Sivut

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

TOUKOKUUN TOUHUJA

Olen innostunut päivittämään tänä keväänä yhtä sun toista kulmaa Puolen Hehtaarin pihapiirissäni.
Toistaiseksi viimeinen projekti on ollut pihatien toisen puolen siistiminen.
Tämä puoli on jäänyt hoidotta moneksi vuodeksi.
Puutarhurin Päiväkirjani vuodelta 2004 kertoo:

 Lecaharkot reunustivat polkua joka vei pikku kumpareelle, siellä oli lasten leikki- ja telttapaikka.
Istutukset toimivat vuosikymmenen, kunnes luonto otti vallan sekä talvella että kesällä. Lupiinit ovat vallanneet koko kumpareen.

                                           Tältä paikka näytti viime viikolla. Hmm!


                  Ja toisesta suunnasta tältä, ei parannusta vaikka kuvakulmaa muuttaisi.


Siispä: kun tiiliä näytti riittävän, tein niistä samanlaisen reunuksen kuin tien toisellakin puolella oli.
Perintökuokka sai taas heilua kun möyhensin tienreunaa lapion syvyydeltä.  Toisen reunan reunustin vanhoilla lecaharkoilla jotka olivat reunustaneet rinnettä.  Penkistä tuli vajaan metrin levyinen ja kymmenen metriä pitkä. Lecaharkkoreunuksen ja rinteen väliin jäi muheva penkki, siihen istutin kolme uutta mustaa viinimarjapensasta. (Kolme äkämäpunkkista jouduin poistamaan toiselta puolelta pihaa.)

Kesäkatoksen vieressä kasvaa rivi tuijia, kahta erimerkkistä . Isompien varjoon oli jäänyt kaksi kaunista tuijaa ja ne sain ihan itse kaivettua piilosta pois.  Toisen istutin tienvieripenkin toiseen päähän, toisen isomman kukkapenkin kivenkoloon.


Viikolla käytiin heittämässä kaatopaikkakuorma ja sieltä lapioitiin peräkärry täyteen multaa. 20€ maksoi iso lasti. Ei kaatopaikkamulta mitää laatutuotetta ole, sopii pohjamaaksi penkkien teossa.  Kompostimultaa oli ihan riittävästi ja sitä sekoitin mullan joukkoon reilusti.
Penkkiin lecaharkkojen viereen istutin vuorenkilpiä, kaksi itsekseen kylväytynyttä Mooseksen palavaa pensasta ja auringonkukkia. Lecaharkkojen koloisssa kasvaa isorikkoa jota minulla onkin aika  monessa paikassa. Lecaharkkojen ja marjapensaiden väliin laitan kuorikatetta.
Tähän penkkiin kylvin tänä kesänä vain kesäkukkia monta pussillista. Reunukseen laitan itämään sarviorvokit ja bellikset.



 Kuva näyttää, että pientä kiharaa ladonnassa on, haitanneeko tuo? Vai pitäisikö käydä potkimassa ne suoraan?
Tuli taas hyvä mieli kun sai näkyvää aikaiseksi! Ja halvalla...
 Saapa nähdä kuinka monta vuotta tämä penkki jaksaa kukoistaa!

Pihatien alkupäässäkin on penkki joka kaipaa tuunausta...





4 kommenttia:

  1. Oh hoh! Olet kyllä varsinainen tarmonpesä. Tuo myllääminen on kyllä monella tavalla palkitsevaa. Odotan innolla "jälkeen" kuvia loppukesästä. Mukavaa illan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä "jälkeen" tulosta minäkin innolla odotan...

      Poista
  2. Hyvän näköistä. Puutarha on paikka, jossa työ ei lopu ikinä. Kun yhden paikan saat kuntoon, voitkin jo seuraavaa aloittaa. Luonto pian valtaa, jos jonkun kulman jätät omaan rauhaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei lopu! Toistaiseksi fysiikka vielä pelaa, kiitos siitä Jymylle. Alkaa meikäläisellä olla viimeiset vuodet suuremmille kukkapenkkimylläyksille, joten kun on "vielä virtaa", niin tehdään enimmät työt alta pois. Kuinkas teillä?

      Poista