"HIIRIROUVA JA RUUSUPENSAAN VIISAAT"

Olin nostelemassa juhannusruusupensaita kesäasentoon ja siellä puskasssa tuskaillessani mieleeni tuli otsikon kirja. Luin sitä elokuun 13.päivänä 1979 kello 9 ja 11 välillä. Ai kuinkako sen muistan? No siksi kun olin saamassa neljättä poikaani TAYS:in synnytysosastolla juuri tuona ajankohtana. Synnytyslääkärin kanssa kirjan juonta yhdessä tutkailtiin. Kirja kertoo hiirirouvaleskestä, joka asuu neljän poikasensa kanssa kivenkolossa keskellä peltoa. On tulossa maanmuokkauksen aika ja perheen pitäisi lähteä traktorin aurojen alta pois, mutta yksi hiirirouvan pojista on sairas eikä voi muuttaa. Hiirirouva lähtee hakemaan apua kauempanan asuvalta rotalta ja siitä se seikkailu alkaa. Luin kirjaa myöhemminkin, mutta enää sitä ei löydy hyllystäni. 

Niin, ruusupensaita joudun nostelemaan joka vuosi, lumi kaataa ne talvisin. Juhannusruusut sain vuosia sitten äitini pihasta. Nyt ne ovat kasvaneet suuriksi kasvustoiksi ja peittävät pihanäkymää maantieltä sopivasti. Ja kukkaloisto keskikesällä on upea.  Tötterö pensaan takana kuuluu vesipadalle, sillä lämmitetään alkukesällä uima-altaan vesi uimakelpoiseksi. Päivä oli taas sopiva pihapuuhiin. Kesäkatos sai katteen  ja kalusteet kannettin katokseen.      Ja sattuikin taas niin, kun juuri saimme Puoliso, pojanpoika ja minä kannettua painavat kalusteet paikalleen, kurvasi se alussasynnytetty poika  pihaan. Joillakin käy tuuri!                                    

Ruusupensaiden toisella puolella on leikkimökki ja hiekkalaatikko. Niiden edustalla on puulaatat. Tänä talvena ne jätettiin paikoilleen. Nyt ne vain käänsin toiseen asentoo ja näin sain laatat taas siistiksi, rikkaruohot hävitän kunhan niitä taas ilmaantuu laattojen väleihin. Pöytäryhmänkin jo rahtasin paikalleen. Tuolit on ostettu joskus 70-luvun lopulla Hobby Hallista, ne on välillä annettu hvyäntekeväisyyteenkin, mutta kun niitä ei käytetty vuosikausiin, haimme ne taas omaan pihaan. Tuoleissa on hyvä istua ja ne saa kokoon talvisäilytystä varten. Tuuli niitä joskus heittelee.

VARIKSENPELÄTIN PEILISSÄ

Satuin ulkoa tullessani vilkaisemaan eteisen peiliin. Sieltä ei katsonut minua tuttu mummukka vaan räjähtäneen näköinen vähän niinkuin variksenpelätin. Minä itse henkilökohtaisesti siellä peilissä kuitenkin olin. Olin hutaissut ylleni mitä sattuu, keltainen virkattu pipo oli mitenkuten päässä -tarttui tietenkin omenapuunoksaan- eikä sitä tullut enää korjattua parempaan kuosiin hiusten päälle.

Eilisen kokopäiväisen sateen jälkeen oli tänään puutarhapäivä. Sää oli mitä mainioin kaikenlaisten puuhastelujen aloittamiseen. Siis valmista ei tullut monestakaan tehtävästä, mutta hyvä kun alkuun pääsi.

"Lentävässä kasvihuoneessa" sain siivottua kasvualustat ja rajattua ne varastosta löytämilläni pleksisoiroilla.
Syksyllä istutin sinne eurolla ostamani viiniköynnöksen. Supaga taitaa olla nimeltään, vaaleat rypäleet se kuulemma tekee. Lasihuoneessa on kasvanut Zilga jo monta vuotta ja satoakin saadaan reippaasti. "Lentävässä" kasvaa toisena viinirypäleenä ison köynnöksen poikanen, sekin on jo lähes metrinen.
Terassin edessäkin sinnittelee yksi Zilga. Kaikki näyttivät jo aloittaneen kasvunsa, Supagan silmut olivat eniten turvoksissa. Muutaman kerran olen tehnyt viiniä rypälesadosta, minun makuuni se oli jotenkin ohuen makuista. Vanha viiniresepti mustista viinimarjoista tekee vahvanmakuista viiniä, laitetaanhan siihen raakoja perunoitakin. Eräänä syksynä kävi niin, että käyminen pulloissa oli niin tujakkaa, että useampi pullo räjähti sirpaleiksi.

Syksyllä jäi osa karsitun omenapuun oksista silppuamatta. Nyt hurautin tunnissa pari säkillistä silppua marjapensaiden juurille. Sain äidiltäni vanhan silppurin vuosia sitten. Tykästyin silppurin tehokkuuteen pihani kukkajätteiden tuhoamisessa ja ensimmäisen silppurin tultua "tiensä päähän" oli helppoa hankkia uusi. Meillä sitä käytän vain minä, Puoliso saattaa sen käyttöön antaa vain teknistä apua jos joskus sitä tarvitsen.

Syksyllä tein takapihalle uuden kukkapenkin. Takapihan maasto on sammaleista ja ohutmultaista. Niinpä perustin kukkapenkin kuurinpohjan ja kompostin sekoitukseen. Päälle tuli useampi säkillinen multaa.  Nyt siinä penkissä kasvaa tulppaaneja, narsisseja, unikoita, pallo-ohdaketta ja vaikka mitä monivuotista kukkaa.
Tänään löysin vanhan lautareunuksen ja jatkoin penkkiä metrin verran. Taas hain vanhaa kuurinpohjaa ja täytin sillä lavaa. Multaa on haettava lisää.

Taimien kasvu on ollut kituliasta. Joskus aiemminkin on käynyt näin. Toisinaan taas siemenet ovat itäneet ja kasvaneet niin, että osa on pitänyt hävittää tai jemmata muiden kasvustojen joukkoon.
Kurkkuja, maissia enkä kurpitsoja en ole vielä laittanut itämään. Pavutkin laitan vasta toukokuun lopulla purkkeihin ja vasta kesäkuussa maahan.

Nyt ulkona taas satelee- kevyttä melkein kesäsadetta.

PIHAN SIIVOUSTA

Hoidettavaa pihapiiriä puolen hehtaarin tontillamme on 3000 neliötä, noin. Kukkapenkkejäkin on aivan riittävästi, 100-200 neliötä, arvelen, enemmästi kuitenkin kuin talon pohja-ala.
Lumen vielä peittäessä maita tuskailin siivoustöiden määrää. Yllätys olikin melkoinen, kun sain penkit siivottua  haravoimalla parissa tunnissa. Nurmella ei syksyn jäljiltä lehtiä ollutkaan. Tontilla kasvaa paljon suuria lehtipuita, joten "jäämistö" syksyisin on aivan riittävä -eli kompostit ovat täyteen pakattuja syksyn jätteistä.
Muutama vuosi takaperin sain (itse kävin hakemassa) äitienpäivälahjaksi lehtipuhaltimen/imurin ja sitä käytänkin ahkerasti pihasiivouksessa.
Takapihalla on muovista kyhätty jo vuosia vanha kasvihuone. Hankintahinta itse tehtynä entisistä kattolaudoista ja kasvihuonemuovista oli alle 60 euroa. Eräänä kevätmyrskyn päivänä se lähti omille teilleen.
Se oli pyörähtänyt niin, että oviaukkokin osoitti takametsään päin. Kahteen "mieheen" puolison kanssa se saatiin aseteltua omalle paikalleen. Pahempia vaurioitakaan se ei kärsinyt. Nyt se on ankkuroitu tukevasti sijoilleen.  Lumien aikaan olen käynyt heittelemässä painavampia kuormia sen katolta pois. Tänä talvena oli jännitys huipussa kun märkä ja painava lumikuorma venytti muovia puolisen metriä.
Huoneen katteena on Prismasta ostettu kasvihuonemuovipakkaus, siitä saa n 10 neliön huoneen rakennettua. Pienempää ei kannatakaan tehdä.

LILJAKUKKOKAUSI ON TAAS AVATTU

Haravoin päivällä pikkuharavalla isoa kukkapenkkiä ja siellä se oli, liljakukko. Kovin oli kankea liikeissään, maa on vielä senverran kylmää. Roskapussiin sen nitistin. Liljakukkoja ei viimekesänä näkynyt kuin muutama, joskus aiemmin niitä oli enemmän. Liljakukon herkkuja on penkeissäni ainakin kalliokieloa, vähemmän oikeita liljoja. Kalliokielot ovat saaneet olla aika rauhassa, mutta varjolilja ja tiikerinlilja ovat edellisinä kesinä kelvanneet mokomalle ahmatille.
Uuteen kukkapenkkiin talon taakse istutin tulppaaneja ja narsisseja suojaamaan myyrätuhoilta. Nyt ne jo puskevat kymmensenttisinä alkuina ihmisten ilmoille. Samoin istuttamani unikot ovat tehneet lehdyköitään .
Unikko on tullut lempikukakseni  komean värinsä ja herkän kukkansa ansiosta. Unikkoja olenkin kylvänyt moneen paikkaan puutarhassani.

Kasvihuoneet on riisuttu talvisuojistaan ja pian saa laittaa ainakin salaatit kasvamaan niihin.
Toisessa huoneessa ruohosipuli, rosmariini ja persilja ovat aloittaneet kasvunsa. Viiniköynnös-Zilgakin näyttää hyvältä. Leikkasin sitä myöhäissyksyllä aika reippaasti, se oli täyttää jo liikaa kasvihuonetta.

Sisällä venyvät vartta tomaatit, paprikat ja muutamat kesäkukat. Kouliminen on jäänyt vähän myöhäiseksi, mutta ehtinee vielä. 60 päivää  tomaatinsiemenen istuttamisesta kukanalkuihin luki pussin kyljessä, en aio hätäillä - vielä. Joskus olen vienyt pikkuruiset alutkin kasvihuoneeseen, kyllä ne siellä nopeasti vahvistuvat oikein lämpimän toukokuun aikana. Mutta ei kannata hätäillä.

Tänä viikonloppuna kylvän yrteistä ainakin basilikan. Kylvän siemenet turveruukkuihin ja ne upotan myöhemmin kasvihuoneen  parvekelaatikoihin hyvään multaan. Ostin joskus eurolla yli metrisiä kukkalaatikoita, ne ovat turhan painavia liikutella joten reunustin niillä kasvihuoneen penkit. Laatikoissa kasvatin alkukesän salaatit ja yrtit.

Monenakaan vuotena ei ole tullut kirjattua ylös puutarhaan liityviä hankintoja. Nyt sitä yritän tehdä. Edellisenä syksynä ostin Anttilasta siemenpusseja 10 senttiä kappale. Koristekurpitsoja tuli vahingossa kaksi pussillista, niistä riittänee ruusukaariin koristeita. Joskus olen saanut koristekurpitsat kasvamaan niin rehevästi, etteivät tuet enää kestäneet. Hauskoja koristeita kuivuttuaan. Pitänee laittaa pikapuoliin esikasvatukseen nekin.
Muita löytöjäni oli erilaiset kasvihuone- ja parvekekurkut. Idätykseen tulevalla viikolla.

Iltapäivällä, kunhan  ne minusta vihonviimeiset "vormulat" on ajettu piipahdamme puutarhakaupassa ostamassa taimimultaa. Entinen pääsi jo loppumaan tomaatteja kouliessa.

Kevätlannoitettakin on muistettava ostaa. Tänään tyhjensin viisi edellisyksyistä multapussia kukkapenkkeihin. Vähän olivat vielä jäässä talven jäljiltä. Muita todellisia tarpeita ei ole. Ei työkaluja eikä muitakaan puutarhatarvikkeita. K-raudasta ostin viikolla hyviä käsineitä euron pari. Parhaat mitä olen löytänyt. Lehtimainoksesta ne hoksasin kun odottelin puolisoa rautakauppa-asioilta.

Ulkona on aivan huikaisevan sininen pilvetön taivas. Esiliinani taskussa oli kamera valmiina lintuparvia kuvamaan, mutta tänään niitä ei näkynyt. Alueemme yläpuolella on lintujen muuttoväylä ja useina syksyinä ja keväinä lintuparvia onkin bongattu. Pihamme yläpuolella on joku kokoontumispaikka, tässä yhtyvät eripuolilta tulevat parvet. Ainakin hanhet käyttäytyvä näin.

ORVOKKIMERI HAAVEISSA

Kotisaunan lauteitten alla on oranssi pullalaatikko täynnä pienenpieniä orvokinsiemeniä. Nyt ne ovat jo viisisenttisiä honteloita pikkutaimia. Lapsuudenperheelläni oli 50-luvulla siirtolapuutarhamökki. Polku mökkiin oli kapea ja sen toisella reunalla kasvoi koko polun mitalla taivaansinisiä orvokkeja, Viola Cornuteja, sanoi tätini. Polun toisella puolella rehotti valkoiset leimut. Nyt sattuu omassa puutarhassa olemaan sopiva tienvieri jossa haluaisin kasvavan smanlaisia sinisiä orvokkeja, niitä vanhanajan sarviorvokkeja.

SYYSOMENAT ON NYT SYÖTY

Syksyllä jääkaappiin tallennetut Melbat, Lobot ja Åkerot on nyt syöty. Åkeroihin oli kehittynyt aivan erinomainen aromi, sitä ei vielä puustapoimittuna olekaan. Melba oli myös maukas, mutta joissakin Loboissa oli mustumaa  sisällä.. Ulkonäkö oli kaikissa laaduissa säilynyt aika hyvänä talouspaperin sisällä.

Takarivissä punaisin on Melba, sattui pieni yksilö lautaselle, yleensä Melbani ovat ison nyrkin kokoisia ja hehkuvan punaisia. Puunkin lehdet ovat tavallista isompia.
Melban vieressä on kaksi Loboa, niissä ei näy tyypillinen punaposkisuus.
Ensimmäisen kunnon sadon Åkerot kasvoivat kookkaiksi, tyypillinen kantakin on aika iso.
Punaista kanelia en säästänyt talveksi, siitä tein hilloja ja mehuja.

"ISOÄITI" lähetti ensimmäisenä siemenluettelonsa, sieltä olenkin tilannut muutaman vuoden välein siemeniä. "Isoäidin" siemenistä sain kasvamaan kiinankärhön, sen keltakukkaisen. Japaninkärhö, aikainen, sinikukkainen tahtoo saada vitsauksekseen jonkun toukan, joka syö koko köynnöksen nopeasti lehdettömäksi. Tolu- tai mäntysuopaliuos tehoaa näihin toukkiin huonosti.
"Isoäidin" siemenistä olen kasvattanut myös  marunan ja isohirvenjuuren.
Maruna on hyväntuoksuinen vanha lääkekasvi, se kasvaa aika tuuheaksi ja komeaksi hopeanharmaaksi pöheiköksi. Minulla se kasvaa kukkapenkin takareunalla. Siirsin osan juurakkoa syyskesällä uuteen paikkaan, saapa nähdä viihtyykö kosteammassa kasvualustassa.

Parin viikon kuluessa alan viritellä kasvualustoja kuntoon, aluksi kylvän paprikat. Tänään jo teki mieli kylvää pitkien makeiden paprikoiden siemeniä kun pilkoin paprikoita salaattiin.
Ehkä odottelen vielä tämän tammikuun loppupuolelle kylvösteni kanssa.

OMENAPUITA

Puutarhassani kasvaa kuusi omenapuuta: Huvitus, Melba, Punainen Kaneli, Lobo ja Åkero. Yhden puun nimeä en tiedä, Antonovkan muistan joskus ostaneeni. Nimetön puu jo kaadetun tapaan on istutettu 30 vuotta sitten ja  koki kohtalonsa vesimyyrän eväänä. Tämänkin juurakon jätin vuosiksi oman onnensa varaan. Uusia kukkapenkkejä tehdessäni siirsin juurakon uuteen paikkaan ja kas kummaa, sekin virkistyi ja on nyt tuuhea yli parimetrinen omenapuukokelas. Yhtään kukkaa ei vielä ole näkynyt, ehkä jo tulevana kesänä sekin kukkii. 

Melbassa on suuret lehdet ja niitä on paljon. Puu kasvaa suureksi ja tekee isoja kirkkaanpunaisia omenoita ja paljon. Useana vuotena niin paljon, että kaikki haravan ja harjanvarret on jouduttu ottamaan oksia tukemaan. Melba taitaa olla komeasta koostaan huolimatta aika hauras puumassaltaan, sen jouduin jokunen vuosi sitten kokemaan. Omenapuun juurella oli mansikkamaa. Perkailin sitä loppukesällä ja ihailin valtavaa kypsyvien omenoiden määrää Melbassani. Puhelimeni oli sisällä ja joku vaisto kuiskaili hakemaan sen. Samalla käynnillä käytin Hymy-koiraani pienellä pissalenkillä. Katsahdin kotitieltä työmaatani  ja maisema näytti hiukan oudolta. Paikan päällä kauhistuin: Melbani oli haljennut kahtia ja puolet isosta puusta omppoineen päivineen romahtanut mansikkapenkin päälle. Aikaa poislähtemisestäni oli kulunut viitisen minuuttia, siellä olisin ollut puun alla ja ilman puhelinta. Poimin puoliraa´at omenat talteen ja keittelin mehuksi. Ei siitä yhtä maukasta tullut kuin kypsistä omenoista tehden.

Puolikas puuta jätettiin jatkamaan kasvuaan vinona torsona. Isoa repeämää yritin parantaa haavanhoitoaineella.

Melbani kukkii edelleen runsaasti ja tekee paljon suuria herkkuomenoita. Olen säilönyt niitä jääkaappiin paperiin käärittynä jouluksi useina vuosina.

Tänä vuonna Åkerokin teki ensimmäisen satonsa, kolme ämpärillistä isoja kullanpunaisia, kovia, erikoisen makuisia omenia. Nekin odottavat jääkaapissa lopullista makuaan.