OMAN MAAN ANTIMIA

Ollaan siinä vaiheessa kesää, että oman maan satoa on joka päivä ruokapöydässä. Yksipuolisesti vielä, ensi viikolla ehkä enemmän. Yrttejä ja salaatteja on syöty kaikilla aterioilla -rakuunaa, korianteria, timjamia, basilikaa, lipstikkaa, ruohosipulia ja persiljaa. Tilli ei ole menestynyt siemenistä kasvattaen penkeissäni muutamaan vuoteen, syytä en tiedä. Aiemmin sain hyviä satoja talviksi tillistäkin. Nyt ostin valmiit taimet, mutta niissäkin on jotakin härmää. Retiisikään ei kasvanut. Seuraavana kesänä pidän tilli/retiisipenkin kesannolla ja laitan hyvät lavat kesäyrteille.
Lasikasvihuoneessa tomaatit kasvattavat varsiaan, tomaattiterttuja on aika vähän johonkin aikaisempaan vuoteen verrattuna. Isoilta raakileet kyllä näyttävät. Olen lannoittanut tomaattejani kananlannalla, haju on melkoinen. Samassa huoneessa viinirypäle Zilgassakaan ei ole notkuvaa satoa, riittävästi kuitenkin. Alkavat nekin jo sinertyä. Tai punertua.

Zilgaa saa leikata useamman kerran viikossa, kasvuvauhti on melkoista. Jos uuden kasvun leikkausta ei tekisi, täyttäisi viinirypäle nopeasti koko kasvihuoneen. Nytkin lehvästö nayttää varjostavan tomaatteja. Seuraavana kesänä kasvatan kurkut tässä huoneessa ja tomaatit pääsevät valoisampaan muovihuoneeseen.
Kuvausmatkallani kiersin talon takaa muovihuoneeseen ja siellä kurkkuja tutkiessani pääsi aivan valtava sadekuuro yllättämään. Kirmaisin kovaa juoksua toiseen huoneeseen ja sadekuuro senkuin yltyi. Kastuin melkein läpimäräksi. En voinut jäädä sadetta pitämään kun uunissa oli raparperipiirakka paistumassa iltapäiväkahville makupalaksi.

Sadekuuro kasteli parsapenkin paprikat sopivasti.


Lehtikompostissa kasvaa muutama keltaisen kesäkurpitsan taimi, nyt on tulossa sormenpaksuisia alkuja, kokemuksen mukaan niitä riittää loppukesäksi ja joka päiväksi syötävää. Takapihan kukkapenkissäkin kasvaa muutaman metrin pituisiksi venähtäneitä kurpitsantainta, nämä niitä ylimääräisiä taimia joita ei voinut heittää pois.
Sinne istutin kolme maissintaintakin, eivät mahtuneet toiseen penkkiin. Maissit ovatkin jo korkeampia kuin kasvihuone, toivottavasti antavat satoakin.

 Kasvihuoneen takana on pieni penkki "jäämistöille" eli jääkaapissa itäneille perunoille ja siirretyille maa-artisokille. Siellä ne kasvavat sulassa sovussa heinäkatteen alla, Perunoissa on metriset varret ja maa-artisokka kurkistelee katon takaa. Toivottavasti kompostin voima riittää antamaan molemmista satoa.
Istutusperunat olen kattanut ruohosilpulla ja Annabella-perunat  ovatkin maukkaita ja kookkaita.
Niitä voi syödä vaikka ilman lisukkeita.
Annabellaan ihastuimme S-marketin perunalaarilla viime talvena. Nyt sitä sai siemenperunanakin.

 Talvivalkosipuli on innostunut tekemään kippuraisia kukintojaan jokaiseen taimeen. Olen katkonut ne pois, jätän vain muutaman siementämään. Syksyllä istutan pikkusipulit omaan paikkaansa vahvistumaan ja seuraavana syksynä kasvupaikalle. Ja taas kuluu vuosi että saa omia valkosipuleita näistä pikkusipuleista.
 Ensimmäiset talvivalkosipulit ostin monta vuotta sitten. Istutin ne syksyllä ja seuraavana syksynä satoni kasvoi nyrkin kokoisiksi. Nykyiset valkosipulit ovat niiden jälkeläisiä.

Kurkkuja on kasvihuoneessa aika monta. Satoa näyttää tulevan. Joka päivä saa käydä keräämässä kainalollisen hyvänmakuisia "kiinalaisia käärmeitä". Tätä lajiketta olen kasvattanut monia vuosia kun se on tuttu laji.
Toisessa penkissä kasvaa maanmyötäisenä parvekekurkku, siinä on vasta viisisenttisiä alkuja,
mutta paljon.
Viimekesäistä etikkakurkkusalaattia on vielä jäljellä muutama purkillinen.


Omenasadosta -jos pysyy terveenä- on tulossa riittävä. Huvitusta on pitänyt jo nyt tukea, muutama oksa venyy ruohonleikkaajan tielle. Åkero antoi viime kesänä ensimmäisen kunnollisen sadon, nyt näyttää tulevan vieläkin enemmän. Ja muilla samanlaista satonäkymää. Niin marjapensailla kuin omenapuillakin.
Kirsikoissa ei ole yhtään marjaa vai mikä kivihedelmä se on. Ovat vanhoja ja liian korkeita että satoa voisi poimia, joutunevat sahan syötäväksi syksymmällä.
Saskatoon-pensaatkin ovat ainakin nelimetrisiä, marjaterttuja vähänlaisesti. Saskatoon on siitä mukava poimijan kannalta, että oksia on helppo taivutella ja ämpärin saa nopeasti täyteen isoja makeita marjoja. Laitan saskatoonit muiden marjojen kanssa mehuksi.
Pensaat ovat mielestäni jo liian isoja, en ole löytänyt vielä ohjetta niiden leikkaamiseen.
 Pitänee tehdä kyselykierros puutarhamyymälään ohjeita saamaan. On ainakin syy lähteä katselemaan loppukesän taimivalikoimaa. Punahattua ja muuta perhoskukkaa haluaisin laittaa takapihan uuteen penkkiin.

KUKKAPENKKIEN KIRJAVUUTTA

Eräänä iltamyöhäisenä istuskelin saunajuomani kanssa terassilla ja seurakseni sain piikikkään tuhisijan. Liekö sama kaveri, jonka olen tavannut tänä kesänä jo muutaman kerran. Olikin monta siilitöntä vuotta edellisestä tapaamisesta. Hyvä, jos majoittuvat pidemmäksikin aikaa pihapiiriin. Pysyy kotilo- ja etanakanta hallinnassa, vaikka  ei niitä ole liiemmin pihallani näkynyt. Jonkinverran kyllä, mutta ei haitaksi asti. Sammakoita ja sisiliskojakin on aika paljon, ne kai popsivat etanoita eväikseen.



Pihan kukkapenkit rehoittavat jo liikakasvuisina. Enimmät kukkivat vuohenputket olen saanut nyhdettyä lähes juurineen. Yhdellä poiminnalla tuli kaksi kottikärryllistä näitä vihonviimeisiä rikkaruohoja kompostoitavaksi.
Ne tulivat uuden kompostin alimmaisiksi, yksivuotiset rikkaruohot päälle ja vielä kerros ruohonleikkuujätettä.
Kesäkuun alussa myrkytin Roundopilla vuohenputken lehvistöä kasvimaan ympäristöstä, vasta nyt neljän viikon ne ovat tummuneet ja maa on paljas.

 Talon edustalla kasvaa Mooseksen palavia pensaita, ovat kasvaneet jo yli 30 vuotta. Yksi on valkoinen, muut viisi violetteja. Tänä kesänä kukinta alkoi viikkoa aiemmin kuin tavallisesti, juhannuksen aikaan kukinta oli lähes ohi. Vain yrttinen tuoksu on jäljellä.  "Palavien" takana on sinipallo-ohdaketta työhuoneeni ikkunan edessä. Syksyisin ne kuhisevat hyönteisiä -perhosia ja mehiläisiä ja ampiaisia- ja ovat kasvina mukavia silmälle. Viime kesänä istutin "palavien" eteen syysleimuja ja sammalleimuja. Nyt odotan niiden kukintaa. Vuohenkellopahalainenkin on päässyt pesiytymään tähän penkkiin ja sitä saan poimia jatkuvasti pois.

Pionit kukkivat terassin edessä, nekin yli 30-vuotisia.
Samassa penkissä suihkualtaan ympärillä on kulleroa jo kukkineena ja päivänliljaa, sitä on vähän joka paikassa. Korkea- jopa metrinen- huhtakurjenpolvi on myös levittäytynyt kaikkiin penkkeihin. Se ilmestyi rakennusjätteiden polttopaikalle v-80 pihan laidalle ja pääsi jalostumaan aika ihanaksi perennaksi. Siinä on upean sininen kukka. Kukinnan jälkeen leikkaan kukkavarret poikki, lehdistö pysyy kauniina syksyyn asti. Sinisiä jalopähkämöitäkin ja valkohanhikkia kasvaa pionien seurana. Ja jalomalvaa, tummanpunaista jaloangervoa, kuunliljaa ja korkeaa kultapalloa.

Kesähuoneen edustan penkissä  kukkii tällä hetkellä huhtakurjenpolvi, tiikerinlilja, päivänlilja ja varjolilja. Kukintansa jo lopettivat unikko, kalliokielo ja ruusukvitteni. Punaisia tähkiään alkaa availla jaloangervo, sekin jo nyt vaikka kesää on jäljellä vaikka kuinka pitkään. Tämän kukkapenkin perustin suihkualtaan kaivantoon. Pohjalle tuli paljon pensaiden leikkuujätettä ja kompostia ja tietenkin multaa. Vähän jäi vielä kuopalle tämä kukkapenkki. Eräänä alkukesän iltana sain todistaa kultakuoriaisarmeijan hyökkäystä  munintapaikalle. Isot vihreät kuoriaiset tekivät kamikazehyökkäyksiä multaan ja mokomat vielä onnistuivatkin siinä. Kuoriaiset kaivautuivat nopeasti maan alle ja seuraana keväänä perennoja istutellessani törmäsin niiden peukalonkokoisiin toukkiin. Niitä onkin penkeissäni paljon, en tiedä syövätkö kukkien juuria vai maatuva jätekö niille kelpaa. Hyvin ravitun näköisiltä ainakin vaikuttavat. Minua ne vähän inhottavat. Näkisittepä niitä!

 Pihanurmikon olen rajannut isoilla kivillä ja niiden taakse istutin päivänliljoja ja niiden taakse kultapalloa ja kanadanpiiskua. Montussa kasvaa tuoksuvatukkaa. Sekin on levinnyt niin,  että tänä syksynä on tehtävä rajua karsintaa. Uuden paikan ne tulevat saamaan kaadetun metsikön reunaan näköesteeksi naapuriin ja peittämään runneltua maastoa. Onneksi tuoksuvatukkaa riittää.
Samassa nurkkauksessa kasvaa naapurilta v-80 saatuja kirsikkapuita iso rykelmä. Nyt näyttää siltä, että kirsikkasato näistä ei enää ole tulossa joten päästään kaatohommiin myöhemmin syksyllä.

Kesäkatoksen vieressä, -sekin on entinen suihkualtaan paikka- kasvaa isoina mättäinä kuunliljaa, jaloangervoa, jalopähkämöä ja huhtakurjenpolvea. Muutama varjoliljakin siellä nostaa varttaan, samoin kalliokielo ja ritarinkannus. Sen, ja pari nauhusta olen itse ostanut, lähes kaikki muut ovat tätini aikoinaan tuomia ja pihaani istuttamia. Vihreän kompostiaidan takana kasvaa köynnöshortensia, sen ostin viime syksynä ja yritän suojata sitä koiralta.



Viime syksynä teimme väkivaltaa villiomenapuullemme ja katkaisimme sen. Torso jätettiin jäljelle ja nyt se viheriöi kuin viimeistä päivää.  Antaapa kasvaa ja näyttää mihin se vielä kykenee.

KUKASTA KUKKAAN

Nyt tulee paljon käytetty fraasi:
Luonto on puhjennut taas uskomattomaan vihreyteen ja vehreyteen menneen viikon aikana. Tämä on kesän parasta aikaa -minun mielestäni.
Kirsikan ja luumun kukat jo tuuli vei, omenapuidenkin valkoisia kukanlehtiä on pihamaa valkoisenaan.
Vesimyyrän kaluamasta juurakosta kasvattamani jonkunsorttinen omenapuu teki nyt ensimmäiset kukkansa. Puu on alkuaan noin 30-vuotias, nyt olen saanut sen kasvamaan kolmimetriseksi puuksi. Puu saattaa olla Valkea kuulas, nythän ei tiedä mitä lajiketta sen omenat ovat. Hyvä että ainakin kukkii.

 

Lempikukkani -unikot -alkavat pian kukkia ruusukvittenin vierellä. Ruusukvitteniäkin olen siirrellyt vuoden 1979 jälkeen monen monta kertaa. Nyt se saa olla paikallaan ison kiven lämmössä. Kukkiakin se taas on tehnyt.

Kalliokielot ovat näyttäviä kuunliljojen vieressä. Iirikset kukkivat vähän aikaa, mutta väri on upea.

Kasvimaalla on tehty alkukesän työt. En kasvata enää mitään entisenlaisissa penkeissä, maa on niin huonoa kasvimaata, kun on entistä metsää. Lapsilta jäi kerrossängyt vanhaksi, niinpä niistä koottiin kasvilavat. Kaalia kasvatin kerrossängyn sisällä viime kesänä. En kasvata enää. Kyllästyin niihin toukkiin parsa -ja kukkakaalissa.
Kahdessa muussa lavassa kasvaa perunaa. Ja kahdessa seuraavassa valkosipuli, punasipuli, tavallinen sipuli ja maissi. Maissi iti niin hyvin, että laitoin loput taimet kukkapenkin reunaan. Sinne sijoitin myös ylimääräiset kesäkurpitsat. On niin nolo heittää hyviä taimia pois, eikä tutuilla ollut niille tarvetta.
Kasvihuoneissa kasvaa kurkut, tomaatit, paprikat, salaatit ja yrtit. Kesemmällä salaatit siirtyvät ulos.

Zilga-viinirypäle ei tänä kesänä näytä tekevät aiempien kesien runsasta satoa, ainakaan kukinnan perusteella.
Terassin pikku-Zilgassa on muutamia kukkaterttuja.
Ruohikkoa on jouduttu leikkaamaan monta kertaa. Ruohosilpulla katan perunapenkit.
Ettei elämä näin kesällä olisi pelkkää raatamista, viritin itseäni varten riippumaton, jo siinä olenkin loikoillut.
Puolison intohimona näyttää olevan uima-altaan puhtaanapito. Hyvä niin.
Nall-Puhin kanssa olemme uineet jo viikon ajan. Vesi on 22 asteista.

Leikkimökkikin tuli siivottua. Saa siellä viikonloppuvieras Emmi leikkiä.

Tekemistä riittää, takapihan uuteen kukkapenkkiin kannoin eilen 600 l multaa, eikä vieläkään riitä.
Riippumatto kutsuu... Nyt!

