PUUTARHARAIVOOMISEN PÄIVÄ

Toisessa blogissani rouva Myttynen muistelee paripäivää sitten pidin yläpölyjen pyyhintäpäivän. Tänään oli sitten puutarharaivoomisen päivä.
Olin jo sakset kädessä aikomuksena katkoa sinipallo-ohdakkeet silppuriin, kun kohtasin tämän kesän ensimmäiset neitoperhoset, niitä oli kaksittain medenkeruussa ohdakkeissa. Pieniä olivat perhoset ja jätinkin niille syötävää vielä muutamaksi päiväksi. Menneinä kesinä niitä on ollut kymmenittäin takapihan ohdakkeissa ja punahatuissa. Nyt ei punahatuissakaan vielä ole kukat auenneet. Odotellaan tulevaan viikkoon jospa aukeaisivat ravinnoksi perhosille.

                 Yksi ainoa puulilja on sinnitellyt kukkansa auki, Jymykin hoksasi sen tuoksun.

 Siirtelin takapihan penkistä lyhtykoisot leikkimökin koivun juurelle, nyt pääsi kiinanpionikin omaan rauhaansa.
Pöhöttymään ja leviämään päässyttä Juhannusruusua kuritin kunnolla, silput levitin takaisin ruusun juurille.

Puolison-herra Kukkaron lempipuskia ovat norjanangervopuskat. Nekin ovat olleet ylikasvaneita ja nyt ne raivoomispäivän kunniaksi päätin nuorentaa. Annoin tehtävän herra Kukkarolle joka ilmeestä päätellen ei siihen oikein intoa löytänyt. Päätin olla hipihiljaa enkä ottanut osaa pensaidenleikkuutuskaan. Jymystä sain oivan apumiehen silpputalkoisiin.

Miesväellä ei hermo oikein pidä puutarhahommissa ja patistin miehet sisähommiin pihvinpaistoon.
Välillä pidin minäkin taukoa ja herkuttelin kasvihuoneessa kypsillä rypäleillä.

               Ja tuskailin tomaattien vihreyttä- nythän niiden pitäisi olla hehkuvan punaisia.

     Tilannehuoneesta sain väliaikatiedotteen: " Jymy ehti syödä kolme pihviä kun selkäni käänsin."

"Mistä mää tiäsin ettei niitä saa ottaa, vähän ne kuumia oli, mutta hyviä. Isäntä korotti mulle  ääntään ja siitä heti tiäsin, että mun on parasta mennä koppihoitoon terassille. Hyvähän sitä oli vatta täynnä pihviä päiväunet ottaa, ei kukaan häirinny."

Tämänkesän auringonkukat ovat hauskoja kiharaisilla terälehdillään. Nämä ovat talvelta ylijääneistä linnunsiemenistä.

 

Mikähän lajike tämä mahtaa olla?

 Kirjavalehtiset krassit peittävät "Kunnan Kukkapenkin" ja tieluiskan. Niiden alla hyvässä tallessa vahvistuu maksaruohot ja tulevan kesän orvokinsiemenet.

 Viisi tuntia sain pihalla aikaani kulumaan lempeän raivoomisen vallassa.

Illalla katselen "Tyttö ja helmikorvakoru"-elokuvan. Vanhalla Rouvalla-äidilläni- oli seinällään painokuva samannimisestä taulusta. Vuosienkaan jälkeen kuvan herkkyys ja sen vaikuttavuus ei ole mielestäni kadonnut. Jään helposti kiinni kuviin, tai siihen mitä näen, kuten puutarhan olemuksen, toisille on tärkeää musiikki, joillekin  liikkuminen...

Pullakahvihetki kutsuu nyt! Ja soffanurkka filtin alla.
Hyvää viikonloppua!