"OORVOOKKIINII TUUMMAASIILMÄÄ...

-kultasydän pieni, katsot aina lempeästi kun käy luokses tieni." Otsikon haikeudella tätä laulua laulettiin kansakoulussa. Sarviorvokki Viola Cornuta on yksi lempikukisani. Nimenomaa sinisenä.

Perheelläni oli siirtolapuutarhamökki 50-luvulla Litukalla Tampereella. Kapeaa käytävää reunusti siniset orvokit, polun toisella puolella oli leimuja. Äiti (tai isä) haravoi iltaisin -tai ainakin lauantaisin-polun haravalla kuviolliseksi. Niin tekivät muutkin.

Omalla pihallani tätä samaa käytäntöä olen vinkannut Puolisollekin. Tänään viimeksi hän niin tekikin. Meillä on isoja kuusia tien vierellä, niistä putoilee käpyjä ämpärikaupalla tähän aikaan kesää. Sisääntulotie on aina vähän roskaisen näköinen ellei sitä välillä haravoi.

Aamupäivällä tein koirani Hymyn kanssa lenkin ja huomaamattani jäinkin pihalle touhuamaan. Kolmeksi tunniksi. Pihaessun ehdin ennen möyrimistä päälleni pukea. Takapihan kukkapenkkiin istutin uusia juurakoita ja penkki odotti katteen levittämistä. Keittiön ikkunasta näkyi häiritsevästi iso komposti ja sen siirto piti tehdä. Heti.

Onneksi Puoliso oli lähettyvillä ja sainkin apumiehen kompostin siirtoon. Kompostin paikalle siirsin taas lipstikkaa ja jonkun katoamattomaksi manaamaa piparjuurta. Joku ei ole saanut piparjuurta häviämään palstaltaan, mutta minulla kasvu ja lisääntyminen on ollut kituliasta. Kasvakoon nyt uudella paikallaan, saa levitäkin vapaasti jos haluaa.

Juhannusruusu on tänä kesänä upea.

Päivänliljat kurkkivat kesähuoneeseen:

Verikurjenpolvi on kasvanut isoksi mättääksi:

Unikot alkavat lopetella kukkimistaan ja iso huhtakurjenpolvi aloittelee.

Vuohenputkipahalaista saa taas poimia kottikärrykaupalla penkeistä. Kuorikatteen lisääminen perennapenkkiin on sen kasvua vähän hillinnyt, se on todettava.

Vaikka kesä on jo sillä toisella puolella, ei olla uima-allasta kylmien ilmojen takia pystytetty, eikä suihkualtaassakaan ole pumppua. Viimetalviset vedetkin siinä vielä lilluu. Ensimmäisenä arkipäivänä saan tilaamani pumpun hakea postista. 

Jospa jo tulevalla viikolla se parempi kesä alkaisi näyttäytä näilläkin nurkilla. 

Nyt sataa vettä.

Siirryn kesähuoneeseen myöhäiseen lounaspöytään.

TALVIUNILTA ON HERÄTTY

Terve, pitkä talviuni MUMMUKAN blogissa on päättynyt. Edellinen juttu oli marraskuussa.
Outo talvi monenlaisine säineen on ohitettu.
 Tänään sää sateineen on juuri sellainen mitä ei keskikesän alkupäivinä haluaisi kokea. Moni viettää hääjuhliaan huomenissa, niin meidänkin lähipiirissä tehdään. Me Puolison kanssa emme ole näihin hääjuhliin menossa, ne vietetään toisella puolella Suomea. Lämpimin ajatuksin ja onnentoivotuksin olemme hengessä mukana. Huomenna -Kielon päivänä- viettää yksi pojantytär 13-vuotispäiviään. Onnentoivotuksia siihenkin suuntaan. Kun  tyttö syntyi, olin vielä työelämässä ja työtovereideni kanssa jännitettiin tätä syntymää.

Kotipuutarhakin on herännyt kesään. Maaliskuun alussa laitoin itämään tomaatit, paprikat ja basilikan. Hyvin lähtivät kasvamaan. Paitsi keltainen tomaatti. Se kuihtui kohta taimelle noustuaan ja ostinkin keltaisen tomaatin taimet puutarhalta. Kurkut ja meloonitkin ovat hyvässä kasvussa.-tietenkin nyt jo. Niitä kumpaakin on kasvamassa yli kymmenen tainta, jos sato on samanlainen kuin viime syksynä, olemme hukkumassa kurkkuihin. "Lentävään" kasvihuoneeseen laitoin toukokuun alussa muutaman perunan kasvamaan, tulevalla viikolla jo saamme omia uusia perunoita Juhannuspöytään. Lasikasvihuoneen edustalla on kasvupaikka yrteille,parsalle ja raparperille. Parsa on vasta parivuotiasta, hyvin teki tänäkin keväänä pötkylöitä, vielä niistä ei ollut aterioiksi. Laatikoissa kasvaa salaattia, tilliä ja mangoldia.

Rakuunaa ja lipstikkaa saa jo korjata pakastimeen ja kuivattavaksi. Muutama valkosipulikin on tähän penkkiin mahtunut. 

Takapihan lavoissa kasvaa valkosipulia, maissia, kyssäkaalia, palsternakkaa ja papuja. Perunoiden lisäksi.

Vesimyyrän kaluamasta juurakosta pelastamani omenapuu on jo kolmemetrinen. Viime keväänä siinä oli kolme kukkaa, nyt kukkia oli koko puu täynnä. Muista puista oli kukat jo tuulen mukanan lentäneet, tässä ne ovat vieläkin kiinni. Saapa nähdä minkälaisia omppoja siitä saadaan. 

Lasihuoneen Zilga-rypäleessä on taas paljon rypäleenalkuja, samoin terassin taimessa. Rypälettä on täytynyt leikata jo monta kertaa. Aina on sylillinen poisvietävää. Muovihuoneessakin on useita rypäleterttuja vaikka alut ovat vasta metrisiä.

Takapihalle tein viime kesänä uuden kukkapenkin. Loppukesällä sitä jo jatkoin metrin verran ja keväällä taas saman verran. Nyt tämän penkin koko on n 4X5. Siihen siirtelin muista penkeistä juurakoita- kuunliljaa, päivänliljaa, palavaa rakkautta, vuorikaunokkia, yrtti-iisoa, sinipallo-ohdaketta, nauhusta, kurjenpolvea ja

valkohanhikkia. Tätä kukkaa ei löydy puutarhamyymälöistä. Kukka on kuin mansikalla. Kasvi leviää melko helposti runsaasta siementuotannosta ja viihtyy kuivalla ja niukkaravinteisella maaperällä- ainakin meillä.
Tänä keväänä tilasin Viherpeukaloilta muutaman pionin, puuliljan, syysleimun, kaunopunahatun ja purppurapikkusydämen. Uusi penkki kaipasi syysväriä ja siksi halusin nuo syksyn kukkijat takapihalleni.
Penkin laidalle istutin kirsikantaimia, ne poistin muiden pensaiden kätköistä. Toinen niistä teki jo kymmeniä kukkiakin.
Viemärikaivannon takia takapihan hyvinpalvellut katos jouduttiin purkamaan. Tuntui, että ilman katosta ei oikein pärjätä, siispä Puoliso rakensi uuden. Minun tehtävänä oli poistaa vanhat betonilaatat rakennelman alta. 50 laattaa poistin ja kannoin varaston seinustalle. Kun uusi terassi oli valmis, oli laatat taas kannettava paikalleen. Minullehan sekin toimi kuului.

Tälle terassille paistaa aamuaurinko.
Pylväiden juurille istutin humalaa. Olen ostanut monta humalanjuurakkoa ja odottanut niistä käpyjä. Outo sattuma, että kaikki ostamani juurakot ovat tuottaneet vain kukkia, ei niitä käpyjä. Vai syntyykö kävyt vasta vuosien kasvun jälkeen?

PUUTARHAAN SAATIIN TALVIRAUHA

Taas on lapsityövoimaa ollut käytettävissä syksyn aikana. Viimeksi lauantaina, Pyhäinpäivänä. Serkukset R.Mikael ja V.Ville.V viettivät viikonloppua mummilassa ja töihinhän sitä joutuivat. Lokakuulla kaadettiin ylikasvanut aronia-aidanne trampoliinin viereltä. Talvisin sen oksat painuvat lumen alla pihatielle autoja raapien. Sanovat oikeat puutarhaihmiset, ettei syksyllä pidä pensaita tai puita leikata. Olinkin jo siirtämässä leikkuusuunnitelmaani keväälle, mutta huomasin seurakunnan puistossa pensaat leikatuiksi. Siksi sen tein minäkin nyt. Tontin rajaltakin kaadoin  (kaadatin Puolisolla) aikamoisen läjän sähkölinjan alla kasvavia puita. Silppurilla ne pienensin. Kymmeniä litroja tulikin hyvää katetta marjapensaille.
Pojat sitten saivat raivata rangat polttopuiksi pilkottaviksi.

Lehdet on haravoitu ja maatunevat kevääseen mennessä komposteissa.

Viimeinen, pikkuruinen lehtikasa odottaa vielä kuljetusta.

Kukkapenkit ovat ankean näköiset vielä vihreän nurmen edessä.

Muutamat tulppaaninsipulit vielä aion istuttaa kunhan pääsen ostoksille.

Takapihalla on linnuille ripustettu ruokintapaikka. Kello 11 ja 16 siellä käy kova vilske kun vuorollaan ja kilpaa ruokailee oravat, talitiaiset, tikka, harakkapariskunta ja närhi.

Hymykoiralla on tärkeänä tehtävänä valvoa, että hommat tulevat tehdyiksi. 

KELTAINEN LEHDISTÖ

Keltainen lehdistö on taas vallannut pihat ja polut. Haravanvarressa hosuminen ei auta kuin hetkeksi. Puoliso ihailee pihapiirimme isoja koivuja eikä ole millänsäkään vaikka syksy teettääkin paljon ylimääräistä puuhaa. Nurmelta ajoin jo osan lehdistä ruohonleikkurilla. Kompostit alkavat taas olla ääriään myöten täynnä pihajätettä. Omenapuut ovat vielä vihreässä lehdessä eikä perennatkaan ole päässeet tuleentumaan.

Puutarhan sato on saatu talteen. Maissit ja pavut esikeitin pakkaseen. Perunat on kohta syöty, talviperunoita en kasvattanutkaan. Kasvihuoneesta on tomaatit syöty, satoakin tuli kiitettävästi, vaikka alkukesästä satotoiveet olivat heikonlaiset. Maultaan tämänvuotiset tomaatit olivat erinomaisia, etenkin kun sai maistaa auringonlämmittämän kypsän tomaatin juuri poimittuna. Lannoitteena käytin ruohosilppua ja vähän kananlantarakeita.

Kuvassa on pieni osa maissi- ja papusadosta. Maisseissa oli useassa varressa kaksi, joissakin kolmekin tähkää. Riivin jyvät irralleen ja kiehautin miedossa suolavedessä hetken ja pakastin kertakäyttöannoksina. Nyt on omasta maasta talveksi hernemaissipaprikat.

Ei voi muuta kuin ihmetellä tuota maissiin valtavaa kasvuvoimaa. Ravinnoksi kelpaava osa kun on niin pieni.

Kultapallokin on kasvattanut itsensä niin kookkaaksi, ettei omin neuvoin enää pystyssä pysy.

Viime syksynä olin istuttavinani jaloleimuja , mutta taisivatkin olla maatiaisleimun juurakoita. Niin pitkiksi nekin kasvattivat varttaan, että kukkaa ei jaksanut kannatella. Kaunis kumarrus! Taempana valkoiset jaloleimut ovat matalampia.

Takapihan kukkapenkissä yllätti auringonkukat ja vahingossa villiintymään päässyt yrtti-iiso. Nämä kaksi ja iso sinipallo-ohdake ovat olleet mehiläisten, kimalaisten ja ampiaisten ruokapaikkoja. Kova kuhina on kukissa ollut kun hyönteiset ovat ruokailleet. Ihme kyllä, tänä kesänä ei montaakaan perhosta ole pihassani lennellyt. Toisinaan niitä on ollut parvina.

Terassin pylvääseen tuettu Zilga teki ensimmäistä kertaa monta rypäleterttua. Niitä oli mukava napsia suuhun ohikulkiessa. Makeita olivat. Kasvihuoneen rypäleet keitin mehuksi omenoiden kanssa. Satoa tuli ämpärillinen.

 Omenasatoa on niin paljon, että enää ei oikein jaksaisi niiden kanssa veivata. Åkero villiintyi antamaan niin suuren ja laadukkaan sadon, että kesähuoneen jääkaappi ei riitä niiden säilytykseen. Pikkuinen Lobo on vielä tiukasti puussa kiinni. Omenat säästyivät tänä kesänä lähes kaikilta harmeilta, ei ollut omppumatoja eikä muumiotautia. Mutta: tirpat -ainakin musta, keltanokkainen tirppa sukulaisineen on syönyt herkkuomena -Melban- kaikki kymmenkunta omenaa.  Ja kaikissa muissakin puissa on ollut kymmeniä lintujen puussa puoliksisyömiä omenoita. Piileskelevät puskissa, harvoin niitä näkee itse teossa. Tällaista ilmiötä en ole koskaan aikaisemmin huomannut. Meidän pihasta lähteekin pulleita lintuja etelän maille.

                                            Talon seinustan villiviini on taas parhaimmillaan.

"SYKSY JO SAA, PUISTAKIN LEHDET POIS PUTOAA"

Syyskuu alkoi, pientä sadetta on tänään tihrutellut. Syksy on minulle mieleistä aikaa, puutarha on elokuun aikana kehitellyt upeat värit. Omassa puutarhassani siitä pitävät huolen nurkkapaikkoihin kasvattamani köynnöskrassit. Näin syksyaikaan ne levittäytyvät erivärisine kukkineen kukkapenkkien ja kantojen koristeiksi. Niissä on joku erityinen hehku hämärässä illassa.
Kukkapenkit ovat uupuneen näköisiä, ovathan kukkineet ahkerasti koko kesän, kukin laji vuorollaan.
Tänä kesänä kaikki kävi nopeasti - puutarhan loisto kesti lyhyen aikaa.

Puutarhassani ei ole näkynyt aiemmin yhtä yleistä tuholaista -karviaispistiäistä. Nyt näkyi. Neljän puskan  oksan lehdet oli syöty tuiki tarkkaan heinäkuussa. Heitin vähän myrkkyä joukkoon, tuloksista tulevalle satokaudelle en tiedä, aiemmin ei ole tarvinnut myrkkyjä käyttää.
Kasvimaan satokin on jo korjattu. Kurkkuja saatiin taas monta ämpärillistä, tuoreena niitä on yritetty tälläkertaa syödä puputtaa, osa on jaettu poikien perheisiin. Kurkkusalaattia on vielä viimesadostakin jäljellä. Nyt en sitä tehnyt.
Kesäkurpitsa Åkero-omenapuun juurella äityi kasvamaan kilpaa omenapuun latvuksen kanssa. Vähän omenapuu voitti. Åkero sai kasvuseurakseen myös salkopavun, sitäkin satoa sain kerätä omenapuun latvaoksilta asti. Kuvia en saanut siitä ihmetyksestä  ilmentämään.
Maissit ovat taas mahtavia, maisseja olen saanut jo kerätä ja maukkaita ovat.
Omenasato on hyvä ja riittävä, eli ei ylitarjontaa. Huvitus on kypsä, tulevalla viikolla teen ne mehuksi, Punakaneli saa vielä kypsyä rauhassa, Melballa, Lobolla ja Åkerolla ei ole  kiiretta kypsyä.
Kasvihuoneessa tomaattisato on osittain kypsynyt ja poimittu ruokapöytään, paprikat ovat tumman vihreitä, punertuvat aikanaan. Pensaspapuja kasvatin kasvihuoneen seinustalla. Päivittäin olen kerännyt kourallisia ja heittänyt niitä ruokien joukkoon. Herkkuruokaa on keitetyt pavut, pannulla paistettu tuore sipuli ja vähän kuivettunut hapanleipä. Hapanleipä paistetaan pienessä öljyripauksessa, lisätään sipuli ja tilkka vettä ja sopivasti suolaa, lisätään pavut. Hyvää on.
Viinirypäleet kasvihuoneessa ovat tänä kesänä olleet erityisen makeita, niitä poimin aina tertullisen naposteltavaksi kun käyn toivottamassa tomaateilleni hyvät yöt...
Terassin ulko-Zilgakin teki tänä kesänä ensimmäiset kuusi pientä terttuaan. Muutaman päivä jälkeen ovat kypsiä syötäväksi

OMAN MAAN ANTIMIA

Ollaan siinä vaiheessa kesää, että oman maan satoa on joka päivä ruokapöydässä. Yksipuolisesti vielä, ensi viikolla ehkä enemmän. Yrttejä ja salaatteja on syöty kaikilla aterioilla -rakuunaa, korianteria, timjamia, basilikaa, lipstikkaa, ruohosipulia ja persiljaa. Tilli ei ole menestynyt siemenistä kasvattaen penkeissäni muutamaan vuoteen, syytä en tiedä. Aiemmin sain hyviä satoja talviksi tillistäkin. Nyt ostin valmiit taimet, mutta niissäkin on jotakin härmää. Retiisikään ei kasvanut. Seuraavana kesänä pidän tilli/retiisipenkin kesannolla ja laitan hyvät lavat kesäyrteille.
Lasikasvihuoneessa tomaatit kasvattavat varsiaan, tomaattiterttuja on aika vähän johonkin aikaisempaan vuoteen verrattuna. Isoilta raakileet kyllä näyttävät. Olen lannoittanut tomaattejani kananlannalla, haju on melkoinen. Samassa huoneessa viinirypäle Zilgassakaan ei ole notkuvaa satoa, riittävästi kuitenkin. Alkavat nekin jo sinertyä. Tai punertua.

Zilgaa saa leikata useamman kerran viikossa, kasvuvauhti on melkoista. Jos uuden kasvun leikkausta ei tekisi, täyttäisi viinirypäle nopeasti koko kasvihuoneen. Nytkin lehvästö nayttää varjostavan tomaatteja. Seuraavana kesänä kasvatan kurkut tässä huoneessa ja tomaatit pääsevät valoisampaan muovihuoneeseen.
Kuvausmatkallani kiersin talon takaa muovihuoneeseen ja siellä kurkkuja tutkiessani pääsi aivan valtava sadekuuro yllättämään. Kirmaisin kovaa juoksua toiseen huoneeseen ja sadekuuro senkuin yltyi. Kastuin melkein läpimäräksi. En voinut jäädä sadetta pitämään kun uunissa oli raparperipiirakka paistumassa iltapäiväkahville makupalaksi.

Sadekuuro kasteli parsapenkin paprikat sopivasti.


Lehtikompostissa kasvaa muutama keltaisen kesäkurpitsan taimi, nyt on tulossa sormenpaksuisia alkuja, kokemuksen mukaan niitä riittää loppukesäksi ja joka päiväksi syötävää. Takapihan kukkapenkissäkin kasvaa muutaman metrin pituisiksi venähtäneitä kurpitsantainta, nämä niitä ylimääräisiä taimia joita ei voinut heittää pois.
Sinne istutin kolme maissintaintakin, eivät mahtuneet toiseen penkkiin. Maissit ovatkin jo korkeampia kuin kasvihuone, toivottavasti antavat satoakin.

 Kasvihuoneen takana on pieni penkki "jäämistöille" eli jääkaapissa itäneille perunoille ja siirretyille maa-artisokille. Siellä ne kasvavat sulassa sovussa heinäkatteen alla, Perunoissa on metriset varret ja maa-artisokka kurkistelee katon takaa. Toivottavasti kompostin voima riittää antamaan molemmista satoa.
Istutusperunat olen kattanut ruohosilpulla ja Annabella-perunat  ovatkin maukkaita ja kookkaita.
Niitä voi syödä vaikka ilman lisukkeita.
Annabellaan ihastuimme S-marketin perunalaarilla viime talvena. Nyt sitä sai siemenperunanakin.

 Talvivalkosipuli on innostunut tekemään kippuraisia kukintojaan jokaiseen taimeen. Olen katkonut ne pois, jätän vain muutaman siementämään. Syksyllä istutan pikkusipulit omaan paikkaansa vahvistumaan ja seuraavana syksynä kasvupaikalle. Ja taas kuluu vuosi että saa omia valkosipuleita näistä pikkusipuleista.
 Ensimmäiset talvivalkosipulit ostin monta vuotta sitten. Istutin ne syksyllä ja seuraavana syksynä satoni kasvoi nyrkin kokoisiksi. Nykyiset valkosipulit ovat niiden jälkeläisiä.

Kurkkuja on kasvihuoneessa aika monta. Satoa näyttää tulevan. Joka päivä saa käydä keräämässä kainalollisen hyvänmakuisia "kiinalaisia käärmeitä". Tätä lajiketta olen kasvattanut monia vuosia kun se on tuttu laji.
Toisessa penkissä kasvaa maanmyötäisenä parvekekurkku, siinä on vasta viisisenttisiä alkuja,
mutta paljon.
Viimekesäistä etikkakurkkusalaattia on vielä jäljellä muutama purkillinen.


Omenasadosta -jos pysyy terveenä- on tulossa riittävä. Huvitusta on pitänyt jo nyt tukea, muutama oksa venyy ruohonleikkaajan tielle. Åkero antoi viime kesänä ensimmäisen kunnollisen sadon, nyt näyttää tulevan vieläkin enemmän. Ja muilla samanlaista satonäkymää. Niin marjapensailla kuin omenapuillakin.
Kirsikoissa ei ole yhtään marjaa vai mikä kivihedelmä se on. Ovat vanhoja ja liian korkeita että satoa voisi poimia, joutunevat sahan syötäväksi syksymmällä.
Saskatoon-pensaatkin ovat ainakin nelimetrisiä, marjaterttuja vähänlaisesti. Saskatoon on siitä mukava poimijan kannalta, että oksia on helppo taivutella ja ämpärin saa nopeasti täyteen isoja makeita marjoja. Laitan saskatoonit muiden marjojen kanssa mehuksi.
Pensaat ovat mielestäni jo liian isoja, en ole löytänyt vielä ohjetta niiden leikkaamiseen.
 Pitänee tehdä kyselykierros puutarhamyymälään ohjeita saamaan. On ainakin syy lähteä katselemaan loppukesän taimivalikoimaa. Punahattua ja muuta perhoskukkaa haluaisin laittaa takapihan uuteen penkkiin.

KUKKAPENKKIEN KIRJAVUUTTA

Eräänä iltamyöhäisenä istuskelin saunajuomani kanssa terassilla ja seurakseni sain piikikkään tuhisijan. Liekö sama kaveri, jonka olen tavannut tänä kesänä jo muutaman kerran. Olikin monta siilitöntä vuotta edellisestä tapaamisesta. Hyvä, jos majoittuvat pidemmäksikin aikaa pihapiiriin. Pysyy kotilo- ja etanakanta hallinnassa, vaikka  ei niitä ole liiemmin pihallani näkynyt. Jonkinverran kyllä, mutta ei haitaksi asti. Sammakoita ja sisiliskojakin on aika paljon, ne kai popsivat etanoita eväikseen.



Pihan kukkapenkit rehoittavat jo liikakasvuisina. Enimmät kukkivat vuohenputket olen saanut nyhdettyä lähes juurineen. Yhdellä poiminnalla tuli kaksi kottikärryllistä näitä vihonviimeisiä rikkaruohoja kompostoitavaksi.
Ne tulivat uuden kompostin alimmaisiksi, yksivuotiset rikkaruohot päälle ja vielä kerros ruohonleikkuujätettä.
Kesäkuun alussa myrkytin Roundopilla vuohenputken lehvistöä kasvimaan ympäristöstä, vasta nyt neljän viikon ne ovat tummuneet ja maa on paljas.

 Talon edustalla kasvaa Mooseksen palavia pensaita, ovat kasvaneet jo yli 30 vuotta. Yksi on valkoinen, muut viisi violetteja. Tänä kesänä kukinta alkoi viikkoa aiemmin kuin tavallisesti, juhannuksen aikaan kukinta oli lähes ohi. Vain yrttinen tuoksu on jäljellä.  "Palavien" takana on sinipallo-ohdaketta työhuoneeni ikkunan edessä. Syksyisin ne kuhisevat hyönteisiä -perhosia ja mehiläisiä ja ampiaisia- ja ovat kasvina mukavia silmälle. Viime kesänä istutin "palavien" eteen syysleimuja ja sammalleimuja. Nyt odotan niiden kukintaa. Vuohenkellopahalainenkin on päässyt pesiytymään tähän penkkiin ja sitä saan poimia jatkuvasti pois.

Pionit kukkivat terassin edessä, nekin yli 30-vuotisia.
Samassa penkissä suihkualtaan ympärillä on kulleroa jo kukkineena ja päivänliljaa, sitä on vähän joka paikassa. Korkea- jopa metrinen- huhtakurjenpolvi on myös levittäytynyt kaikkiin penkkeihin. Se ilmestyi rakennusjätteiden polttopaikalle v-80 pihan laidalle ja pääsi jalostumaan aika ihanaksi perennaksi. Siinä on upean sininen kukka. Kukinnan jälkeen leikkaan kukkavarret poikki, lehdistö pysyy kauniina syksyyn asti. Sinisiä jalopähkämöitäkin ja valkohanhikkia kasvaa pionien seurana. Ja jalomalvaa, tummanpunaista jaloangervoa, kuunliljaa ja korkeaa kultapalloa.

Kesähuoneen edustan penkissä  kukkii tällä hetkellä huhtakurjenpolvi, tiikerinlilja, päivänlilja ja varjolilja. Kukintansa jo lopettivat unikko, kalliokielo ja ruusukvitteni. Punaisia tähkiään alkaa availla jaloangervo, sekin jo nyt vaikka kesää on jäljellä vaikka kuinka pitkään. Tämän kukkapenkin perustin suihkualtaan kaivantoon. Pohjalle tuli paljon pensaiden leikkuujätettä ja kompostia ja tietenkin multaa. Vähän jäi vielä kuopalle tämä kukkapenkki. Eräänä alkukesän iltana sain todistaa kultakuoriaisarmeijan hyökkäystä  munintapaikalle. Isot vihreät kuoriaiset tekivät kamikazehyökkäyksiä multaan ja mokomat vielä onnistuivatkin siinä. Kuoriaiset kaivautuivat nopeasti maan alle ja seuraana keväänä perennoja istutellessani törmäsin niiden peukalonkokoisiin toukkiin. Niitä onkin penkeissäni paljon, en tiedä syövätkö kukkien juuria vai maatuva jätekö niille kelpaa. Hyvin ravitun näköisiltä ainakin vaikuttavat. Minua ne vähän inhottavat. Näkisittepä niitä!

 Pihanurmikon olen rajannut isoilla kivillä ja niiden taakse istutin päivänliljoja ja niiden taakse kultapalloa ja kanadanpiiskua. Montussa kasvaa tuoksuvatukkaa. Sekin on levinnyt niin,  että tänä syksynä on tehtävä rajua karsintaa. Uuden paikan ne tulevat saamaan kaadetun metsikön reunaan näköesteeksi naapuriin ja peittämään runneltua maastoa. Onneksi tuoksuvatukkaa riittää.
Samassa nurkkauksessa kasvaa naapurilta v-80 saatuja kirsikkapuita iso rykelmä. Nyt näyttää siltä, että kirsikkasato näistä ei enää ole tulossa joten päästään kaatohommiin myöhemmin syksyllä.

Kesäkatoksen vieressä, -sekin on entinen suihkualtaan paikka- kasvaa isoina mättäinä kuunliljaa, jaloangervoa, jalopähkämöä ja huhtakurjenpolvea. Muutama varjoliljakin siellä nostaa varttaan, samoin kalliokielo ja ritarinkannus. Sen, ja pari nauhusta olen itse ostanut, lähes kaikki muut ovat tätini aikoinaan tuomia ja pihaani istuttamia. Vihreän kompostiaidan takana kasvaa köynnöshortensia, sen ostin viime syksynä ja yritän suojata sitä koiralta.



Viime syksynä teimme väkivaltaa villiomenapuullemme ja katkaisimme sen. Torso jätettiin jäljelle ja nyt se viheriöi kuin viimeistä päivää.  Antaapa kasvaa ja näyttää mihin se vielä kykenee.