HELLEPÄIVÄN PUUTARHAHOMMIA

Tänään on ollut lämmin päivä, ja aurinkoinen.
Eilen jäi pari hommaa keskeneräiseksi ja tänään oli niitä jatkettava. Takapihan viimesyksynä rakentamani kukkapenkki sai jatkoa puolet entisestä.
 Autokatoksen viereinen polku on reunustettu käyttämättömillä lecaharkoilla. Nyt ne poistin uuden suunnitelman tieltä. Siis minä taas olen suunnitellut jotakin uutta, vielä en ole saanut Puolisolta täyttä hyväksyntää. Meillä nämä piha-asiat (ja muutkin) menevät niin, että minä teen ehdotelmat ja suunnitelmat ja Puoliso hyväksyy jos hyväksyy. Luulen, että tämä menee läpi. Pienoiskaivuria siihen kyllä tarvitaan.
Poiskaivamani lecaharkot siirsin takapihalle uuden kukkapenkin reunukseksi. Reiälliset harkot ovat siitä mukavia reunuksia, niihin reikiin saa sopivan määrän multaa ja kivikkokasvit voivat niissä mainiosti.

Kukkapenkki saa pohjalleen taas vanhaa kuurinpohjaa, käpyjä ja kompostia.
Talon päädystä jouduimme katkomaan pensaita viemäriputken tieltä, taas riittaa silputtavaa. 12v- pojanpoika oli auttelemassa kivien siirrossa ja pensaiden repimisessä. Työharjoittelua parhaimmillaan.

Koirani Hymy oli myös apulaisena -kaivoi hiekkarinteeseen kuoppia pensasistutuksille:)
Olen ostanut lähes joka syksy kukkasipuleita aika paljon. Narsisseja kätken eri paikkoihin estämään myyrätuhoja. Luulen, että niistä onkin ollut apua perennojen säilymiseen.

Narsisseja onkin monenlaisia.

Tätä kokonaan valkoista torvinarsissia ostin viime syksynä.

Tämä on vanhin, sipulit vuodelta -78

Perinteistä keltaista torvinarsissia on pihassani monessa paikassa. Taustalla olevat varjoliljat -hämyliljaksikin sitä joku nimittää- ovat kasvaneet jo yli puolimetrisiksi. Kesällähän ne ovatkin 1,5 m korkeita. Nyt niitä liljakukkotuholaisia näyttää olevan enemmän kuin edellisinä kesinä. Lehtiä on syöty jo rei`ille.

Tämä pienehkö valkoinen on viimesyksyinen narsissin sipuli. Näyttä nätiltä.
Tulppaanit ovat vielä enimmäkseen nupuilla, villitulppaanit kukkivat jo isompien lomassa. Joskus Helsingissä käydessäni Espan puistossa ihastuin valkoisiin tulppaani-istutuksiin ja laitoinkin niitä pihalleni kasvamaan muutamia kymmeniä. Kasvupaikka oli huono, tien vieressä lumivallien alla, nyt on tulossa enää muutama alku. Valkoiset Tulppaanit isona ryhmänä ovat kauniita. Minun mielestäni.
Kukassa on myös  kullero, pikkusipulikukat, voikukka ym.
Kesäkatoksen tuijan kätköistä meitä tuijottelee tirppa.
 Kuinka pikkutirpalla voikin olla niin pistävä katse. Sen katseen alta on paras siirtyä takavasemmalle. Munankuoria löytyi jo pihakiveykseltä, taitaa olla poikaset pesässä.

Omenapuissa ja marjapensaissa on kukinta alkamassa. Mustikka kukkii komeasti
Koivuissa on jo sellaiset lehdet, että iltasaunaan on muutama oksa poimittava kesän tuoksuja antamaan.

ASENTOHOITOA JA AARTEITA

Kuulun niihin ihmisiin jotka omistavat erilaisia neurooseja (vaarattomia sellaisia -tai kuinka sen nyt ottaa lähipiiri). Yhteen omaan neuroosiin törmäsin karviaispensaassa. Leikkelin vanhoja oksia silppuriin ja pitihän niitä muita käydä asettelemaan minulle mieleiseen asentoon! Käsivarret ovat veripisaroilla kun paljain käsivarsin niitä oksia asettelin. Muuallakin puutarhassa joskus toimin samalla tavalla, jos joku kasvi, pensas tai jopa puu ei ole asettunut  mieleiselläni tavalla paikalleen, olen pian sitä korjaamassa.

Tyhjentelin parit kompostit lavoihin. Kasvimaahommat jo jätin menneisyyteen, lavoissa kasvatan vain perunoita ja sipuleita. Joskus takavuosina sain ostettua muutaman hyvälaatuisen talvivalkosipulin ja niiden jälkeläisiä nyt kasvattelen. Valkosipulit ovat jo 20-senttisiä ja rehevän näköisiä. Niiden viereen laitoin puna- ja kepasipulia täksi kesäksi.

Niukkamultaisesta lavasta silmääni sattui pieni puumainen kasvin alku. Mikään muu kasvi ei tullut mieleeni kuin ihan oikea omenapuun alku! Melban juurella se oli. Aiemminkin olen kasvien joukosta hoksannut omenapuun alun, nyt olen saanut sen kasvamaan puolimetriseksi.

"Lentävän" kasvihuoneen viereen istutin jo maissit. Siinä  seinustan lämpimässä ne ovat aiemmin kasvaneet parimetrisiksi. Ja maissejakin on saatu syödäksemme. Jopa pakastimeenkin niitä on riittänyt.
 Lasikasvihuoneen edessä on vanhoista saunan laudelaudoista koottu kasvilava 2x2 kokoinen. Siinä kasvaa rakuunapuskia ja ruohosipulia ja valkosipuleista kehittyneitä "alokkaita". Ja vähän kitukasvuinen raparperi.
Viime kesänä istutin siihen myös parsan juurakoita. Nyt ovat puskeneet maan pinnalle violettisina pötkylöinä. Koemielessä kylvin myös parsan siemeniä. Kesän kasvoivat ruukuissa, syksyllä istutin ne paikalleen ja nyt ovat tulitikun paksuisia kymmensenttisiä ruipeloita. Toivottavasti  kehitystä tapahtuu kesän aikana.

Tyhjennetty komposti on äitini perua jo parinkymmenen vuoden takaa. Merkki on Esbau ja se toimi meillä alkuvuosina talousjätekompostina loistavasti kunnes eräänä talvena hiiriperhe oli vallannut sen ja syönyt eristeet kelvottomiksi. Nyt se on ollut vain kasvijätekompostina. Komposti on rakenteeltaan ja käyttömukavuudeltaan paras näkemäni - luulen, ettei niitä enää markkinoida. Joka kevät olen heittämässä sen roskiin, mutta aina sen uudelleen kokoan ja vähän ilmastointiteipillä paikkailen. Niin taidan tahdä nytkin.

Pidän kaikenlaisista vähän erikoisista tavaroista ja alakuvan kottikärrytkin ostatin itselleni äitienpäivälahjaksi takavuosina. Kärryissä voi kuljetta vettäkin, on niin korkeat laidat. Työntöasentoa olisi suunnittelija saanut hioa enemmän. Jos meillä vaikkapa Puoliso näitä kärryjä työntelisi olisi aisat jo muutettu toiseen asentoon, vaikka polkupyörän ohjaustangosta viritellen. Mutta ei.
Toinen "ehdottomasti tarpeellinen" puutarha-apuväline on pyörällinen hoitopöytä. Kirjakerhosta!! ostettu.

Siis kirjakerhosta. Senkin käytännöllisyys on mielikuvituksessani, ei sen ääressä ole tullut taimia koulittua tai istuteltua.  Ruukunkuljetinkin minulta löytyy. Painava ruukku siinä ei pysy eikä tyhjää ruukkua tarvitse kuljettimella siirrellä. Että näin.

Puutarhatöissä tulee olla sopivat vaatteet ja asusteet. Sopivat siten, ettei pöksyt purista eikä putoa päältä. Olen tehnyt joustavasta farkkukankaasta mitä parhaimmat housut puutarhakäyttöön, niillä voi hätätilassa lähteä vaikka koiraa ulkoiluttamaan ihmisten ilmoille. Pidän aina kotitöissä - sisällä ja ulkona - esiliinaa. Siihen opittiin 50-luvulla koulussa, jossa alaluokkalaisilla piti olla esiliina. Sekin taitaa olla turvavaate, tulee tekemisen ilo kun esiliina päälleen pukee.
Puutarhaesiliinani tällä kertaa on Finlaysonin palalaatikosta poimimani ohut markiisikangas, keltainen. Tein esiliinasta pitkähkön ja isotaskuisen. Taskut olisivat saanet olla löysemmät, nyt esim. kännykkää tai kameraa on hankala tiukasta taskusta ottaa esille. Hattukin on oltava puutarhatöissä. Näin auringonpaisteessa lierihattu, niitä tein menneinä kesinä monia. Joka päivälle omansa.

Ja vahtikoira seuraa, että työt tulevat tehdyksi.

NYT KYLLÄ HÄVETTÄÄ

Tulin penkoneeksi pakastinta ja löysin monta pussillista viimekesäisiä lipstikan lehtiä. Niitä ja persiljaa ja papuja aikoinani pakastin tarkoituksena käyttää niitä keittojen höysteenä ja mausteena talven aikana.  Nyt uudet lipstikat ovat kasvaneet kymmensenttisiksi ja vahvamakuisiksi. Pehkoja, vm -78, on pihallani useita. Tätini niitä toi ja istutti talon kulmalle häätämään käärmeitä ja pitämään muutkin haamut pois pihapiiristä. Lipstikat venyivätkin pituutta räystään korkeudelle asti. Nyt ne kasvavat kasvihuoneen nurkalla ja ovat edelleen hyvin satoisia.

Vakaa tarkoitukseni oli olla ostamatta mitään esinettä tai vempainta puutarhaan tänä vuonna. On vasta toukokuu, mutta Tokmannilta "oli pakko saada" pienoiskasvihuone, kun halvalla sai ja edellisestä on huppu rapistunut. Kasvihuone on terassilla ja siinä esikasvaa muutamia taimia. On ainakin lämpimämpää kuin ulkokasvihuoneessa. Parvekelaatikoitakin ja pientä sidontahilpetööriä ostin Lidlistä. Olen hankkinut sieltä useana keväänä jotakin puutarhatarviketta esim. silppurin. Huolto ja varaosapalvelukin pelaa moitteetta.

Puutarhatöitä on tehty myös lapsityövoimaa käyttäen. Mullan ostossa Plantagenissa.

Työpalkaksi tytöille paistettiin muhkea pannari ja mansikkahillon kanssa se nautittiin.

Ja pannaria sulateltiin trampoliinilla.

 Lidlistä ostin altakasteluparvekelaatikoita, niihin istutan mansikoita, Plantagenista hain taimet.

Taas yllätin pari liljakukkoa suvunjatkamispuuhissa. Olin taas julma ja tein väkivaltaa. Varjoliljalla piileksivät.

Narsissit kukkivat monessa paikassa ja valkovuokkoja on metsä valkoisenaan. Meidän kulmilla ei kasva keltavuokkoja, sinivuokot ja valkovuokot kuuluvat pihapiirin vakioihin.

Valkoiset narsissit on aikoinaan  1978 istutettu vesiputkikaivannon päälle, hyvin ovat jaksaneet näihin päiviin.

Ja vuohenputki. Sitä riittää. Lohdutan itseäni sillä, että ainakin maaperä on kasvustolle otollista, siksi se vuohenputkikin on niin rehevää.

KESÄAIKA KÄYNNISTETTY

Eräänä talvena, jo vuonna 2000, oli pienoinen harmi: varaston tasakatto päästi vettä öljysäiliöhuoneeseen. Korjaussuunnittelu alkoi. Autokatosta oltiin vailla, talli jo olikin.Tuli ajatus: jatketaan varastoa ja tehdään katos kahdelle autolle. Näillä ajatuksilla aloitettiin. Visiot kehittyivät villimmiksi ja jostain tuli ajatus tehdä terassi siihen varaston jatkeeksi.
Talomme on valmistunut 1977 ja seuraavana kesänä sain tädiltäni valkoisen lehtikuusesta edellisen vuosisadan alussa valmistuneen puutarhakaluston. Kaluston tätini pelasti sortuneesta varastosta Vuosaaren entiseltä huvila-alueelta. Taas asia jalostui, ja päätettiinkin tehdä terassille kunnon seinät ja rakentaa 12 neliön kesähuone kun mitatkin olivat juuri sopivat ja sinne mahtuisi antiikkikalustokin.
 Tuumasta toimeen: tuttu rakennusmestari laati suunnitelmat ja kunnasta saatiin hyväksyvä päätös rakennelmalle.
Puoliso, joka ei osaa pitää peukaloitaan keskellä kämmentä alkoi touhuta. Kaivurimies teki maansiirtotyöt, Puoliso ja minä kärräsimme kymmeniä kuormia kottikärryillä hiekkaa kaivantoon. Perheessä on neljä poikaa, nuorin oli silloin armeijassa ja muut asuivat omissa kodeissaan joten apua oli vain viikonloppuina -jos oli.
Puoliso kuluu nuukiin ihmisiin, tavallinen työläinen kun on, ei kuitenkaan rakennusalan ammattilainen -  isot kattotuolitkin hän teki itse. Ja kaiken muun paitsi huoneen lattian valun ja tasoituksen, siinä oli taas tuttu mies konttailemassa. Rakennelma alkoi nousta ja toiveena oli saada valmiiksi juhannukseksi. Yhdessä ahkeroimme alkukesän, ja Juhannusaattona oli paikat valmiina. Kesähuoneeksi tila sitten nimitettiin. Huone taitaa olla talomme paras osa, siellä viihdymmme huhtikuusta myöhäiseen syksyyn ruokailemassa. Kirpputorilta löysin sopivankokoisen lipaston, maalasin sen valkoiseksi, samoin maalattiin valkoisiksi tutun meille myymät pakastinkaappi ja kylmäkaappi. Olivat ennen 70-luvun ruskeat. Keittiökalusteliikkeessä teetimme sopivat vitriinit.

Kalustoon kuuluu neljä nojatuolia, sohva ja pöytä.

Kattolamppu on isäni vanhempien Karjalasta tuoma vanha kirkon  lamppu.

Kesähuoneen edessä on köynnöstuet, niissä kasvaa lumikärhöä,  kiinankärhöä, villliviiniä ja humalaa. Kesäisin sisääntulo on lehtikaton alla. Etenkin lumikärhö on minulle mieleinen näky valkoisine kukkineen.

Vapunaaton ja -päivänkin olemme viettäneet töitä tehden ihan kahdestaan, Puoliso ja minä, tai ei ihan -onhan Hymy.koiramme ollut vahtimassa tarkkaan tekemisiämme. Etenkin kun puhuimme grillauksesta. Eilen saimme kesähuoneen kunnostettua talven jäljiltä ja tänään jo saimmekin kesän ensimmäisen lounaan syödä  "ulkona".