lauantai 16. kesäkuuta 2018

UNIKKONI MUN JA MUUTAMA MOOSES

Aamulla hieraisin silmiäni kun keittiön ikkunasta näin ihmeen, idänunikkoni on aukaissut ensimmäisen kukkansa! Pulleita nuppuja on vaikka kuinka monta.

Tätä ihmettä ja ihastusta olen odottanut jo kolme kesää. Viime kesän lopulla se yritti avata yhtä kukkaansa siinä kuitenkaan onnistumatta.


Löysin valokuvistani tämän juurakon kukkeimmillaan, kuvan takana lukee -kesä 2007. Alkuperäisen juurakon olen saanut kun täytin 50, eli 22 vuotta sitten!
 Tästä juurakosta otin muutama vuosi sitten palan ja istutin sen takapihan uuteen penkkiin. Nyt se kukkii!


Tämä unikko tekee korkeat, yksinkertaiset ja hehkuvat kukat.  Sen vaeltava ja leviävä sukulainen tekee kerrotut, pörheät kukat ja kukkii aiemmin.


Etupihalla availee edesmenneestä Anttilasta ostettu aniliininpunainen pioni kukkiaan. Vaaleanpunainen ikivanha vielä kasvattaa nuppujaan.


Mooseksen palavan pensaan valkoiset ja lilat alkavat olla täydessä kukassa.




Taas löysin karkulaisina hyvin alkuunlähteneitä Mooseksen alkuja. Siirsin niitä pihatien kesäkukkapenkkiin vahvistumaan.
Viime kesänä kesäkukkapenkki melkein mykisti minut rehevyydellään. Toukokuun alussa kylvin siihen taas yli 40 kesäkukkien siemenpussillista. Kasvuunlähtö on ollut erittäin huonoa, vain viimeksikylvetyt ruiskaunokit ja kehäkukat ovat kunnolla itäneet. Olisiko käynyt niin, että säätila oli liian lämmin , että siemenet olisivat päässeet itämään? Kastelua ovat kyllä saaneet joka päivä. Vai haittasiko tulppaaninsipulit jotenkin itämistä?
Kaikki syksyllä istutetut tulppaaninsipulit olen nostanut jo ylös. Syksyllä istutan ne uudelleen tiiviimpiin ryhmiin.
Taidan tehdä tästäkin penkistä perennoille kasvupaikan. Taimista ei ole pulaa.

Kuivuus on ollut toisaalta hyväksi kukka- ja kasvimailla; kotiloita on kyllä näkynyt muutamia ja niitä lilluu jonkinlainen määrä etikkavedessä, mutta vaelluksia ei ole näkynyt. Varuillaan kuitenkin saa olla, ettei puutarhaa valloita kutsumattomat otukset. Hyi, sanon minä!


 Yksi onneton kotilo oli eksynyt kasvisuojaan. Vihreä suoja ja muoviset kasvatuspaljut keräävät näköjään pinnoilleen kotiloita näinkin kuivalla kelillä. Viime kesänä sen jo huomasin. Onneksi on tuota Ferromyliä varattuna, sitä tarjoilen kasvisuojan reunamille ripoteltuna. Ne, jotka tapaan ulkopuolella, laitan etikkakylpyyn surutta.

Tänä keväänä en ole tavannut yhtään liljakukkoa, vain yksi toukkakakkakökkäre oli varjoliljan lehdellä.

Malvakin on jo avannut kukkiaan.


Alapihan neljä vuotta kasvanut 500 metrinen viemärikaivannon aukko on rehevöitynyt lähes umpeen. Enää ei meidän polkuakaan näy.


Neljässä vuodessa on lupiinikasvustokin levinnyt tähän entiseen metsään. Puutarhastani ja pihapiiristä olen niitä hävitellyt, mutta tänne ei intoni enää riitä.


Kasvihuoneissa kaikki hyvin. Omia tomaatteja ja kurkkuja on näköjään kohtapuoliin syömäkunnossa.
Porkkanoita saa alkaa harventaa. Palsternakka on itänyt huonosti, harmi.
Härkäpapua saa kohta tukea. 

Jymy kulkee koko ajan kannoillani, tosin hihnaan kytkettynä. 
Kukkapenkit Jymy on jättänyt rauhaan, ei edes palloa hae jos se vahingossa menee kukkien alle piiloon.



8 kommenttia:

  1. Minun unikkoni ovat jo kukinnan loppusuoralla. Tykkään niistä, vaikka meillä ne siirtyvät vuosi vuodelta kukkimaan aroniapensaiden siimekseen.
    Viime vuonna kasvimaallemme kukoisti niin hyötykasvit kuin kosmokset ja muut kesäkukat. Nyt niistä on itänyt vain joku onneton. Olen kastellut viljelyksiä, mutta siitä huolimatta itämainen ja kasvu on heikkoa. Olisiko syynä kuivuus ja kuumuus? En tiedä. Ehkä taas ensi vuonna onnistuu paremmin, toivotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota liian aikaista lämpöaaltoa epäilen siementen itämättömyyteen. Olisiko niin, että niilläkin on aikansa eikä aikainen hosuminen tuo parempaa kasvutulosta. Idänunikoilla taitaa olla kaksi haaraa toinen leviää, se kerrotumpi ja yksinkertainen paalujuurensa kanssa pysyy sijoillaan.

      Poista
    2. Minulla vaeltaa sekä kerrottu että yksinkertainen. Olen saanut muutaman taimen vuosia sitten naapurista ja istuttanut ne samaan paikkaan. Ehkä ne ovat siementäneet pusikkoon ja päättäneet viihtyä siellä mieluummin, kuin minun valitsemassani kukkapenkissä.

      Poista
  2. Aikalailla samaa tahtia kukkivat sinun kukkasi kuin minunkin. Samoin samoja töitä on tehty ja luultavasti jatketaan juhannusviikolla (porkkanan harvennusta täällä tiedossa).
    Kukkia en ole ulos kylvänyt muuta kuin krassia, mutta kehäkukka, orvokki, neilikka ja jotkut unikot ovat näemmä nykyjään monivuotisia eli kylvääntyvät itsestään entisille kasvupaikoilleen. Muina kesinä niitä on saanut jopa harventaa. Nyt vain sopiva määrä on itänyt.
    Yrttejä, salaattia, raparperiä ja ensimmäisiä mansikoita on maisteltu. Ensimmäiset tomaatit punertavat. Kyllä kesä on ihanaa ja kyllä maalla on mukavaa.
    Nautitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nautitaan, nautitaan! Nyt en muuta tekisi kuin vaeltelisin puutarhassani vaikka muutakin mielekästä tekemistä olisi.

      Poista
  3. Upeita kukkia kaikki ja nuo unikot on kyllä kauniita! Tuo Mooseksen palava pensas on myös hieno. Leppoisaa päivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä sitä leppoistellaan lounaalla pihakatoksessa.Huilaile Sinäkin😊

      Poista