Keräsin ämpärillisen kerkkiä, on muuten hitaanlaista puuhaa.
Annoin huuhtelun jälkeen niiden liota vedessä yön yli. Ensimmäinen keitos kerkkineen kiehui hiljalleen kolmisen tuntia. Siivilöin kerkät kompostiin ja mehua keitin toiset kolme tuntia sokerin ja vaniljasokerin kera. Vihreä liemi muuttui kauniin punertavaksi.
Purkitin löysän siirapin pestyihin ja kuumennettuihin pilttipurkkeihin.
Miniä sai maistiaispurkin parantamaan kesäköhää. Maininta:" Aika tujun makuista!"
Itse sitä maistoin jäätelön päällä. Ei hassumpaa, menee jatkoon...
Valkohanhikki kasvaa ilmavana tuppaana, on alle 50 senttinen ja tekee kesäkuussa mansikankukannäköiset kukat. Siementuotanto on runsas.
Valkohanhikki on helppo leviämään, ei kuitenkaan rikkaruohoksi asti ja viihtyy hyvin köyhässäkin maassa. Kuten tämä yksilö roskakatoksen vieressä sorassa.
Toivottelin kotiinpalanneen Valor-antiikkilämmittimen tervetulleeksi takaisin. Aiemmin sitä olisi tarvittu, mutta hyvin selvittiin kevätkylmät kasvihuoneessa harsojen avulla.
Lasihuoneen Zilgaa ohikulkiessani ja öitä toivotellessa vähän leikkelin. Jätin kuitenkin rypäleoksat.
Zilga huokaisi helpotuksesta kun pääsi liikasvusta eroon.
Leikkimökinkin ehdin eräänä iltapuhteena laittaa kesäkuntoon tyttölaumaa odottamaan.
Unikot aloittivat avautumisensa eilen.
Pyykkikoppa odotti kärsivällisenä kivenpäällä seuraavana aamuna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti