SYKSYN KYNNYKSELLÄ

Kuinka se kesä taas hurahtikin syksyyn kuin huomaamatta?!
Toinen blogini  Rouva Myttynen muistelee on päivittynyt muutaman kerran kesän jälkeen, mutta "Mummukka" ei ole jutustellut koko kesänä, vaikka ei vuohenputkiviidakkoon olekaan eksynyt.

Sadonkorjuuta ei ole tarvinnut tehdä kun ei ole ollut oikein mitään korjattavaakaan. Onnekseni niin, meillähän on ollut talon myynti mennen kesän projektina ja siksi liikoja kylvöksiäkään ei tehty.
Taloa ja nurkkia on tuunattu siivompaan kuntoon eikä puutarhan uudistuksille ole suotu ajatustakaan.
Tai no -siirsin valkoiset leimut valoisampaan paikkaa ja niiden tilalle istutin kuunliljaa.
Facebookissa joku kyseli saadakseen taimia ja minä vastasin ja sainkin annettua muutaman muovikassillisen perennojen juurakoita. Vielä niitä riittää annettavaksi halukkaille.

Kasvilavoihin kylvin keväällä vain papuja ja punajuurta. Papuja sain muutamaan soppaan, punajuurista ei tullut satoa lainkaan. Samoin kesäkurpitsoita sai vasta elokuun lopulla, niitäkään ei tarvinnut sylikaupalla keittiöön kantaa. Perunoita saatiin muutama ämpärillinen.
Kasvihuonekurkkuja tuli muutama, nekin aika kitkeriä.
Tomaatteja idätin parikymmentä, kypsymistä on saanut odotella. Tänään keräsin kaikki tomaatit, aika monta kiloa niitä tulikin. Raakojen tomaattien joukkoon liinan alle laitoin muutaman Åkero-omenan, omenahan auttaa tomaatteja kypsymään. Kypsyneistä tomaateista keitän sosetta, se on hyvä ja maukas lisä leipätaikinassa.

Kaikki viinirypäleetkin on kerätty pois. Zilga antoi hurjan sadon, pöydällä on yli 50 litraa, ämpärillisen verran niitä on jo syötykin ja viety tuliaisina tutuille.
Näistä rypäleistä keitän tulevalla viikolla mehua karviaisten ja viinimarjojen kanssa. Joskus olen kokeillut rypäleviinin tekoa, mutta sain tulokseksi ohuen makuista lientä.
Zilgaa olen kasvattanut kolmessa paikassa: lasikasvihuoneessa -ja sen sato on erittäin maukasta ja rypäleet kookkaita. Muovihuoneen Zilgan kukkatertut eivät saaneet hyvää pölytystä kun olin laittanut oviaukkoon hyönteissuojan eikä pöyttäjät päässeet sankoin joukoin avuksi. Vai oliko syynä se, etten ollut karsinut rankaa tarpeeksi? Terassin pylväässä ulkona kasvaa yksi muutaman vuoden ikäinen Zilga, siinäkin oli erittäin runsas sato, vielä kuitenkin aavistuksen kypsymättömiä.

 Keräämisen jälkeen karsin rangasta pois kaikki rypäleitä antaneet tämän kesän oksat.
Muovihuoneen toisessa kulmassa kypsyttelee vielä Supaga vihreitä rypäleitään, toivottavasti ei tulevat kylmät yöt tyrehdytä kasvua.

Tomaattilaatikosta löysin pari taimettunutta rypälettä, toivottavasti jaksavat olla elossa talven ajan.

Terassin Zilgan annan kasvaa lähes karsimattomana, se antaa rehevän aurinkosuojan kesällä. Bonuksena saadaan hyviä rypäleitä ohikulkiessa naposteltavaksi.

Jos kasvimaat eivät antaneetkaan satoa, sitä saatiin yhdestä ainoasta Sinikka-luumupuusta, satoa tuli neljä ämpärillistä. Ainakin yksi ämpärillinen syötiin välipalana ja niistäkin riitti tuliaisiksi tutuille.

Yhden iltapäivän katselin Kummeleita ja poistin luumuista kivet. Kaksi asiaa samalla istumalla...
Luumut keitin hilloksi.

Ja jauhoin mössön käsipelillä samettimaiseksi herkkuhilloksi.

Viidestä omenapuustani vain Åkero notkuu omenista. Åkero kukki vasta kesäkuun puolivälissä ja se saattoi olla sen sadon pelastus. Muutkin puut kukkivat alkukesällä, mutta kukinnan aikaan oli huonot pölytyssäät joten puut jäivät hedelmättömiksi.

Kesäkukillakaan ei ollut oikein menestysvuosi, perennat olivat sitäkin rehevämpiä. Nyt vasta auringonkukatkin alkavat aueta. Gladioluksit uusissa kukka-altaissa kukkivat korkeina ja komeina.
Samoin dahlioissa oli hyvä kukinta.

Muutamat pensaat katkon maan tasalle ja silppuan syksyn aikana.
Nyt on vielä kierrettävä kaikki nurkat ja kerättävä ja pestävä työvälineet odottamaan kevättä ja uutta omistajaa. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu...

VUOHENPUTIKIVIIDAKON VALLOITTAJANA

Taas on ollut aika sukeltaa paikalliseen vuohenputkiviidakkoon. Fengshuin tai kuukalenterin mukaan sellaiseen paras päivä oli eilen tai tänä viikonloppuna. Takapihan viidakko on päässyt rehottamaan.

Kun olin päivällä saanut "haastavat"  raportit maailmalle (siis Helsinkiin) http://www.annelipunneli.blogspot.fi oli energiatasoni sellainen, että se piti tyrehdyttää puutarhassa. Tartuin viikatteenkin varteen ja huiskin takapihan leskenlehtimaton maan tasalle. Viiniköynnöskasvihuoneen takana piti varoa etten huiskaissut viikatteenterällä muovia halki.

Tämä takapihan kukkapenkki on muutaman vuoden ikäinen ja neitseelliseen maahan perustettu mutta sinnekin on vuohenputki päässyt juurtumaan.
Monta sylillistä keräsin putkia juurineen ja vahingossa mukaan lähti itsekseen paikalle ilmestynyt lehtosinilatvan hentoinen juurakkokin.

Istutin sen nopeasti uudelleen ja peittelin hyvällä kompostimullalla. (Kompostinkin tyhjensin energiapuuskassani.)
Nyt penkki näyttää raivatulta ja laitoin runsaasti "iltapalaa" kotiloille. Onneksi etanaruokaa on vielä jäljellä.
Puutarhassani on vain kolme pionin juurakkoa. Vanhin- vaaleanpunainen- on pitkästi yli 40-vuotias, se on ollut tontillani nyt 40 vuotta, kuinkahan vanha on sen alkuperä? Kaksi muuta -tummanpunaiset - olen ostanut muutama vuosi sitten.
 Vanhin kukkii komeasti eikä nuoremmatkaan jää häviölle kukkiensa uhkeudessa.

Onneksi laitoin niille heti keväällä tuet, nyt ne pysyvät pystyssä vaikka tavallista korkeampia ovatkin.
Tänä kesänä näyttää kaikilla perennoilla olevan  korkeuskasvukilpailu. Päivänliljat ovat niin korkeita etteivät  enää pysy pystyssä. Tienvieren päivänliljat kumartavat ohikulkijoille.

Pihatien  päivänliljat ovat parhaimmillaan. Tämä penkki on 10 metriä pitkä.

Huhtakurjenpolvipehkot ovat nekin -sanoisinko -valtavia ja niitä on kaikissa penkeissä. Leikkaan ne tulevalla viikolla aivan matalaksi, kaunis lehtimätäs ehtii kehittyä loppukesäksi komeaksi kasvustoksi. (Nyt kuva haalistunut, kurjenpolvi on luonnossa hehkuvan sininen!))

Idänunikko Makkarabaarin vierellä on todella pitkä -minua leukaan asti- ja minähän olen tuollainen alle 160-senttinen...

Unikkoa mittaillessani huomasin vuosia unohduksissa olleen köynnösruusun: siinä oli avautunut pienenpieni hennonvaaleanpunainen kukka ja muutama nuppu on tulossa. Luulen, että köynnös ei ole se minkä olen istuttanut vaan joku paleltuneesta jalojuurakosta lähtenyt verso.

 

Olen viimeaikoina kierrellyt puutarhassani kriittisin silmin -olen katsellut sitä vieraalla katseella.
Yksi  puska muiden joukosta sävähdytti: tämä ei kuulu joukkoon -tämä valkokirjokanukka!
Se on rehevä, kaunis ja terve, mutta poikkeaa kaikesta muusta tontin kasvillisuudesta värinsä takia. Hankin sen ja istutin juuri tuohon kolkkaan tuomaan loppukesällä valoisuutta leikkimökin ympäristöön. Näköjään väärin ajateltu!

Kesäkatoksen viereinen kukkapenkki odottaa vielä sukeltamista vuohenputkien valtakuntaan. Valkoiset varjoliljat aloittavat kukintaansa ja kuunliljat ovat jo yli metrisiä halkaisijaltaan.

Jotkut kukat ovat näköjään käyttäneet energiansa edellisenä kesänä : palavat rakkaudet ovat nyt pieniä ja vaatimattomia kukinnoiltaan:

 Isorikot ovat sitäkin komeampia Huvituksen -jossa ei ole ainoatakaan omenanalkua-  juurella.

Muissakaan pihani omenapuissa ei näytä olevan raakileita, onneksi niillä on lepovuosi, omenahilloa on ihan riittävästi pakastimessa.
Osa vuohenputkiviidakosta on taas saatu vallattua, vielä sitä sarkaa riittää...
Takapihan lauantainen iltataivas

(ps. kuvien laatu on nyt todella huono, olen näköjään näppäillyt uuden puhelimeni kuva-asetuksissa jonkun kimalluksen tai häivynnän päälle.)

PUOLIVALMISTA

Kun korjataan vanhaa, siitä jää yleensä jätettä. Meillä jäi 20 neliöisen terassin purkamisesta aivan riittävästi poisvietävää kestolautaa.

Kaatopaikalle vietiin peräkärryllinen muuta joutilasta nurkista, laudat eivät enää mahtuneet kyytiin.

Yhtenä yön hetkenä mietin mitä nurkalla lojuvista terassilaudoista voisi tehdä. Tulikin oivallus!!!

Muina naisina muun jutustelun lomassa vihjaisin puolisolle- herra Kukkarolle -että  lavoista voisi kyhätä vaikka kukkalaatikot uuden terassin reunamille.

Sunnuntaina kannettiin lavoja pihanurmelle mittausta ja sahaamista odottamaan.

Minulla ei tässä projektissa riittänyt ymmärrys kuinka laudat piti asetella ja mistä sahata suikale pois niinpä seisoskelin vierellä työhanskoja roikotellen ja kuunnellen sahurin yksinpuhelua.

Lavoista saatiin aikaiseksi kolme 160 senttistä ja 50 senttiä korkeaa krouvinnäköistä  (vielä) kyhäelmää.

Huomenissa haetaan Puutoimelta nurkkiin ja reunuksiin rimoitukset. Vuoraan laatikot joutilaalla mansikkamuovilla ettei raot näy eikä multa karkaa terassille. Pinnat pesen ja petsaan tummiksi.

Tänä kesänä laitan kukat parvekelaatikoihin, syksyllä täytän laatikot hakkeella ja muulla puutarhajätteellä. 

Seuraava??? puutarhuri täyttäköön laatikot mullalla ja istuttakoon mieleiset kukat tulevalle kesälle. Näin olen tämän asian tuumannut.

Terassin katekin oli tarkoitus vaihtaa, mutta taidamme antaa sen olla ainakin toistaiseksi.

Viinirypäletertut roikkuvat syksyllä katoksessa sopivasti käden ulottuvilla kun istuskelen keinussani. 

Aamukahvipaikka terassin toisella reunalla on sopivan aurinkoinen.

Kasvimaalle istutin vain lehtikaalia, perunaa, punajuurta ja papuja. Kahdessa lavassa kasvaa talvivalkosipuli ja sen pikkusipulit kasvamassa istutettavaksi syksyllä uuteen paikkaan. Kompostin päällä kasvaa muutama kesäkurpitsa. Kasvihuoneissa on kasvamassa tomaatit ja kurkut sekä basilika salaatinlehtien kanssa.

Viiniköynnöksissä on tänä kesänä valtavasti kukintoja. Toivottavasti olisi tulossa myös rypäleitä.

Kaarikasvihuoneen katos suli viiimekesän helteissä käyttökelvottomaksi ja tuunasin sen ehjäksi tavallisella kasvihuonemuovilla. Takaseinälle teen tuuletusaukon hyttysverkosta. Oviaukkoon leikkasin muovista suikaleita oveksi, entiset nauhaovet ovat lisäovina. 

Pitkässä lavassa kasvaa muutama ylijäämäperuna. Kasvihuoneen olosuhteet ovat näin keskikesällä liian kuumat perunalle, mutta katsotaan mitä näistä kehittyy. Sekin arveluttaa kun toisella reunalla kasvaa tomaatit, en muistanut ovatko ne elinkelpoiset kumppanit toisilleen kun ovat vähän niinkuin samaa sukua.

Puutarhan sipulikukat alkavat mennä lepotilaan, mutta perennat alkavat räjähdellä loistoonsa. 

Kymmenet "vaeltavat" unikot ovat parhaillaan kukassa iiriksien kanssa:

Ensimmäiset päivänliljat avautuivat tänään.

Samoin isot huhtakurjenpolvet, niitä pehkoja on jokapuolella pihaa, sen lehtimättäät ovat minulle mieleisiä ennen kukintaa ja sen jälkeen.

Kalliokielotkin ovat tänä kesänä tavallista korkeampia ja vielä terveen näköisiä. Edellisinä kesinä niitä on vaivannut toukka-armeijat, nyt niitä ei näy.

Meillä on Juhannuksen aikaan pippalot pihapiirissä kun juhlimme pojanpojan valmistujaisia ja toisen peruskoulun päättymistä. Toivottavasti silloin vielä on päivänliljat tienvieren penkissä parhaassa kukinnassaan. Mooseksen palavat pensaat, pionit ja juhannusruusut ainakin kukkivat reilun viikon päästä.

Pikkuhiljaa on valmiimpaa tulossa, nyt on taas näytillä ollut puolivalmiita tekeleitä. Tekemisen hidasteena ovat nämä eläkeläisen kiireet...

KOLMEKYMPPISEN KUNNONKOHOTUSTA

Tänään, tuulisena Helatorstaina meillä -herra Kukkarolla ja minulla -rouva Myttysellä oli puuhapäivä. Purettiin 20 neliöinen terassi vuosimalliltaan 1989, eli kolmekymppinen. Siihen aikaan ohjeistettiin terassintekijää jättämään timpurinkynän levyinen väli lautojen väleihin. Niin se meilläkin oli näköjään koottu ja senhän tietää, että vuosien aikana ne timpurinkynän mentävät raot ovat täyttyneet kaikenlaisella luontoaineksella.
Terassin tuunausta olen ehdotellut jo monta vuotta -tuloksetta. Olen kuunnellut voivottelua, että sen on niin hankala purkaa... Teinipoikiakin siihen hommaan on yritetty värvätä vuosien aikana -turhaan.
Nyt se päätettiin vihdoinkin tehdä. Ehkä vaadin, ehkä en, mutta toimeen tartuttiin...
Tästä aloitettiin:

Ylöjärven Puutoimesta haettiin tiistaina tarvikkeet oikein ajan kanssa. Kaikki 40 nelimetristä lautaa piti "laaduttaa" eli sahata sentti pois molemmista päistä. Onneksi ei ollut muita tuunaajia sahalle pyrkimässä.
Purkamisen helppous pääsi yllättämään ja vanha terassi sai siirtyä odottamaan jonkinlaista uusiokäytttöä.
Taas olin Kätevänä Emäntänä avustushommissa, nyt osasin ristimittauksenkin tehdä oikein.

Ensimmäiset laudat on kiinnitetty. Huom. ergonominen työskentelyasento!

Viimeiset ruuvaukset tehtiin kellonlyömällä 15.00. Vielä puuttuu reunalaudat. Tälle terassille tuli kokoa kymmenen neliötä, tehtiin tarkoituksella edellistä pienempi. Työkalut odottavat huomista.

Terassin valokatekin poistetaan ja uusi tehdään pienemmäksi. Runko saa jäädä, siinä kiipeilee hyvin satoa tuottanut Zilga-viinirypäle. Toisen Zilgan istutin reunimmaisen pylvään juurelle viime syksynä, nyt sekin näyttää aloittaneen hyvän kasvun. Keskellä kasvaa köynnöshortensia, sekin vasta viime syksynä istutettu.

En pääse vielä tänään kalustamaan terassia vaikka mieli tekisi. Suihkualtaastakin on tyhjennettävä siitepölynkeltainen vesi pois ja täytettävä uudelleen.

Puutarhan kasvu- ja kukkaraportointia jatkan kunhan ehdin. Valkoiset sireenit työmaan vieressä tuoksuivat terassintekijöiden iloksi.

Hyvää Helatorstain illansuuta ja lämmintä viikonloppua!

20,4 ASTETTA JA PIENESSÄ KEKKULISSA, LUULISIN

Kevät tuli ja lumi suli, Mummukka sanoi, että nyt töihin, oli mitä oli.
Pääsiäisen pyhät menivät oikeastaan mitään tekemättä, ainakaan puutarhassa ei tullut puuhailtua mitä aikomuksena oli. Piti nimittäin kunnostaa kasvihuoneen katto mutta materiaali puuttui. Katosta putosi ja halkesi useampi ikkuna ja päätimme, että nyt tai ei koskaan siihen vaihdetaan polykarbonaattikatto. Kyselin kattopakettia KIVIKANKAALTA kun kasvihuoneeni on sieltä ostettu 2002. Paketin hinta oli 350€. Puoliso, herra Kukkaro pitää kukkaronnyörit  niin tiukoilla, että hän otti ja tilasi AKIROLTA 12 levyä hintaan 193€ kuljetuksineen. Tilaus tehtiin pääsiäisviikolla ja eilen ne jo tulivat siistissä paketissa pihaan kannettuina.

Lasikaton purkutyöt aloitettiin heti aamutuimaan ja aika kilinää saatiin maisemaan kuulumaan.

Levyistä oli sahattava pois puolisen metriä että olisivat sopivan mittaiset.
Kesäkatoksen pöytä oli hyvä työpöytä.

Levyjen päädyt piti teipata, ettei ötökät pääse tekemään pesiään kennojen sisälle. Tiesimme, että meillä on läpinäkyvää teippiä rulla jossakin, ei vain muistettu missä. Löytyi oikea rulla kun aikamme etsimme.
"Hei, miksi toinen levy on harmaa ja toinen ihan kirkas?"
Pohdintaa, pohdintaa, tutkiskelua...
Sitten löytyi pieni irrallinen muovin kulma ja kun sen repäisi pois, alkoi taivaskin näkyä. Näissä levyissä on päällä suojamuovi missä lukee työohjeet ja toisella puolella on poistettava läpinäkyvä kelmu.
Levyt kiinnitettiin samoilla metallihärpäkkeillä kuin lasitkin. Lasien irroittamisessa oli oma ohjelmansa: katon lasit oli kiinnitetty silikonilla ja silikoni on ollut ilmeisesti suurin syy kun kattolasit olivat haljenneet. Lasinkin näköjään pitää saada "elää". Oli niissä laseissakin eroja: toiset menivät pudotessaan pieniksi sirpaleiksi, mutta osa jäi isoiksi lohkareiksi.
Luin (kuuntelin) aiemmin Tommi Kinnusen Pinttiä joka kertoo lasitehtaan miljööstä ja lasinteosta. Lasinsirpaleita keräillessäni muistelin kuinka Pintissä alettiin valmistaa tasolasia eli juuri tätä ikkunalasia.

Eilen saatiin katon toinen puoli valmiiksi.
Tänään jatkettiin katontekoa yli 20 asteen helteessä. Välipalana syötiin grillimakkarat. Puoliso -herra Kukkaro kaatoi minullekin janojuomaksi lasillisen kylmää olutta. Niin se vaikutti, että taisin olla ihan pienessä kekkulissa kun jatkoimme töitä.
Katto saatiin valmiiksi ilman kommelluksia. Tyhjensin kasvihuoneen kaikista tavaroista ja pesin sen nurkkia myöten.
Huomenna haen multaa ja kylvän salaatit kasvamaan. Lidlissä on torstaina taimia myynnissä, pitänee hakea muutama alku. Perustaimet ostan paikalliselta YLISEN KAUPPAPUUTARHALTA.

Ennen pääsiäistä saatiin jotakin aikaiseksi: pestiin kesäkatoksen lattia ja laitettiin kesäkalusteet paikoilleen. Yksiltä pöydänjaloilta puuttui pöytälevy, ja sellaisen puoliso- herra Kukkaro teki kestopuusta, 20€ tuli maksamaan tämä uusi 120 senttinen pöytä.

 Puutarhassa perennat ovat hyvässä kasvuvauhdissa, samoin talvivalkosipulit kasvimaalla.
Taimikasvatus on vähänlaista, tomaatit ovat jo aika komeita ja kelloköynnöstä on kasvamassa kokonaista neljä  yli puolimetristä alkua.

Perhe pääsi pölyistään ja saa katsella kotikadun vilinää kasvihuoneen puhtaan ikkunan takaa.

                                       "Tänään on koirien oma päivä, määkin sain makkaraa."