SINIKANPÄIVÄN PUUHIA

Eilen kiipeiltiin ja poimittiin Sinikka-luumut -kaksi ämpärillistä- herkutteluun ja säilöntään. Pihassani kasvaa vain yksi luumupuu, tämä Sinikka. Toisen vei turma tai myyrä jonakin menneenä talvena.

Tunnin tuhersin tiskipöydän ääressä kun silpuin ämpärillisen Punaista Kanelia ja Melbaa ja viidestä litrasta luumuja poistin kivet. Kattilaan lisäsin puoli litraa vettä, nipun timjamia ja pari kanelitankoa.
Keitos muhi kunnes omenalohkot olivat pehmeitä, lisäsin kilon sokeria ja keitos muhi vielä puolisen tuntia kannen alla.

Alakaapin kätköistä  kaivoin yhden aarteistani; vanhan Moulinexin. Sillä hieroin keitokseni sileäksi soseeksi.

Valmista herkkua tuli viisi litraa. Tuppewaran kulho riitti juuri ja juuri.

 Soseet pakastan, en luota jääkaappisäilytykseen. Teen lopuistakin luumuista ja omenista samaa sosetta, siitä tuli erinomaisen maukasta ja varmasti maistuu talvella puuron silmänä ja kakkujen täytteenä.

Tiskiäkin sain aikaiseksi -aivan riittävästi. Pientä kilpajuoksua sain harrastaa tiskaamisen ja keitoksien ohella: apulaisen Jymy tuuletteli astiapyyhettäni pitkin lattioita ja ehti tehdä pitsimäisiä kuvioita pyyhkeeseen. Hmm!

Pihatöitäkin on tullut tehtyä; ripustelin terassin viiniköynnöksen kiinni rakenteisiin. Aiemmin se oli ripustautunut viereiseen sireeniin.

Zilga on reheväkasvuinen ja tätäkin karsin ankarasti. Toivottavasti ei ota "nokkiinsa" ja lakkaa kasvamasta.

Katoksen alla kasvaneista oksista saatiin taas kulhollinen kypsiä rypäleitä, viime kesänä niitä oli paljon  mutta silloin ne eivät kypsyneet.

Ostin kesällä jostakin löytökorista yhden uuden Zilgan, sen laitoin kasvamaan terassin toisen pylvään juurelle. Kunhan tämäkin kasvaa, saamme istua kesäisin rypälelehdossa.
 Pihakeinussa istuskellessani ja kuluneen kesän kasvimaan olematonta satoa miettiessäni tulin siihen tulokseen, että alankin viininviljelijäksi! Nyt minulla on viisi kunnon köynnöstä ja lasihuoneessa näyttää olevan kolme tämän kesän tainta aloittamassa kasvamistaan. Viiniköynnökset ovat helppoja kasvatettavia ja sato on varma. Köynnösten seurana kasvihuoneissa tulee olemaan vain tomaatit ja kurkut (ja paprikat, basilikat, köynnöspavut ym.)

Jokasyksyiset silppuroinnit on taas aloitettu. Boschini on mainio vekotin, sen kanssa työ sujuu kuin lapsen leikki.

 Kun ostin muutama vuosi sitten tämä koneen, kysyi myyjä mitä aion sillä silputa; kuivaa puuta vai puutarhan kasveja. Vastasin, että molempia. Nyt olen huomannut, että tämä kone on loistava kuivien oksien silppuamisessa, mutta ei niinkään hyvä esim. kultapallon, maissin tms tuoreitten varsien murskaamisessa. Jos en olisi hyvää vauhtia ikääntyvä mummukka, säästäisin vähän eläkkeestäni ja ostaisin toisenkin silppurin jolla saa perennatkin pieniksi.

En minä valita, mutta kuitenkin...

Hyvin tämä syksy on alkanut, töitä näyttää riittävän -omenoita ja tomaatteja on keräämättä, muutama perennapenkki odottaa tuunausta.
Takapihan pihlajassa on jo värikkäitä lehtiä ja silloin tällöin leijailee keltaisia koivunlehtiäkin ilmojen halki.

Voi pihlajaparkaa! Se kasvoi pienenä piiskana paikallaan kun talomme perustuksia kaivettiin 1977.
Nyt se on tullut rähjäiseksi ja huonovointisen näköiseksi. Kauneusarvoa sillä on vain makuuhuoneen ikkunasta aamulla katsoessa. Tulinko nyt ottaneeksi kuvan sen viimeisestä syksystä!

Etupihalla tuottaa iloa tämänkesäisen kärhön ensimmäiset kukat.
Kasvihuoneen kaaressakin on aloittanut kukintansa vasta nyt edellisenä kesänä istutettu kärhö.

Tällä kukalla toivotan kaikille Sinikoille ja muille lukijoille kuulaita syksyisiä päiviä.