SYKSYN ALKUA

Tästä se alkaa, uima-altaan tyhjennyksellä meidän syksy. Vasta kesä-heinäkuun vaihteessa uimakausi omassa altaassa avattiinkin, oli niin kolea kesäkuu. Heinäkuun helteet saatiin viettää pulikoimalla  monta kertaa päivässä. Tällä viikollakin pihatöiden jälkeen pulahdin uimaan, mutta nyt tuli vihreyttä altaan pohjalle joten päästetään allas talvilepoon. 

Puutarhatöitä olen saanut aikaiseksi: tyhjensin "lentävän kasvihuoneen" kurkkukasvustosta (satoa tuli ämpärillinen) ja vanhasta kasvualustasta. Se oli aivan elotonta savea. Purin vanhan käytävänkin ja ladoin alustalle uudet tiilet. Tiililattia pitää hyvin lämmön kevään kylmillä. Takaseinän viinirypäleet sidoin kasvamaan kattolautoja pitkin. Muutama rypäleterttukin tuli, vaalea Supaga teki maanrajaan viisi terttua, ovat vielä raakoja, pikkusormenpäänkokoisia ja kirpeitä. 

Maissisato oli taas kohtalainen, samoin papusato ja kyssäkaali. Palsternakka on vielä maassa. Talvivalkosipulit nostin jo maasta, istutan kynnet uuteen penkkiin. Satoa tulikin reilusti.

Takapihalle perustettuun kukkapenkkiin tilasin keväällä Viherpeukaloilta syyspäivänhattua ja liljoja. Liljat aloittivat kukintansa vasta eilen. Liljoissa on niin huumaava tuoksu, etten voi niitä kasvattaa kulkureitillä. Nyt voin katsella niitä turvallisesti keittiön ikkunan takaa. Samassa penkissä kasvaa korkea sinipallo-ohdake ja kultapallo,  nauhus ja syyspäivänhattu. Niissä hyöri sankoin joukoin mehiläisiä, ampiaisia ja monenlaisia perhosia. Edellisenä kesänä ei paljoa perhosia näkynyt, nyt niitä oli samaan aikaan jopa kymmenen. Oli neitoperhoa, ritariperhosta, amiraalia, suruvaippaa ja joitakin muita tuntemattomampia.

Luumupuu teki taas runsaan sadon-ampiaisille. Ämpärillinen kerättiin itsellekin.

Omenasadosta on kerätty puolet. Melba ei ole kypsää, eikä Punakaneli. 

Omenat ovat tänä vuonna pienehköjä, mutta enimmäkseen terveitä. Muumiotautia on vähän, samoin omenakääriäisiä. 

Kolme maijallista tässä iltapuhteena keittelin mehua. Pihlajanmarjoja laitoin omenien joukkoon muutaman litran. Tänä syksynä nekin ovat hyviä ja puhtaita.

Toisessakin kasvihuoneessa on kasvu jo pysähtynyt. Viimeiset tomaatit kypsyilevät, samoin paprikat.

                                         Paprikoiden ulkonäkö on kuin monsterimaailmasta.

Etuterassin viinirypäle Zilga yllätti sadollaan. Näitä on mukava napsia suuhunsa terassilla istuskellessa. Näillä lämpimillä.

HILJAISELOA PUUTARHASSA

Tänä kesänä elo pihalla ja puutarhassa kasvien tiimoilta on ollut vaisua. Alkukesän kylmyys vei puista hedelmänalut, vain luumupuu notkuu vielä vihreistä luumuista.  Samoin viinirypäleet. Niitä näyttä tulevan terassin taimeen ja lasihuoneen isoon Zilgaan ja muovihuoneen kahteen nuorempaan taimeen.
Muotopuoli Melba on täynnä raakileita, taas katkesi yksi painava raakileoksakin.
Åkero teki viime kesänä valtavan sadon, alkukesällä se kukki runsaasti, mutta nyt raakileita on vain muutama. Kertovat nuo ammattilaiset, että Åkerolla on tapana sadon jaksottaisuus.
Huvitus ja Punakaneli näyttävät tehneen puolet edellisvuoden sadosta, hyvä niin.
Uudelleenkasvaneen juurakon puun sisäoksilla on monta omenanalkua, jännityksellä odotan mitä niistä kehittyy. Pikkuruinen, mutta leveäksi kasvanut Lobo teki yhden kukkarykelmän, omenia ei yhtään.
Kurkuntaimia oli paljon, kasvua ei. Nyt vasta kukintojakin näkyy. Sama kohtalo meloonilla. Luulen, että savinen kasvualusta ei enää toimi. Kesäkurpitsat sinnittelevät lehtikompostilavassaan, kukanalkuja niissäkin on vasta nyt.

