Pöytä on ostettu markka-aikaan, eli on ihan kohtuullisen ikäinen- ja näköinenkin. Käyttömukavuutta tarjoilupöytänä sillä ei ole, siksi se on päätynyt kasvihuonekäyttöön aikoinaan.
Lasihuonetta sisustelen uudelleen, sieltä poistettiin jo lahoava miniän entinen koulupöytä, silläkin ikää riittämiin. Joku istutuspöytä siellä kuitenkin pitäisi olla ja tämä tarjoilupöytä onkin sinne juuri sopiva.
Aamupäivä meni kun sitä pesin, ensin Swipellä ja sienellä, sitten vanhalla kunnon Vimillä ja teräsvillalla hangaten. Puhtaammaksi se ei lähtenyt. Nyt voisin sen vaikka maalata harmaaksi, sopisi kasvihuoneen alumiinikehysten väriin:)
Tuoksuherneitä liotin yön ajan kultareunakupissa. Tuoksuherneitä suositellaan liottamaan että kova pinta pehmenisi ja itämisen alku nopeutuisi.
Vessapaperihylsyt täytin Biolanin multa/vermikulaattiseoksella ja piilotin hajuherneet ja nyt jo köynnöskrassitkin itämään. Krasseilla ei olisi vielä kiirettä, mutta nyt haluan kokeilla aikaista idättämistä. Olen käyttänyt ja muistaakseni ollut hiukan pettynyt Kekkilän taimimultiin. Nyt kokeilen Biolania josko olisi tällä parempi siementen kasvuunlähtö. Isomman erän taimimultaa ostan naapurista Ylisen Kauppapuutarhalta. Vielä ei ole kiirettä.
Tuoksuherneet vaativat korkean istutusastian herkän juuristonsa takia, siksi kylvän ne aina vessapaperihylsyihin ja istutankin niissä kasvupaikalleen.
Tomaatit ja paprikat ovat vielä pieniä, mutta hyvässä kasvuvauhdissa kuitenkin.
Viime vuonna en kirjannut onnistumisia tai epäonnen valintoja Kekkilää lukuunottamatta muistiin ja taas tein erehdyksen: ostin turveruukkuja taimikasvatukseen, vaikka kuuluvat inhokkeihini. Turveruukuista minä vain en tykkää.
Paprikat kehittyvät valvovien silmien alla:
Maa on vielä niin jäistä, etten ole saanut uuden kasvihuoneen pohjaa valmisteltua. Siirron alle jääviä mansikoita siirtelen pikkuhiljaa parvekelaatikoihin ja tulevaan kasvihuoneeseen. Pääsevät siellä lämmössä nopeammin kasvun alkuun.
Pihapiiriä on taas raivattu turhasta jätteestä. Peräkärryllinen saatiin kattoa myöten täyteen. Kasvihuoneen jäännöksiä enimmäkseen. Puoliso- herra Kukkaro sen teki ennenkuin ehdin tarkistamaan mitä sinne onkaan taas heitetty, oliko minulle tarpeellisia?
Lasihuoneen ympäristössä kasvoi runsaasti sinivuokkoja, valkovuokkoja, metsämansikoita ja isot pehkot komeita hietakastikoita. Paikalta kaadettiin viime kesänä liian mustan varjon antava vaahtera ja sen juurakolle tein perennapenkin. Nyt se hävisi kaivannon alle. Kuinka mahtoi käydä vuokoille?
Tänään saatiin toteutettua muista suunnitelmista yksi, koivun kaato. Koivu oli itsessään ihan hyvä ja kauniiksi kasvanut, mutta ei ollut vieressä kasvavalle kauniinmalliselle pikkukuuselle sopiva kumppani.
Viikonloppukehvelit olivat vetoapuna kunhan puolenpäivän jälkeen kammiostaan aamiaiselle kömpivät.
"Puu kaatuu!!"
Silputtavia oksia taas riittää. Joskus olen tehnyt ahkerasti risutöitä koristeiksi, mutta enää se ei oikein innosta. Huomenissa kaivan puukon tupestaan ja alan riisua koivua tuohestaan. Tuohta tarvitaan jouluisten pöytäkuusien tekoaineeksi.
Nyt on kuusella tilaa kasvaa ja levitä alaoksia myöten komeaksi silmän iloksi ja näköesteeksi.
Takapihalla seistä töröttää joskus myrskytuulella katkennut koivu. Sen haluan säilyttää satupuuna tuleville sukupolville. Joku metsänpeikko kiipeilee kääpäportaita pitkin...
