PÄIVÄNLILJOJEN AIKAAN

Kukkapenkeissäni on keltaista perinteistä päivänliljaa- sanoisinko -riittävästi. Ensimmäiset juurakot on istutettu pihaani 1979.

 

 

Pihatien varressa  10 metrin matkalla on  monta juurakkoa, samoin pihan toisella laidalla ja terassin edustalla suihkualtaan vieressä. Vaikuttavahan tuo lähes metrinen keltaisena hehkuva kukkameri on, ei voi kieltää.  Päivänlilja on helppo perenna, täyttää paljaan maan keväällä nopeasti ja on näyttävästi kukkiva isoina mättäinä. Tauditkaan eivät sitä vaivaa. Kukkakin on kaunis.

Takapihan kukkapenkkiin ilmestyi kuin tyhjästä viime kesänä lehtosinilatva. Kukka on pieni, mutta kiehtova.

                Akileijan sinisyys on vahvaa, jopa mystistä, kukinnon monimuotoisuus hätkähdyttää.

      Vuorikaunokki näyttää hauraalta, mutta on ponteva leviämään, sille on osoitettava ihan oma alue.

Keväällä valitsin tienvieren ruukkuihin sinisiä orvokkeja. Ne ovat viihtyneet viileässä kesässä hyvin.
Orvokit ovat muissakin amppeleissa viihtyneet erinomaisesti.

Iso kurjenpolvi metrisenä mättäänä on näyttävä perenna ja helposti leviävä. Olen antanut sen kasvaa siellä missä se on kasvunsa aloittanut, kukinnan jälkeen leikkaan kukkavarret lyhyiksi, lehdistö kun on kaunis sellaisenaan.
Pidän kurjenpolvesta, sen kukka on vaatimaton- kevyt- mutta hallitsee erikoisella sinisellä värillään.

Juhannusruusut ova parhaimmillaan. Tienvierellä on vahvistumassa yksi juurakko ja näyttää sekin kasvunsa merkkejä, kuten uima-altaan nurkalla viihtyvä "emonsa". Juurakon olen saanut Vanhan Rouvan- äitini mökin pihalta.

 

            Tienvierellä ison kuusen alla kasvaa ja kituuttaa yksi Hansa-ruusu yhden kukan antaneena.

"Kunnan kukkapenkki" on alkanut kukkia. Muutamassa päivänliljan juurakossa on jo kukkia, samoin kukkii puutarhamessuilta ostettu korkea neilikka ja pian kukkii jalopähkämö. Sinipallo-ohdake on kasvanyt hyvin, samoin palava rakkaus.  Köynnöskrassitkin ovat aloittaneet jo kukintansa. Maksaruohot ja vuorenkilvetkin näyttävät nekin sopeutuneen.
Vielä tämä "kunnan kumpu" on alastoman näköinen, mutta hyvällä alulla rehevöitymään. Maata täytyy parantaa melkoisesti, kaivuussa pinnalle nousi sitkeää jankkoa ja sen parantamiseksi perennoille paremmaksi on tehtävä melkoisesti maanparannusta eli möyhennettävä ja annettava hyvää multaa ämpärikaupalla.
Kotitien varrella on vieläkin huonosti kasvavia kohtia yli  40 vuotta sitten kaivetun vesiputken kaivannon jäljiltä eli pohjamaan jankossa ei kasva mitään.
Kasvihuoneen edessä/takana uusissa kasvipenkeissä kasvaa kesäkurpitsaa, ruusupapua ja mansikkaa. Kesäkurpitsassa ei vielä kukkia näy,  ja mansikat ovat vasta kukassa. Lämpimiä päiviä odotellaan, eiköhän kasvu ala kiihtyä.

Etupihalla sain pikkusuihkualtaalle vihdoinkin pumpun, Puuilosta ostin. Paljun pohjalle ripottelin Vanhan Rouvan- äitini- jäämistön valkoisia pikkukiviä ja simpukoita.

Vielä on muutama juurakko altaan ympärille istuttamatta, mutta nyt solisee...

Bloggaushuoneeni ikkunan alla ovat Mooseksen Palavat Pensaat täydessä kukassaan. Näillä pensailla on minulle suuri tunneside: tätini Puutarhavelho istutti ne tälle paikalle syksyllä 1979 kun olin elokuussa saanut Neljännen Poikani.

Samana syksynä tälle paikalle juurtui vaaleanpunainen pioni. Sen varret ovat  vielä tiiviillä nupuilla.   Pinkki pioni (edesmenneestä Anttilasta 80-luvulla ostettu) avautui eilen.
Vaaleanpunaisen perinnepionin kukkien edessä on  otettu kuva kaikista poikienlapsista.

          Illalla saunan ikkunasta katselin tätä maisemaa. Hevoset olivat jo tallissaan.

       Iltalenkillä Jymyn kanssa ihailin kesäillan kotimaisemaa postilaatikon kulmalta.

                                             "Hei kuuraparta..."