HUVITUSTEN PÄIVÄ

Neljännen Pojan 10-v syntymäpäiväomenapuu Huvitus vuodelta 1989 on yllättänyt tämän talon väen.
Se notkuu katkeamispisteeseen asti omenoita. Viime kesänä se ei antanut ainoatakaan omenaa.

Puu on haarautunut kahteen runkoon ja sen toinen haara alkoi kallistua pahaenteisesti maata kohti. Onneksi tuki auttoi ja "kaatuvan siiven" omenat saatiin kerättyä ennen vahinkoa.

Huvitus on nyt parhaimmillaan, kypsä, mehukas ja toukaton.
Pesun jälkeen ne pilkottiin ja rouhittiin vanhalla kunnon Philips Ahkeralla.

Omenapuristimella saatiin aikaiseksi 20 litraa vahvaa omenamehua -ei sokeria, ei lisättyjä säilöntäaineita.

Mehu valutettiin suoraan korkillisiin kolmen litran mehupusseihin ja pakastettiin heti.
Puussa on jäljellä vielä enemmistö omenista, eli Huvitus-mehua taitaa tulla 50 litraa.
Punainen kaneli ja Melba notkuvat nekin satonsa alla, niillä ei ole kiirettä kerätä, kypsykööt vielä pari viikkoa. Muumio-omenia on ollut jonkin verran, kuitenkin aiempia vuosia vähemmän.
Ampiaisista saimme vakituista seuraa, pari pyrki iholle asti, puolisoa -herra Kukkaroa ampiainen pääsi pistämään leukaperään, minua kaulaan.

Puolison tomaattiamppeli on niin rehevä, että se on jouduttu nostamaan pöydän päälle. Kilokaupalla se näyttää antavan satoa.

Kasvihuoneen tomaatit ovat isoja ja erittäin maukkaita. Myös ne aluksi ruipelot Lidlin tomaatit.
Kurkkujakin tulee paljon.
Maisseissa on kypsymässä jopa kaksi tähkää muutamassa varressa.

Talvivalkosipulit ovat muhkeita.

Tulevan sadon tarkastelu ja aamupäivän parituntinen Huvitus-show vei minustakin mehut pihalle ja kävin ottamassa päivätorkut leikkimökissä. Hyvin nukutti.
(ps. en viitsinyt oikoa päällisiä kuvaa  varten:)

Koirani Jymy tykkää karviaisista. Niin minäkin.

Lähden viikon "lomaselle", olen antanut sadon keräysohjeet kotimiehille, mustat alkavat juuri kypsyä.

Tienvarren liljat, tilaajalahja viime syksynä Viherpeukaloilta, kukkivat rehevästi.

Tiikerinlilja on aina yhtä upea, vuodesta toiseen.

Satoisaa elokuuta, voikaa hyvin!