avata yhtä kukkaansa siinä kuitenkaan onnistumatta.

Löysin valokuvistani tämän juurakon kukkeimmillaan, kuvan takana lukee -kesä 2007. Alkuperäisen juurakon olen saanut kun täytin 50, eli 22 vuotta sitten!
 Tästä juurakosta otin muutama vuosi sitten palan ja istutin sen takapihan uuteen penkkiin. Nyt se kukkii!

Tämä unikko tekee korkeat, yksinkertaiset ja hehkuvat kukat.  Sen vaeltava ja leviävä sukulainen tekee kerrotut, pörheät kukat ja kukkii aiemmin.

Etupihalla availee edesmenneestä Anttilasta ostettu aniliininpunainen pioni kukkiaan. Vaaleanpunainen ikivanha vielä kasvattaa nuppujaan.

Mooseksen palavan pensaan valkoiset ja lilat alkavat olla täydessä kukassa.

Taas löysin karkulaisina hyvin alkuunlähteneitä Mooseksen alkuja. Siirsin niitä pihatien kesäkukkapenkkiin vahvistumaan.
Viime kesänä kesäkukkapenkki melkein mykisti minut rehevyydellään. Toukokuun alussa kylvin siihen taas yli 40 kesäkukkien siemenpussillista. Kasvuunlähtö on ollut erittäin huonoa, vain viimeksikylvetyt ruiskaunokit ja kehäkukat ovat kunnolla itäneet. Olisiko käynyt niin, että säätila oli liian lämmin , että siemenet olisivat päässeet itämään? Kastelua ovat kyllä saaneet joka päivä. Vai haittasiko tulppaaninsipulit jotenkin itämistä?
Kaikki syksyllä istutetut tulppaaninsipulit olen nostanut jo ylös. Syksyllä istutan ne uudelleen tiiviimpiin ryhmiin.
Taidan tehdä tästäkin penkistä perennoille kasvupaikan. Taimista ei ole pulaa.

Kuivuus on ollut toisaalta hyväksi kukka- ja kasvimailla; kotiloita on kyllä näkynyt muutamia ja niitä lilluu jonkinlainen määrä etikkavedessä, mutta vaelluksia ei ole näkynyt. Varuillaan kuitenkin saa olla, ettei puutarhaa valloita kutsumattomat otukset. Hyi, sanon minä!

 Yksi onneton kotilo oli eksynyt kasvisuojaan. Vihreä suoja ja muoviset kasvatuspaljut keräävät näköjään pinnoilleen kotiloita näinkin kuivalla kelillä. Viime kesänä sen jo huomasin. Onneksi on tuota Ferromyliä varattuna, sitä tarjoilen kasvisuojan reunamille ripoteltuna. Ne, jotka tapaan ulkopuolella, laitan etikkakylpyyn surutta.

Tänä keväänä en ole tavannut yhtään liljakukkoa, vain yksi toukkakakkakökkäre oli varjoliljan lehdellä.

Malvakin on jo avannut kukkiaan.

Alapihan neljä vuotta kasvanut 500 metrinen viemärikaivannon aukko on rehevöitynyt lähes umpeen. Enää ei meidän polkuakaan näy.

Neljässä vuodessa on lupiinikasvustokin levinnyt tähän entiseen metsään. Puutarhastani ja pihapiiristä olen niitä hävitellyt, mutta tänne ei intoni enää riitä.

Kasvihuoneissa kaikki hyvin. Omia tomaatteja ja kurkkuja on näköjään kohtapuoliin syömäkunnossa.

Porkkanoita saa alkaa harventaa. Palsternakka on itänyt huonosti, harmi.

Härkäpapua saa kohta tukea. 

Jymy kulkee koko ajan kannoillani, tosin hihnaan kytkettynä. 

Kukkapenkit Jymy on jättänyt rauhaan, ei edes palloa hae jos se vahingossa menee kukkien alle piiloon.

TEPPANA SAI KYYTIÄ JA LENTONÄYTÖS

"Haettiin postia Emännän kanssa. Mää jähmetyin tiukkaan paikallaseisontaan kun näin pellonreunassa otuksen. Se oli kai se teppana joka oli Emännän omenapuita käyny karsimassa ilman mitään lupaa. Niin mää Emännä puolia pidän, että oitis lähdin karkotuspuuhiin. Nykäsin hihnan Emännän kädestä ja kirmasin peltoo pitkin teppanan perään hirsitalolle asti. En tiä mihin se teppana hävis, hukkuko lumeen vai mitä, mutta en sitä löytäny mistään ja palasin Emännän viereen."

"Postilaatikon vieressä sitten sulassa sovussa vierekkäin katseltiin  leikkilentokoneelta näyttävän pörriäisen esitystä. Se teki siinä meidän pään päällä muutamia kieppejä ja pyörähdyksiä, saatiin ihan oma ilmailunäytös. Ja ilmaiseksi."

Maija-serkku Göteborgista kyseli, joko meiltä on lumet hävinneet. Ei vieläkään. Piha ja puutarha ovat paksun lumen alla.

