Sivut

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

"SYKSYLLÄ KAIKKI ON TOISIN"

Vai onko? Näitä pimeitä, sateisia syksyjä on tällä Mummukalla takanaan aika monta, yli 60. On niitä kirpeän kuulakkaita ja aurinkoisiakin syypäiviä nähty. Tänä syksynä vähemmän. Viimeiset puutarhahommat saatiin tänään tehtyä loppuun. Aiemmin syksyllä jouduttiin kaatamaan ensimmäinen istutettu omenapuumme, Valkea Kuulas tai Antonovka. Tuntui pahalta ihan sydänalassa asti. Istutin sen 1978, ensimmäisenä kesänä uudessa puutarhassa. Muutama kevät myöhemmin ihmettelin puun kasvamista vinoon, yritin suoristaa sitä ja se jäikin käteeni. Vesimyyrä oli syönyt sen irtipoikki maanrajasta. Kyllä harmitti. Jätin juuren maahan, muutamaa vuotta myöhemmin siirsin juurakon talon nurkalle kasvamaan ja vahvistumaan. Ja sitä se teki. Kalutusta juuresta kasvoi komea puu, kymmenen viimeistä vuotta se on kukkinut komeasti ja tehnyt valtavat määrät viisisenttisiä kirpeänmakuisia omenia. Olen käyttänyt ne mehuihin. Muutaman vuoden aikana on puihini pesiytynyt kiusallinen vaiva, muumiotauti. Tällä puulla oli enää koristearvo keväisellä kukinnallaan joten "jalompien" lajikkeiden säästämiseksi päätimme kaataa puun. Oksasilppuri on saanut laulaa monta päivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti