Tänä kesänä elo pihalla ja puutarhassa kasvien tiimoilta on ollut vaisua. Alkukesän kylmyys vei puista hedelmänalut, vain luumupuu notkuu vielä vihreistä luumuista. Samoin viinirypäleet. Niitä näyttä tulevan terassin taimeen ja lasihuoneen isoon Zilgaan ja muovihuoneen kahteen nuorempaan taimeen.
Muotopuoli Melba on täynnä raakileita, taas katkesi yksi painava raakileoksakin.
Åkero teki viime kesänä valtavan sadon, alkukesällä se kukki runsaasti, mutta nyt raakileita on vain muutama. Kertovat nuo ammattilaiset, että Åkerolla on tapana sadon jaksottaisuus.
Huvitus ja Punakaneli näyttävät tehneen puolet edellisvuoden sadosta, hyvä niin.
Uudelleenkasvaneen juurakon puun sisäoksilla on monta omenanalkua, jännityksellä odotan mitä niistä kehittyy. Pikkuruinen, mutta leveäksi kasvanut Lobo teki yhden kukkarykelmän, omenia ei yhtään.
Kurkuntaimia oli paljon, kasvua ei. Nyt vasta kukintojakin näkyy. Sama kohtalo meloonilla. Luulen, että savinen kasvualusta ei enää toimi. Kesäkurpitsat sinnittelevät lehtikompostilavassaan, kukanalkuja niissäkin on vasta nyt.
Onneksi yrtit rehoittavat, tässä rakuuna. Rakuunaa ja oreganoa olen jo laittanut kuivumaan.
Raparperin lehdistä teimme laattoja, toivottavasti saamme ne ehjinä siirrettyä.
Osa kukista on kukkimisensa kukkinut, korkeat huhtakurjenpolven kukinnot katkoin, lehvästö on kauniimpi siistittynä. Samoin olen poistanut tai taitellut päivänliljan kukkavarret piiloon lehvistön alle.
Valkoinen varjolilja -hämylilja- on paljon minua pidempi. Takapihalle istutetut sipulit näyttävät jurottavan ensimmäisen istutuskesän ajan, näitäkin odottelin sen vuoden.
Tämänpäivän kukkijat.
Seuralainen terassilta sukelsi altaaseen uiskentelemaan -sammakkoa.