Onneksi yrtit rehoittavat, tässä rakuuna. Rakuunaa ja oreganoa olen jo laittanut kuivumaan.

Raparperin lehdistä teimme laattoja, toivottavasti saamme ne ehjinä siirrettyä.

Osa kukista on kukkimisensa kukkinut, korkeat huhtakurjenpolven kukinnot katkoin, lehvästö on kauniimpi siistittynä. Samoin olen poistanut tai taitellut päivänliljan kukkavarret piiloon lehvistön alle.

Valkoinen varjolilja -hämylilja- on paljon minua pidempi. Takapihalle istutetut sipulit näyttävät jurottavan ensimmäisen istutuskesän ajan, näitäkin odottelin sen vuoden.

Tämänpäivän kukkijat.

Seuralainen terassilta sukelsi altaaseen uiskentelemaan -sammakkoa.

"OORVOOKKIINII TUUMMAASIILMÄÄ...

-kultasydän pieni, katsot aina lempeästi kun käy luokses tieni." Otsikon haikeudella tätä laulua laulettiin kansakoulussa. Sarviorvokki Viola Cornuta on yksi lempikukisani. Nimenomaa sinisenä.

Perheelläni oli siirtolapuutarhamökki 50-luvulla Litukalla Tampereella. Kapeaa käytävää reunusti siniset orvokit, polun toisella puolella oli leimuja. Äiti (tai isä) haravoi iltaisin -tai ainakin lauantaisin-polun haravalla kuviolliseksi. Niin tekivät muutkin.

Omalla pihallani tätä samaa käytäntöä olen vinkannut Puolisollekin. Tänään viimeksi hän niin tekikin. Meillä on isoja kuusia tien vierellä, niistä putoilee käpyjä ämpärikaupalla tähän aikaan kesää. Sisääntulotie on aina vähän roskaisen näköinen ellei sitä välillä haravoi.

Aamupäivällä tein koirani Hymyn kanssa lenkin ja huomaamattani jäinkin pihalle touhuamaan. Kolmeksi tunniksi. Pihaessun ehdin ennen möyrimistä päälleni pukea. Takapihan kukkapenkkiin istutin uusia juurakoita ja penkki odotti katteen levittämistä. Keittiön ikkunasta näkyi häiritsevästi iso komposti ja sen siirto piti tehdä. Heti.

Onneksi Puoliso oli lähettyvillä ja sainkin apumiehen kompostin siirtoon. Kompostin paikalle siirsin taas lipstikkaa ja jonkun katoamattomaksi manaamaa piparjuurta. Joku ei ole saanut piparjuurta häviämään palstaltaan, mutta minulla kasvu ja lisääntyminen on ollut kituliasta. Kasvakoon nyt uudella paikallaan, saa levitäkin vapaasti jos haluaa.

Juhannusruusu on tänä kesänä upea.

Päivänliljat kurkkivat kesähuoneeseen:

Verikurjenpolvi on kasvanut isoksi mättääksi:

Unikot alkavat lopetella kukkimistaan ja iso huhtakurjenpolvi aloittelee.

Vuohenputkipahalaista saa taas poimia kottikärrykaupalla penkeistä. Kuorikatteen lisääminen perennapenkkiin on sen kasvua vähän hillinnyt, se on todettava.

Vaikka kesä on jo sillä toisella puolella, ei olla uima-allasta kylmien ilmojen takia pystytetty, eikä suihkualtaassakaan ole pumppua. Viimetalviset vedetkin siinä vielä lilluu. Ensimmäisenä arkipäivänä saan tilaamani pumpun hakea postista. 

Jospa jo tulevalla viikolla se parempi kesä alkaisi näyttäytä näilläkin nurkilla. 

Nyt sataa vettä.

Siirryn kesähuoneeseen myöhäiseen lounaspöytään.

TALVIUNILTA ON HERÄTTY

Terve, pitkä talviuni MUMMUKAN blogissa on päättynyt. Edellinen juttu oli marraskuussa.
Outo talvi monenlaisine säineen on ohitettu.
 Tänään sää sateineen on juuri sellainen mitä ei keskikesän alkupäivinä haluaisi kokea. Moni viettää hääjuhliaan huomenissa, niin meidänkin lähipiirissä tehdään. Me Puolison kanssa emme ole näihin hääjuhliin menossa, ne vietetään toisella puolella Suomea. Lämpimin ajatuksin ja onnentoivotuksin olemme hengessä mukana. Huomenna -Kielon päivänä- viettää yksi pojantytär 13-vuotispäiviään. Onnentoivotuksia siihenkin suuntaan. Kun  tyttö syntyi, olin vielä työelämässä ja työtovereideni kanssa jännitettiin tätä syntymää.

Kotipuutarhakin on herännyt kesään. Maaliskuun alussa laitoin itämään tomaatit, paprikat ja basilikan. Hyvin lähtivät kasvamaan. Paitsi keltainen tomaatti. Se kuihtui kohta taimelle noustuaan ja ostinkin keltaisen tomaatin taimet puutarhalta. Kurkut ja meloonitkin ovat hyvässä kasvussa.-tietenkin nyt jo. Niitä kumpaakin on kasvamassa yli kymmenen tainta, jos sato on samanlainen kuin viime syksynä, olemme hukkumassa kurkkuihin. "Lentävään" kasvihuoneeseen laitoin toukokuun alussa muutaman perunan kasvamaan, tulevalla viikolla jo saamme omia uusia perunoita Juhannuspöytään. Lasikasvihuoneen edustalla on kasvupaikka yrteille,parsalle ja raparperille. Parsa on vasta parivuotiasta, hyvin teki tänäkin keväänä pötkylöitä, vielä niistä ei ollut aterioiksi. Laatikoissa kasvaa salaattia, tilliä ja mangoldia.

Rakuunaa ja lipstikkaa saa jo korjata pakastimeen ja kuivattavaksi. Muutama valkosipulikin on tähän penkkiin mahtunut. 

Takapihan lavoissa kasvaa valkosipulia, maissia, kyssäkaalia, palsternakkaa ja papuja. Perunoiden lisäksi.

Vesimyyrän kaluamasta juurakosta pelastamani omenapuu on jo kolmemetrinen. Viime keväänä siinä oli kolme kukkaa, nyt kukkia oli koko puu täynnä. Muista puista oli kukat jo tuulen mukanan lentäneet, tässä ne ovat vieläkin kiinni. Saapa nähdä minkälaisia omppoja siitä saadaan. 

Lasihuoneen Zilga-rypäleessä on taas paljon rypäleenalkuja, samoin terassin taimessa. Rypälettä on täytynyt leikata jo monta kertaa. Aina on sylillinen poisvietävää. Muovihuoneessakin on useita rypäleterttuja vaikka alut ovat vasta metrisiä.

Takapihalle tein viime kesänä uuden kukkapenkin. Loppukesällä sitä jo jatkoin metrin verran ja keväällä taas saman verran. Nyt tämän penkin koko on n 4X5. Siihen siirtelin muista penkeistä juurakoita- kuunliljaa, päivänliljaa, palavaa rakkautta, vuorikaunokkia, yrtti-iisoa, sinipallo-ohdaketta, nauhusta, kurjenpolvea ja

valkohanhikkia. Tätä kukkaa ei löydy puutarhamyymälöistä. Kukka on kuin mansikalla. Kasvi leviää melko helposti runsaasta siementuotannosta ja viihtyy kuivalla ja niukkaravinteisella maaperällä- ainakin meillä.
Tänä keväänä tilasin Viherpeukaloilta muutaman pionin, puuliljan, syysleimun, kaunopunahatun ja purppurapikkusydämen. Uusi penkki kaipasi syysväriä ja siksi halusin nuo syksyn kukkijat takapihalleni.
Penkin laidalle istutin kirsikantaimia, ne poistin muiden pensaiden kätköistä. Toinen niistä teki jo kymmeniä kukkiakin.
Viemärikaivannon takia takapihan hyvinpalvellut katos jouduttiin purkamaan. Tuntui, että ilman katosta ei oikein pärjätä, siispä Puoliso rakensi uuden. Minun tehtävänä oli poistaa vanhat betonilaatat rakennelman alta. 50 laattaa poistin ja kannoin varaston seinustalle. Kun uusi terassi oli valmis, oli laatat taas kannettava paikalleen. Minullehan sekin toimi kuului.

Tälle terassille paistaa aamuaurinko.
Pylväiden juurille istutin humalaa. Olen ostanut monta humalanjuurakkoa ja odottanut niistä käpyjä. Outo sattuma, että kaikki ostamani juurakot ovat tuottaneet vain kukkia, ei niitä käpyjä. Vai syntyykö kävyt vasta vuosien kasvun jälkeen?

PUUTARHAAN SAATIIN TALVIRAUHA

Taas on lapsityövoimaa ollut käytettävissä syksyn aikana. Viimeksi lauantaina, Pyhäinpäivänä. Serkukset R.Mikael ja V.Ville.V viettivät viikonloppua mummilassa ja töihinhän sitä joutuivat. Lokakuulla kaadettiin ylikasvanut aronia-aidanne trampoliinin viereltä. Talvisin sen oksat painuvat lumen alla pihatielle autoja raapien. Sanovat oikeat puutarhaihmiset, ettei syksyllä pidä pensaita tai puita leikata. Olinkin jo siirtämässä leikkuusuunnitelmaani keväälle, mutta huomasin seurakunnan puistossa pensaat leikatuiksi. Siksi sen tein minäkin nyt. Tontin rajaltakin kaadoin  (kaadatin Puolisolla) aikamoisen läjän sähkölinjan alla kasvavia puita. Silppurilla ne pienensin. Kymmeniä litroja tulikin hyvää katetta marjapensaille.
Pojat sitten saivat raivata rangat polttopuiksi pilkottaviksi.

Lehdet on haravoitu ja maatunevat kevääseen mennessä komposteissa.

Viimeinen, pikkuruinen lehtikasa odottaa vielä kuljetusta.

Kukkapenkit ovat ankean näköiset vielä vihreän nurmen edessä.

Muutamat tulppaaninsipulit vielä aion istuttaa kunhan pääsen ostoksille.

Takapihalla on linnuille ripustettu ruokintapaikka. Kello 11 ja 16 siellä käy kova vilske kun vuorollaan ja kilpaa ruokailee oravat, talitiaiset, tikka, harakkapariskunta ja närhi.

Hymykoiralla on tärkeänä tehtävänä valvoa, että hommat tulevat tehdyiksi. 

KELTAINEN LEHDISTÖ

Keltainen lehdistö on taas vallannut pihat ja polut. Haravanvarressa hosuminen ei auta kuin hetkeksi. Puoliso ihailee pihapiirimme isoja koivuja eikä ole millänsäkään vaikka syksy teettääkin paljon ylimääräistä puuhaa. Nurmelta ajoin jo osan lehdistä ruohonleikkurilla. Kompostit alkavat taas olla ääriään myöten täynnä pihajätettä. Omenapuut ovat vielä vihreässä lehdessä eikä perennatkaan ole päässeet tuleentumaan.

Puutarhan sato on saatu talteen. Maissit ja pavut esikeitin pakkaseen. Perunat on kohta syöty, talviperunoita en kasvattanutkaan. Kasvihuoneesta on tomaatit syöty, satoakin tuli kiitettävästi, vaikka alkukesästä satotoiveet olivat heikonlaiset. Maultaan tämänvuotiset tomaatit olivat erinomaisia, etenkin kun sai maistaa auringonlämmittämän kypsän tomaatin juuri poimittuna. Lannoitteena käytin ruohosilppua ja vähän kananlantarakeita.

Kuvassa on pieni osa maissi- ja papusadosta. Maisseissa oli useassa varressa kaksi, joissakin kolmekin tähkää. Riivin jyvät irralleen ja kiehautin miedossa suolavedessä hetken ja pakastin kertakäyttöannoksina. Nyt on omasta maasta talveksi hernemaissipaprikat.

Ei voi muuta kuin ihmetellä tuota maissiin valtavaa kasvuvoimaa. Ravinnoksi kelpaava osa kun on niin pieni.

Kultapallokin on kasvattanut itsensä niin kookkaaksi, ettei omin neuvoin enää pystyssä pysy.

Viime syksynä olin istuttavinani jaloleimuja , mutta taisivatkin olla maatiaisleimun juurakoita. Niin pitkiksi nekin kasvattivat varttaan, että kukkaa ei jaksanut kannatella. Kaunis kumarrus! Taempana valkoiset jaloleimut ovat matalampia.

Takapihan kukkapenkissä yllätti auringonkukat ja vahingossa villiintymään päässyt yrtti-iiso. Nämä kaksi ja iso sinipallo-ohdake ovat olleet mehiläisten, kimalaisten ja ampiaisten ruokapaikkoja. Kova kuhina on kukissa ollut kun hyönteiset ovat ruokailleet. Ihme kyllä, tänä kesänä ei montaakaan perhosta ole pihassani lennellyt. Toisinaan niitä on ollut parvina.

Terassin pylvääseen tuettu Zilga teki ensimmäistä kertaa monta rypäleterttua. Niitä oli mukava napsia suuhun ohikulkiessa. Makeita olivat. Kasvihuoneen rypäleet keitin mehuksi omenoiden kanssa. Satoa tuli ämpärillinen.

 Omenasatoa on niin paljon, että enää ei oikein jaksaisi niiden kanssa veivata. Åkero villiintyi antamaan niin suuren ja laadukkaan sadon, että kesähuoneen jääkaappi ei riitä niiden säilytykseen. Pikkuinen Lobo on vielä tiukasti puussa kiinni. Omenat säästyivät tänä kesänä lähes kaikilta harmeilta, ei ollut omppumatoja eikä muumiotautia. Mutta: tirpat -ainakin musta, keltanokkainen tirppa sukulaisineen on syönyt herkkuomena -Melban- kaikki kymmenkunta omenaa.  Ja kaikissa muissakin puissa on ollut kymmeniä lintujen puussa puoliksisyömiä omenoita. Piileskelevät puskissa, harvoin niitä näkee itse teossa. Tällaista ilmiötä en ole koskaan aikaisemmin huomannut. Meidän pihasta lähteekin pulleita lintuja etelän maille.

                                            Talon seinustan villiviini on taas parhaimmillaan.

"SYKSY JO SAA, PUISTAKIN LEHDET POIS PUTOAA"

Syyskuu alkoi, pientä sadetta on tänään tihrutellut. Syksy on minulle mieleistä aikaa, puutarha on elokuun aikana kehitellyt upeat värit. Omassa puutarhassani siitä pitävät huolen nurkkapaikkoihin kasvattamani köynnöskrassit. Näin syksyaikaan ne levittäytyvät erivärisine kukkineen kukkapenkkien ja kantojen koristeiksi. Niissä on joku erityinen hehku hämärässä illassa.
Kukkapenkit ovat uupuneen näköisiä, ovathan kukkineet ahkerasti koko kesän, kukin laji vuorollaan.
Tänä kesänä kaikki kävi nopeasti - puutarhan loisto kesti lyhyen aikaa.

Puutarhassani ei ole näkynyt aiemmin yhtä yleistä tuholaista -karviaispistiäistä. Nyt näkyi. Neljän puskan  oksan lehdet oli syöty tuiki tarkkaan heinäkuussa. Heitin vähän myrkkyä joukkoon, tuloksista tulevalle satokaudelle en tiedä, aiemmin ei ole tarvinnut myrkkyjä käyttää.
Kasvimaan satokin on jo korjattu. Kurkkuja saatiin taas monta ämpärillistä, tuoreena niitä on yritetty tälläkertaa syödä puputtaa, osa on jaettu poikien perheisiin. Kurkkusalaattia on vielä viimesadostakin jäljellä. Nyt en sitä tehnyt.
Kesäkurpitsa Åkero-omenapuun juurella äityi kasvamaan kilpaa omenapuun latvuksen kanssa. Vähän omenapuu voitti. Åkero sai kasvuseurakseen myös salkopavun, sitäkin satoa sain kerätä omenapuun latvaoksilta asti. Kuvia en saanut siitä ihmetyksestä  ilmentämään.
Maissit ovat taas mahtavia, maisseja olen saanut jo kerätä ja maukkaita ovat.
Omenasato on hyvä ja riittävä, eli ei ylitarjontaa. Huvitus on kypsä, tulevalla viikolla teen ne mehuksi, Punakaneli saa vielä kypsyä rauhassa, Melballa, Lobolla ja Åkerolla ei ole  kiiretta kypsyä.
Kasvihuoneessa tomaattisato on osittain kypsynyt ja poimittu ruokapöytään, paprikat ovat tumman vihreitä, punertuvat aikanaan. Pensaspapuja kasvatin kasvihuoneen seinustalla. Päivittäin olen kerännyt kourallisia ja heittänyt niitä ruokien joukkoon. Herkkuruokaa on keitetyt pavut, pannulla paistettu tuore sipuli ja vähän kuivettunut hapanleipä. Hapanleipä paistetaan pienessä öljyripauksessa, lisätään sipuli ja tilkka vettä ja sopivasti suolaa, lisätään pavut. Hyvää on.
Viinirypäleet kasvihuoneessa ovat tänä kesänä olleet erityisen makeita, niitä poimin aina tertullisen naposteltavaksi kun käyn toivottamassa tomaateilleni hyvät yöt...
Terassin ulko-Zilgakin teki tänä kesänä ensimmäiset kuusi pientä terttuaan. Muutaman päivä jälkeen ovat kypsiä syötäväksi