HEINÄKUUN PIHANÄKYMIÄ JA VÄHÄN SADONKORJUUTAKIN

Tämän kesän omenapuut notkuvat katkeamispisteeseen asti omenanraakileista.
Vanha rujo Melbani on niin täynnä omenoita, että ei taida kestää ilman oksien murtumista. Olen aiemminkin maininnut Melban huonosta rungosta ja hauraantuntuisesta oksistosta. Melba kasvattaa isot ja painavat omenat, ja tämä määrä vaatii monenlaista tukemista. Haraville ja luudille tulee käyttöä.

Neljännen Pojan nimikkopuu -Huvitus- on sekin täynnä raakileita ja oksat alkavat hipoa maata.

Alla Omenapuun lepopaikkani on nyt todella alla omenapuun. Kun sinne istahdan, ei minua heti löydykään.

Vaikka raakileita omenapuissa onkin aivan valtavasti ja satotoiveet tällä hetkellä toiveikkaat, löysin  ongelman kun silmäilin raakileita tarkemmin. Niissä alkoi olla merkkejä pihlajanmarjakoin hyökkäyksistä (kuva on hiukan sumea.) Ja kohtapuoliin kypsyvät omenat saavat mehiläis/kimalais/ampiaisarmeijat piikittämään omenat rei`ille ja sitä kautta altistaa omenat muumiotaudeille. Paha juttu!

Marjatarhassa olen saanut osan Hinnonmäen keltaisista karviaisista kerättyä, yhdestä puskasta sain viisi litraa. Lepaan punaiset kypsyvät ensi viikolla.
Punaisia viinimarjoja kerätään tällä viikolla, valkoisista saatiin maistiaisia.
Mustat viinimarjat ovat myös kohtapuoliin kerättävissä.

Saskatoonia saa kerätä joka päivä, ainakin ohikulkuherkuksi.
Jos en niitä saa pikapuoliin mehustettua, pakastan ne ja kun kaikki puskat on kerätty tyhjiksi alan mehunkeittoon.
Kasvimaan sato on aivan onnetonta. Eli sitä ei ole, ei tule punajuuria säilöttäväksi asti, ei porkkanoita, eikä palsternakkaa.
Härkäpapu näyttää nyt varsin poikamaiselta, kunhan into on laantunut, on nekin muutamat kerättävissä. Sehän on kypsä kun palko kääntyy alasuuuntaan.

Neljä salkopapua kasvaa kasvihuoneissa, mutta ei niissä näy vielä yhtään kukkaa.

Kylvin heinäkuun alussa loput pavut kasvihuoneen viereen, oletin niiden olevan pensaspapuja, taitavat nekin olla salkopapuja kun ovat kiipeilyintoisia.

Vihreät kompostikehykset ovat erittäin monikäyttöisiä ja siistejä eri tehtäviin puutarhassa.

Maissit alkavat kasvattaa tähkiä, eivät kuitenkaan ole kuin takavuosina- pitkiä ja pulleita ja yli kaksimetrisiä. Kasvupaikka on hyvä kasvihuoneen seinustalla.

Kesäkurpitsa kompostikehyksessä ei sekään ole tuottanut kurpitsoita kuten aiemmin olen tottunut, niitä sai kantaa sylikaupalla ja syötävää niistä oli joka loppukesän aterialla.

Puoliso- herra Kukkaro osti omiin tarkoituksiinsa Ylisen kauppapuutarhalta tomaattiamppelin.
Niin muhkeaksi se kasvoi, että ainoa paikka sen hoitamiseen on puutarhapöytä. Satoa on tullut kiitettävästi.

Kasvihuoneissa tomaatit alkavat punertua. Lidlin tomaatintaimet ovat siitä erikoisia, vaikka ihan tunnettuja lajikkeita ovatkin, etteivät ole hedelmöittyneet. Kukkia on ollut paljon, siihen nähden raakileita vähän. Osasta näyttää kehittyvän monimuotoisia monstereita.

Kiinalaisia käärmeitä on syöty monta piikikästä pötköä. Ensi kesäksi taidan valita jonkun muun kurkun vaihteeksi.

Viime syksynä keräämättä jääneet purjot ovat tehneet komeat kukinnot.
Näillä helteillä niillä on hatut päässä.

Erikoinen kevät ja tämä pitkä hellekausi ovat muuttaneet entisaikojen kasvuolosuhteita radikaalisti, luonnollista sateen tuomaa kosteutta ei olla saatu ja verkostovesi kastelussa ei tuota samoja hyötyjä.

 Perennat kuitenkin voivat hyvin eikä kuivuuskaan ole kohtuuttomasti niitä haitannut.
 Malvat ja maatiaisleimut

 Kultapallo

                                                           Sinipallo-ohdakkeet

                                                     Kuunliljat ja jaloangervot

Kuinkas me ihmiset tässä helteessä olemme pärjänneet? Minä ainakin ihan hyvin, en ole auringonpalvoja ja pihapiirissäni on juuri minunmentäviä varjoisia paikkoja.
Kesäkatoksessa on tumma katto ja takana korkeat tuijat, katoksessa on sopivan vilpoista ruokailla.

Terassin keinussa viiniköynnöksen varjossa on rentouttava kuunnella äänikirjaa ja tehdä pieniä käsitöitä.

Elokuuta odotellessa;