Perheelläni oli siirtolapuutarhamökki 50-luvulla Litukalla Tampereella. Kapeaa käytävää reunusti siniset orvokit, polun toisella puolella oli leimuja. Äiti (tai isä) haravoi iltaisin -tai ainakin lauantaisin-polun haravalla kuviolliseksi. Niin tekivät muutkin.
Omalla pihallani tätä samaa käytäntöä olen vinkannut Puolisollekin. Tänään viimeksi hän niin tekikin. Meillä on isoja kuusia tien vierellä, niistä putoilee käpyjä ämpärikaupalla tähän aikaan kesää. Sisääntulotie on aina vähän roskaisen näköinen ellei sitä välillä haravoi.
Aamupäivällä tein koirani Hymyn kanssa lenkin ja huomaamattani jäinkin pihalle touhuamaan. Kolmeksi tunniksi. Pihaessun ehdin ennen möyrimistä päälleni pukea. Takapihan kukkapenkkiin istutin uusia juurakoita ja penkki odotti katteen levittämistä. Keittiön ikkunasta näkyi häiritsevästi iso komposti ja sen siirto piti tehdä. Heti.
Onneksi Puoliso oli lähettyvillä ja sainkin apumiehen kompostin siirtoon. Kompostin paikalle siirsin taas lipstikkaa ja jonkun katoamattomaksi manaamaa piparjuurta. Joku ei ole saanut piparjuurta häviämään palstaltaan, mutta minulla kasvu ja lisääntyminen on ollut kituliasta. Kasvakoon nyt uudella paikallaan, saa levitäkin vapaasti jos haluaa.
Juhannusruusu on tänä kesänä upea.
Päivänliljat kurkkivat kesähuoneeseen:
Verikurjenpolvi on kasvanut isoksi mättääksi:
Unikot alkavat lopetella kukkimistaan ja iso huhtakurjenpolvi aloittelee.
Vuohenputkipahalaista saa taas poimia kottikärrykaupalla penkeistä. Kuorikatteen lisääminen perennapenkkiin on sen kasvua vähän hillinnyt, se on todettava.
Vaikka kesä on jo sillä toisella puolella, ei olla uima-allasta kylmien ilmojen takia pystytetty, eikä suihkualtaassakaan ole pumppua. Viimetalviset vedetkin siinä vielä lilluu. Ensimmäisenä arkipäivänä saan tilaamani pumpun hakea postista.
Jospa jo tulevalla viikolla se parempi kesä alkaisi näyttäytä näilläkin nurkilla.
Nyt sataa vettä.
Siirryn kesähuoneeseen myöhäiseen lounaspöytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti