Sivut

torstai 1. kesäkuuta 2017

RAEKUURON ARMOILLA, MUTTA MITÄ SIITÄ...

Piti heti aamusta päästä koskemattoman kukkapenkin kimppuun, mutta toisin kävi. Puolisolla- herra Kukkarolla oli aika terveyskeskukseen ja Lumiani ei päästänyt soittoääntä läpi. Nämä kaksi asiaa yhdessä siirsivät toimiani iltapäivään. Lääkärissä herra Kukkaro menetti puolet varpaankynnestään ja on nyt invalidi pari päivää (tiedättehän miehet ja potemiset?!) Minä sain hankittua sillä aikaa Elisasta uuden tarjoussamsungin, ensimmäiseni, kun olen tähän asti ollut vannoutunut nokialainen.

Kotiin tultua piti ottaa neuvoantavat kahvikupilliset ennenkuin selvisin pihahommiin. Takapihalta retuutin pari puretun kasvihuoneen nelimetristä lautaa uuden kasvipenkin reunukseksi.
Kunnon raekuurokin tuli seuraksemme.



Taas muistin, että jossakin on rulla mustaa kukkapenkinreunanauhaa ja sillä reunustin toisen reunan.  Koko yhdeksän metrin rulla meni. Huoltopolusta tein melkein metrin levyisen, mahtuu kottikärryillä kurvailemaan. Ihan omin saappain taputtelin polun tasaiseksi. Kuorikatetta se pinnalleen vaatii ettei kulkija uppoa saveen.


Jymyn kanssa istuttiin kasvihuoneen rappusilla ja puhdistettiin päivänliljojen, kalliokielojen ja iiriksien juurakoista rikkaruohot.



                       Ensin soviteltiin juurakot sopiviin asentoihin ja istutettiin paikoilleen.


Olen luonteeltani sellainen rivi-ihminen ja istutan usein perennatkin riveihin. Päivänliljaa on vierekkäin kymmenen mätästä. Toinen rivi tulee lomittain näiden taakse.
Reunuksen viereen istutan auringonkukkia tiiviin rivistön, siinä on niille oiva paikka.


Kalliokieloja istutin pienen koivun juurelle. Kalliokielolla onkin muhkea juurakko, ei ihme että leviää tehokkaasti.


Kaivamatta jääneen puun kannon viereen istutin iiriksen juurakoita, niille laitoin vain vähän multaa päälle, nehän eivät siedä tulla haudatuksi maan alle. Yksi pieni tupas maatiasleimuakin pääsi kannon vierelle.
Vielä on tilaa istutella vaikka mitä, sinipallo-ohdakettakin on siirrettäväksi asti, se viihtyisi tämän penkan paahteessa. Samoin tällaisen paikan asukki on valkohanhikki, sitäkin on joutilaana tien vierellä. 


                                            Vuorenkilpiä siirtelen huomenna.

                                                Kasvihuoneessa näyttää nyt tältä.


Kolmelta tartuin lapionvarteen ja viideltä lopetin. Pari raekuuroa meidän niskaan lenteli, mutta tahtia se ei haitannut.

Jatkuu huomenna...

6 kommenttia:

  1. Sinulta homma käy, kun ryhdyt toimeen. Kiva nähdä näitä eri vaiheiden kuvia. Noi rakeet näyttävät siltä, kun olisit kylvänyt apulantaa. Meillä myös tuli rakeita moneen otteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on nyt niin mieleistä hommaa, ettei harmita edes sää.

      Poista
  2. Onpa mahtava juurakko kielolla. Mäkin panen yleensä uudet kukat riviin.
    Kovat touhut sulla on menneillään.
    Kyllä muuten isännän varvas on kipee, mäkin olen ollut tossa toimenpiteessä.
    Sattu ja kipu oli kova, mulla otettiin pala kynnen juurta myös.
    Anna isännän huilata :) ja huilaa sinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakkosdiabeetikon jalkoja hoidetaan hyvin, onneksi. Nyt ei oikein huilaamiset auta, uusi multa on saatava nopeasti kasvamaan, ettei rikkaruohot pääse sitä valtaamaan.

      Poista
  3. Hauskasti todettu - rivi-ihminen. Vaan jokaisella on omat lempisuuntauksensa myös istutustyyleissä.
    Varmasti miehen jalka on kipeä, mutta miehen kipu on kyllä yleensä moninkertainen vastaavaan naisen kipuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tuon rivi-ihmisen itestäni totesin, aloin katsella penkkiä toisin silmin: sinipallo-ohdakkeet on istutettava ryhmäksi, samoin korkeat huhtakurjenpolvet ym. Kaikille kukille ei sovi rivistö, mutta päivänliljalle sopii. ps. puoliso ei ole koskaan osallistunut puutarhahommiini jotakin isoja kiviä kyllä siirtelee. Minä saan vuorostani vastaleivottua kakkaraa päiväkahville. Näin on ollut jo 40 vuotta:)

      Poista