Kasvihuoneista ei saa pressuja pois, narut ovat jäätyneen lumen alla ja lumivallit ovat nekin vaarallisen jäisiä, lasit halkeavat jos kinoksia lapioi mataliksi.

Tienvieren vuorenkilpien päältä on juurakoiden lämmössä lumet lähteneet, lehdet ovat vielä maata vasten, antavat lämpöä sulaville juurilleen.

Leirikoululaisilta ostin viime keväänä orvokkeja ja istutin niitä tähän "Kunnan Kukkapenkin" rinteeseen.

Nyt muistellaan koululaisten leirikoulua, olikohan heillä yhtä mukavaa kuin minulla kun saan ihailla tätä lumen alla säilynyttä orvokkimätästä!

Kylvin maanantaina varmuuden vuoksi lisää tomaatinsiemeniä ja nyt ne odottavat koulimista. Maanantaina kylvin myös samettiruusut, nekin odottavat pääsyä isompaan ruukkuun.

Mitähän näille tuoksuherneille pitäisi tehdä? Onneksi olen varannut maitopurkkeja, niihin mahtuu muutama alku samaan purkkiin.

Puuilosta ostin uuden kasvihyllyn, entisiä- jo pari kesää ulkonaolleita- en viitsi sisätiloihin kesähuoneeseen tuoda. Kelpo kasvisuoja maksoi alle kaksikymppiä, mutta on nyt ihan riittävä taimilleni. (Perhe siellä takana skoolailee -jo vuodesta 1992)

"Tossa iltapäiväkoivennostoreissulla pelästyin oikein kunnolla, jäi suorituskin ihan kesken. Tapani mukaan olin siapannu Emännän saappaan reissuun lähtiessäni. Pitelin sitä varmuuden vuoksi hampaissani kun nostin takajalkaa kuusen vieressä. Siinä mun edessäni oli joku omituinen möykky ja mää pelästyin niin, että saapaskin putos. Mää murahdin sille möykylle muutaman kerran ja lähestyin lopulta varoen. Emäntä mulle huuteli, että se on linnunpesä, Isäntä pudotti sen tuolta pöntöstä. Ei tarvinnu pelätä."

Vielä saa Alla Omenapuun lepopaikkani olla rauhassa. Kunhan omenapuu kukkii, jospa silloin olisi aikaa keinuttelulle ja lukutuokiolle.

Nyt on taimien koulimistunnit edessä.
Hyvää viikonloppua!

SUOMI 100-VUOTTA TAMMEN ISTUTUS JA MUUTA PUUHAA

Istutimme mekin Suomi 100-vuotta puuntaimen. Se on täältä omalta takapihalta löydetty pikkuruinen tammen alku, reilun vaaksan mittainen, mutta tuuhea ja isolehtinen. Pikkutammi istutettiin leikkimökin taakse, siinä sillä on hyvä tila kasvaa ja tulla näkyväksi yksittäispuuksi. Sitten joskus.

Tilasin viime viikolla Viherpeukaloilta muutaman taimen- mm. Japaninruusukvittenin oman ruipelon kaveriksi. Sen istutin pikkusuihkualtaan isojen kivien viereen.
Kolme alppikärhöä myös tilasin ja pari talvea sitten hävinneen lumikärhön tilalle uuden. Purppurapikkusydämet jo istutin paikalleen omenapuun alle.

 Alla Omenapuun- istumaterassilleni lisäsin puutarhakaaren ja sen juurelle istutin yhden clematiksen, tavallisen alppikärhön.

  Kevään kylmillä kerran paleltunut hortensia on aloittamassa uutta kukintaa hyvin talvehtineen muratin seurana.

Vanhassa sinkkisaavissa Makkarabaarin vieressä mansikoiden ja neilikoiden seurana kasvaa  ylijäämätaimia: ainoa kasvamaan lähtenyt tuoksuherne, kitulias koristekurpitsa ja ruusupapu.

 Muutaman tunnin pihakierroksen jälkeen oikaisin itseni riippumattoon. Jymy varmisti että pysyn siinä; oli kiepauttanut hihnansa jalkani ympärille...

Siinä köytettynä vuorostaan minäkin sain katsella koivunoksien lomasta loppukesän aurinkoa, taivaan pilviä ja sudenkorentojen kisailua.

                                                      Vartiointiliikkeenpitäjä

                              Kohtuutta kiivaampi sanavaihto käytiin rukkasen luovuttamisesta.

 Lepohetken päätteeksi pidettiin jalkapallomatsi Jymyn kanssa kahden pallon taktiikalla. Riita tuli näin sovittua.

Alkukesällä ostin Jymyn poikkipureman alppikärhön tilalle muutaman uuden Kodin Terrasta ja myöhemmin Lidlistä niitä halpoja köynnöksiä.
Sisääntulokaaren uusi Clematis"Polish Spirit" kukkii nyt runsaasti hyvin tummanvioletein kukin. Ohikulkiessani sitä aina vähän hivelen...

 

             Ainoa työ monen tunnin pihailun aikana oli Suomi 100-vuotta tammen istuttaminen...

                                     Hyvää alkavaa elokuun ensimmäistä viikkoa.