Sivut

perjantai 28. heinäkuuta 2017

JOS HYMYILEN ITSEKSENI, EI HÄTÄÄ!!

Näin sanoin Puolisolle -herra Kukkarolle kun sattumalta kohtasimme pihapolulla.
 Puutarhaihmiset ymmärtävät tämän, näin heinäkuun illanhämyssä kukkapenkkien keskellä.




Vesiputkikorjauskukkapenkissä on alkamassa krassien  aika. Muutaman viikon kuluttua ne ovat valuneet jo ojaan asti. Krasseilla on upea värihehku elokuun ilta-auringon valossa. Tämä köynnöskrassi ei näytä olevan se minun lemmikkini kirjavan lehtensä takia, täytynee painaa mieleen  ja valita seuraavaksi kesäksi toinen laji. Auringonkukissa on jo nuput kehittymässä.


Ikkunakukkalaatikoissa on tänä kesänä valkoiset ja kirjavat petuniat. Joskus olen kasvattanut itse petuniat, mutta viimevuosina ne olen hankkinut Ylisen Kauppapuutarhalta. Hyviä ovat olleet.

                       
Puutarhassani on monta istumapaikkaa, jokaiseen makuun sopivia. Makkarabaarin edessä Punaisen Kanelin alla istuskelee Puoliso- herra Kukkaro pihvinkäännön lomassa. Ja keinu näyttää olevan miesväen neuvottelupaikka kun pohtivat koska ryhtyvät minun antamiin tehtäviin.


Terassin katoksessa viiniköynnöksen alla on pieni kahvittelupaikka. Huom työkalut seinustalla. Pian niille tulee käyttöä kunhan tässä ehditään...


Tässä ovat istuskelleet  perhepiirin nuorisojäsenet aurinkoa palvomassa.

 Kesäkatos, joka takavuosina hankittiin suojaamaan kesäpäivien auringonpaahteelta on säilynyt säännöllisenä kesäruokailupaikkana. Nuorisokin haluaa syödä sen hämärän hyssyssä.


Tänä kesänä, kun aurinkoisia päiviä on ollut vain muutama, havahduin kuinka isoiksi ja varjostaviksi pihapiirin puut ovat neljässäkymmenessä vuodessa kasvaneet.  Vain keskipiha kylpee auringossa ja nyt suurin varjostaja on Punainen Kaneli!!!

Huvitus- omenapuun alusta on ollut kivivarastona  kun tyhjensin suihkualtaan kivistä.
Huvitus on istutettu Neljännen Pojan kymmenvuotislahjaksi 1989 pojan huoneen ikkunan eteen. Tänä kesänä Huvituksessa ei ollut yhtään kukkaa, viime kesänä se oli läkähtyä omenasatoon.
                         Eräänä yönä kun Uni-Matti jätti minut hetkeksi, sain oivalluksen!

 
Olen haikaillut itselleni istumapaikkaa omenapuun alle ja nyt sen päätin toteuttaa.
Äitienpäiväkeinu ja päivänvarjo sopisivat omenapuun alle mainiosti. Olin laittanut keppejä pystyyn merkiksi laatoitettavasta alueesta kun Puoliso -herra Kukkaro hiipparoi paikalle. 
 Harjanvarsi on varsin oiva mittakeppi.


"Miks´sää siihen laattoja laitat, onko sulla niitä tarpeeks`, mulla olis puutavaraa, mää voin tehrä siihen lavan kun sää kumminkin kohta haluat sen siitä siirtää." 
(Ollaan oltu naimisissa kohta 50 vuotta, taitaa tuntea fiilikset. )
Parin päivän kuluttua:

Pikkuterassille mahtuu Puolison hylkäämä mustavalkoinen matto, keinutuoli, pikkupöytä ja päivänvarjo.
Tämä istuinryhmä on musta, ei häiritse silmää kuten valkoiset.
Reunuksille laitan tulevanan kesänä parvelaatikoihin mansikat. Pari joutilasta puutarhakaartakin siihen sopisi alppikärhöjen tueksi.
Siinä  omenapuun katveessa, keinussa päivänvarjon alla on hyvä ottaa vaikka isoäidinneliöt virkattavaksi.
"Enkä muuta virka."

Omenapuun toiselle puolelle tein pienen perennapenkin isorikoilleni. Ne ovat liian arvokkaita piiloutumaan isolehtisten kuunliljojen alle. Menneinä vuosina istutin erääseen julkiseen paikkaan monta tupsua isorikkoa omasta puutarhastani. Muutaman päivän kuluttua kaikki oli kaivettu pois!!! Viety parempiin pihoihin. Näpistetty! Ei ihme; yksi alku puutarhamyymälöissä maksaa monta euroa.

Samaan penkkiin istutin Viherpeukaloilta tänään saamani purppurapikkusydämet. Takapihan penkissä sitä kasvaa, mutta näyttää  peittyvän jalopähkämön lehtien alle.

Viime viikonloppuna Puoliso -herra Kukkaro sai tämän kasan - yli 10 kuutiota levitettyä pihatielle -yksin -kottikärry/lapiotekniikalla- melkein 200 neliötä!!!Yhdellä kottikärryllisellä peitti neliön alan...


Samaan aikaan minä perkasin rikkaruohoista tämän kymmenen neliön tienvieripenkin. Nyt se odottaa uusia istutuksia, vielä en tiedä mitä siihen istuttaisin. Jos en saa ylipuhuttua Puolisoa- herra Kukkaroa, että isot tummat kuuset kaadetaan syksyn aikana, penkkiin tulee saniaisia takapihan kosteikosta, niitä siinä jo onkin ja näyttävät menestyvän paikassaan. Jos toiveeni toteutuu, istutan penkkiin sipulikukkia ja päivänliljoja, niitä riittää...


Päivänliljat taitavat viedä voiton, ne on helppo jakaa ja kasvavat nopeasti ja juuri tässä kohtaa sopivat tummien marja-aroniapuskien eteen. Ja kukinta on näyttävä alkukesällä. Penkki on kapea, alle metrinen, joten siihen ei muita perennoja mahdu. Tulppaaneja siihen liljojen väliin mahtuu.


                                tai vuohenkelloja, se olisi näyttävä kasvi heinäkuun lopulla

 

Tarha-alpia voisin istuttaa tien toiselle puolelle, se antaisi valoa elokuun illanhämyssä.


                                           Mansikkakakkujen aikaan, hyvää viikonloppua!


6 kommenttia:

  1. Ihana käsityönurkkaus, omenapuun alla. Saat olla ihan rauhassa kun ei muita mahdu istumaan :) :) Sulla on mahtavia kukkia, ikkunaruukussakin niin hyvinvoivan näköinen kukka. Kivoja suunnitelmia sinulla puutarhan/kukkien suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama käsityö on odottanut leppeitä kesäpäiviä että saisi ulkona toteuttaa.

      Poista
  2. Sopivasti itsekäs nainen.... Kyllä puutarhasi on kaunis, onnistunut kokonaisuus ja miksei olisi, olethan ahkeroinut. Kaikkea mukavaa viikonloppuusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin oonkin;) Lauantaina vien herra Kukkaron Tampereelle sambakulkuetta katsomaan. Se on hänelle herkkua...Samoin teille kivaa viikonloppua1

      Poista
  3. Olipa paljon luettavaa ja katseltavaa. Kahvipaikka Huvituksen alla on hieno. Pitkässä avioliitossa kumpikin tuntee toinen toisensa. Tuskin meilläkään kivilaatoitusta tuohon olisi tullut. Mieli kun muuttuu kesästä toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä ymmärrät miksi...Vaikka mieli ei olisikaan se muuttuja, sen tekee luonto ja sen yltäkylläinen kasvu = puut!

      Poista