JOKO SAA HERÄTÄ TALVIUNILTA?

Hyvää kevään odotusta kaikille lukijoille. Mitä kuuluu? Meidän nurkilla ollaan vielä hankien keskellä, niin on aina lumisina talvina pitkälle kevääseen. Maapohja on  kylmää savea joka pitää lumet sulamatta.

Keväisiin ulkotöihin on kuitenkin ollut kova into, etenkin puiden karsimiseen. Omenapuista karsittiin sisempiä oksia ja viimekesäisiä hujoppeja. Karsintaa tehtiin taas ronskimmalla otteella. Viimekesän omenasato kaikissa puissa oli niin valtava, että luulen puiden lepäävän tulevan kesän ilman suurempia satomääriä.

Tienvarren kuusiaitakin odotti typistämistä, saatiin katkottua parimetrisiksi kasvaneet latvukset. Hyvästä tarjonnasta piittaamatta kenellekään ne eivät kelvanneet pikkujoulukuusiksi.

Onneksi naapurissa ymmärretään herkkujen päälle. Peräkärry lastattiin täyteen joululle tuoksuvia kuusenoksia ja kyydittiin ne pellon toiselle puolelle Ihanelma hevostoiminta-tilan heposille.

Siellä meitä oli tallivastaavana vastassa pullea possu joka livisti pois kameran linssin edestä ja aidantakana tervehti pari laamaa vai alpakoitako ne ovat?

Toisen aidan takana meitä tervehti vai oliko se toisinpäin?? aasiperhe. Niiden iltaiset keskustelut kuuluvat hyvin meidän pihapiiriin.

Tämä Mummukan jutustelua-blogini on puutarhatoimistani kertova. Muiden puutarhabloggaajien tavoin pitäisi nyt olla esiteltävissä idätettyjen taimien kuvia. Minulla ei ole oikein mitään esiteltävää, taimeni ovat vielä niin avuttoman pieniä alkuja.
Yhden -tai kolme nyt teille näytän. Kylvin kolme pussillista (n. 15 siementä) kelloköynnöstä. Joka viides niistä iti. Pienin näistä putkahti mullan pintaan pari päivää sitten vaikka kylvöpäivä oli helmikuussa. Hyvä edes näin.

Lasikasvihuoneessa on taas talven tuhoja -yksi isompi kattolasi putosi tänään alas kun olimme tutkailemassa joko orvokit alkavat heräillä. Talvisuojaa ei voi vielä poistaa kun yksi ruutu puuttuu.

Viime syksynä löysin kasvihuoneesta  viiniköynnöken pieniä alkuja ja siirsin ne kehittymään kasvihuoneen reunoille. Hyvin ne näyttivät selvinneen, saan taas pari köynnöstä hoivattavaksi satoikäisiksi.
Jymykin kaiveli kätköjäni ja löysi itselleen aarrekätkön -ämpärin täynnä työkäsineitä.

"Enks´ mää sais näitä pitää? Emmää näitä meinaa syärä, leikkisin vaan! Nää on niin työläisen hajusiakin."

Ulkolavassa parivuotias timjami oli raikkaan vihreä ja ilmasipulitkin jo töröttivät maan pinnalla.

Eiköhän kevätpuuhat taas täällä Mummukankin Puolen Hehtaarin Metsässä pääse kunnolla vauhtiin kunhan hanget vähän madaltuisivat ja sulaisivat kokonaan pois.