Päivä oli mitä mainioin pienelle puutarharetkelle ja lapsuuden muistoihin. Litukasta ja entisestä mökistämme olen kirjoitellut aiemmissa jutuissani.
Siellä se oli, se meidän entinen pikkumökki. Polun päässä tapasin taas nykyisen mökkiläisenkin.
Valkoiset leimut olivat jäljellä isona pehkona ja minun oli pakko etsiä ja kuvata ne 50-luvun parsatkin jotka ovat nekin jääneet mieleeni.
Siellä ne olivat; polun molemmin puolin. Ovat olleet jo yli 70 vuotta samalla paikallaan!! Ikijuurakot!
"Päivä puutarhassa " kutsu oli saanut ihmisiä paljon katselemaan tätä lähes keskellä Tampereen kaupunkia olevaa ihanaa keidasta. Vanhan ja uuden puolen välistä kulkee Kekkosentie ja muutaman vuoden kuluttua viereen rakentuu raitiotie. Kulkeminen puutarhoille tulee olemaan vaivatonta.
Käynti herätti taas innostukseni syventyä perheeni menneisyyteen. Perheeni on ensimmäisen polven tamperelaisia, Karjalan evakkoja vuodelta 1940. Mökin myötä haluaisin saada selvitettyä millainen oli perheeni "sosioekonominen" tilanne syntymäni jälkeisinä aikoina, kuka omisti tämän mökin vai oliko se annettu vuokralle evakkoperheelle? Pitänee mennä Tampereen rakennus/kaavoitusvirastoon tekemään tutkimusretki, ehkä sieltä saan vastauksia tähän uteluuni.
Poikkesin erään kissanulkoiluttajan jäljissä pieneen koivikkoon puutarha laidalla. Siinä puistikossa isojen koivujen alla järjestettiin 50-luvulla litukkalaisten Juhannusjuhlat kokonpolttoineen, sirpaleohjelmineen ja mehu ja Marie-keksitarjoiluineen. Akrobatiaakin näimme: kahden ison koivun väliin oli pingotettu köysi ja joku taituri sitä pitkin sitten käveli ja esitti meille temppujaan. Ihailumme oli suunnatonta: kuinka se pysyy narun päällä??
Pikkupuutarhat olivat kukkarunsaita ja reheviä, täynnä tuttuja kasveja: malvaa, leimukukkaa, nauhusta, varjoliljaa; omenapuut olivat suuria ja täynnä kypsyviä omenia. Keittiöpuutarhoja ei näkynyt monellakaan palstalla.
Sininen orvokki näytti olevan monen puutarhurin suosikki, taisin nähdä jopa entisajan sinistä sarviorvokkiakin jonkin pihan reunuskukkana. Sitä oli meilläkin koko polun mitalla ja sitä olen kylvänyt jo tulevaa kesää odottamaan omaankin tienvieripenkkiin. Uusien valkoisten leimujeni pariksi!
Kun en osaa olla tuppisuuna, niin tuli muutaman tuntemattoman katselijan kanssa vaihdettua mielipiteitä puutarhanhoidosta. Siirtolapuutarhamenneisyys näyttäisi siirtyvän muillakin kuin minulla uusiin istutuksiin, siis se tienvieriin ja kasvien suoriin riveihin asettelu!
Pikkumökit näyttivät kätkevän nostalgiaa hyllyillensä. Nyt niitä oli tarjolla katseltaviksi ja kotiin vietäväksi kirpputorihintaan.
Löytöni; muistatteko? Tampellan/(Finlaysonin) Beagle!
Toiselle Pojalle tällaisen ompelin 70-luvun alkupuolella. Saanee kotiinsa kun täyttää pyöreitä...
Samassa tapahtumassa olemme olleet ihailemassa pieniä palstoja ja mökkejä! Hyvä tuo ensimmäinen kuva, siitä saa käsityksen millainen siirtolapuutarha on alueena. Ihanan beaglen sait kotiin. :)
VastaaPoista