Talomme on valmistunut 1977 ja seuraavana kesänä sain tädiltäni valkoisen lehtikuusesta edellisen vuosisadan alussa valmistuneen puutarhakaluston. Kaluston tätini pelasti sortuneesta varastosta Vuosaaren entiseltä huvila-alueelta. Taas asia jalostui, ja päätettiinkin tehdä terassille kunnon seinät ja rakentaa 12 neliön kesähuone kun mitatkin olivat juuri sopivat ja sinne mahtuisi antiikkikalustokin.
Tuumasta toimeen: tuttu rakennusmestari laati suunnitelmat ja kunnasta saatiin hyväksyvä päätös rakennelmalle.
Puoliso, joka ei osaa pitää peukaloitaan keskellä kämmentä alkoi touhuta. Kaivurimies teki maansiirtotyöt, Puoliso ja minä kärräsimme kymmeniä kuormia kottikärryillä hiekkaa kaivantoon. Perheessä on neljä poikaa, nuorin oli silloin armeijassa ja muut asuivat omissa kodeissaan joten apua oli vain viikonloppuina -jos oli.
Puoliso kuluu nuukiin ihmisiin, tavallinen työläinen kun on, ei kuitenkaan rakennusalan ammattilainen - isot kattotuolitkin hän teki itse. Ja kaiken muun paitsi huoneen lattian valun ja tasoituksen, siinä oli taas tuttu mies konttailemassa. Rakennelma alkoi nousta ja toiveena oli saada valmiiksi juhannukseksi. Yhdessä ahkeroimme alkukesän, ja Juhannusaattona oli paikat valmiina. Kesähuoneeksi tila sitten nimitettiin. Huone taitaa olla talomme paras osa, siellä viihdymmme huhtikuusta myöhäiseen syksyyn ruokailemassa. Kirpputorilta löysin sopivankokoisen lipaston, maalasin sen valkoiseksi, samoin maalattiin valkoisiksi tutun meille myymät pakastinkaappi ja kylmäkaappi. Olivat ennen 70-luvun ruskeat. Keittiökalusteliikkeessä teetimme sopivat vitriinit.
Kalustoon kuuluu neljä nojatuolia, sohva ja pöytä. |
Kattolamppu on isäni vanhempien Karjalasta tuoma vanha kirkon lamppu. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti