Sivut

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

OMAN MAAN ANTIMIA

Ollaan siinä vaiheessa kesää, että oman maan satoa on joka päivä ruokapöydässä. Yksipuolisesti vielä, ensi viikolla ehkä enemmän. Yrttejä ja salaatteja on syöty kaikilla aterioilla -rakuunaa, korianteria, timjamia, basilikaa, lipstikkaa, ruohosipulia ja persiljaa. Tilli ei ole menestynyt siemenistä kasvattaen penkeissäni muutamaan vuoteen, syytä en tiedä. Aiemmin sain hyviä satoja talviksi tillistäkin. Nyt ostin valmiit taimet, mutta niissäkin on jotakin härmää. Retiisikään ei kasvanut. Seuraavana kesänä pidän tilli/retiisipenkin kesannolla ja laitan hyvät lavat kesäyrteille.
Lasikasvihuoneessa tomaatit kasvattavat varsiaan, tomaattiterttuja on aika vähän johonkin aikaisempaan vuoteen verrattuna. Isoilta raakileet kyllä näyttävät. Olen lannoittanut tomaattejani kananlannalla, haju on melkoinen. Samassa huoneessa viinirypäle Zilgassakaan ei ole notkuvaa satoa, riittävästi kuitenkin. Alkavat nekin jo sinertyä. Tai punertua.

Zilgaa saa leikata useamman kerran viikossa, kasvuvauhti on melkoista. Jos uuden kasvun leikkausta ei tekisi, täyttäisi viinirypäle nopeasti koko kasvihuoneen. Nytkin lehvästö nayttää varjostavan tomaatteja. Seuraavana kesänä kasvatan kurkut tässä huoneessa ja tomaatit pääsevät valoisampaan muovihuoneeseen.
Kuvausmatkallani kiersin talon takaa muovihuoneeseen ja siellä kurkkuja tutkiessani pääsi aivan valtava sadekuuro yllättämään. Kirmaisin kovaa juoksua toiseen huoneeseen ja sadekuuro senkuin yltyi. Kastuin melkein läpimäräksi. En voinut jäädä sadetta pitämään kun uunissa oli raparperipiirakka paistumassa iltapäiväkahville makupalaksi.

Sadekuuro kasteli parsapenkin paprikat sopivasti.


Lehtikompostissa kasvaa muutama keltaisen kesäkurpitsan taimi, nyt on tulossa sormenpaksuisia alkuja, kokemuksen mukaan niitä riittää loppukesäksi ja joka päiväksi syötävää. Takapihan kukkapenkissäkin kasvaa muutaman metrin pituisiksi venähtäneitä kurpitsantainta, nämä niitä ylimääräisiä taimia joita ei voinut heittää pois.
Sinne istutin kolme maissintaintakin, eivät mahtuneet toiseen penkkiin. Maissit ovatkin jo korkeampia kuin kasvihuone, toivottavasti antavat satoakin.

 Kasvihuoneen takana on pieni penkki "jäämistöille" eli jääkaapissa itäneille perunoille ja siirretyille maa-artisokille. Siellä ne kasvavat sulassa sovussa heinäkatteen alla, Perunoissa on metriset varret ja maa-artisokka kurkistelee katon takaa. Toivottavasti kompostin voima riittää antamaan molemmista satoa.
Istutusperunat olen kattanut ruohosilpulla ja Annabella-perunat  ovatkin maukkaita ja kookkaita.
Niitä voi syödä vaikka ilman lisukkeita.
Annabellaan ihastuimme S-marketin perunalaarilla viime talvena. Nyt sitä sai siemenperunanakin.


 Talvivalkosipuli on innostunut tekemään kippuraisia kukintojaan jokaiseen taimeen. Olen katkonut ne pois, jätän vain muutaman siementämään. Syksyllä istutan pikkusipulit omaan paikkaansa vahvistumaan ja seuraavana syksynä kasvupaikalle. Ja taas kuluu vuosi että saa omia valkosipuleita näistä pikkusipuleista.
 Ensimmäiset talvivalkosipulit ostin monta vuotta sitten. Istutin ne syksyllä ja seuraavana syksynä satoni kasvoi nyrkin kokoisiksi. Nykyiset valkosipulit ovat niiden jälkeläisiä.


Kurkkuja on kasvihuoneessa aika monta. Satoa näyttää tulevan. Joka päivä saa käydä keräämässä kainalollisen hyvänmakuisia "kiinalaisia käärmeitä". Tätä lajiketta olen kasvattanut monia vuosia kun se on tuttu laji.
Toisessa penkissä kasvaa maanmyötäisenä parvekekurkku, siinä on vasta viisisenttisiä alkuja,
mutta paljon.
Viimekesäistä etikkakurkkusalaattia on vielä jäljellä muutama purkillinen.


Omenasadosta -jos pysyy terveenä- on tulossa riittävä. Huvitusta on pitänyt jo nyt tukea, muutama oksa venyy ruohonleikkaajan tielle. Åkero antoi viime kesänä ensimmäisen kunnollisen sadon, nyt näyttää tulevan vieläkin enemmän. Ja muilla samanlaista satonäkymää. Niin marjapensailla kuin omenapuillakin.
Kirsikoissa ei ole yhtään marjaa vai mikä kivihedelmä se on. Ovat vanhoja ja liian korkeita että satoa voisi poimia, joutunevat sahan syötäväksi syksymmällä.
Saskatoon-pensaatkin ovat ainakin nelimetrisiä, marjaterttuja vähänlaisesti. Saskatoon on siitä mukava poimijan kannalta, että oksia on helppo taivutella ja ämpärin saa nopeasti täyteen isoja makeita marjoja. Laitan saskatoonit muiden marjojen kanssa mehuksi.
Pensaat ovat mielestäni jo liian isoja, en ole löytänyt vielä ohjetta niiden leikkaamiseen.
 Pitänee tehdä kyselykierros puutarhamyymälään ohjeita saamaan. On ainakin syy lähteä katselemaan loppukesän taimivalikoimaa. Punahattua ja muuta perhoskukkaa haluaisin laittaa takapihan uuteen penkkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti