MUTANTTITOMAATTEJA

Erikoinen tomaattivuosi, satoa on runsaasti mutta minkälaista!?
Keväiset itse kylvetyt olivat pieniä ruipeloita kun istutin ne kasvihuoneisiin. Lasihuoneessa  istutin taimet maapohjaan. Alusta on ollut muutaman vuoden ilman istutuksia ja ilmeisesti hyvänlaatuinen kun taimet ilman enempiä lannoitteita ovat kasvaneet rehevinä ja tomaatit ovat kunnon tomaatin makuisia.
Lasihuoneessa tomaattien seurana kasvatin kurkut, satoa ei tullut montaa sylillistä, mutta riittävästi.
Tulevana kesänä kasvatan yhden Kiinalaisen Käärmeen ja pari jotakin muuta kurkkua.
Lasihuoneessa kasvaa katon täydeltä myös salkopapu, sadonkorjuun saa pian aloittaa.

Muovihuoneessa kasvaa paljuissa Lidlin 12 tomaatintainta. Kasvu on ollut rehevää, niin rehevää, ettei kaikkiin taimiin ole kehittynyt yhtään tomaattia kukinnasta huolimatta. Syytän siitä liiallista paahdetta, muovihuonetta on ollut tänä kesänä vaikea tuulettaa vaikka ovet ovat auki yötäpäivää.

Lidlin taimet ovat muutenkin yllättäneet:

Näistä ei taida olla ruokapöytään

Luumutomaatti? ja muutaman muun taimen tomaatit ovat oudon valkoisia, punapigmenttiä ei vieläkään näy, vaikka kokoa alkaa olla tavallisen tomaatin verran.

Tusinan näitä halpoja tomaatintaimia ostin keväällä Lidlistä, jos niitä tulevana keväänä on myynnissä, kokeilen näitä uudelleen, ihan vain mielenkiinnosta jospa uusi kesä olisi sään puolesta erilainen.
Vihreässä muovihuoneessa kasvaa ostotomaatintaimet  pikkupaljuissa. Siellä on keltaista päärynätomaattia joka näyttää normaalilta, tavallista Tanskan vientiä niin isona ettei kuoreensa mahdu:

ja St. Pierreä, joita olen kasvattanut useampana kesänä hyvällä menestyksellä.
Nyt on Pierrekin alkanut näyttää mörköiseltä, mikähän niitä vaivaa?
Kaikille tomaateille annoin keväällä kananlantarakeita ja muutaman kerran kesän aikana olen antanut punaista kasviravinnetta. Ostomullassa ovat kasvaneet nämä paljuihin istutetut.

Kukkapuolella ihastelen gladioluksien kauneutta. Jos tulevana kesänä niitä kasvatan, laitan jokaiselle oman tukikepin, että pysyvät ojennuksessa.

 Viinirypäleet ovat nyt erityisen makeita.

 Eilen katselin takapihan metsikössä lintujen hyörintää, näytti siltä, että niitä pyöri lehvikössä kokonainen parvi, en tunnistanut mitä ne olivat.
Tänään oman pihan päällä parveili pääskysiä, niin ainakin tunnistin, joko ovat kokoontumassa etelään lähtöä suunnittelemaan?

                                                    Kesä, älä vielä mene!

HUVITUSTEN PÄIVÄ

Neljännen Pojan 10-v syntymäpäiväomenapuu Huvitus vuodelta 1989 on yllättänyt tämän talon väen.
Se notkuu katkeamispisteeseen asti omenoita. Viime kesänä se ei antanut ainoatakaan omenaa.

Puu on haarautunut kahteen runkoon ja sen toinen haara alkoi kallistua pahaenteisesti maata kohti. Onneksi tuki auttoi ja "kaatuvan siiven" omenat saatiin kerättyä ennen vahinkoa.

Huvitus on nyt parhaimmillaan, kypsä, mehukas ja toukaton.
Pesun jälkeen ne pilkottiin ja rouhittiin vanhalla kunnon Philips Ahkeralla.

Omenapuristimella saatiin aikaiseksi 20 litraa vahvaa omenamehua -ei sokeria, ei lisättyjä säilöntäaineita.

Mehu valutettiin suoraan korkillisiin kolmen litran mehupusseihin ja pakastettiin heti.
Puussa on jäljellä vielä enemmistö omenista, eli Huvitus-mehua taitaa tulla 50 litraa.
Punainen kaneli ja Melba notkuvat nekin satonsa alla, niillä ei ole kiirettä kerätä, kypsykööt vielä pari viikkoa. Muumio-omenia on ollut jonkin verran, kuitenkin aiempia vuosia vähemmän.
Ampiaisista saimme vakituista seuraa, pari pyrki iholle asti, puolisoa -herra Kukkaroa ampiainen pääsi pistämään leukaperään, minua kaulaan.

Puolison tomaattiamppeli on niin rehevä, että se on jouduttu nostamaan pöydän päälle. Kilokaupalla se näyttää antavan satoa.

Kasvihuoneen tomaatit ovat isoja ja erittäin maukkaita. Myös ne aluksi ruipelot Lidlin tomaatit.
Kurkkujakin tulee paljon.
Maisseissa on kypsymässä jopa kaksi tähkää muutamassa varressa.

Talvivalkosipulit ovat muhkeita.

Tulevan sadon tarkastelu ja aamupäivän parituntinen Huvitus-show vei minustakin mehut pihalle ja kävin ottamassa päivätorkut leikkimökissä. Hyvin nukutti.
(ps. en viitsinyt oikoa päällisiä kuvaa  varten:)

Koirani Jymy tykkää karviaisista. Niin minäkin.

Lähden viikon "lomaselle", olen antanut sadon keräysohjeet kotimiehille, mustat alkavat juuri kypsyä.

Tienvarren liljat, tilaajalahja viime syksynä Viherpeukaloilta, kukkivat rehevästi.

Tiikerinlilja on aina yhtä upea, vuodesta toiseen.

Satoisaa elokuuta, voikaa hyvin!

HEINÄKUUN PIHANÄKYMIÄ JA VÄHÄN SADONKORJUUTAKIN

Tämän kesän omenapuut notkuvat katkeamispisteeseen asti omenanraakileista.
Vanha rujo Melbani on niin täynnä omenoita, että ei taida kestää ilman oksien murtumista. Olen aiemminkin maininnut Melban huonosta rungosta ja hauraantuntuisesta oksistosta. Melba kasvattaa isot ja painavat omenat, ja tämä määrä vaatii monenlaista tukemista. Haraville ja luudille tulee käyttöä.

Neljännen Pojan nimikkopuu -Huvitus- on sekin täynnä raakileita ja oksat alkavat hipoa maata.

Alla Omenapuun lepopaikkani on nyt todella alla omenapuun. Kun sinne istahdan, ei minua heti löydykään.

Vaikka raakileita omenapuissa onkin aivan valtavasti ja satotoiveet tällä hetkellä toiveikkaat, löysin  ongelman kun silmäilin raakileita tarkemmin. Niissä alkoi olla merkkejä pihlajanmarjakoin hyökkäyksistä (kuva on hiukan sumea.) Ja kohtapuoliin kypsyvät omenat saavat mehiläis/kimalais/ampiaisarmeijat piikittämään omenat rei`ille ja sitä kautta altistaa omenat muumiotaudeille. Paha juttu!

Marjatarhassa olen saanut osan Hinnonmäen keltaisista karviaisista kerättyä, yhdestä puskasta sain viisi litraa. Lepaan punaiset kypsyvät ensi viikolla.
Punaisia viinimarjoja kerätään tällä viikolla, valkoisista saatiin maistiaisia.
Mustat viinimarjat ovat myös kohtapuoliin kerättävissä.

Saskatoonia saa kerätä joka päivä, ainakin ohikulkuherkuksi.
Jos en niitä saa pikapuoliin mehustettua, pakastan ne ja kun kaikki puskat on kerätty tyhjiksi alan mehunkeittoon.
Kasvimaan sato on aivan onnetonta. Eli sitä ei ole, ei tule punajuuria säilöttäväksi asti, ei porkkanoita, eikä palsternakkaa.
Härkäpapu näyttää nyt varsin poikamaiselta, kunhan into on laantunut, on nekin muutamat kerättävissä. Sehän on kypsä kun palko kääntyy alasuuuntaan.

Neljä salkopapua kasvaa kasvihuoneissa, mutta ei niissä näy vielä yhtään kukkaa.

Kylvin heinäkuun alussa loput pavut kasvihuoneen viereen, oletin niiden olevan pensaspapuja, taitavat nekin olla salkopapuja kun ovat kiipeilyintoisia.

Vihreät kompostikehykset ovat erittäin monikäyttöisiä ja siistejä eri tehtäviin puutarhassa.

Maissit alkavat kasvattaa tähkiä, eivät kuitenkaan ole kuin takavuosina- pitkiä ja pulleita ja yli kaksimetrisiä. Kasvupaikka on hyvä kasvihuoneen seinustalla.

Kesäkurpitsa kompostikehyksessä ei sekään ole tuottanut kurpitsoita kuten aiemmin olen tottunut, niitä sai kantaa sylikaupalla ja syötävää niistä oli joka loppukesän aterialla.

Puoliso- herra Kukkaro osti omiin tarkoituksiinsa Ylisen kauppapuutarhalta tomaattiamppelin.
Niin muhkeaksi se kasvoi, että ainoa paikka sen hoitamiseen on puutarhapöytä. Satoa on tullut kiitettävästi.

Kasvihuoneissa tomaatit alkavat punertua. Lidlin tomaatintaimet ovat siitä erikoisia, vaikka ihan tunnettuja lajikkeita ovatkin, etteivät ole hedelmöittyneet. Kukkia on ollut paljon, siihen nähden raakileita vähän. Osasta näyttää kehittyvän monimuotoisia monstereita.

Kiinalaisia käärmeitä on syöty monta piikikästä pötköä. Ensi kesäksi taidan valita jonkun muun kurkun vaihteeksi.

Viime syksynä keräämättä jääneet purjot ovat tehneet komeat kukinnot.
Näillä helteillä niillä on hatut päässä.

Erikoinen kevät ja tämä pitkä hellekausi ovat muuttaneet entisaikojen kasvuolosuhteita radikaalisti, luonnollista sateen tuomaa kosteutta ei olla saatu ja verkostovesi kastelussa ei tuota samoja hyötyjä.

 Perennat kuitenkin voivat hyvin eikä kuivuuskaan ole kohtuuttomasti niitä haitannut.
 Malvat ja maatiaisleimut

 Kultapallo

                                                           Sinipallo-ohdakkeet

                                                     Kuunliljat ja jaloangervot

Kuinkas me ihmiset tässä helteessä olemme pärjänneet? Minä ainakin ihan hyvin, en ole auringonpalvoja ja pihapiirissäni on juuri minunmentäviä varjoisia paikkoja.
Kesäkatoksessa on tumma katto ja takana korkeat tuijat, katoksessa on sopivan vilpoista ruokailla.

Terassin keinussa viiniköynnöksen varjossa on rentouttava kuunnella äänikirjaa ja tehdä pieniä käsitöitä.

Elokuuta odotellessa;

UKONKELLO VAI VUOHENKELLO?

Tänään tuli KOTIPUUTARHA 7-lehti ja luin sitä innoissani automatkalla. Ensimmäisen Kotipuutarhan vuosikerran olen tilannut jo 1979. Välillä on ollut tilaamattomia vuosia, mutta nyt olen taas innostunut Kotipuutarhan lukija. Tällä kertaa vein lehden puutarhaan ja yritin verrata kuvasta mitä ovat minun siniset kellokukkani.
Tätä korkeaa kellokukkaa olen pitänyt viheliäisesti leviävänä vuohenkellona. Nyt lehden kuvaus tästä puolitoistametrisestä komeasta kukasta kuvasikin sen ukonkelloksi. Oli kumpi tahansa, yritän pitää sen kaukana "parempien" penkistä.

Aika näyttävä tuo pehko on, kun kukat lakastuvat, katkon varret montun täytteeksi.

 Jossain lähimailla olen nähnyt tätä vuohenkelloa/ukonkelloa valkoisena.

Kiertelin takapihalla poimimassa metsämansikoita ja mustikoita ja minut yllätti tämä valkoinen kurjenkellopehko. Sinisenä sitä kasvaa monessa paikassa, mutta tämän tapasin ensimmäistä kertaa omalla pihalla.

Kuva on huono; syynä tuulenpuuska. Kurjenkelloja kasvaa nyt laajana kasvustona kuivalla paikalla leikkimökin vieressä.
Maantien varrelta kuivalta penkalta olen kaivanut muutamia peurankellon juurakoita ja istuttanut ne puutarhaani. Pari vuotta ovat uudessa paikassa juroneet, mutta nyt alkavat näyttää kukintonsa.

Valkoiset varjoliljat ovat levittäytyneet sopivasti violettien lomaan. Hilu Maatiaiskanaselle lupasin kaivaa tämän valkoisen varjoliljan sipuleita. Odota rauhassa, kyllä ne tulevat!

Tienvieren penkissä edellisenä keväänä istutetut sinipallo-ohdakkeet, kelta-alpit, palavat rakkaudet, isokurjenpolvet, malvat, päivänliljat, jalopähkämöt, kalliokielot ja muut ovat juurtuneet hyvin, osa on jo kukkinut, osa aloittelee kukintaansa

Keltasauramo on taas muutaman vuoden poissaolon jälkeen vallannut tienvarren kumpareet.

Palava rakkauskin on liikkuvaa lajiketta, sen alkuja löytyy milloin mistäkin.

Makkarabaarin taakse/eteen istutin syksyllä laukkoja, nyt penkissä kukkii tämä erikoisuus, mikähän onkaan nimeltään?

Kyssäkaalikasvustoni??? Mykäksi vetää... eipä ole rikkaruohojakaan...

Nyhtäsin ylös kukkapenkistä itusipulista kasvaneen valkosipulin, niitä on pudonnut sinne tänne lavoihin, ja aika hyvän kokoinen tämä parin kesän ikäinen olikin jo, kynnetkin jo erottuivat.

Talvivalkosipuli alkaa juuri nyt tehdä kukkavarsia, perustaimista katkon ne pikapuoliin pois, sivupenkissä annan niiden kasvaa pikkusipuleiksi asti ja ne laitan vahvistumaan ensi kesää varten ihan omaan penkkiinsä. Osan valkosipuleista istutan syksyllä perennojen juurakoiden viereen  kukkapenkkiin sekoittamaan myyrien ruokahaluja.

Pari purjosipulia jätin viime syksynä nostamatta, nyt nekin alkavat kukkia. Saakohan niistä siemeniä?

Maatiaiskanasen blogista - kiitosta vaan- voitin pussukallisen herkkuja, nimittäin chiliherkkuja; patukoita, jauhemausteita ja monta pussia tomaatin ja chilin siemeniä. Nyt täytyy laittaa ne vissiin talteen ensi kevättä -tai jo tammikuuta- varten.  Muistuttakaa jos unohdan!

Kasvihuoneessa ruukussa kasvavalle paprikalle kävi huonosti - sen päälle kaatui täysi kastelukannu ja katkaisi varren poikki. Neljä jo nyrkin kokoista alkua ovat vielä tummanvihreitä, mahtavatko kypsyä punaisiksi raajarikkoina?

Muut istutetut taimet -tomaatit, kurkut ja salkopavut kasvihuoneessa kasvavat ja voivat hyvin.
Pensaspapuja jouduin istuttamaan toisen satsin, nyt ne ovat lähteneet kasvun alkuun, ovat viisisenttisiä ja minä olen tyytyväinen.
Kesäkurpitsat ovat kukassa, maissit aika onnettomia- ehkä vielä vahvistuvat.

Puutarha-apulaiseni Jymy käy haistelemassa erilaisia kukkia, mutta ei mene taimien päälle. Jymy on lukukoira, nyt on menossa Ikean kuvasto.

Eilen oli puutarhapäivä, piti käydä Nekalan ja Litukan siirtolapuutarhoissa, mutta muut menot tällä kertaa tulivat tärkeimmäksi. Lehtien mukaan Avoimet Puutarhat olivat taas menestys. Hyvä!

 Oikein leppoisaa heinäkuuta kaikille puutarhaihmisille ja etenkin heille, joilta puutarha on jäänyt syystä tai toisesta puuttumaan.