Keltainen lehdistö on taas vallannut pihat ja polut. Haravanvarressa hosuminen ei auta kuin hetkeksi. Puoliso ihailee pihapiirimme isoja koivuja eikä ole millänsäkään vaikka syksy teettääkin paljon ylimääräistä puuhaa. Nurmelta ajoin jo osan lehdistä ruohonleikkurilla. Kompostit alkavat taas olla ääriään myöten täynnä pihajätettä. Omenapuut ovat vielä vihreässä lehdessä eikä perennatkaan ole päässeet tuleentumaan.
Puutarhan sato on saatu talteen. Maissit ja pavut esikeitin pakkaseen. Perunat on kohta syöty, talviperunoita en kasvattanutkaan. Kasvihuoneesta on tomaatit syöty, satoakin tuli kiitettävästi, vaikka alkukesästä satotoiveet olivat heikonlaiset. Maultaan tämänvuotiset tomaatit olivat erinomaisia, etenkin kun sai maistaa auringonlämmittämän kypsän tomaatin juuri poimittuna. Lannoitteena käytin ruohosilppua ja vähän kananlantarakeita.
Kuvassa on pieni osa maissi- ja papusadosta. Maisseissa oli useassa varressa kaksi, joissakin kolmekin tähkää. Riivin jyvät irralleen ja kiehautin miedossa suolavedessä hetken ja pakastin kertakäyttöannoksina. Nyt on omasta maasta talveksi hernemaissipaprikat.
Ei voi muuta kuin ihmetellä tuota maissiin valtavaa kasvuvoimaa. Ravinnoksi kelpaava osa kun on niin pieni.
Kultapallokin on kasvattanut itsensä niin kookkaaksi, ettei omin neuvoin enää pystyssä pysy.
Viime syksynä olin istuttavinani jaloleimuja , mutta taisivatkin olla maatiaisleimun juurakoita. Niin pitkiksi nekin kasvattivat varttaan, että kukkaa ei jaksanut kannatella. Kaunis kumarrus! Taempana valkoiset jaloleimut ovat matalampia.
Takapihan kukkapenkissä yllätti auringonkukat ja vahingossa villiintymään päässyt yrtti-iiso. Nämä kaksi ja iso sinipallo-ohdake ovat olleet mehiläisten, kimalaisten ja ampiaisten ruokapaikkoja. Kova kuhina on kukissa ollut kun hyönteiset ovat ruokailleet. Ihme kyllä, tänä kesänä ei montaakaan perhosta ole pihassani lennellyt. Toisinaan niitä on ollut parvina.
Terassin pylvääseen tuettu Zilga teki ensimmäistä kertaa monta rypäleterttua. Niitä oli mukava napsia suuhun ohikulkiessa. Makeita olivat. Kasvihuoneen rypäleet keitin mehuksi omenoiden kanssa. Satoa tuli ämpärillinen.
Omenasatoa on niin paljon, että enää ei oikein jaksaisi niiden kanssa veivata. Åkero villiintyi antamaan niin suuren ja laadukkaan sadon, että kesähuoneen jääkaappi ei riitä niiden säilytykseen. Pikkuinen Lobo on vielä tiukasti puussa kiinni. Omenat säästyivät tänä kesänä lähes kaikilta harmeilta, ei ollut omppumatoja eikä muumiotautia. Mutta: tirpat -ainakin musta, keltanokkainen tirppa sukulaisineen on syönyt herkkuomena -Melban- kaikki kymmenkunta omenaa. Ja kaikissa muissakin puissa on ollut kymmeniä lintujen puussa puoliksisyömiä omenoita. Piileskelevät puskissa, harvoin niitä näkee itse teossa. Tällaista ilmiötä en ole koskaan aikaisemmin huomannut. Meidän pihasta lähteekin pulleita lintuja etelän maille.
Talon seinustan villiviini on taas parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti