HEINÄKUUN PIHANÄKYMIÄ JA VÄHÄN SADONKORJUUTAKIN

Tämän kesän omenapuut notkuvat katkeamispisteeseen asti omenanraakileista.
Vanha rujo Melbani on niin täynnä omenoita, että ei taida kestää ilman oksien murtumista. Olen aiemminkin maininnut Melban huonosta rungosta ja hauraantuntuisesta oksistosta. Melba kasvattaa isot ja painavat omenat, ja tämä määrä vaatii monenlaista tukemista. Haraville ja luudille tulee käyttöä.

Neljännen Pojan nimikkopuu -Huvitus- on sekin täynnä raakileita ja oksat alkavat hipoa maata.

Alla Omenapuun lepopaikkani on nyt todella alla omenapuun. Kun sinne istahdan, ei minua heti löydykään.

Vaikka raakileita omenapuissa onkin aivan valtavasti ja satotoiveet tällä hetkellä toiveikkaat, löysin  ongelman kun silmäilin raakileita tarkemmin. Niissä alkoi olla merkkejä pihlajanmarjakoin hyökkäyksistä (kuva on hiukan sumea.) Ja kohtapuoliin kypsyvät omenat saavat mehiläis/kimalais/ampiaisarmeijat piikittämään omenat rei`ille ja sitä kautta altistaa omenat muumiotaudeille. Paha juttu!

Marjatarhassa olen saanut osan Hinnonmäen keltaisista karviaisista kerättyä, yhdestä puskasta sain viisi litraa. Lepaan punaiset kypsyvät ensi viikolla.
Punaisia viinimarjoja kerätään tällä viikolla, valkoisista saatiin maistiaisia.
Mustat viinimarjat ovat myös kohtapuoliin kerättävissä.

Saskatoonia saa kerätä joka päivä, ainakin ohikulkuherkuksi.
Jos en niitä saa pikapuoliin mehustettua, pakastan ne ja kun kaikki puskat on kerätty tyhjiksi alan mehunkeittoon.
Kasvimaan sato on aivan onnetonta. Eli sitä ei ole, ei tule punajuuria säilöttäväksi asti, ei porkkanoita, eikä palsternakkaa.
Härkäpapu näyttää nyt varsin poikamaiselta, kunhan into on laantunut, on nekin muutamat kerättävissä. Sehän on kypsä kun palko kääntyy alasuuuntaan.

Neljä salkopapua kasvaa kasvihuoneissa, mutta ei niissä näy vielä yhtään kukkaa.

Kylvin heinäkuun alussa loput pavut kasvihuoneen viereen, oletin niiden olevan pensaspapuja, taitavat nekin olla salkopapuja kun ovat kiipeilyintoisia.

Vihreät kompostikehykset ovat erittäin monikäyttöisiä ja siistejä eri tehtäviin puutarhassa.

Maissit alkavat kasvattaa tähkiä, eivät kuitenkaan ole kuin takavuosina- pitkiä ja pulleita ja yli kaksimetrisiä. Kasvupaikka on hyvä kasvihuoneen seinustalla.

Kesäkurpitsa kompostikehyksessä ei sekään ole tuottanut kurpitsoita kuten aiemmin olen tottunut, niitä sai kantaa sylikaupalla ja syötävää niistä oli joka loppukesän aterialla.

Puoliso- herra Kukkaro osti omiin tarkoituksiinsa Ylisen kauppapuutarhalta tomaattiamppelin.
Niin muhkeaksi se kasvoi, että ainoa paikka sen hoitamiseen on puutarhapöytä. Satoa on tullut kiitettävästi.

Kasvihuoneissa tomaatit alkavat punertua. Lidlin tomaatintaimet ovat siitä erikoisia, vaikka ihan tunnettuja lajikkeita ovatkin, etteivät ole hedelmöittyneet. Kukkia on ollut paljon, siihen nähden raakileita vähän. Osasta näyttää kehittyvän monimuotoisia monstereita.

Kiinalaisia käärmeitä on syöty monta piikikästä pötköä. Ensi kesäksi taidan valita jonkun muun kurkun vaihteeksi.

Viime syksynä keräämättä jääneet purjot ovat tehneet komeat kukinnot.
Näillä helteillä niillä on hatut päässä.

Erikoinen kevät ja tämä pitkä hellekausi ovat muuttaneet entisaikojen kasvuolosuhteita radikaalisti, luonnollista sateen tuomaa kosteutta ei olla saatu ja verkostovesi kastelussa ei tuota samoja hyötyjä.

 Perennat kuitenkin voivat hyvin eikä kuivuuskaan ole kohtuuttomasti niitä haitannut.
 Malvat ja maatiaisleimut

 Kultapallo

                                                           Sinipallo-ohdakkeet

                                                     Kuunliljat ja jaloangervot

Kuinkas me ihmiset tässä helteessä olemme pärjänneet? Minä ainakin ihan hyvin, en ole auringonpalvoja ja pihapiirissäni on juuri minunmentäviä varjoisia paikkoja.
Kesäkatoksessa on tumma katto ja takana korkeat tuijat, katoksessa on sopivan vilpoista ruokailla.

Terassin keinussa viiniköynnöksen varjossa on rentouttava kuunnella äänikirjaa ja tehdä pieniä käsitöitä.

Elokuuta odotellessa;

UKONKELLO VAI VUOHENKELLO?

Tänään tuli KOTIPUUTARHA 7-lehti ja luin sitä innoissani automatkalla. Ensimmäisen Kotipuutarhan vuosikerran olen tilannut jo 1979. Välillä on ollut tilaamattomia vuosia, mutta nyt olen taas innostunut Kotipuutarhan lukija. Tällä kertaa vein lehden puutarhaan ja yritin verrata kuvasta mitä ovat minun siniset kellokukkani.
Tätä korkeaa kellokukkaa olen pitänyt viheliäisesti leviävänä vuohenkellona. Nyt lehden kuvaus tästä puolitoistametrisestä komeasta kukasta kuvasikin sen ukonkelloksi. Oli kumpi tahansa, yritän pitää sen kaukana "parempien" penkistä.

Aika näyttävä tuo pehko on, kun kukat lakastuvat, katkon varret montun täytteeksi.

 Jossain lähimailla olen nähnyt tätä vuohenkelloa/ukonkelloa valkoisena.

Kiertelin takapihalla poimimassa metsämansikoita ja mustikoita ja minut yllätti tämä valkoinen kurjenkellopehko. Sinisenä sitä kasvaa monessa paikassa, mutta tämän tapasin ensimmäistä kertaa omalla pihalla.

Kuva on huono; syynä tuulenpuuska. Kurjenkelloja kasvaa nyt laajana kasvustona kuivalla paikalla leikkimökin vieressä.
Maantien varrelta kuivalta penkalta olen kaivanut muutamia peurankellon juurakoita ja istuttanut ne puutarhaani. Pari vuotta ovat uudessa paikassa juroneet, mutta nyt alkavat näyttää kukintonsa.

Valkoiset varjoliljat ovat levittäytyneet sopivasti violettien lomaan. Hilu Maatiaiskanaselle lupasin kaivaa tämän valkoisen varjoliljan sipuleita. Odota rauhassa, kyllä ne tulevat!

Tienvieren penkissä edellisenä keväänä istutetut sinipallo-ohdakkeet, kelta-alpit, palavat rakkaudet, isokurjenpolvet, malvat, päivänliljat, jalopähkämöt, kalliokielot ja muut ovat juurtuneet hyvin, osa on jo kukkinut, osa aloittelee kukintaansa

Keltasauramo on taas muutaman vuoden poissaolon jälkeen vallannut tienvarren kumpareet.

Palava rakkauskin on liikkuvaa lajiketta, sen alkuja löytyy milloin mistäkin.

Makkarabaarin taakse/eteen istutin syksyllä laukkoja, nyt penkissä kukkii tämä erikoisuus, mikähän onkaan nimeltään?

Kyssäkaalikasvustoni??? Mykäksi vetää... eipä ole rikkaruohojakaan...

Nyhtäsin ylös kukkapenkistä itusipulista kasvaneen valkosipulin, niitä on pudonnut sinne tänne lavoihin, ja aika hyvän kokoinen tämä parin kesän ikäinen olikin jo, kynnetkin jo erottuivat.

Talvivalkosipuli alkaa juuri nyt tehdä kukkavarsia, perustaimista katkon ne pikapuoliin pois, sivupenkissä annan niiden kasvaa pikkusipuleiksi asti ja ne laitan vahvistumaan ensi kesää varten ihan omaan penkkiinsä. Osan valkosipuleista istutan syksyllä perennojen juurakoiden viereen  kukkapenkkiin sekoittamaan myyrien ruokahaluja.

Pari purjosipulia jätin viime syksynä nostamatta, nyt nekin alkavat kukkia. Saakohan niistä siemeniä?

Maatiaiskanasen blogista - kiitosta vaan- voitin pussukallisen herkkuja, nimittäin chiliherkkuja; patukoita, jauhemausteita ja monta pussia tomaatin ja chilin siemeniä. Nyt täytyy laittaa ne vissiin talteen ensi kevättä -tai jo tammikuuta- varten.  Muistuttakaa jos unohdan!

Kasvihuoneessa ruukussa kasvavalle paprikalle kävi huonosti - sen päälle kaatui täysi kastelukannu ja katkaisi varren poikki. Neljä jo nyrkin kokoista alkua ovat vielä tummanvihreitä, mahtavatko kypsyä punaisiksi raajarikkoina?

Muut istutetut taimet -tomaatit, kurkut ja salkopavut kasvihuoneessa kasvavat ja voivat hyvin.
Pensaspapuja jouduin istuttamaan toisen satsin, nyt ne ovat lähteneet kasvun alkuun, ovat viisisenttisiä ja minä olen tyytyväinen.
Kesäkurpitsat ovat kukassa, maissit aika onnettomia- ehkä vielä vahvistuvat.

Puutarha-apulaiseni Jymy käy haistelemassa erilaisia kukkia, mutta ei mene taimien päälle. Jymy on lukukoira, nyt on menossa Ikean kuvasto.

Eilen oli puutarhapäivä, piti käydä Nekalan ja Litukan siirtolapuutarhoissa, mutta muut menot tällä kertaa tulivat tärkeimmäksi. Lehtien mukaan Avoimet Puutarhat olivat taas menestys. Hyvä!

 Oikein leppoisaa heinäkuuta kaikille puutarhaihmisille ja etenkin heille, joilta puutarha on jäänyt syystä tai toisesta puuttumaan.

UNIKKONI MUN JA MUUTAMA MOOSES

Aamulla hieraisin silmiäni kun keittiön ikkunasta näin ihmeen, idänunikkoni on aukaissut ensimmäisen kukkansa! Pulleita nuppuja on vaikka kuinka monta.

Tätä ihmettä ja ihastusta olen odottanut jo kolme kesää. Viime kesän lopulla se yritti avata yhtä kukkaansa siinä kuitenkaan onnistumatta.

Löysin valokuvistani tämän juurakon kukkeimmillaan, kuvan takana lukee -kesä 2007. Alkuperäisen juurakon olen saanut kun täytin 50, eli 22 vuotta sitten!
 Tästä juurakosta otin muutama vuosi sitten palan ja istutin sen takapihan uuteen penkkiin. Nyt se kukkii!

Tämä unikko tekee korkeat, yksinkertaiset ja hehkuvat kukat.  Sen vaeltava ja leviävä sukulainen tekee kerrotut, pörheät kukat ja kukkii aiemmin.

Etupihalla availee edesmenneestä Anttilasta ostettu aniliininpunainen pioni kukkiaan. Vaaleanpunainen ikivanha vielä kasvattaa nuppujaan.

Mooseksen palavan pensaan valkoiset ja lilat alkavat olla täydessä kukassa.

Taas löysin karkulaisina hyvin alkuunlähteneitä Mooseksen alkuja. Siirsin niitä pihatien kesäkukkapenkkiin vahvistumaan.
Viime kesänä kesäkukkapenkki melkein mykisti minut rehevyydellään. Toukokuun alussa kylvin siihen taas yli 40 kesäkukkien siemenpussillista. Kasvuunlähtö on ollut erittäin huonoa, vain viimeksikylvetyt ruiskaunokit ja kehäkukat ovat kunnolla itäneet. Olisiko käynyt niin, että säätila oli liian lämmin , että siemenet olisivat päässeet itämään? Kastelua ovat kyllä saaneet joka päivä. Vai haittasiko tulppaaninsipulit jotenkin itämistä?
Kaikki syksyllä istutetut tulppaaninsipulit olen nostanut jo ylös. Syksyllä istutan ne uudelleen tiiviimpiin ryhmiin.
Taidan tehdä tästäkin penkistä perennoille kasvupaikan. Taimista ei ole pulaa.

Kuivuus on ollut toisaalta hyväksi kukka- ja kasvimailla; kotiloita on kyllä näkynyt muutamia ja niitä lilluu jonkinlainen määrä etikkavedessä, mutta vaelluksia ei ole näkynyt. Varuillaan kuitenkin saa olla, ettei puutarhaa valloita kutsumattomat otukset. Hyi, sanon minä!

 Yksi onneton kotilo oli eksynyt kasvisuojaan. Vihreä suoja ja muoviset kasvatuspaljut keräävät näköjään pinnoilleen kotiloita näinkin kuivalla kelillä. Viime kesänä sen jo huomasin. Onneksi on tuota Ferromyliä varattuna, sitä tarjoilen kasvisuojan reunamille ripoteltuna. Ne, jotka tapaan ulkopuolella, laitan etikkakylpyyn surutta.

Tänä keväänä en ole tavannut yhtään liljakukkoa, vain yksi toukkakakkakökkäre oli varjoliljan lehdellä.

Malvakin on jo avannut kukkiaan.

Alapihan neljä vuotta kasvanut 500 metrinen viemärikaivannon aukko on rehevöitynyt lähes umpeen. Enää ei meidän polkuakaan näy.

Neljässä vuodessa on lupiinikasvustokin levinnyt tähän entiseen metsään. Puutarhastani ja pihapiiristä olen niitä hävitellyt, mutta tänne ei intoni enää riitä.

Kasvihuoneissa kaikki hyvin. Omia tomaatteja ja kurkkuja on näköjään kohtapuoliin syömäkunnossa.

Porkkanoita saa alkaa harventaa. Palsternakka on itänyt huonosti, harmi.

Härkäpapua saa kohta tukea. 

Jymy kulkee koko ajan kannoillani, tosin hihnaan kytkettynä. 

Kukkapenkit Jymy on jättänyt rauhaan, ei edes palloa hae jos se vahingossa menee kukkien alle piiloon.

PUUTARHASSA JA KASVIHUONEESSA TÄNÄÄN

Tekipä tämänpäiväinen kylmä tepposet; ei tehnyt mieli pihatöihin, ainakaan ilman kunnon vaatetusta.
Eilinen päivä meni kylillä luuhatessa ja puutarhatyöt siirsin tälle päivälle. Nyt istun lämpimän takan takana ja katselen ikkunasta kesätuulen tuiverrusta pihakoivujen latvuksissa ja siirrän töitä, jospa sitten huomenna...

Kasvihuonekierroksen tarkenin tehdä.
Salaatinlehtiä on poimittu lautaselle ja leivän päälle jo muutama viikko.

Samoin tomaatteja on maustettu itsekasvatetulla basilikalla.

 Lasihuoneessa kasvaa  muutama ostotaimi kurkkuja, alkuja on jo näkyvissä. Itse siemenistä kasvatetut kurkutkin ovat terhakoituneet ja alkavat näyttää kurkuntaimilta.
Lasihuoneen tomaatitkin ovat kuten olla pitää, kukkivia ja reheviä.

Ostin keväällä Lidlistä onnettomannäköisiä tomaatintaimia 12 kpl. Eivät ole enää onnettomia, ne kasvavat ja voivat hyvin uudessa muovihuoneessa.

Vihreässä kasvisuojassakin kasvaa muutama tomaatintaimi. Samassa tilassa säilytän kukkalaatikkokukkia, tällä kertaa Puolison- herra Kukkaron valitsemia sinisiä petunioita ja minun suosimia aniliininpunaisia. Tällä viikolla istutan ne ikkunoiden eteen.
Pitkiksi venähtäneet tsinniat pitäisi jo istuttaa penkkiin, tuulen tyyntymistä nekin odottavat.

Bloggaushuoneeni ikkunan edessä kukkii valkoinen sireeni/syreeni (kuinka vain).

Leikkimökin vieressä kukkii juhannusruusun yksi haara.

Päivänlilja alkaa avata kukkiaan. Kohta koko kymmenmetrinen penkki kukkii keltaisena.

Samoin unikot ovat avautuneet, niitä on siellä täällä, saavat olla minun puolestani. Unikon kuihtunut kukkavarsi on koristeellinen kuivattuna maljakossa.

Idänunikkokin takapihan penkissä on tehnyt monta suurensuurta nuppua, odotan malttamattomana niiden avautumista.

Makkarabaarin takana on laukkojen penkki. Tulevana syksynä niitä voisi istuttaa kolminkertaisen määrän. Tämä nyt itselleni muistutukseksi.

Hämärän tienvieren varrella tulppaanit yhä jaksavat kukkia. Näitä täytyy hankkia syksyksi lisää kun näyttävät kukkivan muita pidempään. Loppu niilläkin jo häämöttää, mutta vielä elävöittävät penkkiä ennen valkoisten leimukukkien ja päivänliljojen rehevöitymistä.

Nyt on jännittävät paikat -tuleeko täksi yöksi "hallanvaara alaville maille". Vielä lämpötila näyttää yhdeksää astetta. Aamulla mittarissa oli neljä astetta. Tein  vielä  iltalenkin ja heitin peitot mansikoiden ja kukkanuppuisten kesäkurpitsojen  päälle.

 Osan salkopavuista istutin jo ulos köynnöskaarien juurille, suojaan ne kynttilälyhdyillä näin kylmällä ilmalla.
 Näitä kynttilälyhtyjä olen säästänyt vuosittain, ne ovat käteviä pakkas- ja kasvusuojia.
Kasvihuoneessa uskon salkopapujen säilyvän ilman suojaa.

Härkäpavut selvinnevät ilman suojaa?!

Omenapuiden kukinnan aikaan olin huolissani kun pölyttäjiä oli niin vähän. Raakileita onneksi näyttää tulevan -ja paljon. Säilyisivät nyt tuholaisilta. Olisiko juuri nyt se hetki, että pihlajanmarjakoit saisi pysymään pois omenanraakileista jos antaisi vähän tuholaisruiskutetta? Sanokaa tähän vastaus, Te viisaammat, pyydän!