Aamupäivällä oli Eläkkeensaajille Turvan mies kertomassa kuinka ikäihmisten -kuten minun -kannattaa turvata itsensä tapaturmien varalta. No ainakin siten, että ei tee mitään. Kun tuota tekemistä ja toimeliaisuutta kuitenkin on kädet täynnä, niin Turvan miehen viesti oli, että kannattaa ikäihmisenkin vakuuttaa itsensä tapaturmien varalta jos vaikka harrastaa kotona kiipeilyä.
Toinen tämänpäiväinen viesti oli, että omasta pystyssäpysymisestä ja tasapainosta- sekä fyysisestä että psyykkisestä -on huolehdittava. Kuntopiirejä ja yhdessätoimimisen foorumeita lähipiiristäkin löytyy.
Minäpä kävin heti kotiintultuani toimeen ja perustin oman kuntopiirin. Ensimmäiseksi jatkoin keskenjäänyttä norjanangervopensaiden alasleikkuuta. Ylävartalo sai sopivaa liikuntaa.
Keskivartalon pyöritystä harrastin lapionvarressa kun kaivoin lättänäksi menneet loistoangervopensaat kottikärrykuormaan. Tasapainoliikuntaa sain kun kärräsin ja istutin ne takapihalle makuuhuoneen ikkunasta nähtäväksi.
Kyykkypunnerrusta suoritin kun kaivoin maan alle painuneet kivenmurikat takaisin maan pinnalle.
Samoilla kyykyillä ja ojennuksilla poimin pari ämpärillistä vuohenputkea kompostiin.
Välitöikseni ripustin köynnösruusua ja villiviiniä peittämään Makkarabaarirumiluksen takaseinää.
Näin meidän kesken, se on minusta tyrmäävän kamala ihan vain siksi kun se peittää näkyvyyden huoneestani kotitielle ja maisemaan. Ja siihen tietoon kuka kulloinkin tiellä kulkee...Jos olisin aikoinani sen hoksannut, olisi se sijoitettu toiseen asentoon. Käyttöarvoa sillä kuitenkin on: siellä on grilli, savustin ja kaasuliesi, säät eivät haittaa Grillimaisterin toimia. Ruokapaikkakin on vieressä.
Esteettistä silmääni ruokin asettelemalla juuri kaivamani kivenmöhkäleet uuteen riviin. Rivi-ihminen kun olen. Nyt kivien alla on tienpohjaa ja suodatinkangas, ei pitäisi vähään aikaan maan alle kivien painua. Kunnon kylvetyksenkin ne saivat. Pestäänkö teillä kiviä?
Puoliso-herra Kukkaro oli muissa hommissa eikä huomannut mitä tein. Ihan vahingossa pääsi käymään niin, että penkki levisi puoli metriä.
Ylijääneet kivet kasasin lampun juurelle. Toistaiseksi.
Olenko se minä joka ensimmäisenä kolauttaa autonperän siihen kivikasaan?
Tämä uusvanha istutusalue on autonkääntöpaikan vieressä ja sen päässä on puutarhakaari jonka alla Jymy vietää päivänsä.
Nyt syksyllä istutan siihen tulppaaninsipuleita ja tulevana kesänä ennen angervojen rehevöitymistä siinä voisi kasvaa auringonkukkia ja kesäkukkia.
Kasvihuoneen takana "Kunnan Penkissäkin" alkaa auringonkukkien avautuminen.
No mikä se tämän jutun juju oli?
Se oli se, että kiviä pyörittämällä saa uutta ilmettä vanhaan pihapiiriin, eikä maksa mitään!!!
Hauiskin pääsee uusiin ulottuvuuksiin, se on tärkeää kun tekee Maantien Ihmeitä-lenkkejä riuskaotteisen Jymyn kanssa. Uskotteko?
Mielenkiintoista oli lukea kivien pyörityksestä, sitä samaa tehdään meilläkin ajoittain ja joskus jopa pestään kiviä. Inkeri puutarhurintytar.blogi.net
VastaaPoistaTervetuloa lukupiiriin, Inkeri Pesola. Kivissä on se jokin, ne eivät kulu ja niillä saa tehtyä vaikka minkälaisia asetelmia ja tukia.
PoistaOlipas se mukava postaus. Hyvän kuntopiirin olet aloittanut! Kaunis kukkapenkki. Kivistä meilläkin tykätään ja paljon niitä käytetään, mutta me ei kyllä pestä kiviä.
VastaaPoistaKiitos!En harrasta oikein muuta aktiiviliikuntaa joten yritän ottaa puutarhan hyötykäyttöön liikunnassa.
PoistaKyllä puutarhassa kunto kasvaa ja palkinnoksi sinäkin sait vielä uutta ja kaunista jälkeä.
VastaaPoistaTänä kesänä olen innostunut reunuksista ja muutenkin jo vanhahtava pihapiiri kaipaa päivitystä monella kulmalla.
PoistaSinun kunto-ohjelmasi on paljon mielekkäämpi kuin kropan rääkkäys tyhjän vuoksi. Puutarhasta saa syvän unen lisäksi silmän- ja sielunravintoa. Kaunis piha. Hyvä sinä!
VastaaPoistaMuutaman tunnin kun hääräilee eri asennoissa ulkoilmassa, niin ei sitä muuta tarvitse. Sielunikin hoituu samalla!!
PoistaPuutarhan hoito pitää varmasti sekä mielen että ruumiin kunnossa, sillä eihän mikään ole niin tärkeää :) Aikamoisen paljon oletkin pakertanut!
VastaaPoista